Fellinin Casanova (1976) storia della mia vita, kuinka panna nunnaa? Fellinin elokuvat ovat matkoja naiseen ja aikaan.

28 joulukuun, 202529 joulukuun, 2025 | Henna Timanttimetsä

Kuinka tehdään kuvaus karaktääristä? You need the whole knowledge of the science of love.

Kuinka elokuvalla on karaktääri, ranka, niinkuin villiintyneellä puulla kovassa tuulessa ja Venuksen silmät uponneina mereen? Mihin Fellinin nerous perustuu ja millaisesta kaaoksen järjestelystä se tulee?

I’m in the communion with the queen of Sheba, she wishes to speak to us, sanoo yhtäkkiä illallisvieras ja elehtii. How splendid! Casanova nauttii illallista eksentristen ylimysten kanssa Pariisissa sen jälkeen, kun hänet on karkotettu Venetsiasta, joka kohtalo saa hänet itkemään, mutta ei kauaa. Kaunis Venetsia! Täytyyhän ihmisen huvitella elääkseen. Casanova kysyy, kun kerran huvittelette yliluonnollisilla Maan ulkopuolisilla asioilla, miksi ette tunkeudu kuningatar Shivan sieluun? Eikö sekin ole reikä? The root of the opposite sex is her soul. Naisilta puuttuu ikuinen sielu, sanoo illallisvieras, mutta Casanova ei ole samaa mieltä. Trenton neuvosto https://fi.wikipedia.org/wiki/Trenton_kirkolliskokous on tuonut jyrkkyyttä ihmisten mieliin ja alentanut naiset lähes sieluttomiksi. Naisen yhdessä sielussa on kaikki, sanoo Casanova. Casanova rakastaa naisia ja mekaaninen lintu seuraa hänen mukanaan jokaiseen makuuhuoneeseen. Se vedetään käyntiin huokausten kera. Casanova löytää ylistyssanat ja runouden, edestakainen työntöliike naisen päällä on kuin lentoa. Hienosti seksiin viitataan liikkein ja ilmeillä, aktin kehityskaari täyttää koko huoneen, nainen on kuin mekaaninen lintu, jonka Casanova kääntää peniksellään lentoon.

Mielikuvituksellisesti on Fellinin taikasana ja mantra, katsojalle jätetään herkullisesti kuviteltavaa ja naurettavaa, mietittävää, millainen ihmisen kokonaisuus on. Elokuva alkaakin naamiaisilla: sinä olet vapaus, sinä olet vapaa! Vapaus olet sinä! Siinä on myös Fellinin elokuvien sanoma. Huikean hieno jättimäinen Venuksen pää nostetaan vedestä köysin osittain ja sitten se uppoaa taas to never see her again. Silmillä on toistuva rooli. Nunnan päähine muistuttaa silmää, seinissä on reikiä tirkistelyä varten ja Venuksen silmät veden alla näkevät kaiken. Kuva siirtyy veden alle, missä patsaan silmät saavat sen näyttämään elävältä. Sitten on Casanovan silmät, mitä Casanova näkee?

Karnevalistinen elokuva, joka ei myöskään kyllästytä katsojaansa, aivan kuten tirkistelijää ei sovi kyllästyttää. Fortuna hymyilee sille, joka löytää tämän elokuvan. Onhan aina sattumaa, mitä löytää.

Seksikohtauksissa genitaaleja ei tarvitse näyttää, korkeintaan perseitä, mikä sopii tähänkin aikaan. Pyllistys seuraneidiltä tosin tarvitaan, jotta Casanova voi viihdyttää korkea-arvoista vanhempaa rouvaa samalla hekuman huipulle. Voihkintaa ja varjoja, ilmeitä ja liekkikruunu. Edestakaisin keinuntaa rouvan päällä, hyppimistä ja huutamista, kontrollin menettämistä. Mitä nunnan panemiseen tulee, nunna kutsuu Casanovan luokseen. Ehtona on tietenkin, että kalansilmäksi naamioidun tirkistysaukon kautta joku ystävä voi katsoa aktia.

