Eteisvärinä

Kohulehden yksityisbileet eksklusiivisesti vain nyt.
Salasuhde laulajaan ja yllätysero. Olen rahaton ja yksinäinen.
Varattuun mieheen rakastuminen. Kuuma Suhde alkoi yllättäen, seuraamme tilannetta.
Äiti-lapsisuhde löytyi roskakorista.  salakuvat
Näin pääset irti sokerikoukusta.

Koe eksoottinen Bali.
Myötätunto pitää terveenä. Näin laihdut liikkumalla.
Elämä ei loppunutkaan 25-vuotiaana. Näin teet herkulliset suklaayllätykset. Vasta nyt tunnen olevani täysin vapaa. Näin saimme solmumme. Vasta kun lapsi tuli, saimme solmumme auki. Kuinka kertoa solmuistamme vapautuneesti ja näyttää onnemme.

Vanhoissa on särmää. Pikavippikeisari, jonka bisnes tuottaa tulosta.
Kokeile kirjoitusterapiaa. Tee nämä liikkeet kun haluat tiukemman pepun.
Näin pääset irti arjesta.
Suoliston salaisuus. Ylös masennuksesta.
verenpaine ihottuma ryhtijumppa
laskeuma
lääketutkimus
Mikä saa miehen kyyneliin? Häpeä.
Toipuminen alistavasta liitosta vei kauan.
Arjen luottoasut. Minuutin pikameikki.
Upeat kodit: musta-valkoinen ja romanttinen, minimalistinen, ei näy ketään. punajuurisuklaakakku ja muut ihanat reseptit
Viljat: täysjyvää vai gluteenitonta?
epävakaa persoonallisuuus välilevyrappeuma kilpirauhassyöpä masennus dystonia

Hevonen opettaa. Kahdeksan sivua ristikoita, sudokuja ja tehtäviä.
Selkäkipuvaivoista eroon kotikonstein. Tunnista rytmisi ja nuku oikein.
Elämänmuutosekstra.

Ostoslista

Astianpesuaine, uuninpesuaine, hammaslanka, hiusöljy, ihorasva, jugurtti, korianteri,
juokseva hunaja, flytande honung,
WC-kukka, meri, omena, kirjokakkara, EKG, bloodtest, vehnänalkioöljy, raakasuklaa, vihersmoothiejauhe, Darwin ja orkideat,
Avalon nitriilikäsine, puuteriton tehdaspuhdas,
magnesiumsuihke, vitalspray,
world peace and international harmony
pitsalaatikon traagisuus ja harmaat kulmat,
lähin kanssakäymisen muoto, naistentauti ja estetiikan tarve,
mikroaaltouunin ääni, kun sen laittaa päälle, ja kun se pysähtyy,
asioita joita inhoan,
t-paita, osta loaf tin plus kakkuvuoka,
kuvanveisto ja rakentamisen yhteys

 

MUSTA TUNTUU

Kiinnostavia tarpeet, miesten ja naisten tarpeiden oletuksellinen erilaisuus, ja oikeutus, syiden ja tavallisuuden kautta, orjallisuuden ja vapauden kautta. Mitä oletetaan naisen haluavan ja miksi miehen halu on tärkeämpi? Mies voi haluta loputtomasti siitä kenenkään ajattelematta, että hän on huora, ahne ja pyrkyri. Nainen on tätä oletuksellisesti, huora, ahne ja pyrkyri, ja hänen on todistettava olevansa jotakin muuta, jotakin hyvää ja kelvollista ja oltava todella varovainen kuvansa tuottamisessa, kun kaikki on mahdollinen virhe. Miehen halu on täytettävä ja hänellä on se positiivisesti, täysillä, hauskasti, oikeasti, jota ilman hän ei olisi mies.

Musta tuntuu, että olen nyt sinut vartaloni kanssa.
Loputon nälkä, tuttuja tavaroita jotka ovat ihmisiä ja jotka muuttuvat oudoiksi osaajiksi kun hallitaan heidän määrittelynsä ja kartoitetaan, ovat yhteydessä verkkoon ja toisiinsa, yhteydessä omistajiinsa, käyttäjiinsä jotka hallitsevat näitä tavaroitaan joiden avulla hallitsevat elämiään.

Hänen vatsansa näytti upealta lehden kannessa, miten kaunis vatsa, toimii varmasti hyvin joka aamu. Meidän tulee nauttia etenkin kuvista ja etenkin silmillämme. Nauttia itsestämme, toisistamme, elämistämme ja asioista ympärillämme, asioista. Nautinto on juoma jota juomalla tulemme olevaisiksi. Liikaa nautintoa tekee meistä laiskoja, lihavia ja vanhoja.

