Suomalaiset, en tiedä muista kansoista, jotka käyttäisivät ihmisestä, vieraasta tai tutusta, puhekielessä se-pronominia, siis suomalaiset, ovat mieluummin ilman intiimimpää henkilökohtaista kontaktia toiseen ja on ilmeisen paljon helpompaa puhua toisesta kuin eläimestä, jostain syystä, aivan kuin ohittaa nopeasti, sen isommin katsomatta, paitsi tietysti vilkaista, mitä sillä on päällä. Sitä kutsutaan dehumanisoinniksi, ihmisyyden ohittamiseksi, näkymättömäksi tekemiseksi, välineellistämiseksi oman erinomaisuuden painottamiseksi. Kun jonkun välin ja tilan välissä, kuin labyrintissä ja tarve on pitää etäisyyttä, tyyliin älä tule liian lähelle, tilanne on uhkaava jollain tapaa aina, koska toisesta ei voi tietää lopulta, eikä tahdokaan tietää, lopulta. Kun muille kansoille on selvää käyttää ihmisestä hän-pronominia ja eläimistä se-pronominia, niin kuinka olemme luiskahtaneet TV:tä myöten sanomaan se? Muutenkinhan pronominipeli on aivan ihmegalaksista zir/zer toki on hauskaa kieltä, mutta https://uwm.edu/lgbtrc/support/gender-pronouns/, suomalaiset suomeksi twiittaavat kertovat englanninkielisistä pronomineistaan, ihmettelen, mihin ruotsi katosi ja mitä empatisoivat he? Elokuvissa ja sarjoissa vielä 90-luvulla puhuttiin hän-pronominilla toisesta, kunnes tyyli vaihtui yleiseen puhetapaan, jossa se-pronomini on normaalia puhekieltä ja hän-pronomini on kankea ja virallinen tapa puhua. Se, sitä, siltä, on yhtä yleinen ja vähän niin kuin alapää. Miten haastava hän on, kun hänestä puhutaan? Hän on aivan liikaa, näiksä sen.

Puhutaan paljon ihmisen arvosta ja miten se on jakamaton eli jotain ei jaeta ihmisen arvosta? Jakamattoman ihmisarvon paradoksi on, että kaikki jakavat sen https://blogs.uwasa.fi/ajatusyhteys/2020/05/06/jakamattoman-ihmisarvon-paradoksi/ silti arvoa on vaikea löytää ilman näkyvyyttä, ilman kunnon kledjuja ja uhriasemaa, jossa kamppaillaan tosissaan, jopa tv:ssä. Ilman näkyvyyttä onko edes olemassa tai olemassaolo on kuin häilymistä kuoleman ja elämän rajalla jatkuvassa vaarassa. Näkyvyydestä päättävät poliittisesti valveutuneet hyvät ihmiset ja uhriutuminen nostaa ihmisen näkyväksi, jonka puolella nyt ollaan näkyvästi. Uhriutumisessa on siis arvoa, koska siinä on ääntä ja jokainen haluaa olla hyvän puolella pahaa vastaan.