Korkea-arvoisten elämä on teatteria, teatraalisuus on itsestäänselvästi etuoikeus ja arvon luontia. Casanova tekomerellä ja vaunut ilman hevosia aivan kuin kovassa vauhdissa, ovat menevän miehen hetkiä elämässä teatterin keinoin esitettyinä. Keinotekoisuus on nerokasta, kuin sanoisi, keksi oma elämäsi ja vastoinkäymiset ovat vain suolaa, soutaa myrskyssä panemaan, mikäs sen kauniimpaa. Vaatteiden reiät ovat leikkiä varten, mistä tulee pää ja mikä milloinkin, missä kukakin on, kuin kuurupiiloa. Vaatteilla ja kaavuilla on Fellinille merkitys juuri riisuttaessa, piilotettaessa ja jotakin paljastettaessa. Panohetki on tanssiteatteria, asentojen määrä on kekseliäs, aivan kuten ilmeetkin. Kaikki kokeillaan, Venuksen syntymää palvotaan. Venus tulee. Kalansilmästä lopulta onnitellaan suulla: hyvin tehty nuori mies. Truly admirable piece of work. Kalansilmämies ei jää kuuntelemaan Casanovan cv:tä, joka tulee ulos kuin itsestään. Tämä ei siis ollut työhaastattelu, Giacomo tajuaa. Casanova kumartaa kuitenkin. Casanova katsoo tyhjää kalansilmä reikää seinässä. Reiät ja silmämotiivit toistuvat. Casanova soutaa onnellisena myrskyävällä merellä, samalla hän kuulee inkvisition antaman pidätysmääräyksen mustan magian harjoituksesta. Giacomo Casanova suljetaan vankilaan. Hän huutaa: hän ei voi elää tällaisessa kolossa. Hän muistelee vapauttaan. Naisten hurmaaminen ja viettely, seksihurjastelu ovat vapautta. Hän vapauttaa naiset.

Siveydensuojelija on vanhempi nainen, tietysti ruma. Kohtauksessa nuoret naiset ringissä ompelevat suurta hametta, jonka reikä on tietenkin pukemista varten, mutta on myös kuin syntymää varten, ilmestymistä varten ja hameen alle mennään piiloon, kun madame, suojelija käskee. Siveys ja kunnia ovat tärkeimmät omaisuudet. Casanova seuraa tätä näytelmää kiinnostuneena, kuin odottaen sopivaa hetkeä. Naiset ovat muutenkin Fellinin elokuvissa häiriintyneen oloisia. En tiedä, tuleeko mykkäelokuvista vai muuten naisten tarpeesta olla omia itsejään kaiken pidättäytymisen, piiloutumisen, kieltäytymisen ja kurituksen jälkeen. Ilmeily on hyvin fellinimäistä ja ehkä kaikki tietävät, millaista on fellinimäinen, puhuttelevaa omituisuutta, sekopäistä, sitä jää miettimään, kuinka paljon naiset sanovat kasvoillaan? Pelkkä tuijotus riittää pysäytämään. Ja mitä he sanovat sanattomasti? Mieheksi pukeutuva nainen rikkoo lakia. Kenties elokuva on Orlandon esikuva. Woman is weak, woman is a trap. Nainen on silti mysteeri, jonka suuhun on katsottava, vaginaa pelättävä. Sirkuksesta löytyvät vapaimmat sielut, joita voi ihmetellä maksua vastaan. Sirkuksen naisen nimi on Muna. Muna on tullut Munasta ja ihmiset vaeltavat valaan sisään katsomaan kuvia omituisista vaginoista. Vapautta ylistettäessä, tulevat rajat vastaan, jotka ovat vapauden kokemukselle ja toteutukselle oleellisia. Vapauksien ottamisesta tosin Casanovan (1725-1798) https://fi.wikipedia.org/wiki/Giacomo_Casanova aikaan rangaistiin ankarasti. Ehkä meillä on myös kapea ymmärrys, jota Fellini on yrittänyt laajentaa, kuinka olla vapaa ja miten se konkretisoituu taiteessa, elokuvassa. Vapauden tunne taiteessa ja onko sitä? Voiko suomalaisesta elokuvasta päätellä jotakin vapauden laadusta tai kuvittelun ja toteutuksen niinikään ehkä lässähdyksestä? Voiko puhua ilottomuudesta ja yksinkertaisuudesta suomalaisen tekemisen suhteen? Jos vertaa, niin kyllä.