Määrittelemättömästä järjettömyydestä koetun ymmärtämisestä

Kuinka ihminen voi kokea elävänsä, jos hän tuntee, ettei elä? Jos hän tuntee, että hänen elämästään puuttuu elämä? Mutta hän siis tuntee, hänellä on tunne jostakin elämättömästä. Jokin hengetön oma, haluttu, mutta saavuttamaton, epätoivo, toivottomuus, kykenemättömyys, kaukaisuus, arvollisuus, henki, hengittäminen, henki-lö, niinku hlö ja toivo takanapäin, lyhenne. Kuinka ihminen voi tuntea elävänsä, jos hän kokee, ettei elä? Kokemus, josta voisi kertoa, iloita ja olla ylpeä kuin saavutuksestaan josta voi puhua, vaikka saavuttaisi joka päivä sen saman. Tuntea olevansa arvokas, saavuttavansa arvoa itselleen ja muiden silmissä, koska olemme aina muiden silmissä ja se on tragedia.

Miksi joku tuntee elämänsä olevan elämätön ja miksi hänen kokemuksensa olemassaolostaan on sellainen ja miten hän on siinä? Mitätön koettu joka henkilöityy, on verrattuna johonkin kuin ei mitään. Mikä on johtanut tuohon ajatukseen ja kokemukseen, että yksilön elämä olisi vähemmän eletty, ei tarpeeksi, puutteellinen elämä kuin jatkuvasti sellainen verrattuna muihin? Tunne todisteena, tunne, joka toimii todistavana elementtinä ekstaattisena, energisenä, elettynä. Tunne-addikvitinen euforiariippuvainen, käsivarressa riippuvainen, tarvittava kuin omaisuus ja ominaisuus joita ilman on puutteellinen.

Kokemisen eläminen, elämisen kokeminen ja kuinka tunnustella itseään siinä missä kokee ja elää että elää tarpeeksi. Kokemuksellisuuden painottaminen, elämyksellisyyden ensisijaisuus ja ehdoton tärkeys on riivaavaa, alistavaa, eriarvoistavaa, tylsistyttävää, monotonista hypeä, jonka johdosta elämän tulisi olla mainos ja ihmisen myyjä, itsensä myyjä, onnenostaja, elämä omaisuutena. Hyvä-sellaisena-kuin-olet-puhe, tehtävä, tehtävä, tyytyväisyystakuu, orgasmivarmuus, onnellisuuskyltti, onnellisuusleima, onnellisuusarpa, kaikkea yhtäaikaa suuhun, täyteen nyt.

Veruunika

Veruunika, Veruunika! renkaiden ääni, pyörän apurenkaiden ääni, äidin ääni.
Veruunika, Veruunika! älä mene sinne, älä mene kauas, minun täytyy nähdä missä sinä olet. Tule tännepäin, varo auto tulee. Veruunika polkee edestakaisin kerrostalon pihassa. Veruunika kom hit.

Mamma titta!

OVENKAHVA

Kaksi ihmistä ojentaa kätensä. Toinen ehtii ensin ja painaa pumppupullon nokkaa tottuneesti, sitten toinen. Toimenpide jossa on jotakin kummallista, jotakin kuin kahvitauolla yhtä merkityksellistä pysähtymistä ja kohtaamista.

Kaksi ihmistä seisoo vierekkäin ja hieroo käsidesiä käsiinsä tottuneesti, varmanoloisesti. Monesti kätensä desinfioineina tyytyväinen ilme kasvoillaan kun työ on tehty, lähes ajattelematta ja valmistautuu seuraavaan. Mä oon helvetin joustava, mut välillä mä en kestä mitään ja katkean kuin kuminauha, raivoan kuin lapsi. Aivan kuin kaikki menisi rikki yhdessä hetkessä ja olen raivon tunne pelkästään. Kuinka sen kuvailisi? Onko lapsi oikea sana?

Kaksi ihmistä seisoo vierekkäin ja hieroo käsidesiä käsiinsä huolellisesti. Mikään kohta ei saa jäädä desinfioimatta, kuten ohjeessa sanotaan. Näin käytät käsidesiä. Ihminen luulee ymmärtävänsä mitä tekee ja kai hän jotakin ymmärtää, ainakin yrittää. Hän ajattelee bakteerien kuolevan käsissään, käsistään, käsiinsä ja kaikki on hyvin. Hän on turvassa. Hän ei saa aikaan epidemiaa koskettamalla, syömällä, silittämällä, hyväilemällä, mutta kenties hengittämällä. On hierottava, että aine haihtuu ja vaikuttaa. Kädet liikkuvat, koskettelevat, tekevät. Neste litisee, valuu käsivarsia pitkin, on kuin vettä. Bakteerit kuolevat, vaikkei niitä näe. Entä virukset? Ne eivät kuole. Olemme turvassa ainakin sen hetken kun seisomme tässä ja ajattelemme olevamme turvassa. Voiko olla parempi olla ajattelematta kovin yksityiskohtaisesti, koska kaikkea ei voi hallita ja hallitsemattomuus pelottaa.

