runous

PARHAAT MATKAT

| Henna Timanttimetsä

Cheyenne ja vessaseksi lentokoneessa, nouseva tähti. Kaikki tässä on kasvainta isoon valtimoon saakka. Hän kovertaa kasvainta pala palalta. Mitä lähemmäksi aivorunkoa liikutaan, sitä suuremmiksi riskit kasvavat. Kuinka isoja riskejä olet valmis ottamaan?

Upeita maisemia, parhaat matkat 2017,
Karibia, Napoli, Azorit, New York, Wales,
safarille sitruunapuiden ja pastellitalojen saarelle.
Syö, nuku ja shoppaa.
Mikä kiehtova pikku olento,
mitkä kiehtovat muodot, mikä kiehtova ihminen, kuvia, valoa, hoitoja, hallittuja muotoja, muodottomuus on leijumista, hillittyjä sävyjä, keveyttä, tajuttomuutta, hartautta ja ekstaasia etsien, etsimistä, jostakin normaalista lopulta rauhan löytämistä ja hauskasta onnistumisen tunteita, ja olet kuin syntynyt onnellisten tähtien alla, koska olet paras sinä juuri nyt. Kaikki on hyvin nyt, ei hätää, hengitä syvään. Se miten meitä pidetään elossa mielikuvin, onko se oikein sanottu, meillä on etappeja joita kohti pyrkiä ja sitten pettyä kun ei saavuta, ja kuinka haluta, on elää, kuinka elää ja mikä on se juttu. Kun ei ole halua, ei ole elossa. On tunnettava samuus ja saavutus.
Kuvaillaan perusteellisesti sitten kun olemme viisaampia, se mitä tuli.

Olen supermegagiganttisademetsässä pommien pudotessa oksilta puista kuin hedelmiä rikkoen ympäristön montuiksi. Rikkooko seksipommi liiton?
Tee minusta saksanhirviuros, tee minut ihmiseksi, tee minut onnelliseksi. Miten sinä teet minut?
Kuinka resonoit näihin pamahduksiin, viriileihin miehiin, mataliin ääniin, ennakoimattomuuteen, helppouteen. Pari senttiä pitkä ja painaa painaa pari sataa grammaa: miten löytää parhaiten ääntelevä koiras tässä kakofoniassa? Miksi robotti? Hyvä kysymys. Onko se helppo, onko se kiva? Naaras ei voi vastustaa roboa. Hyi, sairasta. Naaras yhdisti äänen ja visuaalisen ärsykkeen. Äänipussi laajenee samaan tahtiin äänen kanssa. Nyt puhutaan sammakoista. Naaras muutti mieltään. Läheltä piti. Se etsii seksikkään äänen lähdettä. Harvinaisen epätoivoista rakkautta, mutta epätoivo ja töksähtely on normaalia.

Kohtaa aggressiivisen uroksen Temptation Islandilla dum. Hän pitää katseen tiukasti kiinni uroksessa, Suomen hottikset. Satoja tunteja videokuvaa, materiaalia miten nämä eläimet viestivät toisilleen. Alfauros ja toinen naaras pohtivat valon kieltä. Mikä on sen lämpötila? Uros raapii itseään todella komeasti ja innokkaasti. Otsan ravistaminen on kutsu: minä todella haluan olla kanssasi. Pian parivaljakko katoaa jonnekin pariksi viikoksi ja myöhemmin selviää, että naaras on raskaana.

Voisitko sukia minua? Koiras vastasi ja naaras vastasi, väläytän sille. Naaras on kranttu, mutta suostuu. Tunnen koiraan tuskan, tytöt ovat vaikeita miellyttää. Meillä on koko ajan ollut yhteinen kieli. Kiiltomatojen parittelu, naaraat ja koiraat käyvät valoin dialogia keskenään. Valoilla on siis kysymys vain parittelusta. Jokaisella lajilla on oma valokuvionsa. Pelkästään tällä niityllä on viisi eri lajia. Aivan kuin olisi lentokentällä, monimutkaiset soidintanssit.

 

MÄ OLEN KASSALLA. MÄ OLEN AUTOLLA. Sä oot KIVAN AITO.

| Henna Timanttimetsä

Kassalla ei ihmetellä kuittia. Kassalla voi jutella mukavia. Kuten mitä nyt tulisi mieleen, tai mennään ohi sen liukuhihnan?
Ei voi päivitellä kaiken kalleutta, koska ei voi antaa ymmärtää, että rahat eivät riitä, että on köyhä tai että olisi niuho valittaja tai että aiheet olisivat vähissä tai että ihan sama. Kaikki jo tietävät eikä asialle voi mitään. Kassa ei voi asiaan vaikuttaa, hän piippaa. Hän katsoo merkitsevästi jos jotakin poikkeavaa on, aivan kuin vihaisia inhottavia, tai vihaisi kaikkia kassansa ohi liukuvia, liikkuvia, ja tavaroita, tai ei tavaroita, koska niillä on rahallinen arvo. Arvo on siinä kyljessä. Raha kelpaa. Muoviraha, käteinen ja tavara saa hymyn huulille, hyvälle tuulelle.

