Ennakkoluulojen jännittävä maailma: Juorun loppu.

Ennakkoluulot ovat kiinnostava maailmaa luova voima, naisviha, perinteet ja seksismi ruokkivat ennakkoluuloja. Nainen on edelleen huonompi kuin mies, vähemmän älykäs, vähemmän lahjakas, vähemmän lihaksikas, vähemmän ja vähempi arvoinen maailmassa, joka toimii miesten ehdoilla ja miehille. Ennakkoluuloja ja vihaansa on vaikea myöntää, huomata, tunnustaa, että tekee ja ajattelee väärin jotakin ihmistä ja ihmisryhmää kohtaan. Ajatteluaan on vaikea muuttaa, koska se vaatii työtä, nöyryyttä ja oman heikkouden myöntämistä. Se vaatii väärässä olemisen tunnustamista. Vaikeaa etenkin asiantuntijalle, eikö totta. Se olisi tunnustus, että ei ole niin hyvä eikä pätevä ihminen kuin antaa olettaa juuri nyt, sellaisena kuin on, vaikka sinulle on kerrottu kuinka hyvä, pätevä ja taitava olet.

Ennakkoluuloisuus on hyvin päällekäyvä, inhorealistinen, pintansa pitävä, ryhmäyttävä, vanhanaikainen ja harhainen tapa ajatella, johon on helppo sujahtaa, jossa on turvallista pysyä, jota itsepintaisesti voi olla muuttamatta, koska se palvelee hyvin. Ennakkoluulot ovat tapamme käyttää valtaa juuri niiden helppouden, näennäisen oikeellisuuden kautta, niiden voimakkuuden ja väkivallan avulla. Ennakkoluulot antavat voimaa joillekin ja ottavat pois joiltakin. Ennakkoluulot ja niissä pitäytyminen todistavat jotakin, mutta eivät siitä jota kohtaa ennakkoluulo on. Ennakkoluulot ovat kuin vasara jolla hakataan kunnes toisin todistetaan, ettei asia ollutkaan niin ja sitten voi ehkä pakon edessä sanoa, voi anteeksi, en tiennyt, en osannut kuvitella että asia olisi toisin, että tästä olisi sulle jotakin haittaa jne. jne.. Jos et esimerkiksi tiedä etkä ymmärrä moraalista etkä etiikasta mitään, ehkä kannattaisi käydä kurssi..

Kun sama ennakkoluulo toistuu monessa paikassa samanlaisena aina muuttumattomana, tapahtuma on identtinen, väkivaltainen ulossulkeminen, epäluuloinen, halveksiva, tietämätön, ylimielinen, pinnallinen tarttuminen johonkin kohtaan nimenomaan ihmisen ulkonäössä, tavassa olla ja tehdä, voi miettiä kuinka sokeita omalle ajattelulleen ja olemiselleen hyvinkin koulutetut ihmiset voivat olla.  Kun et itse näe itseäsi, et kuule mitä puhut, et ymmärrä millainen vaikutus puheellasi on, voi pohtia miksi sinulle on annettu enemmän valtaa kuin ansaitset. Kun et osaa kuvitella pintaa etkä annettuja, iänikuisia malleja syvemmälle, ei sinusta voi ajatella, että olet kovin älykäs tai luova, saati innovatiivinen. Mieti mitkä ovat tosia asioita jotka näet toisessa, mitä todella näet kun katsot, mitä asioita arvostat jossakussa ja miksi joillakin ihmisillä on tarve saada joku toinen näyttämään huonolta, mikä on todella huonoa, mikä on väkivaltaa jos todella vastustat väkivaltaa. Kannattaako sellaiseen ihmiseen luottaa etenkään ammatillisesti, jonka näkemys perustuu ennakkoluuloihin, kuulopuheisiin, kuvitelmiin ja oman aseman pönkittämiseen. Voit kuvitella itsesi asemaan jossa sinulla ei ole valtaa siihen mitä sinusta puhutaan, ajatellaan ja kuinka sinut arvioidaan, sillä mitä teet ei ole mitään vaikutusta että ennakkoluulo katoaisi. Moni elää kuvitelmaa itsestään ja maailmasta, kuvittelee olevansa isompi voima ja tärkeämpi tekijä kuin on. Ryhmän voima antaa pontta kuvitelmille ja ennakkoluuloille joilla haetaan tärkeyttä ja relevanttiutta omalle jollekin, mikä se jokin lieneekin.

