Anarkismi, punk ja tekopyhyys

Mistä anarkisti saa pitää, millainen anarkisti saa olla, millainen anarkistin pitää olla? Anarkistithan itse ovat olleet tarkkoja näistä rajoista, juuri siitä kuka voi kutsua itseään anarkistiksi ja miltä anarkistin on näytettävä, mitä anarkistin on tehtävä, aivan kuten punk on habitus, asenne, vastaus, teko ja mentaliteetti. Entä nyt, kun anarkismi voi kenties olla valtavirtaa ja onko se anarkismin tavoite? Epäluuloisuus, vastakkainasettelu, kyseenalaistaminen, ehdottomuus ja vaatimuksellisuus ovat mielestäni kuuluneet anarkismin keinoihin. Kuinka anarkisti kyseenalaistaa itsensä ja aatteensa? Mitä valtavirta tekee anarkismille, jos ja kun anarkismista tulee valtavirtaa? Millainen ajatuksellinen tarkkuus vaaditaan anarkismiin ja millainen vastuu on anarkistilla, kun hän kutsuu itseään anarkistiksi? Millainen ideologia on taustalla anarkismissa tänään ja mikä on vihaisuus-aste? Mitkä ovat anarkismin vaatimukset? Onko anarkismi nyt mukava sana yhtälailla kuin punk, lapsiystävällinen, jonka voi painaa t-paitaan ja jonka maailmanparannusviestistä voi hyvällä mielellä jutella? Hurskastelu ja kalastelu ovat manipulointia ja yhtä omituista anarkistille kuin taiteilijalle. Vaatetus on aina hyvä ajattelun vertaus. Sitä kautta arvioimme toisiamme, aivan kuten vihaisuuden asteista, ilmeistä yms. Anarchy on raflaava punk-termi ja vertautuu väkivaltaisiin mellakoihin Briteissä, joiden yht’äkkistä voimaa voi ihastella. Mitä anarkia tarkoittaa nykyihmiselle ja tuleeko muuta mieleen kuin Sex Pistols ja ensimmäinen maailmansota? Luulen, ettemme enää osaa ajatella anarkistisesti sen vanhalla merkityksellä, koska meillä on oltava kivaa ja historiaa emme halua toistaa, mutta silti muutos on vaatimus. Mitä anarkia voisi tarkoittaa muuta kuin henkilökohtaista sekasortoa, sisältä ulospäin tapahtuvaa, tai siis hetken mielijohdetta ja tekoa, jossa voimme rikkoa kahvinkeittimen pudottamalla sen ikkunasta, kuvata videon tästä anarkisesta hetkestä ja postata sen nettiin. Mielivaltaisesta, hassusta ja miehisestä teosta, joka on anarkistinen, joka voisi olla kiinnostava, jos sen tekisi nainen, jolloin jokin huono laite rikotaan pyjamahousuissa kotona, suojavarusteissa ja korvataan toisella, jokin joka edustaa jotakin korruptoitunutta.

Mitä tapahtuu, kun anarkisti päivystää ja haluaa auttaa, ja on julkisesti oikeudenmukaisuuden puolella, mutta selkeästi käyttää markkitaloudenmekanismeja omaksi hyödykseen aivan kuten kuka tahansa joka haluaa elättää itsensä ja perheensä? Kuka ei olisi oikeanmukaisuuden puolella pahaa vastaan. Oikeudenmukaisuus on hyvä asia. Kuuluuko hyvän ja pahan vastakkainasettelu ainoastaan anarkistille? Päivystäminen tarkoittaa, että on tavoitettavissa silloin kun päivystää tiettynä aikana, eli jatkuvasti tässä tapauksessa? Ja auttaako hän missä asiassa vain, vai asioissa jotka häntä itseään kiinnostavat ja joista on hänelle itselleen hyötyä ja hän itse näyttää hyvältä? Hyötyajattelu ja hyvältä näyttäminen tunkevat esiin, oli kyseessä anarkisti tai perus-Jorma. Itselle on otettava se hyöty jonka tarvitsee ja näkee parhaaksi. Kun on saanut huomiota, on se hyödynnettävä taloudellisesti. Mikä on näkyvyys anarkistille ja millainen on mediatila anarkistille, julkinen mainostila ja työ?