Lasten kasvatuksesta perseen ruoskintaan ja suuteluun, he is such a bad boy. Aivan kuin aikuiset haluaisivat käyttäytyä kuin lapset, mutta eivät salli sitä lapsilleen, koska muiden katseet ja puheet ovat niin tuomitsevia, joten lapsien on käyttäydyttävä kuin aikuiset. Casanova pakenee Venetsiasta, koska ei olekaan niin vapaa kuin on kuvitellut. Vievätkö matkasi naisten kehoihin, kysyy mies Casanovalta. Väännätkö kättä maailman vahvimman naisen kanssa? Ei kai mies naista pelkää? Naiseus on friikkiyttä. Sirkuksen nainen on jättiläinen, jolle miehet eivät mahda mitään, tappelussakaan. Kääpiöt tekevät naiselle kylvyn ottelun jälkeen, Casanova tirkistelee tapahtumaa. Casanova katoaa hevosineen sumuun kuin aikaan. Omituinen kavalkadi ihmisiä. Maineensa johdosta hänet kutsutaan hurjiin juhliin ja päivällisille, hän paheksuu hurjuutta, mutta antautuu, jottei näyttäisi pelkurilta ja munattomalta. Kuinka käy panokilpailussa, jossa rakastelun runoilija ja vulgaari nussija katsojajoukon katsellessa kilpailevat, kumpi pystyy eniten tunnin aikana. Casanova tekee rakkautta. Elokuvan herkimpiä kohtauksia ovat Casanovan äidin ja juhlien jälkeen mekaanisen naisen kohtaaminen, millaiseksi nainen muuntuu ja muutetaan, kun hän voisi olla lintu? Äiti kannetaan mustiin vaunuihin kuin linnun asussa.

Ympärillä miehet ja naiset käyttäytyvät täysin ilman tapoja, myös tulevaisuus on tässä suhteessa pettymys. Casanova vie mekaanisen naisen sänkyyn. Kuinka rakastella mekaanista robottimaista naista? Robottinainen tietää kuinka, kyselemättä ja hiljaa, samalla kaavalla. Aamulla jalat ja kädet pystyssä, nainen jää asentoon selälleen, Casanova lähtee. Mitä matkasta naiseen jää käteen? Entä aikaan? Mekaanisuus on kiinnostava vertaus ihmiseen ja selviytymiseen, mitä ajatella vapaudesta ja kenellä se on. Ehkä voi sanoa, etten tiedä ja huokaista syvään. Vapaus valita?

Elokuva löytyy YouTubesta.

Aika

8 helmikuun, 20259 helmikuun, 2025 | Henna Timanttimetsä

Missä aika ei näkyisi? Aika liittyy katoamiseen, mutta näkyykö katoaminen? Ajatus itsensä katoamisesta ajassa, ajan katoaminen samalla tarkoittaa itsen ja ajan liittymistä yhteen ja miten se tapahtuu, pikkuhiljaa vai heti ilmaantumisesi jälkeen, kun et ehtinyt vielä olla joku? Aikaa ehkä ajattelee valkoisena, mutta on luultavasti musta.

Kävely valkoisessa

voi kävellä loputtomasti, mustaan uppoaa. Talveenkin uppoaa. Kumpi pelottaa enemmän? Ehkä älykellon unohtaminen kotiin, kun et voi mitata suoritustasi.