Ennakkoluulot esimerkiksi itseäni kohtaan alkavat seuraavanlaisesti: ne lähtevät sukupuolesta, mihin nainen kykenee älyllisesti ja käytännössä, mihin nainen joka näyttää siltä kuten minä näytän pystyy älyllisesti ja käytännössä, millaista työtä hän tekee, kuinka hän ajattelee, miten hän pukeutuu ja ketä varten, miksi hän meikkaa ja ketä varten. Mitä nainen joka näyttää samalta kuin minä tekee elämässään, mitä hänen tulee tehdä, miltä hänen tulee näyttää ja voiko hän esimerkiksi meikata omaksi ilokseen. Tätä hän ei voi tehdä, koska kaikki mitä hän tekee, hän tekee saadakseen huomiota ja tullakseen naiduksi, houkutellakseen kumppania, huomiota, työtä, ihan mitä tahansa eli nainen joka näyttää minulta tekee ulkonäölleen asioita voidakseen manipuloida muita saadakseen asioita, käyttääkseen muita hyväkseen eli nainen joka näyttää minulta osaa ajatella vain omaa hyötyään ja käyttää ulkonäköään hyväkseen, ainoastaan ulkonäköään saadakseen sen mitä haluaa. Mutta silti naisen tulee olla kaunis, mutta hän ei saa ajatella olevansa kaunis. Hän ei saa korostaa kauneuttaan, koska silloin on pinnallinen. Ehdotukset että minun tulee käyttää ulkonäköäni, että pääsen elämässä eteenpäin, ovat täysin normaalikäytöntö. Ulkonäköni kommentointi esimerkiksi taideyhteydessä, on ihan täysin normaali käytäntö. Mitä sukupuolellani ja ulkonäölläni on taiteen käytäntöjen kanssa mitään tekemistä? Voin ihmetellä itsekseni.

Kaikki tietävät, mitä nainen joka näyttää siltä kuten minä, haluaa. Hän haluaa manipuloida ja käyttää hyväkseen eli ulkonäkö ja seksi ovat hänen valuuttansa. Tästä syystä häntä voi kohdella kuin tavaraa joka ei osaa ajatella itse (mutta hän osaa manipuloida), ei osaa tehdä itse (mutta hän osaa luoda itsensä niin että selviytyy), koska hän on täysin ulkoisten avujensa varassa ja tämä on ainoastaan hänen syynsä. Hänen sukupuolensa syy, joten hänelle voi tehdä mitä tahansa, hänestä voi sanoa mitä tahansa, häntä voi vahingoittaa ettei hän saa niitä asioita joita HÄN HALUAA. Hän on tässä se haluava, mutta haluttava osapuoli jonka hän hyvin tietää. Akti on käypä raha. Jokainen mies haluaa kauniin vaimon joka on hyvä sängyssä, jota voi esitellä, jonka kautta mies on miehinen ja haluttava.

