Määrittelemättömästä järjettömyydestä koetun ymmärtämisestä

Kuinka ihminen voi kokea elävänsä, jos hän tuntee, ettei elä? Jos hän tuntee, että hänen elämästään puuttuu elämä? Mutta hän siis tuntee, hänellä on tunne jostakin elämättömästä. Jokin hengetön oma, haluttu, mutta saavuttamaton, epätoivo, toivottomuus, kykenemättömyys, kaukaisuus, arvollisuus, henki, hengittäminen, henki-lö, niinku hlö ja toivo takanapäin, lyhenne. Kuinka ihminen voi tuntea elävänsä, jos hän kokee, ettei elä? Kokemus, josta voisi kertoa, iloita ja olla ylpeä kuin saavutuksestaan josta voi puhua, vaikka saavuttaisi joka päivä sen saman. Tuntea olevansa arvokas, saavuttavansa arvoa itselleen ja muiden silmissä, koska olemme aina muiden silmissä ja se on tragedia.

Miksi joku tuntee elämänsä olevan elämätön ja miksi hänen kokemuksensa olemassaolostaan on sellainen ja miten hän on siinä? Mitätön koettu joka henkilöityy, on verrattuna johonkin kuin ei mitään. Mikä on johtanut tuohon ajatukseen ja kokemukseen, että yksilön elämä olisi vähemmän eletty, ei tarpeeksi, puutteellinen elämä kuin jatkuvasti sellainen verrattuna muihin? Tunne todisteena, tunne, joka toimii todistavana elementtinä ekstaattisena, energisenä, elettynä. Tunne-addikvitinen euforiariippuvainen, käsivarressa riippuvainen, tarvittava kuin omaisuus ja ominaisuus joita ilman on puutteellinen.

Kokemisen eläminen, elämisen kokeminen ja kuinka tunnustella itseään siinä missä kokee ja elää että elää tarpeeksi. Kokemuksellisuuden painottaminen, elämyksellisyyden ensisijaisuus ja ehdoton tärkeys on riivaavaa, alistavaa, eriarvoistavaa, tylsistyttävää, monotonista hypeä, jonka johdosta elämän tulisi olla mainos ja ihmisen myyjä, itsensä myyjä, onnenostaja, elämä omaisuutena. Hyvä-sellaisena-kuin-olet-puhe, tehtävä, tehtävä, tyytyväisyystakuu, orgasmivarmuus, onnellisuuskyltti, onnellisuusleima, onnellisuusarpa, kaikkea yhtäaikaa suuhun, täyteen nyt.

Taliban with small hands

KAMALASTI KAIKKIIN AUKKOIHIN

Hulluus raakuus mielettömyys seksi väkivalta yht’äkkisyys kuolema.
Olennainen osa ihmisyyttä, siksi ihmettelenkin, miksi ihmisyys surkastetaan joksikin aidoksi hyväksi, pelastavaksi ja ihmettelemme, kuinka joku voi olla kuin eläin, että hän on jättänyt ihmisyytensä, tai sitä ei hänellä ole koskaan ollutkaan.
Suomen onnelliset tähdet, kuka nyt itseään pelkäisi. Se on se epämukavuusalueelle meneminen, henkinen turve jonka löytää kun etsii.
Pianomusiikki TV-formaatin perustyökaluna tuo esiin vahvan melankolisen tunteen yhä uudestaan. Jotakin jota olemme kaivanneet, jotakin hyvää mitä tuntea ja joka saada esiin. Kuinka me suremme itseämme julkisesti kuin osoittaaksemme, että olemme tuntevia yhteisöllisiä olentoja, hyviä sellaisenaan.
Kuinka tärkeää on olla viehättävä? Ensin voimme pohtia mikä on viehättävää. Se on jotain itsestäänselvää, silmää miellyttävää. Kuvaile kauniita asioita, luettele kaunis. Sopivalla tavalla silmälle ja aivoille. Tyttömäisyyttä haetaan ruusukuviosta, liehuvasta, kevyestä auringonvalossa, hymystä, kiharoista jotka ovat lempeitä, viattomia, kontrolloitua kampausta, jotakin sanoinkuvailematonta ja toistuvaa eli helppoa pitää. Tuttua ja turvallista. Ei siis heilua edestakaisin? Mitä tarkoitat heilumisella? Vienoa keinuntaa kuin viettelyä?
Rakkaus on universaali hyväilevä voima. Puhdistaako sähköhammasharja paremmin kun tavallinen hammasharja? Suomen surkein tavis ja metsänukkia hampaidenväleissä aamulla sivutiellä. Aamulla sivutiet ovat liukkaita, kukkia joka puolella.