Sanotaan, aikaa on tai aikaa ei ole. Ei ole minnekään kiire, kiireettömyys on hyvä, mutta on kiinnostavampaa olla kiireinen. Itsen tärkeys ajassa. Aika on mitattavissa oleva hetkien jana. Mietin, miten aika on meissä ja meidän ulkopuolella. Ajattelemme käyttävämme aikaa, mutta aika käyttää meitä. Se ei ole hallussa. Aikaa ei voi hallita, ajan ja ihmisen kiinnostava kohtaaminen joka päivä. Kuluuko se? Kyllästyttää, kyllä.

Unohtaa aika, mittaus, tulokset ja urheilukello.

Aika ennen urheilukelloa oli tutkimaton. Mikä ajattomuuden menetys nyt on? Ajan ja digitaalisuuden yhdistelmä ranteessa tekee neuroottiseksi, ei aikaakaan.

Mittaamisen merkitys kehitykselle, koko ajan löytyy jotakin uutta.

Onko toivottavaa muutosta tapahtunut, ihmisen kasvussa ja oletetussa jatkuvassa muutoksessa on iso vaikutus tarpeen, pyrkimys päästä tavoitteisiin on jatkuva tai siis muutos on oletusasetus, kun todella tehdään jotakin, niin on päästävä jonnekin. Entä kun ei tee mitään? Tähän liittyvät tunteet itsestä verrattuna muihin. Mitä todella tehdään, kun tehdään todella? Tarkoitan, että näyttääkö vain, että saadaan aikaiseksi? Mikä on mittaamatonta ja kuinka mikään oleellinen määritellään, mitkä ovat mittarit?

Aikaa on joko liikaa tai liian vähän, se loppuu ja mitä sitten tapahtuu, kun aikaa ei ole, enkä parantanut aikaani, en saanut kiinni, mitä lähdin kiinni hamuamaan.

Mahdollisuus katoaa hiekkaan, tosin hiekkakin katoaa myllyyn, massasta rakennetaan kaupunkeja, loputonta. Lopullista.

Unohtaa aika, tulla myöhässä, pyytää anteeksi. Ottaa aikaa, katsoa aikaa, aika pysähtyy, katsooko aika minua?

Tehokas ajankäyttö, liikaa ruutuaikaa ei pidetä hyvänä ajankäyttönä. käyttääkö aika minua, kun näyttää iholla siltä.

Miten mietin uusiksi, kuinka ajan voi käyttää vai olenko sitä miettinytkään alunperin? Mihin aikaan herään, milloin menen nukkumaan, milloin syön mitä milloinkin. Ensin mietin, kuinka mietin ja mitä esteitä miettimisessäni on tai siis aika vaan kuluu ja sille pitää keksiä raamit.

Miten rajoittunutta ja kuinka ajalle käy tässä prosessissa. Unohdin ajantuhlauksen käsitteen.

Kengänkiillottajalle töitä?

18 heinäkuun, 201629 heinäkuun, 2020 | Henna Timanttimetsä

Kengät tekevät ihmisen, kengistään ihminen tunnetaan. Niillä näyttäydytään, niillä seisotaan ja kävellään. Kengät nostavat ihmisen maanpinnasta irti, antavat ryhtiä ja suojaavat jalkoja, kertovat elintasosta ja elintavoista jotakin sekä arvoista. Kenkiä on oltava joka lähtöön, vaikka itse elin kauan vain muutamalla parilla ja samoilla talvikengillä kymmenen vuotta. Kenkäharrastus on siis melko uusi minun elämässäni ja se huomio etteivät ne enää kestä käyttöä. Alle kahden sadan euron on vaikea löytää hyvälaatuisia jalkineita. Kenkä on fetissi-esine, joita keräillään, joista haaveillaan ja joihin ihastutaan, joihin saa uppoamaan paljon rahaa. Uusien kenkien ostaminen on mukava tilanne silti. Kalliista kengistään mielellään pitää hyvää huolta. Minulla on jopa nanosuihketta, joka suojaa kenkiä kosteudelta, jopa. Ei tarvitse hinkata eikä lankata. Ainetta ei saa hengittää.

