Mistä anarkisti saa pitää, millainen anarkisti saa olla, millainen anarkistin pitää olla? Anarkistithan itse ovat olleet tarkkoja näistä rajoista, juuri siitä kuka voi kutsua itseään anarkistiksi ja miltä anarkistin on näytettävä, mitä anarkistin on tehtävä, aivan kuten punk on habitus, asenne, vastaus, teko ja mentaliteetti. Entä nyt, kun anarkismi voi kenties olla valtavirtaa ja onko se anarkismin tavoite? Epäluuloisuus, vastakkainasettelu, kyseenalaistaminen, ehdottomuus ja vaatimuksellisuus ovat mielestäni kuuluneet anarkismin keinoihin. Kuinka anarkisti kyseenalaistaa itsensä ja aatteensa? Mitä valtavirta tekee anarkismille, jos ja kun anarkismista tulee valtavirtaa? Millainen ajatuksellinen tarkkuus vaaditaan anarkismiin ja millainen vastuu on anarkistilla, kun hän kutsuu itseään anarkistiksi? Millainen ideologia on taustalla anarkismissa tänään ja mikä on vihaisuus-aste? Mitkä ovat anarkismin vaatimukset? Onko anarkismi nyt mukava sana yhtälailla kuin punk, lapsiystävällinen, jonka voi painaa t-paitaan ja jonka maailmanparannusviestistä voi hyvällä mielellä jutella? Hurskastelu ja kalastelu ovat manipulointia ja yhtä omituista anarkistille kuin taiteilijalle. Vaatetus on aina hyvä ajattelun vertaus. Sitä kautta arvioimme toisiamme, aivan kuten vihaisuuden asteista, ilmeistä yms. Anarchy on raflaava punk-termi ja vertautuu väkivaltaisiin mellakoihin Briteissä, joiden yht’äkkistä voimaa voi ihastella. Mitä anarkia tarkoittaa nykyihmiselle ja tuleeko muuta mieleen kuin Sex Pistols ja ensimmäinen maailmansota? Luulen, ettemme enää osaa ajatella anarkistisesti sen vanhalla merkityksellä, koska meillä on oltava kivaa ja historiaa emme halua toistaa, mutta silti muutos on vaatimus. Mitä anarkia voisi tarkoittaa muuta kuin henkilökohtaista sekasortoa, sisältä ulospäin tapahtuvaa, tai siis hetken mielijohdetta ja tekoa, jossa voimme rikkoa kahvinkeittimen pudottamalla sen ikkunasta, kuvata videon tästä anarkisesta hetkestä ja postata sen nettiin. Mielivaltaisesta, hassusta ja miehisestä teosta, joka on anarkistinen, joka voisi olla kiinnostava, jos sen tekisi nainen, jolloin jokin huono laite rikotaan pyjamahousuissa kotona, suojavarusteissa ja korvataan toisella, jokin joka edustaa jotakin korruptoitunutta.
Mitä tapahtuu, kun anarkisti päivystää ja haluaa auttaa, ja on julkisesti oikeudenmukaisuuden puolella, mutta selkeästi käyttää markkitaloudenmekanismeja omaksi hyödykseen aivan kuten kuka tahansa joka haluaa elättää itsensä ja perheensä? Kuka ei olisi oikeanmukaisuuden puolella pahaa vastaan. Oikeudenmukaisuus on hyvä asia. Kuuluuko hyvän ja pahan vastakkainasettelu ainoastaan anarkistille? Päivystäminen tarkoittaa, että on tavoitettavissa silloin kun päivystää tiettynä aikana, eli jatkuvasti tässä tapauksessa? Ja auttaako hän missä asiassa vain, vai asioissa jotka häntä itseään kiinnostavat ja joista on hänelle itselleen hyötyä ja hän itse näyttää hyvältä? Hyötyajattelu ja hyvältä näyttäminen tunkevat esiin, oli kyseessä anarkisti tai perus-Jorma. Itselle on otettava se hyöty jonka tarvitsee ja näkee parhaaksi. Kun on saanut huomiota, on se hyödynnettävä taloudellisesti. Mikä on näkyvyys anarkistille ja millainen on mediatila anarkistille, julkinen mainostila ja työ?