Aivan kuten jankutus jakamattomasta ihmisarvosta, sanonta siis, jankutuksella tosin on saavutettu tasa-arvoa, ehkä äänekkäimmät siis ovat tarpeellisia. Melkein uskon, mutten sittenkään, kun tiedän, kuinka narsistinen aikamme on, huomaan suuren tarpeen jakaa ihmiset voittajiin ja häviäjiin ja se käy todella kuin kädenkäänteessä, yllättävän helposti ollaksemme tasa-arvoisia, hyviä onnellisia ihmisiä. Pidämme voittajista. Onnelliset eivät nimittäin koe tarvetta alistamiseen, vai, mutta voittamiseen kyllä? Ehkä vallankäyttö tuo onnellisuuden tunteen ja mistä ihmeestä niin käy, kun on hyvä ihminen? Perusihmisyys pilkistää jokatapauksessa ja sen kanssa kamppailemme loputtomasti, aivan kuin moni ei huomaisi, onko sivistys karissut vai oliko sitä lainkaan? Ymmärrämmekö tasa-arvosta sittenkään mitään vai luulemmeko vain, aivan kuin joku tai jokin, jota emme tunne, mutta olemme kuulleet jotakin. Mitä arvo tarkoittaa käytännössä, kun kilpailu on kovaa ja haluamme kuitenkin ajatella olevamme hyviä ihmisiä ja tavoitella toisenkin arvoa ja tasaa, mutta arvoa, joka jokaisella on myös rahassa mitattuna? Tarve osoittaa paikka alempana on merkki siitä, ettei tasa-arvoon ole edes pyrkimystä, vaan aivan päinvastaiseen tai viitata ihmiseen sanomatta hänen nimeään. Siis, mistä on kyse, mikä tämä tappelu on tasa-arvoisesta ihmisyydestä, kun tiedämme olevamme erilaisia ja epätasa-arvoisia, emmekä pysty tasa-arvoon minkäänlaisessa järkevässä mielessä? Perusihmisyydestä ja tunteista siinä. Olemme niin kovasti tunteva laji, että tunteemme vievät meitä, ei suinkaan itsetuntemus, esimerkiksi kuinka paljon haluamme, mikä ihmisellä on loputonta. Fasismi on helppo leimakirves, mutta on jäänyt huomaamatta, miten poliittinen ääri toimii kummassakin päässä ja jokaisen päässä toimii sama kaava, koska ihminen on fasisti, myös antifasisti. Tosin jos ihminen on fasisti ja hän kieltää ihmisyytensä, onko hän eläin? Ainakin kutsumme toisiamme eläimiksi ja jotkut identifioituvat eläimiksi. Hyvää ihmisyyttähän nyt etsitään, mutta paha ihminen on eläin? Vai voiko vain eläin olla hyvä, koska se ei ajattele hyvää eikä pahaa, oikein vai väärin, se vain toimii? Eläimiä yhtään tunteva tietää toisin. Ehkä koneet ratkaisevat hyvän ja pahan ongelman ja ihmisyys katoaa. Kuka poseeraa ihmisyyttä parhaiten, nauttii samalla vallasta ja asemasta, mutta ajattelee olevansa eläin? Valitsemme siis puolemme, koska jokin hyväksi ajateltu velvoittaa, mutta olemmeko vain sokeita kanoja ja seuraamme johtajaa? Mahdollisuus valtaan on heiluriliikettä, hyvän ja pahan kamppailu ja kysymykseen, miksi hyvä ei voita, ehkä Antifa vastaa.

Jari Ehrnrooth kysyy, mitä on ihmisarvo? https://yle.fi/a/3-11154376 Ihmisarvoisen elämän mittareina pidetään hyvinvointia ylläpitävien yhteiskunnan rakenteiden säilyvyyttä ja olemassaoloa, toimivaa hyvinvointiyhteiskuntaa, jossa on mahdollista työskennellä, opiskella ja elää rauhassa (paitsi jos koneet tekevät ajattelun ja työn, mitä jää ihmiselle?). Ihmisarvoista on saada olla ilman häirintää ja stalkkaamista, pahoja puheita tosin ei voi välttää, jokaisella on kommunikoinnin mahdollisuus. Sehän olisi jopa turvallisuuden tunnetta, jos voisi välttää ihmisen jokapäiväisen pahuuden ja tarpeen satuttamiseen, mutta näin ei ole, joten kasvatamme paksun ihon ja kallon, emmekä ulise kuin robotit. Hyvinvoinnin mittari on myös, kuinka toista kohtelemme, ei pelkästään kuinka itse voimme ja pahoista teoista itseen ja toiseen päätellään hyvinvoinnin taso. Se toinen, jolla eivät samanlaiset hyvinvoinnin ja elintason materiaaliset edellytykset täyty, täällä annetaan helposti ymmärtää, että on huonompi eikä yllä parhaimpaan, etenkin jos omaisuutta on vähän. Ylipäänsä kun kulutusta pitäisi vähentää eli vähän on hyvä ja paljon on pahempi, ilmastonmuutosmania ei ole uskottava nykyisessä kuvassa. Mikä se on, joka kerää uusimmat vehkeet ja pröystäilee tavaralla? Olisiko ahne ja olisiko se tämän yhteiskunnan halutuin paikka, tämän tasa-arvoisen ja hyvinvoivan katso-mitä-minulla-on voittaja, se onnellinen? Kilpailu on kovaa ja voittaminen on tosi-tv:stä tuttu. Miten tosi-tv toimii tosimaailmassa, kun kukaan ei näe, kun kukaan ei katso?

