sukupuoli

Tiedän nyt kun olen niinkuin olen

| Henna Timanttimetsä

Jätän häiritsemään
huulen yli punautuneen ihon
häiritsemään sopimattoman sanan rasvapalon sanavälin,
puseron, katseen lattialle, lian, lilan
mahdottomuuden värisävyn, joka on palohaava ja kastelen kastelen sitä punaisessa maidossa
ihmisissä joita en tunne, mutta jotka ovat elämässäni
samat kysymykset, kun ei uskalla kysyä muuta, kun ei uskalla sanoa, päästää ääntä, kun se tulee miten tulee
toiveita korvissani mutten ymmärtänyt miksi
he sellaista haluavat
minulle
säälin pulu heiluttaa päätänsä edestakaisin, rääkätty, varpaat ovat pudonneet eikä osaa mennä minnekään
kun ei enää usko
eivät he halunneetkaan tietää, kun luulivat jo tietäneensä, mikä ylimielisyys
mikä turhautuminen
mikä minä
kummallinen jakojäännös kädessä sängyllä jalkojani tupakan savukiehkuroissa
tuijottaa vaan
pitää hauskaa vaan
tapetin sinisessä metsässä, jossa pöllöjä mäntyjen oksilla, kuutamo kuviona tupakansavua
ihmisten olkapäillä hiljaisia lintuja, en tunnistanut
humalaisia nauruja kun on hauskaa mutta on sumeaa.

Lakkasin sormenkynteni mustiksi, nyt ne ovat kymmenen pistettä ………..
varpaiden kynnet ………..
kertaa mustat vaatteet
yksi piste .
hiukset leikkasin, sidoin poninhännän
kun olen niinkuin olen pinnan kautta
rintalastani kautta sydämeni kautta musta ja siinä on mitä tarvitsen
upotuksen sekoitumisen värjäytymisen kaunis mahdollisuus.

Miljoonas tai ensimmäinen

| Henna Timanttimetsä

 

Puhkaiseva katuvalo on kirkaus tähti Männistönkujalla. Läpitunkeva tönäisee minut
näyttää maailman minulle
aika pienen
painun alas hissillä.
Spraymaali paisuu ikkunan läpi,
tagi pullistuneena varjona oranssissa seinässä,
leijuu jonkunlainen lattiavahaparfymoitu glow, rappukäytävän seinä on varjokoristeltu Love-tagilla.
Minut on koristeltu kun kävelen ohi, kulkijan pinkeä leimasin joka on siinä vain iltaisin.
Hetkeen ei tuntunut talvi.
Ei-ketään ja sitten auto,
äkkinäiset kasvot ja palavat savukkeet, pysyvä itäminen
talvella
betoniportaalla tupakoiden, ei muuta tapahtunut.

Muistiinpanoja Kuvasta Sensibility and i fucking love you, to be continued…

| Henna Timanttimetsä

Sinä nukut, minä valvon.
Nostat peittoa ja kosketat takamustani unessa, minä vain katson sinua kun olet täysin poissa, mutta siinä.
Epätasaisuuksia jousissa karkeuksia sanoissa selityksiä jalkapohjissa,
kylmiä veitsiä ja haarukoita, joilla tutkia näitä reikiä. Senkin marttyyri, karvoja suussa violetteja läikkiä siellä täällä, tasaista hengitystä.
Nautiskelijoiden suonet ovat putouksia rasvalle, kiinalainen sumu jossa haiden pyrstöt saavat aikaan hyvänmakuisen liemen, ohjaa liikennettä haisevalla joella, hengität niskaani huokosten läpi, minun lävitseni, etkä tajua.
Juoksemme portaat ylös ja alas kunnes henki ei kulje, monen peiton alla kunnes on hiki.
Huomenna tulet taas. Et varmaan usko, IadoreYou.
Tiedät jokaisen salasanan
murtuneita kohtia ja ajattelet että teen pommeja. Hajuja ja ääniä, nappien paikkoja, ihmettelyä ääneen. Pitelin kuvaa valaasta edessäni.
Istun eikä minua erota. Enkä ehkä edes istu.
Mikään ei ole valmista. Ikinä. Ei edes tämä kirjoitelma.
Puhallan niinkuin, paitsi että olen oikeasti ja minun on hengitettävä normaalisti.
Näytä vain hampaitasi, minä hymyilen, saat minut nauramaan.
Pullo putosi pöydältäni. Kuitenkin siinä olet edelleen. Purista niin että jää jälki.