Onko anarkistin oltava vihainen punkkari, erottauduttava ja painotettava missä seisoo vai myötäiltävä tullakseen hyväksytyksi, koska on hyvän puolella pahaa vastaan? Vastakkainasettelulta ei tässä voi välttyä. Anarkisteilla on itsellään hyvin tarkat joukkojen rajat ja normit, aivan kuten punk on miehinen ja agressiivinen? Entä miten anarkisti pukeutuu, elää ja asuu, voisiko hän esitellä kotinsa naistenlehdessä? Millaisessa työssä hän voi toimia, mikä käy anarkistille ja mikä on anarkistin suhde markkinataloudessa toimimiseen, rahaan, näkyvyyteen, esiintymiseen ja menestykseen? Miten anarkisti määrittelee menestyksen, taloudellisen, aatteellisen ja statuksellisen, entä kantansa poseeraukseen, itsekorostukseen tai porvarilliseen koulutukseen? Onko nykyanarkismi McDonald’s-anarkismia, jossa anarkisti valitsee brändit, joista voi puhua hyvällä mielellä ja joita voi kannattaa? Nykyanarkisti siis haluaa olla kiva, helposti lähestyttävä ja täysin väkivallaton hyvä ihminen? Emmekös me kaikki? Löytääkö nykyanarkisti markkitaloudesta hyvät puolet ja hyödyntää niitä avoimesti? Käsittääkseni kyllä. Miten anarkisti perustelee positiivisen suhtautumisensa elämäntapaamme muuten kuin että hänenkin on elettävä? Anarkismissa kaikki ei käy, joten olen ihmetellyt millaiset asiat nykyanarkistille käy ja ei käy, ja voiko nykyanarkismia enää kutsua anarkismiksi, koska olemme tottuneet mieltämään anarkismin hyvin spesifiksi aatteeksi, jolla on tietyt pyrkimykset? Mitkä ovat nykyanarkismin pyrkimykset verrattuna entiseen ja onko niissä mitään samaa? Kuka tahansa hyvällä oikeustajulla varustettu ihminen vastustaa poliisiväkivaltaa. Anarkisti joka inhoaa olla köyhä..kuulostaa vitsiltä plus nostalgiahetket siitä, kun valtasimme taloja ja poliisit kantoivat meidät pois.. Voi nuoruutta.

