elite

Ai:n määritelmä: Elitismi tarkoittaa joko ajatusta eliittien sosiaalisesta tai poliittisesta valta-asemasta, tai näkemystä, joka kannattaa eliittien muodostumista ja pyrkii suojelemaan nykyisten eliittien asemaa ja erioikeuksia. Se voi myös viitata kalliiseen tai hienostuneeseen makuun.

On kiinnostavaa, mitä elitismi tekee taiteille ja ihmiselle. Se on joka tapauksessa tarpeellista, mitä sitten elitismillä tarkoitetaankaan. Taiteen tärkeys kansakunnalle lienee jo selviö. Taiteilija kamppailee systeemissä ja sen ulkopuolella. Jako ihmisten välille synnytetään ja on vallankäytön väline. Niin toimivat lapsetkin. Katso mitä minulla on, saa aikaan tunteita. Mitä eliitillä tarkoitetaan ja mitä eliitti todella on? Itsestäänselvästi rikkaat ovat eliittiä, taide on rikkaiden harrastus ja työväenluokkaisesta taustasta noustaan harvoin taiteilijoiksi. On ymmärrettävää, että taiteissa asia on ongelmallinen. Massiivinen politisoituminen on ollut erikoista seurattavaa. Enkä voi välttyä ajatukselta yleisön ja median kosiskelusta. Leimaamalla väärälle puolelle häviää rahaa ja vaikuttaja-aseman. Tietenkin taiteissa ollaan heikon puolella, vaikka näön vuoksi. Riippuuko kenestä puhutaan ja millaisesta heikkoudesta?

Taide on elitismiä ja elää siitä, joten onko kyse pornosta vai oikeasta empatiasta luksustuotteiden kautta ja avulla, ken tietää? Taiteiden politiikan teko voi olla hyvin näkyvyyttä saavaa propagandaa, jota tuetaan valtion varoin. Ajatuksia herättävää todellakin.

Elitismin ajatus on jalostaminen, nousu toiselle tasolle ja erottuminen huonommasta materialla, tutkinnoilla ja näkyvyydellä. Toinen puoli on taiteen julkinen tuki ja pienoinen ristiriita elitismin ja verovarojen käytön välillä on olemassa. Miten sellainen voi kuvitella olevansa eliittiä, joka elää almuista? Puhutaan valtion eläteistä, mikä voi olla nautinnollista kuultavaa, koska se on totta ja totuus sattuu, siksi sitä vältellään. Asioihin ei ole tullut muutosta vuosikymmeniin. Kaikki ei myy tai ole myytävissä. Kuinka performanssiesitys tai käsitetaideteos myy Suomessa tai runous? Toimeentulo on tavallisten töiden varassa monesti. Se voi tuntua pudotukselta, vaikka on kuinka vasemmalla. Kaikki työ ei ole arvokasta, olipa kuinka tärkeää ja arvostus näytetään rahalla. Työn arvostus taiteissakin on vähäistä. Taiteilijuuden arvostus on elitismissä kiinni ja rahasta riippuvaista. Kommunismihan pyrkii rahasta poispäin, joten taidemaailmaa kokonaisuutena en itse pidä vasemmistolaisena vaan neoliberalistisena. Sääntelemättömyys (myytti vai ei?)

https://www.myartbroker.com/investing/articles/art-market-regulations

https://www.itstartswithadam.com/blog/art-the-last-unregulated-market

ahneus, markkinan rahanpesusyytökset, taiteilijan työn hyväksikäyttö ilman korvausta tai pienestä rahasta, riskit kantaa taiteilija, establishment ei ota minkäänlaisia riskejä ja sen huomaa, työn tekee taiteilija ja silti hän on täysin systeemin työllistämien virkailjoiden ja toimijoiden, monenlaisten huijareiden ja tärkeilijöiden armoilla. Puhumattakaan kuinka alalla saa menestystä, voi olla ettei se kestä päivänvaloa. Salailu ja puhumattomuus ongelmista tai mistä tahansa systeemin erikoisesta menettelystä ja mielivallasta ovat osa sääntelemätöntä kenttää, jossa käytetään valtaa erikoisesti ja annetaan ymmärtää, että niin on tapana.

Kusi nousee päähän taidesysteemissä, jossa pelataan kovaa peliä muiden työllä ja rahoilla. Kenelle kunnia kuuluu ja kuka nousee? Minun on vaikea uskoa hyvään tahtoon ja ihmettelenkin halua roikkua valtion rinnassa kiinni. Koska ollaan niin tärkeitä ja hyviä? Minusta moni seikka kertoo päinvastaista. Tosi lahjakas osaa tehdä rahaa, vai eikö raha mittaakaan kaikkea? Asia, mitä Guggenheimin tapauksessa myös syvästi inhosin. Miten nää jumalauta kehtaa?