Puhutaan ilmastonmuutoksesta suurena uhkana, toinen on fasismi, minkä kumpikin puoli määrittelee omalta kannaltaan. Ilmastonmuutos taas on uskonasia, fasismista itselläni on mielipide. https://fi.wikipedia.org/wiki/Fasismi Wikipediasta: vuonna 1933 Kominternin työvaliokunta antoi seuraavan määritelmän fasismille: ‘fasismi on finanssipääoman kaikkein taantumuksellisin, kaikkein sovinistisimpien ja imperialistisimpien ainesten avoimesti terroristinen diktatuuri’ ja Tiedonantaja https://tiedonantaja.fi/artikkelit/fasismi-kumpuaa-finanssip-oman-vallasta. Venäjä nykyään edelleen pitää länttä fasistisena ja venäläiset, jotka pääsevät ääneen, kovin yhteen ääneen toitottavat lännen pahuutta, silti lännen hyvät luksukseksi määriteltävät asiat kelpaavat venäläisille enemmän kuin hyvin. Sama koskee muslimeita. Islamin fasistisuudesta ei kovin moni puhu, mikä myös on varsin ihmeellistä, diktatuuri ja terrori monin tavoin koskettaa kyseistä ‘uskontoa’, poliittista ideologiaa, jossa alistetaan kaikki. Fasismi vaikuttaa olevan kovin ilmassa ja kuka puhuu tyyppinen asia.

Toinen ihminen on toiselle susi, homo homini lupus est https://en.wikipedia.org/wiki/Homo_homini_lupus kuvaa ihmisen fasistista itseä, alkutilaa, sitä mikä ihminen on ja toisaalta ei tiedä, mitä on, mutta ilmeisesti tietää, mitä haluaa, mikä tulee parhaiten esiin selviytymisen kilpailutilanteessa ja joka pedollisuus ja petollisuus pyritään kitkemään kasvatuksella ja kurilla pois. Alkutilaan pääseminen käy helposti, itsensä kehittäminen paremmaksi on vaikeampi tie. Näin sanotaan Tohtori Živagossa https://www.jstor.org/stable/40753756 ja näin sanoo Thomas Hobbes ja kaikki tietävät, mikä on pelin henki, koska pelistä ja pelaamisesta on kyse ja ihmishenki on halpa. ‘Tällainen luonnontila on järjestäytymätön yhteiskunta, jossa jokaisen henki ja omaisuus on jatkuvasti vaarassa, siksi luodaan yhteiskuntasopimukset, lait ja säännöt.’ Sääntöjen muuttamisesta on sovittava ja kuinka sopiminen nykyään tapahtuu ei ole demokraattista, väittäisin. Muutoksen vauhdissa ei enää kestä sääntöjen tarkastelun hitaus. Vallasta Hobbes ajatteli, että jaettu valta aiheuttaa kaaosta ja johtaa valtataisteluun. Hänen mukaansa vallankumous ja nousu hallitsijaa vastaan on oikeutettu, vain jos se onnistuu, mikä on outo ajatus oikeutuksesta ja jakamisesta, sitten on kysymys vielä onnistumisesta, kuinka onnistuminen määritellään, kuka sen näkee ja kokee mitenkin. https://www.kookas.fi/tiede/filosofia/ihminen-on-toiselle-ihmiselle-susi

Ihmisen fasistisuus siis on varsin luonnollista ja jokainen kamppailee tai ei kamppaile itseään vastaan tässä asiassa. Fasistisuus liittyy julmuuteen, tunnekylmyyteen, väkivaltaan ja sadistiseen käytökseen, jota ei hillitä vaan päinvastoin siihen kannustetaan. Tv:ssä tästä syntyy draama. Ainoa, mikä hillitsee ihmisen julmaa käytöstä, on julkinen häpäiseminen ja tuomitseminen, koulutuksesta puhutaan. Fasistinen, julma ihminen on huono ja paha ihminen, kiusaaja ja sadisti, josta on päästävä eroon. Lienee tullut selväksi, etteivät nämä piirteet ole harvinaisia. Mikä sitten on antifasisti? Onko hän luontoamme vastaan? Siksikö transhumanismi nousee haastamaan ihmiset? Antifasisti kieltää oman inhimillisen petomaisuutensa ja pyrkii vain hyvään? Miksi Antifa aseistautuu taistellakseen fasismia vastaan Yhdysvalloissa? Miksi Antifa hyökkää jokaista eri mieltä olevaa vastaan fasismisyytöksillä ja Antifan kritisoijaa kuten Andy Ngota vastaan väkivallalla? Jokainen joka ajattelee, ettei sukupuolta voi korjata, on fasisti? Jokainen maahanmuutonkritisoija on fasisti, kuten ajatellaan myös isänmallisista? Antifasisti tarkoittaa siis sellaista, jolle yksilön vapaus on rikkomaton ja tarkoitus on löytää täydellinen vapaus pahasta, joita ovat rajat, sukupuoli, yhteiskunnan säännöt ja hyvät tavat, patriarkaatti ja kaikki, mikä koetaan alistavaksi, rajoittavaksi ja liialliseksi vallankäytöksi. Teini-ikäinen itkee hänen ylitseen käytettyä valtaa, koska hän on omasta mielestään oikeutetusti omnipotentti yksilö. Teini-ikäisten vallankäyttöhän on draamantäytteistä rajojen kokeilua ja löytämistä. Ehkä juuri siksi antifasismi on nuorten suosiossa, mutta tosin Yhdysvalloissa Trump on milleniaalien suosiossa. Fasismi on äärimmäinen alistava paha, jonka sääntöjä vastaan rikkova kokee kovia. Antifasisteilla itsellään rankaisukulttuuri on se, jolla paha pidetään aisoissa. Seuraa totaalinen polarisaatio. Eivät he anna tilaa kaikille ajatuksille, tietenkään, vaan väärät ajatukset ja sanat kielletään, toisin ajattelevat ihmiset bannataan, uria ja ihmisiä tuhotaan samalla tavalla kuin fasismissa. Eikö tämä ole vain se, kuinka ihminen toimii hyvin luonnollisella tavalla, kun hän tahtoo päättää, mikä on oikein ja haluaa tahtonsa läpi väkisin? Omnipotenssi on lapsellinen ajatus omasta täydellisestä vallasta ja itse en näe muuta, kuin tarvetta hallita ja rikkoa, hajottaa ja hallita. Tuhoaminen on meillä verissä. Täydellinen maailma olisi ollut mahdollinen.