Mietin ristiriitaisuuksia, koska anarkistit edelleen vetoavat teksteihin, jotka ovat anarkistien raamattuja ja jotka on tunnettava ennenkuin anarkismia voi kritisoida, edelleen tänäpäivänä eli en ymmärrä ja tiedä tarpeeksi. En voi olla anarkisti, jos en ole lukenut tiettyjä tekstejä, on asia johon törmään kun puhun ääneen anarkismista. Anarkismi on vahvasti ideologia-, henkilö- ja historiasidonnainen: miten nykyanarkismi ottaa eron ja miten se sen tekee, kun vaikuttaa että anarkisteja ei voi kritisoida ulkopuolelta eli mikä on anarkistinen itsekritiikki vai onko sellaista? Punkkareiden, anarkistien ja talonvaltaajien toiminnassa toisinaan ilmenee ajatusvirheitä kuten seksismi ja naisviha, joita olen ihmetellyt, että eikö aate ollutkaan kaikille. Anarkismi on  ääriaate, johon on liittynyt ja liittyy väkivalta, väkivaltainen hegemonian, vallitsevan järjestyksen ja säännöstön rikkominen. Jonkun rikkominen mitä ei voi rikkoa ilman anarkismia, epäjärjestyksen tuominen siihen mikä täytyy järjestää uudelleen. Sen mitä anarkismi pitää jo valmiiksi lahonneena ja mätänä muuttaminen totaalisesti, joten anarkismi ei voi itse olla laho ja mätä, aivan kuten kommunismi ja taide eivät voi olla korruptoituneita, jotta ne pystyvät haastamaan olemassa olevan systeemin ongelmat. Muuttaa yhteiskuntanormeja, jotka koskevat sukupuolia: anarkismi ja punk kohtaavat samat ongelmat kuin muu yhteiskunta. Naisten on oltava anarkisteja anarkismissa, taiteessa, politiikassa, tieteessä ja punkissa. Voiko nykyanarkisti siis käyttää järjestelmää jonka näkee tuhoavana ja jo tuhon omana, omaksi hyväkseen, elää siinä ja ottaa siitä ne hyvät jutut, koska ne ovat hyviä, elää osana jotakin huonoa ja silti muuttaa sen mikä anarkismilla on tarkoitus muuttaa?  Tämä on peruskysymys joka omalla kohdallani hiertää, kun joku tituleeraa itsensä anarkistiksi ja toimii ihan selkeästi tuhoavan systeemin säännöillä ja haluaa auttaa pyyteettömästi. Anarkisti asettaa itse sääntönsä jotka eivät ole systeemin asettamat säännöt. Nykyanarkismissa myötäkarvaan meneminen ja myötäily on taktiikka, jolla systeemin virheitä pyritään korjaamaan ilman väkivaltaa ja mielipahaa? Mielipahan ja pahennuksen välttäminen on osa hegemoniaa, jolla vältetään muutoksen aikaan saaminen. Rikkominen on osa aikaansaamista joka tapahtuu yllättäen ja saa aikaan reaktion, joka puhuttelee. Anarkismi nykypäivänä on ristiriitainen, mutta ristiriita on oleellinen osa anarkismia tai ennemminkin riita. Onko sovittelevuus anarkismia? Se on jyrkkä ja ehdoton vaatimuksissaan, vastakohta ja vaihtoehto sille miten oletetaan ja halutaan ihmisten elävän, rakentavan ja ajattelevan yhteiskunnan, yksilön oikeudet ja itsemääräämisen. Anarkismi on olemuksen, olemisen, oletusten ja ajattelun haastamista, mitä minä anarkismilta oletan ja odotan on voimakas kriittisyys, joka näkyy siinä miten anarkisti itse elää ja tekee. Mitä nykyanarkismi tarkoittaa, kun sanotaan, että anarkismi päivitetään tähän päivään?

 

Hiljainen tieto

epämääräisyys kraateri
kirvellys kuoppa
kirvakanjoni
kirvoittaa rotko
kipuauma
viiltävä syvänne,
oleellista on ettei tiedossa ole turhaa jostakin syystä. Eikö hiljaisuudelle ole aikaa tai ymmärrystä.

Kraateri lupaus,
kuoppa vesipullon kyljessä,
monttu on läpinäkyvä,
painaumallinen hukka-ajatuksia,
oja musta lapsi,
syvänne kysymyksiä lapsille,
auma, se on hiukan kellertävä,
uurre intensiteetti,
uuma karsi yhteen lupaus,
painallus yritätkö olla luotettava,
rotko veden läpi vain,
kanjoni hukuttaa, laakson mieli
uoma kirvellyksen ja parannuksen välillä ja päällä, alla, sivussa, vieressä,
piston ja ihon erityistietämys, siihen mahtuu piikki, johdonmukaisuus, jossa yritän pysyä, lähde auttaa lukijaa, mistä tieto tulee.

Saippua

To draw a penis and how to breathe

 

Think about how gossiping makes you feel, powerful, right. You are observing someone’s life from above and laughing at it or having other kind of reactions. What kind of power that is to be able to know what goes on in other people’s lives and be able to discuss that? What does gossip do and what is the purpose? It has many purposes of which most aren’t positive. It is a power play of simple people who feel powerless without the possibility of being able to put someone down. This is of course a global phenomenon which one should be very careful about. It makes us careful who we trust if anyone. Gossip makes you look so intelligent, doesn’t it. Especially when you don’t know..wtf.