Mitä savi on? Luomisen symboli.
Kun katson alas maa kumisaappaissa näyttää surulliselta,
liimaantuneet lehdet kengissäni kävellessäni ruohossa
mietin ikääni taskussani pullonkorkki.
Mistä pitäisin kiinni?
Piirrän ilmaan, elefantti kaatuu mutaan. En kuvittele, kirjoitan mitätapahtuu ja se haisee maalle.

Todellisuus

| Henna Timanttimetsä

Televisio versus muisti, historia, ihmisiä kuten, televisuaalinen muisti, television ja muistin lähde, virta ohjelmistosuunnittelun ja tv-kokemuksen muotona, suuruus television ominaispiirteenä, postmoderni pinnallisuus, amnesia kulttuuriin, epidemia, miltä muistaminen tuntuu, mutta kun hän ei katso minuun, lyhytkestoisen sisällön tuottaminen nettiin, virtamaisuus, ohikiitävyys, passiivinen muisti-instituutio, mieleenjäävät tv-hetket katoavat, kenen mieleen ne jäävät jos ne katoavat, netti on ihmiskunnan muisti, tunto, kosketuspinta, sisältö, sosiaali-areena ja näyttämö, matalanteknologian ja korkeanteknologian laitteisto, todellisuuden paluu televisioon, reality-trend, reality-celebrities, reality, nöyryytyskulttuuri, nopea sykli, sylki, huijaus, näytteleminen, esilläoleminen, esitys, uusintaminen, uusinta, toisto, kierrätys, toisto, haukotus, missä menevät median rajat, mitä ei saa tehdä, kuka katsoo, näyttää mitä, jättää pois, rajata, lähinäkö, kaukonäkö, ikänäkö, likinäkö, huono näkö, kikkailujournalismi, sensaatio-uutisointi, liveness, utopiatodellisuus, läsnäolevuuden tuntu, välittömyyden tuntu, yhteys yleisöön, mitä tapahtuu juuri nyt, hetkellisyys, monimediastrategia markkinoinnissa, lähde osana mediasysteemiä, kuinka ohjelma tehdään, ei pelkästään teknologinen ja taloudellinen käytäntö, analysoi intermediallisia suhteita jonkin sinua kiinnostavan tietyn mediumin ja siihen liittyvän sisällön kautta, millaisia konteksteja intermediallisuus avaa aiheeseen, miten hahmottaa aiheen kannalta oleellisia konteksteja, viralliset yhteistyökumppanit, mitä tapahtuu medioiden välissä, kuinka valinta tapahtuu, horisontaalinen ja vertikaalinen intertekstuaalisuus, brändi ja formaatti, kuinka mediat käyttävät valtaa suhteessa toisiinsa entä yleisöönsä, crossmedia, laitekehitys, mikä kehittyy, kuinka yleisö oppii, mitä se katsoo, miksi se katsoo, huomaa, seuraa, kiinnostuu, omistaminen, laitteen, lähettimen, formaatin, mediatapahtuman rakentuminen tuotannon ja kulutuksen kannalta, konsernisuhteet, rituaalinen mediatapahtuma, todellisuuslupaus, vertaismelodraama, genre rakennetaan kulttuurissa uudelleen, dokumentaarisuus, genrehybridi, tosi-tv-leima, kaikki maailman tieto, tietosaaste.

 

Divine light

| Henna Timanttimetsä

 

escaped surprise

| Henna Timanttimetsä

Green the color, yellow the color, leaves the color, color that left. Or it is there to notify, some shade of bright to make us see an enterprise, initiative of particular. Endless topic of us of what color are we, what season, what ideology do we stand for, we do stand for, always for something and like. Necessity to like to feel enjoyment and standing. What color to like, what colorless question to let out and what plain answer to give, short answer, because one is entitled to answer to such question of basic personal favorite. What is your personal input in this? Could one ask why do you want to know? Such attitude is hostile, to question the question. Does the answer make one more soft, acceptable and friendly when you know person’s most liked shade, named, preferred, enjoyed the wavelength of light hitting that wall of corrugated iron.

Taskussa puhelin
sydän

| Henna Timanttimetsä

Kartonkimainosteksti, josta kirjoitin muistiin, On the edge of Nigaraguan rainforest, ja josta jatkoin koiraan, joka on koulutettu seisomaan istuvaa lintua.