Ulkonäköni on kummallisen kiinnostava kaikille muille paitsi itselleni. Minulla on mennyt tovi että olen täysin ymmärtänyt millainen vaikutus pärstäketoimella on ja mitä ulkonäkö ihmisestä kertoo todella. Tein sen että poistin välittömät merkit naiseudestani. Siihen kiinnittävät enemmän huomiota kaikki muut kuin minä ja olen kokenut että naisellisuus on tekemisen tiellä, kuten on hyvin ilmiselvää. En edelleenkään korosta itseäni, mutta minun joko odotetaan tekevän niin tai edelleen odotetaan että en korosta naiseuttani, joten muiden odotuksille en anna arvoa. Naisellisuuden karsimista jopa kiitellään, miehet kiinnittävät huomiota siihen etten käytä meikkiä, naiset ihmettelevät kun en käytä meikkiä. En ajattele meikkaamista kun herään aamulla, en ajattele meikkejä, ehostamista eli laittautumista Se miltä näytän on toki eräs työväline ja siihen kiinnittävät huomiota toiset ihmiset. Ulkonäkö on siis kiinnostava asia ihan muille kuin minulle ja teoriassa kiinnostava asia sosiaalisessa kanssakäymisessä. Edelleen se on ensimmäinen asia mihin minussa kiinnitetään huomiota ja sen jälkeen tulevat asiat kuten olenko älykäs, olenko lahjakas, miksi teen mitä teen, analysoidaan kaikki pinnallisesti näkyvät asiat ensin joista etsitään syitä asioiden tiloihin, aivan kuin selitystä.

Kun olen humalassa minulle voi suoraan tulla ehdottamaan suihinottoa, niin että sen kuulevat kaikki, sitä voivat kaikki kommentoida, mutta siihen ei puutu kukaan. Sellaista kuin minä ei puolusta kukaan. Olen pohtinut miksi sellainen kuin minä jätetään aivan totaalisesti yksin puolustautumaan, kun mies saa joukon taakseen puolustuksekseen oli hän tehnyt mitä tahansa ja naiset toki tiimiytyvät samankaltaisina keskenään, tämäkin on teoriassa sosiaalisesti kiinnostavaa, ei muuten. Miestä täytyy puolustaa tätä kamalaa narttua vastaan, koska tämä kamala bitch, hyväksikäyttäjä ja typerä huora ansaitsee kaiken paskan päälleen, koska hän pystyy olemuksellaan manipuloimaan kaikkia ja koska hän näyttää siltä, että hänelle täytyy ja voi tehdä kaikki paha, jotta hänet on käytetty ja hänen voimansa on viety ja hänelle on näytetty hänen olemattomuutensa, mitättömyytensä ja arvottomuutensa. Tämä samahan tapahtuu myös monen naisen mielessä, toimesta ja halusta. Ulkonäkö on kirous oli ruma tai kaunis ja ihminen typistetään sen kautta. Hämmentävää on kuinka paha peilataan johonkuhun toiseen ja oma pahuus peitetään niin kauan kunnes ei enää voi. Itseään ei voi paeta. Oman pahuuden paljastuminen on katastrofi ja kasvojen menetys.

Kertokaa missä kohtaa alkaa minun kyynisyyteni, minun manipuloiva luonteeni, minun pahuuteni, minun egoistisuuteni, minun harhaisuuteni, minun narsistisuuteni, minun loputon huonouteni, pahansuopuuteni, tyhmyyteni, lahjattomuuteni, heikkouteni: osaako se tehdä hyvin mitään. Se, joku jolla ei ole edes nimeä jonka voisi sanoa ääneen, koska eihän se ole edes ihminen joka olisi sinun kanssasi samalla tasolla. Siitä voi sanoa ihan mitä vaan, kun se ei ole mitään, paitsi tavara jonka arvo muotoutuu hyvin konkreettisella tasolla, mutta jotenkin täysin abstraktisti ja absurdisti.

Drunk passed out

Johdatus taiteeseen. Kasa eettisiä ja älyllisiä ongelmia.