Onko anarkistin oltava vihainen punkkari, erottauduttava ja painotettava missä seisoo vai myötäiltävä tullakseen hyväksytyksi, koska on hyvän puolella pahaa vastaan? Vastakkainasettelulta ei tässä voi välttyä. Anarkisteilla on itsellään hyvin tarkat joukkojen rajat ja normit, aivan kuten punk on miehinen ja agressiivinen? Entä miten anarkisti pukeutuu, elää ja asuu, voisiko hän esitellä kotinsa naistenlehdessä? Millaisessa työssä hän voi toimia, mikä käy anarkistille ja mikä on anarkistin suhde markkinataloudessa toimimiseen, rahaan, näkyvyyteen, esiintymiseen ja menestykseen? Miten anarkisti määrittelee menestyksen, taloudellisen, aatteellisen ja statuksellisen, entä kantansa poseeraukseen, itsekorostukseen tai porvarilliseen koulutukseen? Onko nykyanarkismi McDonald’s-anarkismia, jossa anarkisti valitsee brändit, joista voi puhua hyvällä mielellä ja joita voi kannattaa? Nykyanarkisti siis haluaa olla kiva, helposti lähestyttävä ja täysin väkivallaton hyvä ihminen? Emmekös me kaikki? Löytääkö nykyanarkisti markkitaloudesta hyvät puolet ja hyödyntää niitä avoimesti? Käsittääkseni kyllä. Miten anarkisti perustelee positiivisen suhtautumisensa elämäntapaamme muuten kuin että hänenkin on elettävä? Anarkismissa kaikki ei käy, joten olen ihmetellyt millaiset asiat nykyanarkistille käy ja ei käy, ja voiko nykyanarkismia enää kutsua anarkismiksi, koska olemme tottuneet mieltämään anarkismin hyvin spesifiksi aatteeksi, jolla on tietyt pyrkimykset? Mitkä ovat nykyanarkismin pyrkimykset verrattuna entiseen ja onko niissä mitään samaa? Kuka tahansa hyvällä oikeustajulla varustettu ihminen vastustaa poliisiväkivaltaa. Anarkisti joka inhoaa olla köyhä..kuulostaa vitsiltä plus nostalgiahetket siitä, kun valtasimme taloja ja poliisit kantoivat meidät pois.. Voi nuoruutta.
Mietin ristiriitaisuuksia, koska anarkistit edelleen vetoavat teksteihin, jotka ovat anarkistien raamattuja ja jotka on tunnettava ennenkuin anarkismia voi kritisoida, edelleen tänäpäivänä eli en ymmärrä ja tiedä tarpeeksi. En voi olla anarkisti, jos en ole lukenut tiettyjä tekstejä, on asia johon törmään kun puhun ääneen anarkismista. Anarkismi on vahvasti ideologia-, henkilö- ja historiasidonnainen: miten nykyanarkismi ottaa eron ja miten se sen tekee, kun vaikuttaa että anarkisteja ei voi kritisoida ulkopuolelta eli mikä on anarkistinen itsekritiikki vai onko sellaista? Punkkareiden, anarkistien ja talonvaltaajien toiminnassa toisinaan ilmenee ajatusvirheitä kuten seksismi ja naisviha, joita olen ihmetellyt, että eikö aate ollutkaan kaikille. Anarkismi on ääriaate, johon on liittynyt ja liittyy väkivalta, väkivaltainen hegemonian, vallitsevan järjestyksen ja säännöstön rikkominen. Jonkun rikkominen mitä ei voi rikkoa ilman anarkismia, epäjärjestyksen tuominen siihen mikä täytyy järjestää uudelleen. Sen mitä anarkismi pitää jo valmiiksi lahonneena ja mätänä muuttaminen totaalisesti, joten anarkismi ei voi itse olla laho ja mätä, aivan kuten kommunismi ja taide eivät voi olla korruptoituneita, jotta ne pystyvät haastamaan olemassa olevan systeemin ongelmat. Muuttaa yhteiskuntanormeja, jotka koskevat sukupuolia: anarkismi ja punk kohtaavat samat ongelmat kuin muu yhteiskunta. Naisten on oltava anarkisteja anarkismissa, taiteessa, politiikassa, tieteessä ja punkissa. Voiko nykyanarkisti siis käyttää järjestelmää jonka näkee tuhoavana ja jo tuhon omana, omaksi hyväkseen, elää siinä ja ottaa siitä ne hyvät jutut, koska ne ovat hyviä, elää osana jotakin huonoa ja silti muuttaa sen mikä anarkismilla on tarkoitus muuttaa? Tämä on peruskysymys joka omalla kohdallani hiertää, kun joku tituleeraa itsensä anarkistiksi ja toimii ihan selkeästi tuhoavan systeemin säännöillä ja haluaa auttaa pyyteettömästi. Anarkisti asettaa itse sääntönsä jotka eivät ole systeemin asettamat säännöt. Nykyanarkismissa myötäkarvaan meneminen ja myötäily on taktiikka, jolla systeemin virheitä pyritään korjaamaan ilman väkivaltaa ja mielipahaa? Mielipahan ja pahennuksen välttäminen on osa hegemoniaa, jolla vältetään muutoksen aikaan saaminen. Rikkominen on osa aikaansaamista joka tapahtuu yllättäen ja saa aikaan reaktion, joka puhuttelee. Anarkismi nykypäivänä on ristiriitainen, mutta ristiriita on oleellinen osa anarkismia tai ennemminkin riita. Onko sovittelevuus anarkismia? Se on jyrkkä ja ehdoton vaatimuksissaan, vastakohta ja vaihtoehto sille miten oletetaan ja halutaan ihmisten elävän, rakentavan ja ajattelevan yhteiskunnan, yksilön oikeudet ja itsemääräämisen. Anarkismi on olemuksen, olemisen, oletusten ja ajattelun haastamista, mitä minä anarkismilta oletan ja odotan on voimakas kriittisyys, joka näkyy siinä miten anarkisti itse elää ja tekee. Mitä nykyanarkismi tarkoittaa, kun sanotaan, että anarkismi päivitetään tähän päivään?
Majakollektiivi Timanttimetsä 