Kiiltävät kengät, juhlakengät, miesten kengät, nahkakengät, kävelykengät. Kengän kiillotustapahtuma menee niin, että mieshenkilö istuu tuoliin joka on kuin valtaistuin korkealla, jottei kiillottajan tarvitse hirveästi kumarrella paikassa, paikassa jossa liikkuu paljon ihmisiä kuten asemalla ja kengänkiillottajia voi olla vierivieressä. Kiillottaja hymyilee ja toivottaa asiakkaan penkkiinsä tervetulleeksi, ottaa kiillotuskankaan esiin sekä lankkia, poistaa harjalla hiekan ja ravan ja ryhtyy lankkaamaan rivakoin ottein. Asiakkaalla on luultavasti kiire. Kengänkiillottaja ei ole sama kuin suutari joka korjaa kenkiä. Kengänkiillottaja on tason ylläpitäjä ja kadonneen ajan työläinen, palvelija, itsensätyöllistäjä, jonka työkalut menevät pieneen tilaan ja kulkevat mukana, työläinen joka voi etsiä työtilan mistä vaan. Hyvin vapaan oloinen sarka, pop-up. Paljonko kengänkiillotus sitten maksaa? En tiedä, mutta itse en maksaisi paljoakaan. Ajatus on absurdi, että ohimennen kiillotuttaisin kenkäni. Se ei lienee naisten juttu muutenkaan. Sama kuin parranajo.

Aki Kaurismäen elokuvassa Le Havre päähenkilö on kengänkiillottaja ja kengänkiillotus on maahanmuuttajien ja muiden köyhien hommaa. Erikoinen valinta vanhan ranskalaismiehen ammatiksi, jotakin tekemistä, yrittämistä ja ihmisten kohtaamista epätoivoisessa maailmassa, jonka muutoksessa kaikki eivät kestä mukana. Kengänkiillottajan kengät puhdistaa vaimo. Ne ovat valmiit, kun mies lähtee toihin. Kengänkiillottajan ammattiin liittyy nostalgiaa ja elokuvallisuutta, epätoivoa, halveksuntaa ja hapuilua kun muuta oljenkortta ei ole. Kenkien puhdistus julkisella paikalla ja antaa kenkänsä puhdistettaviksi on perin miehistä. Joku kumartuu eteesi puhdistamaan jalkineesi ja annat lantin, lähdet katsomatta taaksesi. Kengänkiillottaja on kohtauksessa kuin kohtauksessa tärkeä henkilö. Hän kohtelee kuin kuningasta miestä kuin miestä. Korkean arvon olemassaoloon tarvitaan niitä jotka ovat vähempiarvoisia, niitä jotka tekevät likaiset työt, työt joilla ei ole arvoa mutta jotka huomaa, kun niitä ei tee kukaan. Mies seisoo rätti kädessä, kädet lankissa, nöyrän näköisenä ja aina tyytyväisenä kun saa asiakkaan oli hän millainen tahansa. Hänen luokseen pysähdytään ja sanotaan että on kiire. Kestää hetken ja työ on tehty. Asiakas ehtii avata lehden tai katsoa eteensä kenties näkemättä mitä lankkaaja tekee. Yksinkertainen työ, yksinkertainen ihminen. Kuka sellaisesta olisi kiinnostunut, mutta hyvä että jotakin tekee. Jotakin on tehtävä. Liike ja ajatus pitävät elossa kuten raha.

Kiillotus ja lankkaus pidentävät kengän ikää pitäen nahan hyvässä kunnossa. Nykyään jokainen kiillottaa itse kenkänsä, näin luulen, jos viitsii. Paitsi ihmiset, joilla on palvelija sitä varten. En ole koskaan tavannut kengänkiillottajaa livenä kadulla Suomessa, mutta olen nähnyt sellaisen kengänkiillotuskoneen jossa oli pyörivä tela. Jalka asetettiin jalustalle jonka päällä pyörivä kiillotustela suoritti tehtävän. Kiillotuksen voi tehdä seisaaltaan. Samanaikaisesti ei voinut lukea esimerkiksi lehteä, koska on seurattava minne jalka menee. Jännä vehje, mutta kiillottiko se hyvin koko kengän, lähtikö ehkä sukka jalasta vai oliko tarkoitus kiillottaa vain kengänkärjet?