Käsihygienia on tärkeää ennen ja jälkeen toimenpiteen, ja vaikka et tekisi mitään. Pese kätesi. Olet koskenut ovenkahvaa, olet olemassa, olet siinä, hengität, puhut, otat kiinni ja on jotakin mitä et näe joka liikkuu. Mitään ei sanota, koska asia on selvä. Puhdas, siisti, hiljainen, vähäeleinen, nopea, tottunut ja selvä tekninen toimenpide, ei epäselvää eikä mitään muutettavaa, ei kysyttävää. Ei mitään mitä ei saa olla.

Ihminen ajattelee ymmärtävänsä käyttämiensä tuotteiden tehon. On kyse luottamuksesta. Hän luottaa, että aine toimii kuten sen sanotaan toimivan. Juuri tuo luottamus on tärkeää. Se näkyy kasvoilla ja liikkeissä, helpotuksen huokauksessa. Tyytyväisyys puhtaudesta että terveyden eteen on tehty paljonkin. Se on huomaavaisuutta ja ele, jolla on suuri merkitys.

HENGEN HÄTÄ

Tunteellisuuden halveksunta ja poistyöntäminen on osa modernia. Pakkosiisteydestä on tullut kaiken määräävä kirjoittamaton ohjeistus, automaatio, kuin liukas pinta ja hyljeksintä, mutta silti pateettisuus ja sentimentaalisuus ovat voimissaan. Puhtaanapito ylläpitäen ja sisällyttäen kaiken, siis kaiken, piilottaen, paketoiden, asettaen esille sopivissa erissä. Julkisivun ylläpitäminen ja sen siisteydestä huolehtiminen on osa omakuvaa, jonka jokainen järkevä ihminen haluaa säilyttää. On oltava tarkka, ettei paljastu, koska häpeä helposti seuraa ja naureskelu. Itkeminen TV:ssä on osa pakkosiisteyttä. Tunteiden käsitteleminen on ulkoistettu viihdetaiteilijoille. Viihde hoitaa puhumisen kevyesti ohitsemme heittäen meille, joille ei puhuta, koska se on ylisepääsemättömän tuskallista ja koetaan liialliseksi. On hyvä, että joku puhuu edes TV:ssä, vaikka noin heittäen ja itkee. Näkeminen ja kohtaaminen jäävät tekemättä, koska meille heitetään palloa, jonka heitämme kevyesti eteenpäin seinään, aukealle jonnekin, mistä sitä ei ehkä viitsi juosten hakea. Tuska, jonka omien tunteittensa ja tekemistensä käsitteleminen aiheuttaa on liikaa, siitä on vain päästävä kuin koira. Pallon koppaaminen ei tässä tarkoita metafoorisesti ymmärtämistä, että tapahtuisi havainnollinen käsittäminen konkreettisesti ja jotakin muuttaen. On halua ymmärtää, mutta onko halua käsitellä yhtään mitään ja tietää mitä ymmärsi, ymmärsikö etenkään itseään.

