Small dog with a big heart

Sketchy morning

Untitled photos of women.

Suomi-Ranska, kumpi voitti, patonki vai ruisleipä,olut vai viini?

Pori voittaa monestakin syystä, esimerkiksi siellä on varsin hienosti säilytetty vanhaa rakennuskantaa eli pisteet Porille. Mutta aiheeseen eli voittamiseen suuressa mittakaavassa: riippuu pelistä ja mistä tykkää, jalkapallosta vai jääkiekosta. Eteneminen polvillaan vai seisten? On valittava puolensa ja tapansa edetä, kaikki ei käy, etenkään nuoleskelu, perseen. Paikallaan tarpominen, juosten kusten vai viiniä juoden patonkia syöden ja omaa kulttuuriperintöään vaalien (tirsk), hitot välittämättä mitä muut ajattelevat, joka on arvostettavaa nykyään kun on oltava varpaillaan oman imagon suhteen. Kulttuuriperintö on baskerikin todellakin ja Moulin Rouge, no doubt. Pisteet Ranskalle paskan haistattamisesta ja omanarvon tuntemisesta. Noin karrikoidusti, mutta onhan heilläkin varsin isohko fasismi-ongelma, kuten kaikilla nykyään, ja mustaa miestä pistetään kadulla turpaan armotta sekä köyhää. Juuri sitä säälittävää idioottia, joka ei selviä nyky-yhteiskunnassa sillä mitä hänellä on, koska sitä mitä hänellä ei ole tuijotetaan ja hän tuntee arvottomuutta loputtomasti osaamatta ajatella mitä hänellä on. Silti Suomen ja Ranskan vertaaminen voi olla terveellistä ja silmiä avaavaa, etenkin kun haluamme painottaa asioita, jotka on tärkeää säilyttää ja pitää arvossa (voimme yhdessä pohtia mitä nuo asiat ovat), joka työ on edelleen pienelle Suomelle haasteellista, koska haluamme ostoskeskuksia ja nähtävyyksiä, mainetta. Kuten esimerkiksi voi kysyä mitä ranskalainen ajattelisi ja tekisi jos joku ulkomainen yritys haluaisi olla majakka Ranskalle eli edustaa Ranskaa, koska ihailee Ranskaa kuten Guggenheim haluaa olla Suomelle, majakka? Ensimmäinen ajatus ranskalaisessa päässä: mitä vittua! Kuka tämä saatanan aasi kuvittelee olevansa! Ranskaa ei edusta yksikään yhdysvaltalainen yritys oli kyseessä taide tai teknologiayritys, piste. Toisin on Suomessa. On ihmisiä joiden mielestä meidän pitäisi olla tyytyväisiä huomiosta ja kiinnostuksesta, koska sitä, kiinnostusta ja rahaa, on niin vähän (ja älyä meillä on vielä vähemmän). Joku raja. 20 miljoonaa ei ole 40 miljoonaa.

Kuinka arvostaisimme itseämme ja näkisimme fasadin ja lipevyyden taakse, näkisimme parhaat puolemme että vahvuutemme juuri pienenä kansakuntana, joka on omalaatuinen ja että se on hyvä asia, pienuus ja omalaatuisuus maailmassa, jossa suuri ja rahakkain tekee suurimman ja näkyvimmän vaikutuksen? Juuri nyt olemme heikoilla kuten aina, huokaus. Emme voita. Sosiaalimenot ovat kasvaneet ekspotentiaalisti eli potenssiin helvetin paljon, eikä se ole hyvä asia. Tämän tiedostaa jokainen vaikka ei matematiikasta mitään tiedä. Tästä tilasta voimme etsiä syyllisiä itsestämme ja halustamme elää leveästi, koska ajattelemme, että meillä on oikeus. Meillä ei ole oikeutta kaikkeen, emmekä saa kaikkea mitä haluamme. Painottaaksemme omaa erikoislaatuisuuttamme kansojen seassa, meidän ei tarvitse lytätä ja inhota maahanmuuttajia, homoja, feministejä eikä etenkään taiteilijoita, koska taide on edelleen asia joka Suomesta huomataan ulkomailla. Uskokaa jo. Vaikka et taiteesta mitään ns. ymmärtäisi on taiteen tärkeys hyvä sisäistää. Olisi hyvä myös ymmärtää kuinka taide, vanha ja uusi, muokkaa ja on muokannut ajatteluamme ja omakuvaamme. Asia on ollut näin niin kauan kuin Suomi on ollut olemassa, ja taiteilijat, nuo väheksytyt ja köyhät, ovat erittäin tärkeä voimavara. Sitä taitoa nimittäin löytyy. Hämmästelen tarvetta vähätellä, edelleen, kuinka meidän olisi hyvä ottaa mallia muualta, silti vaikka nykymusiikki, nykytaide lyö laudalta ja ne huomataan. Miten paljon voittaminen on oleellista kansakunnan itsetunnolle on lähes puhtaasti urheilullista ja urheilupoliittista, taloudellista, kuka on parempi-kilpailua, joka on perustaltaan hyvin lapsellista. Tuo urheiluvoitto huomataan vaikka ei urheilisi muuten kuin penkillä istuen. Urheilu koskettaa. Kiinnostavaa sinänsä missä painoarvo tuntuu ja mikä on kansallista arvoa, voima ja fysiikka.

