Do you want a quickie?

Nussiva pari

series is to be continued..

Tekemisen ja tekemättömyyden arvo

On halottava hiuksia, koska on pakko selvittää tärkeysjärjestys, merkitys ja perätä vastausta kysymykseen mikä on teko. Täytyykö teolla olla fyysinen todiste ollakseen teko vai riittääkö pelkkä liike, selitys ja katsehavainto, jotakin tapahtui. Se on tapahtuma jolla on tietoinen päämäärä. Me olemme tekoja ja tuloksia joten fyysisyys on hyvin määrävä ominaisuus. Teolla pyritään tulokseen, Tehtäväksi otetun tekemiseen, valmiiksi saattamiseen. Tietoisesti ja tiedostamatta teemme asioita, myöskin asioita joiden tulosta ei koskaan valmistu. Tekijällä on havainto ja ymmärrys omasta tekemisestään muttei välttämättä lopputuloksesta, katsojan ja kokijan havainto ja ymmärrys voi olla eri samasta teosta. Syntyy yhteisymmärrys tai vain yhteiskokemus ja yhteisunohdus. Tarvitaan suunnitelma, idea, toteutus ja tapahtuma ihmiskeskeisessä maailmassa, jossa ajattelememme ja pyrimme johonkin, jossa olemme tehdäksemme, jossa haluamme olla arvokkaita ja arvostettuja tekijöitä joiden teoilla on merkitystä, loogista hyvään lopputulokseen johtavaa. Onko olla tekemättä mitään tekemättömyyden teko, laiskaa ihmiskunnan pettämistä, oman ihmisyytensä ja lahjansa haaskaamista vai jotakin muuta? On valittava mitä suostuu tekemään, mitä haluaa tehdä ja mitä ei. Pitäisikö pohtia mitä tekemättömyydessä tapahtuu, mihin se johtaa ja millaista on tekemättömyys? Luonto tekee itseään lakkaamatta ilman vaihtoehtoja ja tietoisuutta, ilman päätöstä. Näin luulen. Tekemätön mukailee luontoa ja antaa asioiden tapahtua. Meidän usein tulee valita, saamme valita, joudumme valitsemaan ja pohtimaan mitä tehdä vai tehdäkö mitään. Asioita on pakko tehdä, vaikkemme haluaisi, on tehtävä. Onko kuitenkin pelkkä ajatus teko kuten ajattelen monesti että on. Usein ajattelen vain tekeväni mutta mitään ei tapahdu. Millaisen tapahtuman tekoni ja valintani saavat aikaan, entä ajatukseni jotka tiedän vain minä?

Vasta kun ryhdymme toteuttamaan ajatustamme, teemme, eli pelkkä oleminen ja ajatteleminen ei ole tekemistä? Riippuu mihin rajan vetää ja mihin pyrkii. Kirjoittaminen, nouseminen, herääminen, käveleminen, askeleen ottaminen, juominen, puhuminen ovat tekoja ja vastauksia ajatuksiimme. Alkuja, jotka johtavat johonkin. Emme tee mitään oleilemalla kuten monesti ajatellaan tehokkaassa tuotantoyhteiskunnassa. Työhön on ryhdyttävä ja työtä on tehtävä, etenkin sellaista, jolla on taloudellinen merkitys työntekoon perustuvassa yhteiskunnassa. Olemassaolo ei riitä, on luotava, luotava itsensä ja työnsä, tehtävä rahaksi tekonsa ja sen tulos. Rajaamme tekemistämme ja olemme rajoittuneita tekemisemme suhteen, meitä rajoitetaan kasvattamalla ja ohjeistamalla. Emme osaa, emme halua, emme pysty, emme tule ajatelleeksi, emme jaksa, meille ei anneta mahdollisuuttta jne. Fyysiset, psyykkiset, ideologiset, kuvitteelliset, todelliset ja sosiaaliset syyt vaikuttavat siihen mitä päädymme tekemään ja mitä emme. Paljon tekemäämme vaikuttaa se, mitä saa tehdä ja mitä ei. Myöskin paljon luulemme ettemme pysty, emme uskalla, emme kehtaa, emme voi monesta syystä. Sosiaalinen paine on tiukka moraalin ja tekemisen valvoja. Koemme, että on moraalitonta olla tekemättä mitään. Koemme helposti syyllisyyttä, jos emme ole tuotteliaita ja työteliäitä itsemme elättäjiä. Siitä ajatuksesta, mikä on arvokasta tekemistä ja työtä, on väännetty peistä. Päädymme helposti lopputulokseen. että ilman taloudellista tulosta työ ei ole työtä ja tekomme eivät ole riittäviä. Tekemisellä ei ole ihmisen yhteiskunnallista arvoa eli yhteiskunnallista statusta kohottavaa merkitystä. Tekemistämme ei arvosteta. Taloudellisesti menestyneimmät ihmiset yleensä ovat yhteiskunnan huipulla. Joten jotta teolla olisi yhteiskunnallinen asemallinen merkitys, sen on tuotettava rahallista vastinetta tekijälleen ja parhaassa tapauksessa myös muille. Kun ihminen saa palkkaa työstää hän kokee saavansa arvostusta.

