Jos lähdemme ajattelemaan arvoja joita pidämme itsestäänselvyyksinä eli on olemassa arvokkaita ja vähemmän arvokkaita asioita, voimme luetella ne asiat, ja mistä aloitamme kertoo, mitä arvostamme eniten. Vaikeus laittaa arvokkuuksia tärkeysjärjestykseen on ongelman ytimessä, koska kaikki liittyy kaikkeen. Ilman jotakin ei ole toista. Arvokkaimmat asiat ovat joistakin erilaisista syistä johtuen niitä, mitä pidämme tärkeinä. Elämälle tärkeitä, jotka puuttuessaan saavat elämämme pois raiteiltaan ja elämämme tuntumaan vähemmän arvokkaalta. Tärkeysjärjestys on siis oleellinen. On osattava arvostaa. Arvon tunnustaminen ja arvon kollektiivinen olemassaolo eli huomioiminen ja tunnustaminen liittyvät arvon luomiseen. Arvokas on arvokas myös yhteisölle. Arvoa on vaalittava, jotta arvo säilyy, jotta arvomme säilyy. Meillä on oltava jotakin, mikä on arvokasta myös muiden silmissä.

Jos lähdemme katselemaan millä on arvoa nykypäivänä, jos todella haluamme löytää itsellemme merkityksellisen, siis jos se on kadonnut tai emme ole löytäneet sitä, löydämmekö sen, mikä voisi olla merkityksellistä myös muille ja jakaa tätä arvoa tasaisesti vai onko arvoa oltava vain joillakin, jotta olisi eri asteisia arvoja, arvokkaampia ja vähemmän arvokkaita arvoja ja arvokkuuksia, saavutettavia ja vaikeasti saavutettavia? Syntyykö arvo epätasa-arvosta?

Jos lähdemme tarkastelemaan mistä on kysymys, kun puhumme arvosta ja sen luomisesta, olemme pisteessä, jossa pyrimme löytämään oleellisia vastauksia siihen, mitä mieltä missäkin on, elämänarvoista ja miksi tehdä jotakin. Arvon löytyminen tarkoittaa, että on olemassa jotakin meille oleellista ja arvokasta jonka vuoksi elää?