Taiteen piirissä on monia eettisiä ja älyllisiä ongelmia joita ratkotaan kovin verkkaiseen tahtiin. Joidenkin mielestä ei ole ongelmia tai niitä ei ole tarvetta ratkoa, koska ne eivät kosketa juuri niitä, jotka ovat elintarvikeketjun johtoportaassa. Yksi kiinnostava yksityiskohta on suhtautuminen taiteentekijöihin. Miten ja mitä heistä ajatellaan ja millaisina ihmisinä heidät nähdään tekijöinä ja ajattelijoina. Millainen on oma käsityksesi? Jään pohtimaan miksi kuluneet ennakkoluulot ja käsitykset pysyvät elossa, ovatko taiteilijat edelleen samanlaisia kuin 50 vuotta sitten, koska taide ei enää osittain ole samassa maailmassa tai osassa tai sama asia, samassa kaavassa pysyvä vai onko? Jos se olisi tai on, taide olisi kenties helpompi mutustella ja hyväksyä (eikö näin ole tilanne, että annamme valmiiksi pureskeltua, koska vaikea ei myy), mutta se ei ole taiteen voima, nimittäin helppous. Pidetäänhän taidetta edelleen kaikesta huolimatta älyllisyyden, luovuuden, innovatiivisuuden ja toisinajattelun alueena eli muutos ja eteenpäin liikkuminen pitäisivät olla asioita joilla koko systeemin pitäisi toimia. Onko näin ja mikä on muutos jonka systeemi ottaa omakseen ja löytää? Miten minusta henkilökohtaisesti vaikuttaa siltä, ettei kuvataide ole millään mittapuulla mitattuna progressiivisin taidemuoto. Jähmeä instituutiovetoisuus, rahan perässä juokseva virkamies- ja asiantuntija-uskovaislahko, joka luottaa trendeihin ja seuraa mihin ja miksi massat liikkuvat, lirkuttelee kauniita mielikuvia tulevaisuuden rahavirroista ja miten taide on tärkeää nimenomaan kansantalouden buustauksessa. Tekemällä näin ja näin kaupungeista tulee kiinnostavia: lisää rakennettavia instutuutioita joihin massat vaeltavat vapaa-ajallaan. Millä muulla tavalla taide on tärkeää tälle homeiselle koneistolle joka pyörittää businesta ja omasta mielestään myös taidetta, ja siis maailmanlaajuisesti on osa miljardibusinesta?

Mitä toisinajattelu taiteessa sitten on kun se on parhaimmillaan ja pahimmillaan täysin pannassa? Ulkopuolella. Tai toisinajattelun ja -ajattelijan asema, koska toisinajattelu ja toisin tekeminen eivät ole kaikkein heti myyvin tuote, kun myyvyys ei ole silloin tuo ensisijainen pointsi ja omituisesti vasta kun provokaatiosta ja marginaalisuudesta on kulunut sopiva aika, jotta sen voi omaksua ja katsoa kauempaa voi sanoa ahaa, kiinnostavaa ja kun oma maailma ei sorru. Toisinajattelu taiteessa on mielikuva joka on mukavan raflaava juuri sopivaan aikaan, sopivina annoksina ja sopivan matkan päästä, aivan kuten on hyväsydämisyys ja pyrkimys yleiseen hyvään ajatuksen tasolla ja pinnallisesti, kivoja juttuja, siten ettei itseä tarvitse laittaa likoon, ettei itseä tarvitse kyseenalaistaa vaan toisten rahat. Älkää nyt saatana järkyttykö jalustoiltanne. Taide on absoluuttisesti oikeassaolevien hurskastelijoiden pelikenttä jossa kritiikki on tyhjää löpinää ettei kukaan loukkaantuisi eikä mikään muuttuisi. Näiden mielestäni vakavien älyllisten ongelmien ratkaisuhaluttomuudesta kertoo haluttomuus katsoa peiliin ja kyvyttömyys olla syyttämättä muita, koska syyt ovat aina muissa. Mieluusti otetaan osaa monimutkaisten yhteiskunnallisten asioiden ‘ratkomiseen’ kommentoimalla siistillä rajatulla alueella jonne on pääsymaksu (mut joo, onhan tää tilavuokra maksettava ja palkat) tai keskustelu ainoastaan samalla tavalla ajattelevien samanlaisten kesken hyväksytyissä raameissa. Se joka ei ajattele samoin on vaikea, vajaaälyinen, antisemitisti tai ei pidä globalisaatiosta (joka on vain hyvä asia) eli vastustaa kansainvälistymistä, mutta vastustaako hän myös taidetta… jaa-a. Kun vastustaa instituutioita jotka haluavat pyörittää taidetta mielensä mukaan, on taiteen puolella.