Mocha pocha, kiitos.
ilmastoinnissa liikahteleva sämpyläpaperi
lusikanjälkiä lasikupeissa
suklaanpalasia suunpielestä

ASTUIN SISÄÄN. ISTUIN VAPAALLE PENKILLE. JOKU LAULOI YKSINÄISYYDESTÄÄN JA näytti onnelliselta LAULAESSAAN. LIKAINEN TUKKA, SÄTEILEVÄ NAAMA, VENYNYT VAATE, KEHO, JOKA OLI LÄHDÖSSÄ, mutta pää ei kyennyt liikkumaan muuten kuin suun kohdalta.

Milloin sodassa, milloin rakkaudessa
milloin missäkin. Taskussa puhelin
sydän, jota odotan.
Kosketan, avaan sen.
RIKO SLIIKE, persikat puuttuu.

IN OUR HEARTS KYSEINEN HENKILÖ NIM.MERKKI NASTY HEMORRIDGE VÄHÄN SIINÄ SITÄ ROSKISTA HEILUTTELIT,,, VIRTAA VERI JA OLUT. HOTELLILLA EI OLLUT VIELÄKÄÄN PATJOJA. ONKO MISS FINLANDILLA KOMMENTOITAVAA? IHAN SKANDAALIMAISTA. MV.

Tänään tajunnanvirtaa + TV-tarjonta yhdistelmäperäkärry. Päivän lause – Hulluudella on miljoonat kasvot; tähän mieheen liittyy parkkipaikalla oleva tumma mersu, josta löytyi tän jätkän lompakko ja katkaistu haulikko. On ollu kaikenlaista projektia. SEIS!! Maahan, maahan!! Otimme hänet kiinni.

sittensittensittensittensittenglad glad, glad, dgal lgda glda agld jne jne

nain lisata hyvaa mielta ja ihmisten jaksamista ja elamanhallintaa.

PAISTINPANNULLA ENNEN OVEN SULKEUTUMISTA JA SANAHARKAN JÄLKEEN, TAI EHKÄ MUISTI VÄÄRIN JA LIIOITTELI KERTOMUSTA, KOSKA RAUTAINEN PAISTINPANNU OSUESSAAN TEKEE PAHAA JÄLKEÄ. LYÖNTI MENI OHI, VOIMAKAS HUITAISU SAMANAIKAISESTI OVEN SULKEUDUTTUA LÄIMÄHTÄEN. OVI VÄLISSÄ. OVESSA KELTAISTA KUVIOITUA LASIA, JONKA LÄPI IHMINEN ON VAIN TUMMA HAHMO, KUKA LIE. EHKÄ SEN HAHMON NIMI OLI JOKU PYHÄ.

Lasisten Lampi, muistiinpanoja, (raakoja)

| Henna Timanttimetsä

Kuin uisin meren yli ja vähitellen uupuisin, kävelevät jalat. Näkymättömän valtakunnan katse ja sivallus marssii tulvivassa helinässä, hauskuuttaa ja lyö kepillä. Mumisen muistoja ja mitä on tiellä.

Kahvinjuojien vuoristo, tuoreiden papujen tuoksu lepää vitriinissä. Käpertyneen miehen runko. Ohi kiiruhtavien heijastukset vilahtavat ohi metelinä, savuna ruukkuunsa kuivunut vanhus. Soitit, tulisit yöjunalla.

Tunteesta että on ja ei ole olemassa. Että haluaisi olla näkymätön ja näkyä. Kukat muuttuvat valkoisiksi kevyemmiksi, puhallan ne ilmaan. Ajattelen ettei aikaa ole. Ihmisen keksintö. Mitä sitten on, kun unohdetaan se?

Voin hypätä, koskettaa rintakehääsi. Kohtaan samanlaisuuden tunteen, venyneet kalsarisi ja päivät jolloin mietimme ruokalajeja. Makaamme sohvalla, katselen kaulaasi, johon heijastuu tv:n valo.

Vatsallani kosketan pohjaa, uin auringon keihäitten suuntaan, kuultavat ruuansulatuskanavat, tarvitsen kidukset. Vesi on painavampi kuin minä. Suustani roikkuu salama. Minua tervehtivät puiset veneet. Syön sinun hyväilysi kun uimme laiturille ja sen alle.

