Åt helvete med hororna, sade någon i ett film som jag tittade på. Mannen från Mallorca. Prosecco on aivan jäässä. Koetin etusormeni kosketuksella sulattaa sen, sormenikin jäätyi. Ehkä paljaalla rinnalla ja laittamalla jalkojen väliin?

Kevät on kohtaamisten aikaa, mutta mitä löysin? Koristeperhosen, lasisen tähden ja paperiliittimen. Kerään maasta pieniä tipahtaneita esineitä ja kiviä. Pidän niitä onnenamuletteina, ja kivissä on voimaa, takintaskussa. Ehkä se pian täyttyy.

En tiedä, huoria pidetään tyhjinä, täytettävinä asioina, uudelleen lämmitettävinä, joillekin huora ja nainen ovat synonyymejä ja on todistettava olevansa jotakin muuta.