Selitys hitaaseen älylliseen kehitykseen on siis hyvin yksinkertainen: on kyse vain ja ainoastaan markkinavoimista joiden armoilla taide konkreettisesti on, asia jota on pelättävä, myös on kyse ihmisistä taiteen palkkalistoilla joilla on varsin paljon valtaa sanoa mikä on kiinnostavaa, sopivaa ja yhteiskunnallisesti merkittävää taidetta. Asenteista, mielikuvista, miten etenkin kuvataide palvelee systeemiä, jonka pitäisi palvella taidetta, systeemiä joka näkee taiteilijan loisena ja apulaisena, jonka voi ottaa orjakseen tilanteessa kun taiteilijalta sattumalta saa jotakin aineellisesti merkittävää. Nimenomaan aineellisesti, koska taiteilijan ja taiteen arvo mitataan rahassa ja tärkeintä on näyttävyys ja vaikutelma, ei todellisuus. Arvostus syntyy ensisijaisesti vasta kun taiteilija on niin sanotusti löydetty eli huomattu asiantuntijoiden voimasta. Asiantuntijat antavat taiteilijalle jalustan, koska taide on tuo asia jota on vaikea ymmärtää ja josta moni ei ilmeisesti mitään tiedä joten asiantuntijaan on voitava luottaa siinä mikä on hyvää. Media ja tutkinnot antavat vahvistuksen asiantuntijuudelle. Kuka sitten on asiantuntija aiheesta joka on vaikeasti tulkittavissa, löydettävissä tietyissä paikoissa jossakin aivan muualla, katsottava ja ajateltava jollakin uudella tavalla, kuka määrittelee taiteen, missä taide on taidetta?

Taiteen pystyy täysin sulkemaan vastaanottoalueensa eli aistien ja ajattelun ulkopuolelle vaikka kulttuuria ja taidetta on joka puolella, siis ainakin näennäisesti. Taide saattaa tupsahtaa vahingossa eteen elintarvikekaupan hyllyltä. Myös asiaan vihkiytymättömälle on selvää, että on kyse rahastuksesta. Tämä voi olla keräiltävä esine, kuten muumimuki on. Ne ovat mukavia ja herkkiä. Tom of Finland-kahvi on tällainen keräile-koko-sarja-esine, vaikka on kyse paketin kuvittamisesta. Häipyykö marginaalisuuden voima kun Tompan (k.1991) kuvat päätyvät näin vahvasti valtavirran ja markkinan otteeseen ja onko hänen taiteellaan tässä kohtaa voima muuttaa asenteita taiteilijoita ja seksuaalivähemmistöjä kohtaan? Välimatka vaikuttaisi sopivalta. Pakettiin on helppo tarttua ja asialle voi naurahtaa. Taiteilija loisena ja halveksittuna saa omituista ristiväriä ylleen tai sitten vain kelmun. Taiteilijan osa on olla juuri tuo omituinen kunnes hänen työnsä arvo ymmärretään eli kaupallistetaan tuotteena täydellisesti, kunnes hänen työnsä tuottaa tulosta, tulosta jolla on se arvo jota jokainen voi arvostaa ja kunnioittaa eli taloudellinen tulos ja maine josta haluavat hyötyä mahdollisimman monet. Arvo jonka jokainen ymmärtää. Ristiriita piilee monessa kohtaa, asenteiden yht’äkkisessä muutoksessa, jonka valtaisa suosio ulkomailla tai arvovaltaisen asiantuntija lausunto voivat suoda, aivan kuin helpotuksen huokaus, mikä sankari ja suurmies. Jään odottamaan Tom of Finland banaaneita, jugurttia, laastaria, särkylääkettä, viiniä ja autoa. Demonstraatio kuinka alkeellisella tasolla toimitaan ja yritys ymmärtää kuinka arvo synnytetään tai otetaan pois ja missä asioiden arvo on.