Kangastuksenomainen pirstaleinen sykkivä hyönteinen ja monta horisonttia ja paljas ihminen. Nauroin ja itkin karvaista jalkaa, joka tarttui liimapapereihin. Puoli ihmistä jäi kukkivan puun alle. Mehiläiset kylpivät kädessään kotilo. On niillä kädet. Talon katto on rumpu drum prum, koivumetsän lehdet soittavat aina jalassa oleville tennareille, varpaiden väleistä juoksi pieniä puroja.

Kesä meni, olin siinä ja autossa, jonka moottori myytiin kun se muutenkin oli jo ruosteessa. Vaikka olisin alasti, sanoisin ettei minulla ole salaisuuksia. Kuinka voi elää ajassa jota ei ole? Muuttumalla pysähtymättä. Minulla on itseni nyt ja kohta taas ei. Kesällä ranta, talvella tummat varjokädet. Joskus joudun paniikkiin, käyttäydyn ehkä omituisesti, mutta en ehkä enempää kuin tavallinen ihminen.

Seinällä vaihtelevat kosteuskäyrät. Jälki patjalla on likainen rakastan sinua-spiraali. Jalat ja kädet siemenet putoilevat, kuparivettä kaakeleita vasten pohjakerroksessa. Ajattelit koiperhosta, joka kellui sinisessä vedessä illassa muuttui unelmaksi. Ihastelin, olit sulava keuhkokala hengittämättä mielestäni, upoksissa ja elossa.

Kuin koirat nuuhkivat ilmaa on niin kylmä, oven lukko pamahtelee, kilahtaa kirkkaasti totiseksi että siihen tarttuu iho. Ei saa koskea, ei saa avata, jäätyy kiinni. Olemme ruokaa eroosiolle, hyttysten pesimäpaikat, kuumat kosteat kummalliset onkalot, ruodot mätänevät. Uskallan tuoksua niille kummallisuuksille. Olen elänyt suorakulmaisessa maailmassa kuin minussa olisi puolikuita. Seison vedessä polviini saakka, sadevettä kesältä. Jäätyi ja suli.

Pääni ruskealla jäljellä, tieni maahan hämähäkkien sideharsoihin. Minä olen se, joka pelästyy.

Kun tulen vanhaksi kimalteet joulupalloissa saavat minut hihkumaan. Innostuminen yksityiskohdista ja koristuksista saisi vereni ja suihkuaisi jokaiseen suoneeni sinne. Asensin itseeni telineen mielessäni joskus, jotta voisin seurata julmaa eläintä tai paeta sitä, ensin seuraisin ja sitten pakenisin. Ei mitään järkeä. Sama maisema toistuu, häivy pisteiden jono, juurettomien asuntojen. Lopettaisin odottamisen, jos voisin muuttua. En näe selvästi. Painan sormenjäljet ikkunaan ennen kuin lähden. Tarvitsen itseni takaisin useammin. Olen paikallani ja en ole.

Supikoiran turkkiin tarttuvat koivunsiemenet, myös ilmassa lentävään seinään rakennustyömaalla, ihan randomina.

Pink

| Henna Timanttimetsä

Hänen aivonsa mahtuvat miehen kämmenille. Tarjotaan kuumaa kaakaota. Kun taivas aukeaa siniseksi, hän katsoo ulos. Katolta lumi putoaa märkänä ja painavana möhkäleena alas. Nainen nostaa muistoille. Odottaa turhaan, turha odottaa, mutta odottaa jokatapauksessa, sanoo päivää postimiehelle ja katsoo kun mies menee hissiin. Hän pyörii ympäri monesti ja syö liköörikonvehteja. Miehen kämmenille mahtuu kaikki mitä minussa on, ehkä hiukan tärähtää vaaleanpunainen kukka ja jotakin tipahtaa. Nukuimme huolellisesti ommelluissa puvuissa huoneessa, jossa pimeässä hiiret haistelivat meitä, luurankoni on veneesi, keinutaan ja kitistään, romahdetaan, maadutaan, otetaan käteen reisiluu. Mietin jokaista sanaa. Kaikesta tuli peli. Minä pyörin ympäri. Uppoan kainaloihisi, polviesi luihin, korvaasi, vasaraasi.
Juoksen arvottomuudesta luultavasti aina, kestän kovatkin lyönnit jatkuvassa liikkeessä. Heitit minua kivellä kuin ikkunaan, jotta näkisin sinut, minä heitin takaisin. Näitkö minut? Näetkö minut nyt?