Ulkonäkö, sukupuoli, ikä, ammatti, koulutus, kotipaikka, seksuaalinen suuntautuminen, en pääse tämän asian yli, eikä varmaan ole tarpeellista. Kiinnostavaa on kuinka yksilöä manipuloidaan ja manipuloidaanko naista miestä enemmän olemaan tietynlainen, sopiva, oikeanlainen ja mikä on oikeanlainen. En osaa sanoa, mutta painostuksen määrä ylipäänsä on aikamoinen, se on käsittämätön. Manipulaatiota mielestäni on jo se kuinka toista katsoo, kuinka toisen ottaa vastaan, kuka ja miksi kohtaamistilanteessa käyttää valtaa tai päättää käyttää valtaansa, kokee olevansa vahvempi. Ihmissuhteiden dynamiikka on mielenkiintoinen, kuinka ennakkoluulot, kokemukset, statukset mikä-kaikki vaikuttaa minkälainen sotku lähtee syntymään. Jännittävä on huomata olevansa jatkuvan tarkkailun alla esimerkiksi työpaikalla vaikka siksi että on kuvataiteilija. Se luki töissä runoja. (Lukekaa ihmiset töissä runoja, ehkä päivänne piristyy. Kirjoittaminen & lukeminen ovat muutenkin aivoja virkistävää puuhaa.) Erot mies- ja naisvaltaisilla aloilla oman kokemukseni mukaan eivät ole kovin suuria. Ennakkoluulot ovat ..yhtä apinamaisia.

Minua kiinnostaa paikkani maailmassa naisena, taiteilijana, työntekijänä, ihmisenä, kuluttajana, minänä, tuona jokuna. Kun juttu on niin etten ole koskaan osannut olla niin kuin minun on odotettu olevan tai olen huomannut etten ole täyttänyt odotuksia vaan ollut jotakin muuta kuin on kuviteltu. Ihmiset jostakin syystä näkevät silhuetin, ääriviivat ja jumiutuvat niihin kuin viivojen sisällä ei olisi mitään. Tästä olen päätynyt pohdiskelemaan, kuinka tuo paikka määrittyy, kuinka pitkälle minä itse sen määrittelen ja kuinka minua määrittelevät muut kanssaihmiset. Siis on olemassa joitain asioita, joihin minussa reagoidaan voimakkaasti aina: ulkonäkö, sukupuoli ja ammatti tässä järjestyksessä. Reaktiot ovat sanoisin aika eläimellisiä, raadollisia. Ne tulevat alueelta väliliha-peräsuoli-selkäranka-haima. Toki tämän asian pohtiminen juontaa omaan epävarmuuteeni, mutta mielestäni koskee kaikkia ja ihmisten tapaa arvioida toisiansa suhteessa itseensä. Täytyy tietää millä kuvitteellisella portaalla seisoo muihin nähden, koska kuvitteellisista statuksista ja voimasuhteiden selvittämisestä on kysymys mielestäni. En edelleenkään näet usko että ihmiset haluavat olla tasa-arvoisia. Sellaiset lausahdukset kuin ’kunnioitus on ansaittava’ tai ’sen saa mitä antaa’ peilaavat juuri ajatusta vallasta, ja mitä on annettava, mikä on milloinkin se arvokas piirre, ominaisuus tai omaisuus joka tekee hyväksytyn. Jokainen haluaa olla hyväksytty sellaisena kuin on, mutta moni haluaisi muuttaa ulkonäössään jotakin. Hyväksymmekö itsemme sellaisina kuin olemme?