Kiinnostavalla tavalla 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun taitelijoiden teokset edelleen koristavat esimerkiksi akvarellilehtiöiden kansia ja öljyväripakkauksia. Vincent van Gogh (k.1890) on nimenä  ja kuvana hyvin paljon käytetty ja hänen katseensa tulee vastaan kun käyn hankkimassa lehtiön kirjakaupasta. Jään miettimään kuinka vahvasti kiinni kuvataide on tuossa ajassa, siinä tavassa ajatella, tehdä taidetta ja nähdä taiteilija. Mikä on van Goghin voima edelleen on hänen taiteensa ja eletty elämä. Tuo mies ja hänen taiteensa on kovin voimakas mielikuva ja tarina. Hänen taiteensa on edelleen hyvin pidettyä ja arvokasta, van Gogh on saavuttanut arvon johon harva pystyy. Hänen elämänsä on tehnyt esimerkiksi minuun syvän vaikutuksen ja juuri tuo karseus ja kauheus minkä hän kävi läpi, on se mikä saa voimakkaan pahanolon tunteen nousemaan ja raivon, kun seuraa taiteen ja markkinan tapaa myydä eräänlaista hyvänolon juttua. Kun tietää ja tuntee sen halveksunnan ja vihan määrän joka taiteilijaan voidaan kohdistaa, myyntiartikkelina van Goghin omakuva on itseasiassa järkyttävä. Hän maalasi myös kukkia, toki. Lievä pehmennys asiaan, loputon kauneus ja hauraus. Tähän peilattuna halveksunnan kokemus on kuin tunne kauhuelokuvasta tai painajaisesta joka ei lopu vaikka kuin osaisi vangita kankaalle kukkien kauneuden. Halveksunta ja yksinäisyys josta on noustava ylös, josta taide nostaa ylös, juuri taiteen tekeminen, itsestä valon löytäminen kaiken pimeyden keskellä.

Ajatus taiteilijasta on edelleen patologisesti tauti, taiteilija systeemiä hyväksikäyttävä loinen, vaikka loiset ovat jossain toisaalla, mutta heistä ei puhuta loisina, koska heillä on rahaa ja kivan näköiset vaatteet. Ne joilla on kuukausipalkka, jotka puhuvat taiteen taloudellisesta vaikutuksesta imevät taiteesta sen rahallisen arvon ja arvostavat taidetta juuri sen rahallisen hyödyn ja arvon kautta. Taiteilijuus on onnettomuus, koska se melko varmasti on epävarma, epävarmuuden, pelon, hylkäämisen ja epäonnistumisen syövyttämä, taiteilija syyllistetään siitä mitä hän on ja mitä tekee. Kuviota voi yrittää ymmärtää, mutta todennäköisesti et voi jos et ole koko elämälläsi mukana taiteessa. Sivusta seuraamalla näet näytelmän. Siitä voi ihmeenkaupalla selvitä että on naisena, taiteilijana tai homona maailmassa ja tekee taidetta toisinajattelijana. Täytyykö osata käyttää systeemiä hyväkseen? Sitä täytyy ymmärtää ja tietää kuinka systeemissä olevat ihmiset ajattelevat. Voitko kyseenalaistaa täysin ne joilla on valtaa ylitsesi? Voitko kyseenalaistaa taiteen esittämisen keinot ja miksi taidetta esitetään tai kuka siitä eniten hyötyy, kuka mittaa hyödyn? Voitko kyseenalaistaa taiteen hierarkian ja asiantuntijalahkolaisuuden muuten kuin tulemalla uudelleen halveksituksi? Et. Systeemi käyttää sinua, sinä et käytä systeemiä.

Slut walk whore walk prostitute walk hooker walk woman walk

Interest in the mouth (or what is said)

Breathing

Womanhood what it is, so

Suomi-Ranska, kumpi voitti, patonki vai ruisleipä,olut vai viini?