Onko elitismi siis kuvitelmaa ja kuten some sanoo, yhteiskunnan elätit tekevät sontaa muiden rahoilla? Kuuluminen tähän valittuun ryhmään, johon on vaikea päästä, tekee eliitin ja elätin. Niin, ehkä Suomessa. Elokuvissa ja tv:ssä samat kasvot tekevät roolit. Osoittaa heikkoutta olla piirissä ja suljettu, näin sanotaan, jos rajat halutaan kiinni.

Raha on tärkeä arvon mittari myös kommunisteille, taiteissa ja yhteiskunnassa kaikkialla. Kaikki kaatuu ilman rahaa ja tekeminen joko loppuu tai muuttuu. Itse veikkaan, että muutos on tarpeen. Lihavia on muutenkin kovin paljon.

Hyvältä tuoksuvien joukkoon kaikki pyrkivät statuksen johdosta ja kusi nousee päähän välittömästi. Taiteissa elitismiin luotetaan laadun takeena ja taide on elitismiä, jotakin tiettyyn tilaan hyväksyttyä. kipuilu tosin on synnyttänyt taidesuuntaukset. Vai valittavatko elitismistä ne, joita ei kelpuuteta? Vai ne, jotka katsovat taidepeliä ja se vaikuttaa luotaantyöntävältä? Tai ne, joita rahan syytäminen esimerkiksi huonoon elokuvatuotantoon, joka myy, vaikuttaa turhalta tuhlaukselta huonossa taloudellisessa tilanteessa? Taidetukien toivoisi menevän vähemmän palkintotyyppisesti.

Kaikki taidesuuntaukset ovat lähteneet haastamaan jotakin vallitsevaa, juuri koska jokin vallitseva on väsähtänyttä, rajoittunutta, porvarillista ja kuplautunutta. Poliittisuus nyt on taiteissa vahvaa ja ääni on yksimielinen. Taiteen vapaus antaa vapaat kädet periaatteessa. Taide ei. Se itse suitsii väärät mielipiteet. Itsesensuuri on tehokasta ja pelotteet toimivat. Melko puuduttavaa poliittisuutta, aivan kuten taiderituaalit, maneerit ja palopuheet, jotka eivät konkretisoidu käytäntöön, kuten feminismi ja vasemmistolaisuus.

Elitismi on merkki tärkeydestä ja hyväksytyksi tulemisesta. Statusta janotaan kipeästi ja ulkopuolelle jääminen on häviö. Jaa-a, en ole siitä aivan varma.

It is about how we see ourselves compared to others. What we can do in relation to others, what kind of possibilities we have and how do we find our potential which and what there is to be found as long as we live. Education is the key issue what comes to understanding and taking over one’s power and put it in use. Power, the feeling and the position, is much dependent on other people. To let people have power or take it away. To know how to use power and understand how not to use it, morals step in the game. How morally good and superior can we be when we have more power than most?

One’s power position can be out of balance delusional and one can think one’s power gained is well deserved to exploit as much as one can and profit out of it. This comes to mind always when thinking about power and what is done with it. It is a force that you either have or do not. It is given and some people are born with it and they are let know that they are very powerful as beings which can lead to thinking power is god given. We learn about the power we have in the environment we grow. Also the powerless learn about power. What is power for the powerless is education not imitating those who act as if they own the world and can do whatever they desire. Nowadays money is power as it always has been and we feel powerless when we do not have any.

Many people do not deserve power they have gained because they use it to benefit themselves even more. Such aspirations can be disguised as working for the public good, which happens in art. Much art which is displayed in prestige places tend to reflect what is power and is a clear image of the self-centred, egoist and elitist idea that those in power know what kind of power they have, how to show that they have power in good taste and style, that power is a possession of theirs and they share it when they decide with people who fit their world and enjoy the same illusions of a perfect world. Friends, connections, wealth, possessions, status, positions, visibility, it is obvious that those are the things to be protected not shared and if these things make one even more wealthy even better.

In art power relations come to show as full-blown illness which cannot be cured because it is so intoxicating. The power art has is that it can lift one so high to be adored and idolised it is tempting to abuse it. All sorts of thoughts go through one’s head when someone says one is an artist, one is a curator, art critic, museum director, collector etc. They all have a position in the system which moves very slowly.