Kuinka mitata teon arvo ja mihin tuo mittaaminen lopulta johtaa riippuu syistä, joista mittaaminen on saanut alkunsa. Miksi jotakin mitataan ylipäänsä. Ensimmäinen ja tärkein on arvon löytäminen, merkityksen löytäminen, etsiminen, täyttymys, uteliaisuus, katse, katsottuna oleminen, katseemme ja miksi katsomme, kuinka ja mitä silmämme ja aivomme meille kertovat näetystä ja koetusta. Kuinka mittaaminen nähdään arvokkaaksi itsenään, asiantuntijuutena ja eksperttiytenä jonka avulla asiaan ja ihmiseen voi lisätä arvoa, selkeyden ominaisuutta, omaisuutta, selitystä, ohjeita ja painoa. Johtaako siis pelkkä mittaaminen mitattavan arvon nousuun, koska jo se, että huomataan joku asia on arvottamista ja mittaamista, asia on siis jollakin mittarilla katsastettu ainakin silmämääräisesti. Oleellinen pohdittava on, mikä on mittari jota käytetään, kuka mittaa, mihin verrataan, miksi jotakin mitataan, miksi johonkin kiinnitetään huomio, mikä taas jää pimentoon. Aina yhtä tärkeää on miettiä ovatko mittarit oikeat, mihin asioita suhteutamme ja mikä on meille tärkeää huomata, ottaa huomioon asioita arvottaessa.  Kenellä on valta tehdä uskottava tulos, uskottavuus monen silmissä, jotta voimme luottaa hänen sanaansa ja lopputulokseen. Valta on usein se johon luotamme. Uskomme kokoon, näyttävyyteen, auktoriteettiin ja suureen määrään. Se mikä herättää mielenkiinnon, on ainakin hetkeksi mieleenpainuvaa, etenkin tässä ajassa jolloin voimme tehdä omasta elämästämme julkisen netin välityksellä. Spektaakkelimaisuus on johdattava ideologianomainen magneetti ja viettelys. Se mikä on omaa on arvokkainta jokaiselle yksilölle ja tehdä tuosta omasta kiinnostava muille on markkinoinnin alku. Poseeraus ja näyttäytyminen ovat kuin tärkeimpiä osaamisalueita ja kykyjä. Henkilökohtaisen tärkeys on korostunut ja joka on omaisuutena muodostava henkilökohtaisuuden ja yksiköiden kollektiivin. Ihmisten jotka ovat hyvin tietoisia mikä on hyvää, ihmisiä jotka ovat yksilöllisiä samanhenkisessä yhteisössä, jonka he valitsevat sosiaalisessa mediassa ja sen ulkopuolella. Jotakin on mitattu mutta kuinka tarkasti ja kuinka pitkälle?

