Charles Bukowski saattoi sanoa ennen runonlausuntatilaisuutta, thank you assholes for showing up tonight ja se oli hänen tyylinsä. “You paid six dollars to get in here?” “What the hell do you want?”

Uskonasioita on nykyään, onko hän hän, onko hän todella tuossa, onko tämä hänen, mitä voi enää uskoa, kun valhe on on myyvää ja helppoa? Mitä syöt? Mitä hän tekee iholleen? Iholleni teen päivittäin hyvin vähän. Koska liikun paljon, käyn suihkussa ja hölvään rasvoja itseeni. About niin.

Myös siksi Bukowski uppoaa edelleen, hän ei välittänyt esittää muuta kuin on. Hän oli ollut rahaton ja hylkiö, mikä ei enää ole millään tavalla kiinnostavaa ihmisessä. Raha ja kuinka sen teit, on kiinnostavaa ja tekee ihmisen arvon. Raha tekee taiteilijan myös. Melkein voisi sanoa, ainoastaan raha ja medianäkyvyys. Alkoholisti ei ole myyvä imago taiteilijalle, onko näin myös musiikissa? Parantuneet urheilulliset ja hyvinsäilyneet näyttävät paremmilta kuvissa. Tämä muutos voi olla kiinnostava, ainakin se pidentää ikää ja vähentää sairastelua. Sellaista olen kuullut ja huomannut, että nuoret näyttävät ikäistään vanhemmilta ja instanaama tarkoittaa kasvojen samankaltaisuutta eli kaikki, jotka pystyvät, muokkaavat kasvonsa ja kehonsa samalla muotilla. Fillerit ilmeisesti pidemmän päälle venyttävät ihoa. Myös siksi Charles B. on kiinnostava. Hän näytti siltä kuin eli ja voimme miettiä, miksi se on osa hänen viehätystään tai sen ajan taiteilijoissa muutenkin, jotka hyvin usein olivat köyhiä, kunnes eivät enää olleet. Taiteilijassa ensihuomio on vaatteissa ja sitten aatteissa, se mikä ajassa on muuttunut, on ilmeisesti pelättävä olla oma itsensä.

Luonnollinen barbius ei ole uskottava taiteilijaimago, siksikin se on kiva säilyttää ja se on eräänlaisen punkkariuden olemus, ristiriita siinä, mitä tekee ja miltä näyttää. Tai että valitsee aiheeksi luonnon vesiväreillä. Se on haaste itsessään. Nainen taiteilijana valitsee oikeat aiheet, oikeat vaatteet ja aatteet? Varmaan joku niin tekee, koska on pakko.

Internetissä kaikki on mainosta, joten asian kieltäminen liene turhaa ja asiakas on jokainen, vaikkei mitään myisikään, eikun ostaisikaan. Samalla somejätit käyttävät postaamasi kuvat omaksi hyödykseen, tietenkin, mikä riisto on hyväksyttävä, jos käyttää somepalveluja ja myös jos on taiteilija. Mikään ei ole ilmaista, etenkään taiteilijuus, vaikka toisin väitetään. Kuvien tuottaminen tuo lisää ongelmia. Kuka uskoo enää mitään? Miksi siis mennä annettua tietä edelleenkään? Turvallisuushakuisesti, kun ei ole turvassa missään muutenkaan. Bensaa liekkeihin taide voi onnistua tai epäonnistua, mutta riski on taiteen olemus ja taiteen voima.

Oston akti voi olla pelkkä seuraaminen. Myydäkseen omaa työtään, pitää myydä itseään. Mitä sekin tarkoittaa? Instastory, jota toistetaan näkyvyyden toivossa, mutta miksi, mitä syöt ja miltä näytät joka päivä, on niin kiinnostavaa? Sitten on uskottavuus, oletko olemassa. Et ole olemassa, jos et ole somessa ja jos olet somessa, voit olla joku muu, et ole sinä, vaan feikki. Roolipelaaminen on mennyt varsin pitkälle.

Visuaalisessa ilmaisussa ihmisen silmää miellyttää romanttinen ja symmetrinen kauneus. Ihmisen ikä on niin tärkeä, että numero pelkästään saa hylkäysreaktion aikaan. Näkyvyys, silmin näkeminen on tärkeä uskomisen kannalta, uskoa, mitä näkee, luottaa siihen, mitä näkee. Luottaa siihen, mitä tekee, on arvokkaampaa.

Bukowski kysyi, mitä haluatte tylsistyneen kuuloisesti ja ärtyneesti ja teki kuten itse halusi.