Pori voittaa monestakin syystä, esimerkiksi siellä on varsin hienosti säilytetty vanhaa rakennuskantaa eli pisteet Porille. Mutta aiheeseen eli voittamiseen suuressa mittakaavassa: riippuu pelistä ja mistä tykkää, jalkapallosta vai jääkiekosta. Eteneminen polvillaan vai seisten? On valittava puolensa ja tapansa edetä, kaikki ei käy, etenkään nuoleskelu, perseen. Paikallaan tarpominen, juosten kusten vai viiniä juoden patonkia syöden ja omaa kulttuuriperintöään vaalien (tirsk), hitot välittämättä mitä muut ajattelevat, joka on arvostettavaa nykyään kun on oltava varpaillaan oman imagon suhteen. Kulttuuriperintö on baskerikin todellakin ja Moulin Rouge, no doubt. Pisteet Ranskalle paskan haistattamisesta ja omanarvon tuntemisesta. Noin karrikoidusti, mutta onhan heilläkin varsin isohko fasismi-ongelma, kuten kaikilla nykyään, ja mustaa miestä pistetään kadulla turpaan armotta sekä köyhää. Juuri sitä säälittävää idioottia, joka ei selviä nyky-yhteiskunnassa sillä mitä hänellä on, koska sitä mitä hänellä ei ole tuijotetaan ja hän tuntee arvottomuutta loputtomasti osaamatta ajatella mitä hänellä on. Silti Suomen ja Ranskan vertaaminen voi olla terveellistä ja silmiä avaavaa, etenkin kun haluamme painottaa asioita, jotka on tärkeää säilyttää ja pitää arvossa (voimme yhdessä pohtia mitä nuo asiat ovat), joka työ on edelleen pienelle Suomelle haasteellista, koska haluamme ostoskeskuksia ja nähtävyyksiä, mainetta. Kuten esimerkiksi voi kysyä mitä ranskalainen ajattelisi ja tekisi jos joku ulkomainen yritys haluaisi olla majakka Ranskalle eli edustaa Ranskaa, koska ihailee Ranskaa kuten Guggenheim haluaa olla Suomelle, majakka? Ensimmäinen ajatus ranskalaisessa päässä: mitä vittua! Kuka tämä saatanan aasi kuvittelee olevansa! Ranskaa ei edusta yksikään yhdysvaltalainen yritys oli kyseessä taide tai teknologiayritys, piste. Toisin on Suomessa. On ihmisiä joiden mielestä meidän pitäisi olla tyytyväisiä huomiosta ja kiinnostuksesta, koska sitä, kiinnostusta ja rahaa, on niin vähän (ja älyä meillä on vielä vähemmän). Joku raja. 20 miljoonaa ei ole 40 miljoonaa.

Kuinka arvostaisimme itseämme ja näkisimme fasadin ja lipevyyden taakse, näkisimme parhaat puolemme että vahvuutemme juuri pienenä kansakuntana, joka on omalaatuinen ja että se on hyvä asia, pienuus ja omalaatuisuus maailmassa, jossa suuri ja rahakkain tekee suurimman ja näkyvimmän vaikutuksen? Juuri nyt olemme heikoilla kuten aina, huokaus. Emme voita. Sosiaalimenot ovat kasvaneet ekspotentiaalisti eli potenssiin helvetin paljon, eikä se ole hyvä asia. Tämän tiedostaa jokainen vaikka ei matematiikasta mitään tiedä. Tästä tilasta voimme etsiä syyllisiä itsestämme ja halustamme elää leveästi, koska ajattelemme, että meillä on oikeus. Meillä ei ole oikeutta kaikkeen, emmekä saa kaikkea mitä haluamme. Painottaaksemme omaa erikoislaatuisuuttamme kansojen seassa, meidän ei tarvitse lytätä ja inhota maahanmuuttajia, homoja, feministejä eikä etenkään taiteilijoita, koska taide on edelleen asia joka Suomesta huomataan ulkomailla. Uskokaa jo. Vaikka et taiteesta mitään ns. ymmärtäisi on taiteen tärkeys hyvä sisäistää. Olisi hyvä myös ymmärtää kuinka taide, vanha ja uusi, muokkaa ja on muokannut ajatteluamme ja omakuvaamme. Asia on ollut näin niin kauan kuin Suomi on ollut olemassa, ja taiteilijat, nuo väheksytyt ja köyhät, ovat erittäin tärkeä voimavara. Sitä taitoa nimittäin löytyy. Hämmästelen tarvetta vähätellä, edelleen, kuinka meidän olisi hyvä ottaa mallia muualta, silti vaikka nykymusiikki, nykytaide lyö laudalta ja ne huomataan. Miten paljon voittaminen on oleellista kansakunnan itsetunnolle on lähes puhtaasti urheilullista ja urheilupoliittista, taloudellista, kuka on parempi-kilpailua, joka on perustaltaan hyvin lapsellista. Tuo urheiluvoitto huomataan vaikka ei urheilisi muuten kuin penkillä istuen. Urheilu koskettaa. Kiinnostavaa sinänsä missä painoarvo tuntuu ja mikä on kansallista arvoa, voima ja fysiikka.