Ranska taas on vanha siirtomaavalta ja suurvalta, jota on apinoitu monesta syystä joka paikassa, koska ranskalaiset tuntevat tyylin, tavat, ruuan ja juoman, tuntevat oman arvonsa yms. eli ovat kuin yli-ihmisiä meidän maallisten junttien seassa, ja silti tai siitä syystä seksismi, maahanmuuttokriittisyys ja ulkomaalaisvastaisuus on voimissaan juuri Ranskassa. Työn löytäminen on haasteellista myös Ranskassa, josta syystä lisää populaa ei tarvita sotkemaan markkinoita sielläkään. Vanha ajatus, että kansakunta voi käydä poimimassa jostakin kaukaa parhaat ja arvokkaimmat jutut, liata ja sotkea kyseisen siirtomaan asiat totaalisesti ja lähteä pois kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan, on tyypillistä arroganttia fasistista toimintaa, joka ajattelutapa on edelleen olemassa ellei sitä aktiivisesti haluta muuttaa ja kyseenalaistaa, ja josta syystä ja historiasta köyhät siirtomaat eivät edelleenkään osaa hyödyntää omaa omaisuuttaan ja löytää kyvykkyyttään hyväkseen, kaikkien hyväksi, vain ainoastaan harvojen hyväksi. Kyseessä on hyvin tyypillinen ajatus äärimmäisestä erinomaisuudesta, ylemmyydestä, jota myös taide monesti edustaa, joka jollakulla maalla ja ihmisillä on, että heillä on jotakin parempaa kuin muilla. Mutta se ei tarkoita etteikö erinomaisuus ja erityislaatuisus olisi saavutettavissa muilla keinoin, etteivätkö muut tavat tehdä olisi hyviä ja menestyksekkäitä. Ilmankos Ranskikset eivät halua sulauttaa vaikutteita Yhdysvalloista itseensä. He tietävät arvonsa. Heillä on jotakin omaa jota muutkin haluavat. Yhdysvallat on junttiuden ja yhteensulauttamisen perikuva joille Ranska edustaa jotakin kuninkaallista. Maailmaa ei kukaan tai mikään joukko ihmisiä omista, joku raja sentään on oltava ranskalaisille ja yhdysvaltalaisille maailmanomistajille. Meno on eläimellistä puhui kuinka ranskaa tahansa ja piti hyvistä viineistä, osasi olla lipevä liiketoiminnan takia. Raha ja näkyvyys ei ole kaikki.

Juon viiniä kun kirjoitan tätä. En ole kännissä, vaikka varmaan pitäisi. Eikö se ole sivistynyttä, vain maistella? You want a piece of me? So it seems.