 

Veruunika

Veruunika, Veruunika! renkaiden ääni, pyörän apurenkaiden ääni, äidin ääni.
Veruunika, Veruunika! älä mene sinne, älä mene kauas, minun täytyy nähdä missä sinä olet. Tule tännepäin, varo auto tulee. Veruunika polkee edestakaisin kerrostalon pihassa. Veruunika kom hit.

Mamma titta!

DETOX

rohtovirmajuurta
kärsimyskukkaa
sitruunaa
kamomillaa
ennen sairaalaan joutumista
maarianohdaketta
Molkosania
l-teamiinia
glutamaattia
B-vitamiinia
rautayrttejä
vihreää teetä
salviateetä
liiallinen veden juonti perustuu uskomukseen, että vesi puhdistaisi elimistöstä kuona-aineita.
Rasvainen, sokeripitoinen ruoka,
einekset,
ympäristön haitalliset aineet,
stressi,
tupakointi,
lääkkeet ja monet muut tekijät rasittavat kehoamme.
peltosaunio,
nokkonen,
isohirvenjuuri,
väinönputki,
punahattu,
lipstikka,
ruusujuuri.
Kulutuksen ja kauneuden yhteys, onko tässä vastaus jota etsimme? Katso kämmentä.
Juo tämä niin paranet, ota tämä niin ihosi heleytyy, nauti tämä, niin olosi keveytyy. Miten raskaaksi elämä on käynyt, kun ei osaa enää polvistua niityllä ja syödä siitä kuin lehmä? Mikä oli se hetki, kun tajusit, että elät väärin?

 

OVENKAHVA

Kaksi ihmistä ojentaa kätensä. Toinen ehtii ensin ja painaa pumppupullon nokkaa tottuneesti, sitten toinen. Toimenpide jossa on jotakin kummallista, jotakin kuin kahvitauolla yhtä merkityksellistä pysähtymistä ja kohtaamista.

Kaksi ihmistä seisoo vierekkäin ja hieroo käsidesiä käsiinsä tottuneesti, varmanoloisesti. Monesti kätensä desinfioineina tyytyväinen ilme kasvoillaan kun työ on tehty, lähes ajattelematta ja valmistautuu seuraavaan. Mä oon helvetin joustava, mut välillä mä en kestä mitään ja katkean kuin kuminauha, raivoan kuin lapsi. Aivan kuin kaikki menisi rikki yhdessä hetkessä ja olen raivon tunne pelkästään. Kuinka sen kuvailisi? Onko lapsi oikea sana?

Kaksi ihmistä seisoo vierekkäin ja hieroo käsidesiä käsiinsä huolellisesti. Mikään kohta ei saa jäädä desinfioimatta, kuten ohjeessa sanotaan. Näin käytät käsidesiä. Ihminen luulee ymmärtävänsä mitä tekee ja kai hän jotakin ymmärtää, ainakin yrittää. Hän ajattelee bakteerien kuolevan käsissään, käsistään, käsiinsä ja kaikki on hyvin. Hän on turvassa. Hän ei saa aikaan epidemiaa koskettamalla, syömällä, silittämällä, hyväilemällä, mutta kenties hengittämällä. On hierottava, että aine haihtuu ja vaikuttaa. Kädet liikkuvat, koskettelevat, tekevät. Neste litisee, valuu käsivarsia pitkin, on kuin vettä. Bakteerit kuolevat, vaikkei niitä näe. Entä virukset? Ne eivät kuole. Olemme turvassa ainakin sen hetken kun seisomme tässä ja ajattelemme olevamme turvassa. Voiko olla parempi olla ajattelematta kovin yksityiskohtaisesti, koska kaikkea ei voi hallita ja hallitsemattomuus pelottaa.

Käsihygienia on tärkeää ennen ja jälkeen toimenpiteen, ja vaikka et tekisi mitään. Pese kätesi. Olet koskenut ovenkahvaa, olet olemassa, olet siinä, hengität, puhut, otat kiinni ja on jotakin mitä et näe joka liikkuu. Mitään ei sanota, koska asia on selvä. Puhdas, siisti, hiljainen, vähäeleinen, nopea, tottunut ja selvä tekninen toimenpide, ei epäselvää eikä mitään muutettavaa, ei kysyttävää. Ei mitään mitä ei saa olla.

Ihminen ajattelee ymmärtävänsä käyttämiensä tuotteiden tehon. On kyse luottamuksesta. Hän luottaa, että aine toimii kuten sen sanotaan toimivan. Juuri tuo luottamus on tärkeää. Se näkyy kasvoilla ja liikkeissä, helpotuksen huokauksessa. Tyytyväisyys puhtaudesta että terveyden eteen on tehty paljonkin. Se on huomaavaisuutta ja ele, jolla on suuri merkitys.