Tänne saapuva fasismi eli islam ei tunnusta kulttuuriamme minkään arvoiseksi, ainoastaan siinä kohtaa, kun apua pyydettäessä sitä annamme. Se, joka on avunsaajan asemassa, ei voi olla fasisti, vaan hän on uhri ja autettava, koska se on meidän velvollisuutemme ja sivistyksen mittari. Millainen on poliitikon velvollisuus omia kansalaisiaan kohtaan, jos ajatellaan, että poliitikot valitaan ensisijaisesti hoitamaan oman maansa etua ja poliitikoista haemme nyt fasisteja, jotka moni haluaa tiputtaa pois vallankahvasta? Mikä on fasistin vallan määrä ja tarve ja tämän pahan ihmisen tuoma vastavoima politiikassa? Kun persuista puhutaan, hehän ovat olleet hyvin tarpeellinen pelaaja ja vastaanväittäjä demokratiassamme, jossa väärin ajattelusta rangaistaan. En nimittäin usko hetkeäkään, että maan vallankäyttäjillä olisi puhtaat jauhot ja vallan väärinkäyttö olisi vasemmistolle uusi asia, mikä kovin vähitellen on paljastunut. Elämme omituisia aikoja, eivätkä saamamme leimat ole enää itsestäänselvyyksiä nekään, mikä niiden takana oleva totuus on, koska totuutta ei moni halua.

Plautus c.250–184 bc
Roman comic dramatist

A man is a wolf rather than a man to another man, when he hasn’t yet found out what he’s like.often quoted as ‘Homo homini lupus [A man is a wolf to another man]’Asinaria l. 495
Dictum sapienti sat est.A sentence is enough for a sensible man.proverbially: ‘Verbum sapienti sat est [A word is enough for the wise]’, and abbreviated to ‘verb. sap.’Persa l. 729

Mitä on fasismi nykymaailmassa?

(saks. Nazismus), puolue on kielletty, joten sana natsi ei ole käyttökelpoinen, mutta fasisteja on. Elämme näennäiskapitalismissa, monen mielestä kapitalismin jälkeisessä ajassa, valinnaisesti feodalismissa tai neoliberalistisessa kyttäysyhteiskunnassa, joka tällä hetkellä pohjautuu ihmisten työn, ajan ja huomion hyväksikäytölle, luonnonvarojen ja eläinten riistolle. Fasistinen yhteiskunta toimii jatkuvan tarkkailun ja kontrolloinin kautta pyrkien hallittuun samankaltaisuuteen. Joukosta poikkeavat kovaääniset erimieliset erotetaan heti ja he aivan kuin katoavat. Autoritaarinen kapitalismi on mainio termi tälle möhkäleelle, jossa elämme. Näennäisdemokratia, jossa valta on suuryrityksillä. Fasismi on pelottava sana, ja tulee sellainen olo että, pois se minusta. Kuinka siis kieltäytyä.
Muoti on täydellinen ihmisen muokkaus koneisto, jonka tarkoitus on riistää ja hyötyä taloudellisesti ihmisistä ja luonnosta käyttäen ihmisten kehoa aseena ihmistä itseä vastaan. Muoti on kaunista aivan kuin karkkia, illuusiota luomassa koneistollinen valokuvaajia. Mitä siis tehdä? Totaalinen pattitilanne, todella karmaiseva sellainen.