Laitan tämän linkin tähän. Siinä Jollan pomo, tai joku entinen Nokialainen, kehottaa Suomea hankkimaan Piilaakson, ja olemme edelleen kuin kylä Galliassa koska tappelemme mitättömistä asioista sen sijaan, että eläisimme sovussa muun maailman ja toistemme kanssa, mutta pääasiassa itsemme kanssa. http://www.talouselama.fi/uutiset/kyla-nimelta-suomi-tarvitsee-remontin-6577282

http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-2000000258410.html Suomen Pariisi, Oulu. Eiffel-tornia kehiin. je t’aime. Joroinen on Savon Pariisi syystä, jota en todellakaan tiedä. Minua pelottaa tämä ajatus.

Maisemointikivi

Looking at banality and wondering how it strikes.

Mulla on pilli

Kiitos miesasialiike kun ajatte ihmisoikeuksia kaikille.

Mutta entäs miesten oikeudet? Kiitos miesasialiike, teillä on kovin epätoivoinen asema, ilmankos.
Mutta entäs miesten oikeudet? Kiitos miesasialiike, teillä on niin asia hallussa, tyrsk. Kun jollekin joutuu samaa asiaa toistamaan kymmenettä kertaa tulee mieleen, että ei ole fiksuin meisseli.
Mutta entäs miesten oikeudet? Kiitos miesasialiike, te ajatte parempaa maailmaa, joka on millainen teidän mielestänne? Kerro ihmeessä, en arvaa.
Mutta entäs miesten oikeudet? Kiitos miesasialiike, kanssanne on kiinnostava keskustella.
Mutta entäs miesten oikeudet? Kiitos miesasialiike, agendanne on hyväksi koko maalle ja kaikille muillekin tietysti.
Mutta entäs miesten oikeudet? Kiitos miesasialiike, ihan selvästi ymmärretty kaikki.
Mutta entäs miesten oikeudet? Kiitos miesasialiike, olen huomannut että oikeudet ovat teille tärkeitä, etenkin omankädenoikeudet, niin ja ne teidän oikeudet.
Mutta entäs miesten oikeudet? Kiitos miesasialiike, on tainnut kaapin paikka liikahtaa. Voimasuhteiden heilahdus aiheuttaa pelkoa.
Mutta entäs miesten oikeudet? Kiitos miesasialiike, tytötkin ovat tärkeitä, eikö totta?
Mutta entäs miesten oikeudet? Kiitos miesasialiike, haistakaa vittu!
Mutta entäs miesten oikeudet? Kiitos miesasialiike, ilman teitä missä olisinkaan.
Mutta entäs miesten oikeudet? Kiitos miesasialiike, rauhan asialla.
Mutta entäs miesten oikeudet? Kiitos miesasialiike, eläinten asialla.
Mutta entäs miesten oikeudet? Kiitos miesasialiike, työ on tärkeää.
Mutta entäs miesten oikeudet? Kiitos miesasialiike, entä päivähoito?
Mutta entäs miesten oikeudet? Kiitos mieasasialiike, mites ne miesten oikeudet? Taidatte olla todella hukassa.
Mutta entäs miesten oikeudet? Kiitos miesasialiike, haluatko suihinoton vai?
Mutta entäs miesten oikeudet? Kiitos miesasialiike, mitkä ihmisoikeudet, kaikille?
Mutta entäs miesten oikeudet? Kiitos miesasialiike, suksikaa vittuun apinat.
Mutta entäs miesten oikeudet? Kiitos miesasialiike, autollako vai ilman?
Mutta entäs miesten oikeudet? Kiitos miesasialiike, on ollut hienoa kasvaa naisvihamielisessä maassa. Siksi olen feministi.
Mutta entäs miesten oikeudet? Kiitos miesasialiike, ai että äidit eivät rakasta poikiaan yhtä paljon kuin tyttäriään?
Mutta entäs miesten oikeudet? Kiitos miesasialiike, olen voinut toteuttaa itseäni ja opiskella ja nyt pitäisi katsella vierestä kun hyvinvointivaltiota revitään kappaleiksi. Onneksi miesasialiikkeellä on aiheesta painavaa sanottavaa. Entäs ne miesten oikeudet? Mutta entäs ne miesten oikeudet? Kiitos miesasialiike, logiikkanne on pettämätön, silti se on niin kovin helppo osoittaa vääräksi. Kovin outoa, eikö totta.

Why would anything be anything?