Mihin saakka mittaaminen on mielekästä niin että emme toista samaa ja tiettyä vaan kenties löydämme uutta. Onko olemassa mittaamattomuutta ja arvoa ilman mittaa. Mittaaminen on tulevaisuuden kannalta hyvä asia. Siinä pohditaan tehtyä, laitetaan asia kontekstiin ja käännetään se ymmärrettäväksi, voidaan kehittyä ja jatkaa. Lopulta haluamme ymmärtää, syystä tai toisesta kaiken, joka meidän on myös määriteltävä osataksemme pyrkiä ymmärtämään tuon kaiken. Mittaaminen on siis teon jatkamista parhaimmillaan ja se voi olla litistämistä ja ymmärtämättömyyttä koska rajat on asetettu kovin ahtaiksi. On tiedettävä kumpaa haluaa toteuttaa, ahdasta vai rajatonta. Mittaaminen voi olla tuomio ja pakottava teko, joka määrää teon joko jatkettavaksi tai lopetettavaksi. Teon tekijä mitataan samalla aina. Hänelle annetaan tai häneltä otetaan. Tarvitsemme kuitenkin ulkopuolisen asettamaan meidän tekomme ja meidät. Tarvitsemme auktoriteetteja, meidät on ehdollistettu ja pakotettu tarvitsemaan heitä joilla on valta asettaa meidät tekoinemme jonnekin anomaan hyviä sanoja ja kehuja. Asiat on arvotettava jotta tietäisimme mitä valita. Arvottaminen on ihmismielen perustoiminto, pidämme jostakin tai emme pidä, joku sopii ja joku ei sovi. Sen joka on siinä asemassa että hänen sanaansa kuunnellaan on tiedettävä vastuunsa ja mikä on hänen tekonsa merkitys.

 

Her illness is not hers, from her. It is the damaged society that claims it is her that is ill. She reacts to insanity around.

She seems as if she was not a real person. Only when she began to show signs of dissatisfaction which were carefully reported in media, signs of irregular behavior and grief. When she began to break out of her impeccable industry-wise flawless facade it was said she went crazy and needed to rest. She is a money-making doll without any other agenda, but she is a human being and that human being began to show. It is a touchy topic of losing one’s grip, grip from given strict frame from where she is not allowed to step out in public. Doing the opposite of what is expected her to do she shocks us, makes us laugh at her and at her illness, her stupidity, her fault, her flaw and her death as a pop icon. She tried to ruin what we think is her place and her job to deliver for us by doing shameful unreasonable hopping around and everybody followed. If she does not do what we think she should do, we push her over board and kill her. If she destroys what a woman is supposed to be we punish her. She has more than the most of us, we are allowed to rule her.

Bitching means to say what you really think and give an honest opinion. That is not expected of her. So bitching is useful and needed as is honesty. So why not call it that and not bitching. Honesty is beautiful. It makes people grow and see themselves as what they are. Bitching is different from speaking ones mind when there is need for it. Though I have wondered the use of SM-clothing, manners, body language and equipment in pop music. Is it to simulate bitching and attitude. Since lots of pop culture is available for people who are underage, what does such bitching mean to say exactly. Pop is hyper-sexual in imagery and therefore the contradictions in how imagery and behavior are regulated and dictated does not add up nor make hugely understandable logical sane message. As I understand it is fine to act crazy but not be one, it is fine to act and fantasize wild sexual play but in real life sexuality is a taboo and one of the biggest fights are over what is right and what isn’t what comes to expressing sexuality.
 
A superstar in a cellophane wrapping in high heels just like any other female mega star. She. The stereotype does not vary that much. It is not allowed to. It is the role of women in public eye not to give themselves as they are. That would be emotional whoring. If they were allowed to actually express themselves an order would break, power balance would change, the message too. Instead they are dreams to sell from a factory, an image, a sound and an act with strong sexual appeal, extremely strong. Sexuality is the basic marketing tool and an asset. Dolls do not and must not reveal themselves though. That is part of the play of keeping the distance and keeping the act of pop, a secret and likability. Lovable, kind, gentle, sexual, beautiful, distant, perfect, undemanding, not knowing too much, presentable, bubbly, funny, enjoyable, cute, young, fresh, new..Too many dimension is difficult, so keep it simple. It is part of their appeal, part of ’their’ art that there is that unreachable something; a star faraway glowing her beauty and singing songs, dancing for us. How a person, a girl who wants to dance and sing for her living ends up being a product and agrees to the terms of sexist, abusive industry. Fortune and Fame is what we all want, isn’t it. Price is quite heavy.

Wanna see my teeth?

 

 

How many times do clichés live? Usefulness of banalities.

Show me your face, show me your best face

Olin kävelemässä kotiin. Kadunvarren mainoksesta minua katsoi James Bond. Heitin häntä lumipallolla. Osuin olkapäähän. 2011  I was walking home. James Bond was watching me from the roadside ad. I threw a snowball at him. I hit his shoulder 2011

 

blueberry sounds