Gossip, word of mouth. It is to believe, that what is said, is passed forward in faith it will do harm and is somehow justified, a play of hierarchy. By saying the things you say you will cause something which may become a storm. It is used to destroy people or it is used to do something else. What other can gossip make than harm? Haters make nowadays social media phenomenons of those who are hated, there are few examples. This may turn out to be a good thing in the end as people understand at some point how useless and simple hating is as a strategy and how it tells more about those who hate and gossip than of those who are targeted. How something so hateful and negative can turn out to be a good thing? Gossip can be advertising as it travels in speed that positive things do not. There is an image of human nature there and what stands as interesting to us.

Fine art proves in so many ways how fascist its structures and practices of thought are, it keeps things  willingly as stagnant as possible. Such state is more lucrative, to keep things unchanged as to change anything takes a lot of hard work, and yes thinking. People obviously do not notice.

2017

Vallankumouksen nimi

Aika jolloin se alkoi, hetki elämässä, tapahtumaketju, tunnemuisto ja tilanteiden kehitys, ketkä vallankumousta olivat tekemässä. Mistä vallankumouksessa on kysymys, miksi, miten ja missä vallankumous tapahtuu. Kuka vallankumousta seuraa, siitä raportoi, kuka kirjaa ylös tapahtumat ja mitkä tapahtumat erityisesti. Kun asiat tapahtuvat, miten ne tapahtuvat ja luovat kokonaiskuvan vallankumouksen luonteesta, päämääristä, tavoitteista ja saavutuksista, lopputuloksesta ja miten siitä eteenpäin vallankumous pitää pintansa tai ei pidä. Onko kysymyksessä subjektiivinen kokemus, äärimmäiset tunteet jotka sanelevat mitä ihmiset tekevät, kokemus ja tunteellisuus joiden kautta asia kerrotaan vai objektiivinen ulkopuolinen tarkkailija kertoo mitä näkee, hän jolla on etäisyys asioihin ilman henkilökohtaisuutta mutta empatia ja kyky huomata asiat jotka ovat oleellisia?

Vallankumous on prosessi, materiaalinen ja henkinen, joka tänä päivänä on hyvin visuaalinen, nopeatempoinen kuvallinen spektaakkeli, hyvin usein sekava ja sotkuinen, jossa tunteet äärimmäisen voimakkaina pääsevät/päästetään esiin tai näemme ja koemme sen visuaalisuuden kautta. Huutamisen, vihaisen elehtimisen ja eräänlaisen performanssin, kivien heittelyn, julkisen tuhoamisen voiman näyttönä, vastakkain asettelun jossa valtio ja valta kyseenalaistetaan kansalaisten toimesta. Kansalaiset huomaavat omaavansa valtaa ja pystyvänsä sen ottamaan pois niiltä, joille se on annettu kansalaisten toimesta tai heidän puolestaan tai kansalaiset konkreettisesti saavat huomata, että valta on jossakin niin ylhäällä ja sellaista että siinä lähtee henki kun asiaan yrittää puuttua. Politiikassa ja kumouksissa irrationaaliset tunteet, jotka sellaisinaan ovat vaarallisia ja sivistymättömiä eivätkä saa olla ilman pidäkkeitä, puetaan rationaalisen puheen asuun, säädylliseen ja sivistyneeseen pukuun, hyvin muotoiltuun puheeseen ja sanankäänteisiin. Tunne tämä tilanne ja ole tunteessasi vahva, oikeassa. Henkilö joka johtaa, voimakastahtoinen puhuja, puhuttelee joukkoa, ihmisiä, lähestyy heitä, ottaa kantaa tilanteeseen, ottaa tilanteen haltuun tai ihmiset.

Kun jotakin on patoutunut kauan aikaa, lopulta poksahtaa jotakin poikki tarpeeksi monelta ihmiseltä yhtäaikaisesti. He eivät enää halua kuunnella vaan toimia. Kumouksen ydin on ’maltillisuuden’, turvonneen tyhjänpuhumisen, puheen kautta yhä uudelleen epäonnistuminen eli muuttumattomuuden ymmärtäminen, sivistyksen joka on kontrollia ja voimakasta säätelyä ja sääntelyä ymmärtäminen. Tahdin, liikkeen ja vauhdin uudelleen arviointi, kuka käskee ja miten, kuka minua käskee ja miten vastaan. Se jokin, joka on vaikea nimetä, kun ei enää pelkää henkilökohtaisia seuraamuksia eikä kärsimystä, vaan on valmis uhraamaan oman hyvinvointinsa kokonaisuuden puolesta jotta kärsimys, systeemi joka kuvittelee muuttuvansa ihmisten hyväksi ja kontrolli loppuisivat. Kuinka ihmiset voisivat itse määritellä itsensä ja vapautensa rajat, koska tarvitsemme huolen pitävää systeemiä?