Ranska taas on vanha siirtomaavalta ja suurvalta, jota on apinoitu monesta syystä joka paikassa, koska ranskalaiset tuntevat tyylin, tavat, ruuan ja juoman, tuntevat oman arvonsa yms. eli ovat kuin yli-ihmisiä meidän maallisten junttien seassa, ja silti tai siitä syystä seksismi, maahanmuuttokriittisyys ja ulkomaalaisvastaisuus on voimissaan juuri Ranskassa. Työn löytäminen on haasteellista myös Ranskassa, josta syystä lisää populaa ei tarvita sotkemaan markkinoita sielläkään. Vanha ajatus, että kansakunta voi käydä poimimassa jostakin kaukaa parhaat ja arvokkaimmat jutut, liata ja sotkea kyseisen siirtomaan asiat totaalisesti ja lähteä pois kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan, on tyypillistä arroganttia fasistista toimintaa, joka ajattelutapa on edelleen olemassa ellei sitä aktiivisesti haluta muuttaa ja kyseenalaistaa, ja josta syystä ja historiasta köyhät siirtomaat eivät edelleenkään osaa hyödyntää omaa omaisuuttaan ja löytää kyvykkyyttään hyväkseen, kaikkien hyväksi, vain ainoastaan harvojen hyväksi. Kyseessä on hyvin tyypillinen ajatus äärimmäisestä erinomaisuudesta, ylemmyydestä, jota myös taide monesti edustaa, joka jollakulla maalla ja ihmisillä on, että heillä on jotakin parempaa kuin muilla. Mutta se ei tarkoita etteikö erinomaisuus ja erityislaatuisus olisi saavutettavissa muilla keinoin, etteivätkö muut tavat tehdä olisi hyviä ja menestyksekkäitä. Ilmankos Ranskikset eivät halua sulauttaa vaikutteita Yhdysvalloista itseensä. He tietävät arvonsa. Heillä on jotakin omaa jota muutkin haluavat. Yhdysvallat on junttiuden ja yhteensulauttamisen perikuva joille Ranska edustaa jotakin kuninkaallista. Maailmaa ei kukaan tai mikään joukko ihmisiä omista, joku raja sentään on oltava ranskalaisille ja yhdysvaltalaisille maailmanomistajille. Meno on eläimellistä puhui kuinka ranskaa tahansa ja piti hyvistä viineistä, osasi olla lipevä liiketoiminnan takia. Raha ja näkyvyys ei ole kaikki.

Juon viiniä kun kirjoitan tätä. En ole kännissä, vaikka varmaan pitäisi. Eikö se ole sivistynyttä, vain maistella? You want a piece of me? So it seems.

Laitan tämän linkin tähän. Siinä Jollan pomo, tai joku entinen Nokialainen, kehottaa Suomea hankkimaan Piilaakson, ja olemme edelleen kuin kylä Galliassa koska tappelemme mitättömistä asioista sen sijaan, että eläisimme sovussa muun maailman ja toistemme kanssa, mutta pääasiassa itsemme kanssa. http://www.talouselama.fi/uutiset/kyla-nimelta-suomi-tarvitsee-remontin-6577282

http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-2000000258410.html Suomen Pariisi, Oulu. Eiffel-tornia kehiin. je t’aime. Joroinen on Savon Pariisi syystä, jota en todellakaan tiedä. Minua pelottaa tämä ajatus.

Maisemointikivi