Hole

Is there someone Rodin didn’t fuck?

HENGEN HÄTÄ

Tunteellisuuden halveksunta ja poistyöntäminen on osa modernia. Pakkosiisteydestä on tullut kaiken määräävä kirjoittamaton ohjeistus, automaatio, kuin liukas pinta ja hyljeksintä, mutta silti pateettisuus ja sentimentaalisuus ovat voimissaan. Puhtaanapito ylläpitäen ja sisällyttäen kaiken, siis kaiken, piilottaen, paketoiden, asettaen esille sopivissa erissä. Julkisivun ylläpitäminen ja sen siisteydestä huolehtiminen on osa omakuvaa, jonka jokainen järkevä ihminen haluaa säilyttää. On oltava tarkka, ettei paljastu, koska häpeä helposti seuraa ja naureskelu. Itkeminen TV:ssä on osa pakkosiisteyttä. Tunteiden käsitteleminen on ulkoistettu viihdetaiteilijoille. Viihde hoitaa puhumisen kevyesti ohitsemme heittäen meille, joille ei puhuta, koska se on ylisepääsemättömän tuskallista ja koetaan liialliseksi. On hyvä, että joku puhuu edes TV:ssä, vaikka noin heittäen ja itkee. Näkeminen ja kohtaaminen jäävät tekemättä, koska meille heitetään palloa, jonka heitämme kevyesti eteenpäin seinään, aukealle jonnekin, mistä sitä ei ehkä viitsi juosten hakea. Tuska, jonka omien tunteittensa ja tekemistensä käsitteleminen aiheuttaa on liikaa, siitä on vain päästävä kuin koira. Pallon koppaaminen ei tässä tarkoita metafoorisesti ymmärtämistä, että tapahtuisi havainnollinen käsittäminen konkreettisesti ja jotakin muuttaen. On halua ymmärtää, mutta onko halua käsitellä yhtään mitään ja tietää mitä ymmärsi, ymmärsikö etenkään itseään.

En ihmettele ilmiön TV-itkeminen suosiota. Syitä itkemiselle TV:ssä voi arvailla ja sen katsomisen syitä, mutta eivät ne mitään kovin vakavia syitä voi olla. Vai? Nostalgia-itku, pitkätaivalyhdessä-itku, yhdessäpärjäämis-itku, itkuaitkunvuoksi-itku, iloitku, meolemmeihania-itku, älä nyt itke TV:ssä-itku, TV:stä meille ja teille, älä itke seurassani, joudun reagoimaan itkuusi. On oltava henkevyyttä, jota kyyneleet ilmentävät. Vääristynyt naama, läsnäolo syvän tunteen paljastumisen kautta on arvokas hetki TV:ssä, jonka voi omia, jonka viihteellisesti voi kohdata, jolle voi nauraa, joka tarttuu katsojaan, jotta katsoja tarttuu TV-ruutuun, jotta katsojaan voidaan tarttua, pitää otteessa, jotta hän seuraa keskittyneesti, kiinnostuneesti ja useasti. Katsoja voi paljastumatta tuntea samaa, samuutta, yhteisöllisyyttä, kaveruutta, linkittymistä, tunteellisuutta, humaania, jota on vaikea kohdata tosielämässä: kyyneleet voi näin kohdata ilman henkilökohtaista julkituotua häpeää, kyselemistä, että miksi, kyselemättä mitään. Tuo tosi, joka TV:ssä on, on tosi, koska kyyneleet ovat aitoja, näkeehän sen. Laulu, kuten vakavuus on viihdettä, ei raskasta, eikä pitkäkestoista, eihän sitä muuten jaksaisi. On laulettava, on jaksettava.  Vakavuus sinällään on kuolemanvakavaa puuta, tylsää. Pysähtyminen, jonka vakavuus itsenään aiheuttaa ei käy, eikä sille ole aikaa, koska kuolemanvakavuudesta seuraa kriisi, epätasapaino normirutiiniin ja on päästävä yli. Vakavuus on tavallaan liikaa, mutta ei ole tarpeeksi sellaisenaan, koska se on hiljaista, satuttavaa, jotakin on kohdattava vakavuudessa, hiljaisuudessa, jotakin on otettava todesta ja kenties muutettava. Miksi nuo vetistelevät ja mitä siitä seuraa? Onko tässä katharsis? Muuttuminen ja puhdistuminen taas ovat pohdinnanalaisia asioita. Kuinka muuttua ja miksi ja mikä lopulta muuttuu ja kuinka. Mikä tunnelataus siihen tarvitaan?

 

Summer of love