Vallankumouksen tilanteessa tarpeeksi moni kokee tuntevansa yhteenkuuluvaisuutta ja kokee samoin miten muutosta joudutetaan tai on idea ja sitä kokeillaan. Miten valta otetaan, miten valtaa käytetään ja mikä on valtaa esimerkiksi hetken mielijohteessa yhtäaikaisesti. Kun tarvitaan muutos asioiden tiloihin on perus jokapäiväistä jargonia, mutta että todella ryhdytään toimeen on kiinnostava piste: milloin se tapahtuu, ettei enää kuunnella puheita asioista, joihin ei ole luvassa parannusta ilman radikaalia väliintuloa eli miten kauan kuuntelemme puhetta, milloin ja miten luomme sen itse ja millaisella puheella on haluttu vaikutus yhteiskuntamuutoksessa. Tarvitaan joukkovoima jonka päämäärät ovat selvät. Ison joukon on oltava yksimielinen. Massa yhdessä toteuttaa haluamansa sopiviksi katsomillaan keinoilla. Miten tämä yhteinen päämäärä ja halu toteutuu kun jokainen on yksilö jolla on oma ääni ja onko siis vallankumous paras mahdollinen keino ja sana.  Massan on pystyttävä toimimaan yhteen ja yhteisen päämäärän hyväksi, ei yhden ihmisen hyväksi vaan kaikkien. Vallankumous on hyppy tuntemattomaan, mutta lopputulos usein on jo nähty. Lopputulos voi olla aivan eri kuin oli tarkoitus. Vallankumous jäi tyngäksi, tapahtumaksi ja karnevaaliksi, jossa kansa on kyllä kokoontunut yhteen ja heillä on vaatimuksia maan johdolle ja virkavallalle. Kuka riskeeraa kaiken, oman itsensä yhteisen edun ja tulevaisuuden vuoksi?

http://www.kaleva.fi/uutiset/kotimaa/mista-myrskyjen-nimet-tulevat/177963/

Onko nimi asia, jonka eteen vallankumouksessa tehdään työtä? Mitä nimi symboloi ja millainen merkitys nimellä on? Luoko nimeäminen yhteenkuuluvaisuutta ja samalla kokoaa yhteen saavutusta, joka kehittyy tehdessä? Voisiko ajatella, että annettu nimi on siemen, johon koko vallankumous juurtuu, josta on pidettävä kiinni yhteisvoimin ettei rakennelma luhistuu. Nimi kokoaa yhteen perusajatuksen, lähtökohdan ja jatkon. Se on tapahtuman historiallinen alkupiste ja kuvainnollinen idea, ideaali johon pyritään, jota voimme hurrata, johon on pyritty, perusta josta lähdetään rakentamaan jotakin kestävää ja tuhoamaan jotakin joka on ollut haitallista. Vallankumous on puhdistus/ puhdistaminen siinä mielessä. Vallankumouksen ydintä on, että korruptoitunut paha ja muuttumaton vanha ajattelu, rikollinen johtaminen yritetään muuttaa, vaihtaa ja poistaa, jotta koko systeemi ja ihmiset uudistuisivat, tavat tehdä muuttuisivat reiluiksi ja kaikkia tasavertaisesti palveleviksi. Vallankumouksen nimi on nimi uudelle ajalle, ajan alulle, jollekin jonka takana seistä. Aika pysähtyy hetkeksi kuin shokissa tapahtuu. Asiat tapahtuvat kuin hidastettuina, uskomattomina, vaarallisina ryöppyinä joita ei voi peruuttaa, ei pyydellä anteeksi. Nimeäminen painottaa asian ja tapahtumien tärkeyttä, ihmisten panostusten ja voimannäytettä joka on kuin he. He, jotka saivat aikaan pysähdyksen. Hetki, jolloin oli pakko ryhtyä toimeen, valita puoli ja seistä sillä puolella. Tietää miten toimia.