Kuka kiillottaa kenkiä työkseen nykyään Suomessa? Kerjääminen on paljon yleisempää, mutta se ei ole työvoimatoimistossa ammattinimikkeenä. Kysyn koska työvoimatoimisto edelleen ajattelee että kengänkiillottaminen on varteenotettava business, kerjääminen ilmeisesti ei. Kysyn koska työvoimatoimiston työnhaussa on vielä virallisesti ammattinimike kengänkiillottaja, samaa sarjaa ovat mainostenjakajat ja kengänkiillottajat. Aki Kaurismäellä jotakin asian kanssa tekemistä, onko elämä elokuvaa? Mainoksia nykyään jaetaan enemmän kuin ehtii lukea. Onko mainostenjakaminen palkitseva työ, ehkä liikunnan kannalta, ehkä klikkausten kannalta, ja mainostenjakaja sellainen tekijä joksi kehtaisi itseään kutsua, työ josta voi kertoa saamatta kummallisia katseita ja voi sinua tyhmeliiniä-mulkaisuja, tuleeko sillä toimeen-kysymyksiä ja mikä sinussa on vialla. Työllä on oltava rahallinen arvo, muuten sitä ei kukaan arvosta. Sanotaan ettei se ole työtä, jos ei siitä rahaa saa. Naiset ovat tehneet palkatonta työtä aina, he tienaavat myös yleisesti vähemmän kuin miehet. Kun työstä maksetaan sen tekemistä on joku arvostanut? On pystyttävä elättämään itsensä.

Käyttävätkö ihmiset kenkiä joita täytyy kiillottaa? Keinokuidut ja lenkkitossut ovat vallanneet kenkäbusineksen. Miksi noin vanhahtava ammattinimike pitää pintansa virastossa, vaikka on varsin selvää ettei alaa enää ole? Työvoimatoimistolle ei ole muu selvää kuin, että työtön on roska, josta on päästävä eroon keinolla millä hyvänsä ja aivan sama mikä joku ammatti on nimeltään. Millaisia metodeja kengänkiillottamiseen on ja tarvitaanko siihen ammatti-ihmistä? Millaista työtä nykyään on tarjolla? Sandwich Artist saa Subwayssa paikan, juontaja on taiteilija, juonsi hän karaoke-esitystä tai markkinoita. Siinä saa esiintymiskokemusta. Olethan innostunut tekijä. Olemme kenkiemme kuluttajia ja kenkiemme kiillottajia, siis jokainen on kengänkiillottaja, mutta tuleeko sillä toimeen, elääkö sillä ja ovatko ne samoja asioita? Kun yksityiskohdat lakkaavat kiinnostamasta millainen tulee kokonaisuudesta? Kun bulkkituote myydään taiteen kohottavalla voimalla mistä on kysymys? Eihän taide ole nykyään kovassa huudossa, mutta taiteen nimi ja ajatus silti antavat arvoa tuotteelle, joka on joka paikassa samanlainen, kuten Subwayn patongit, ja ajatus sama kuin missä tahansa hampurilaisketjussa.

Kiiltävät kengät antavat hyvän kuvan käyttäjästään. Hän on huolellinen, säntillinen, pitää huolen omaisuudestaan ja ulkonäöstään. Lika ei saa näkyä. Odotan aikaa, kun prostituoitu on laillinen ammatti. Prostituoidut käyttävät ammattiinsa sopivia jalkineita. Vähintään 10 sentin korkoja, jotka kopisevat, korkokenkiä, saapikkaita tai saappaita. On näytettävä viettelevältä lyhyessä hameessa ja kireissä housuissa. Peniksen kiillottamisesta kai jotakin tienaa.