En ihmettele ilmiön TV-itkeminen suosiota. Syitä itkemiselle TV:ssä voi arvailla ja sen katsomisen syitä, mutta eivät ne mitään kovin vakavia syitä voi olla. Vai? Nostalgia-itku, pitkätaivalyhdessä-itku, yhdessäpärjäämis-itku, itkuaitkunvuoksi-itku, iloitku, meolemmeihania-itku, älä nyt itke TV:ssä-itku, TV:stä meille ja teille, älä itke seurassani, joudun reagoimaan itkuusi. On oltava henkevyyttä, jota kyyneleet ilmentävät. Vääristynyt naama, läsnäolo syvän tunteen paljastumisen kautta on arvokas hetki TV:ssä, jonka voi omia, jonka viihteellisesti voi kohdata, jolle voi nauraa, joka tarttuu katsojaan, jotta katsoja tarttuu TV-ruutuun, jotta katsojaan voidaan tarttua, pitää otteessa, jotta hän seuraa keskittyneesti, kiinnostuneesti ja useasti. Katsoja voi paljastumatta tuntea samaa, samuutta, yhteisöllisyyttä, kaveruutta, linkittymistä, tunteellisuutta, humaania, jota on vaikea kohdata tosielämässä: kyyneleet voi näin kohdata ilman henkilökohtaista julkituotua häpeää, kyselemistä, että miksi, kyselemättä mitään. Tuo tosi, joka TV:ssä on, on tosi, koska kyyneleet ovat aitoja, näkeehän sen. Laulu, kuten vakavuus on viihdettä, ei raskasta, eikä pitkäkestoista, eihän sitä muuten jaksaisi. On laulettava, on jaksettava.  Vakavuus sinällään on kuolemanvakavaa puuta, tylsää. Pysähtyminen, jonka vakavuus itsenään aiheuttaa ei käy, eikä sille ole aikaa, koska kuolemanvakavuudesta seuraa kriisi, epätasapaino normirutiiniin ja on päästävä yli. Vakavuus on tavallaan liikaa, mutta ei ole tarpeeksi sellaisenaan, koska se on hiljaista, satuttavaa, jotakin on kohdattava vakavuudessa, hiljaisuudessa, jotakin on otettava todesta ja kenties muutettava. Miksi nuo vetistelevät ja mitä siitä seuraa? Onko tässä katharsis? Muuttuminen ja puhdistuminen taas ovat pohdinnanalaisia asioita. Kuinka muuttua ja miksi ja mikä lopulta muuttuu ja kuinka. Mikä tunnelataus siihen tarvitaan?

 

Miten nainen isketään? – Suomi24 enkä vihaa sitä vitun hunajaa

Kukka, neilikka, pioni, anemonie, bryllishuokaus.
Kukka ilman tuoksua.
Mutta kuinka?
Se on ollut viileässä,
sangossa jossa on ollut vettä. Kylmäkaapissa lattialla. Miksi kukaan haluaisi tuoksuttoman kukan?

Nainen on kukka ja naisen sukuelin on kukka.
Naisen käsi on kukka.
Mikä nainen?
Mitä nainen voi tehdä?
Tyydyttää itsensä.
Olla itsensä ja
jokaisen naisen velvollisuus on tulla mahdollisimman täydeksi.

Naisen velvollisuudet, lasten hoitaminen, kotitalous, imurointi, laittautuminen, kaunistautuminen, kaunistaminen, lasten pukeminen, estetisointi, estetiikka, hoitaminen, pyyhkiminen, rätti, kaapit. Naisen tehtävät, nainen on näin, näin naisen annetaan olla, luonnollinen naiseus. Antaa olla. Mistä naiseus alkaa? Kun synnyt, kun sinut puetaan, kun sinua katsotaan, jonakin, kuukautisista, rinnoista, vaginasta, kuiskauksista, hiuksista, joissa puhutaan, joista, joita kommentoidaan, asioista joita ei saa sanoa, taas kuuluvaan ääneen, joista supistaan, joita katsotaan. Tarpeettomasta häveliäisyydestä. Tarpeettomasta. Hyödyttömästä. Hyödyttömyydestä. Pornokuvista, jalat levällään, odottaen miestä? Odottaen miestä, penistä, työntöä, orgasmia, halua, ottamista, panoa, kääntymistä sängyssä, että on siinä. Olla halun kohde, haluttava, saada. Lehdistä. Naistenlehdistä, miestenlehdistä, erilaisista kuvakulmista, ajelluista karvoista, treenatuista reisistä, täydellisestä ihosta, asennoista, tukasta, iättömyydestä, treenistä. Ajatellessani länsimaisen naisen ihannekuvaa, millainen haluamme hänen, naisen, ihannenaisen olevan. Hän on haavekuva, jota lopulta koko maailma jäljittelee, kaihtamatta keinoja tai kuluja. Naiseus maksaa, saat maksaa. Onko tuo kuva se, millainen hän haluaa olla? Kuka on länsimainen jokanainen? Lopulta hän on ei-kukaan, olematon ja silti kaikki, mutta kuinka tulla häneksi, hän on kaunis. Kauneus on jotakin tiettyä, määriteltyä. Haluta kauneuteen, katsottavaksi, ihailtavaksi pois rumuudesta. Kuinka olemme synnyttäneet tällaisen kauneuden, kauheuden, julmuuden omaa kehoamme ja henkeämme kohtaan, joka ei olekaan kauneudessa, kauneudesta, ei ytimessä vaan pinnassa. Ei saa olla, on pitkä lista. Kauneus on silti kirous. Pelkkä naiseus ei riitä. Se on kauheus ja vaara. Mikä pelkkä, miten niin vain, miten vähän? Mikä nainen on? Riippuu keneltä kysytään. Jos kysyy naiselta itseltään, mitä hän vastaisi?