Hyvä esimerkki nimeämisestä, sen oleellisuudesta, merkityksestä yhteiskunnalliselle kehitykselle, mielivaltaisesta merkillisyydestä on Suomen sisällissota 1918, jota kutsutaan vaihtelevasti ja näkökulmista riippuen eri nimillä, joista hätkähdyttävin lienee Suomen työväen vallankumous, joka liittyy Venäjän vallankumouksiin 1905, 1917 https://fi.wikipedia.org/wiki/Venäjän_vallankumous.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_sisällissota ”Suomen sisällissota käytiin Suomen senaatin eli hallituksen ja sitä vastaan kapinoineen Suomen kansanvaltuuskunnan johtamien joukkojen välillä 27. tammikuuta – 15. toukokuuta 1918. Senaatin asevoimina olivat valkoiset joukot ja kansanvaltuuskunnan joukkoina Suomen punainen kaarti, punaiset. Ulkovalloista Neuvosto-Venäjä tuki punaisia ja Saksan keisarikunta valkoisia.” ”Sodalle on annettu erilaisia nimiä, jotka heijastelevat eri historiallisten ajankohtien valtapoliittisia ja yhteiskunnallisia suuntauksia sekä ideologisia painotuksia. Tässä suhteessa värittyneimpiä nimiä ovat vapaussota, luokkasota, punakapina ja torpparikapina. Tasapainoisempia nimiä ovat kansalaissota, vallankumous, kapina ja veljessota. Neutraaleimmat ilmaisut ovat vuoden 1918 sota (Suomessa), Suomen sota 1918, vuoden 1918 tapahtumat tai Veijo Merta mukaillen kevään 1918 tapahtumat. https://fi.wikipedia.org/wiki/Vallankumous linkki josta löytyy lyhyt lista vallankumouksista jossa on myös Suomen työväen vallankumous 1918.

Hätkähdyttävyys on henkilökohtainen kokemus ja visuaalisuus on iso osa yhteiskunnallisen väkivaltaisen murroksen tekemistä. Vallankumouksen ajatus ja teko Suomessa on kaukainen ja ei ehkä niinkään. Mukavuudessa ja henkilökohtaisessa kuplassa se on kokemuksen ja historian kannalta kaukainen, jossakin ja jonkun muun tekemä, joku muu kuoli. Se on merkityksenä ja tekona jotakin mikä tapahtuu muualla ja on äärimmäinen, väkivaltainen, pidättelemätön ja pelottava. 1918 vuoden tapahtumista ja kuinka siitä on kirjoitettu ja kerrottu käydään edelleen keskustelua ja se on Suomen historian, Suomen valtion synnyn kannalta merkittävä kapina. Käsittämättömänä pidetään kuinka saman kansan sisällä voi tapahtua näin suuri kahtia jako ja väkivallan tekojen, murhaamisen tarve. Käsittämätöntähän on kuinka sokea edelleen moni on luokkajaolle, jaolle etelään ja pohjoiseen, köyhiin ja rikkaisiin, sivistyneisiin ja sivistymättömiin, herrakansa vastaan alamaiset eli työläiset ja selviytyjät ja kuka kykenee väkivaltaisiin tekoihin tai mikä on väkivaltaa. Kahtiajakautumisen ongelma ei ole poistunut keskuudestamme. Siitä ei pidetä ääntä, koska siihen on ollut vaikea uskoa, koska näennäisesti olemme samalla viivalla. Nykyään meillä pitäisi olla samat mahdollisuudet. Joten se millä nimillä asioita kutsutaan on kiinnostavaa, koska se kertoo meistä ja arvoistamme.

Cultural significance of sucking cock

Pure selfishness

Ohje tyttärelle