Rahattomuus on inhottavaa, rahattomat ovat ei-toivottuja. Ei käy, kun mikään ei käy. Hyvän päivän toivotuksen kanssa samoissa, pienet sanat voi sanoa, koska se on työtä ja sanoa kaikille samaa, toivottaa kaikille samaa, koska se on se työn humaani osa, jonka johdosta ihmiset tulevat uudestaan, inhimillisyyden vuoksi. Kassa on täällä töissä, konekin, koska sen pitää elää. Rahastaa sen tavaran hinnan, antaa rahasta takaisin ja antaa kuitin. Älä hidasta kassan toimintaa tai epäile, että kassa on tehnyt jotakin väärin, etenkin jos itse olet väärässä ja vähänkin epäilet itseäsi. Jos joudut ottamaan muovikassin, se on 80 senttiä. Kassalle on myös turha sanoa, että tämä ei käy. Siinä ei ole mitään epäselvää tai epäkohtaa, koska meillä täällä hoidetaan asiat. On niillä muutakin tekemistä. Kassakone tekee oikein, koska se on kone. Piippaa kun toiminto tapahtuu ja tapahtuma rekisteröityy. Se on ohjelmoitu siihen eli kun tai jos sitä kyseenalaistaa, niin se olet sinä se, joka on luultavasti väärässä ja kaikki katsovat. Älä hidasta kassan toimintaa.

Siementä vakoon. Pellolla on peuroja. Ne syövät osan sadosta, paskantavat ja kuljeskelevat sadossa, äestetyssä pellossa laumana. Syövät sen, mikä eteen tulee. Valppaina kuin mitkäkin. Kaikki äänet ovat mahdollisia uhkia. Suu käy kuin kone. Pelto on niitten, vako on niitten, kaikki on niitten vaikka on viljelijän virallisesti ja viljelijän on mukauduttava siihen, mitä ei voi estää ja haettava korvauksia kun sato on pilattu ja syöty eläinten toimesta, koska ei niitä kaikkia ampuakaan voi, kai.

Siementä vakoon. Pellolla on joutsenia. Kauniita kuin mikäkin satu tai unikuva. Otan kuvan. Pitkäkaulainen kaakattava pilvi elävä kuin mikäkin ylimys. Onko se välinpitämätön? Esimerkiksi tästä näkymästä, esimerkiksi siitä joka sitä katsoo?

Täällä etsin aitoa parisuhdetta ja märkää vittua. Mulla on auto. Mulla on märkä vittu kuin jumala mun ajatuksissa, liha. Se on jokin suon tyyppinen mätäs kuin kuva, jotakin lämmintä jonne upota, upottaa osansa. Kysyn vaan joltakulta, että nussitaanko? Eikö se ole aitoutta? Mä olen autolla. Mä juon teetä etten humaltuisi. Tulee juotua kahvia töissä, että pysyisin hereillä. No tuu vaan. Haluatko nähdä mun auton? Katotaan onko tässä kipinää. Jos ei, niin täytyy jatkaa etsintöjä. Kiva auto. Nussitaanko siinä? Aika epätavallista ja vähän vaarallista.

SPORTTIKOJOOTTI: SÄ OLET RUOKAA.

| Henna Timanttimetsä

Päiväkirja: miltä se tuntuu kun repsahtaa, tulee depis ja tuntee itsensä huonoksi, häviäjäksi, lihavaksi ja että on ottanut takapakkia. Kun ottaa pussiin irtokarkkeja, tuntee iloa, että voi täyttää sen niin, ettei pohjaa näy.
Ruokavalio käynnissä. Syön autossa kun kaverini syövät ravintolassa. Treenaan kisoihin, jotka ovat kuukauden päästä, mutta yritän pitää yllä sosiaalista elämääni, koska muuten elämä pyörii harjoitusten ja syömisen ympärillä. Hyvää ruokaa, hyvää viiniä tekisi mieli, kauhee nälkä. Tää on hullua, mä tiedän. Aktiivitreenaaja herkuttelee silloin tällöin, joka on kerrottava katsojille, ettei tule fiilistä etteivät laihat kauniit ihmiset syö väärin koskaan.
Onneksi huomenna on maanantai, voin aloittaa alusta. Välillä rentoudutaan löhöömällä, syömällä poppareita. Dietillä ei kaikki ole mahdollista.

Nimimerkki Dinneri: Läskitön, lihaksikas, luiseva, fitti, slimmi, timmi, lihava, muodokas, pullukka, joku näiden välimaastossa, löhööjä ja laiskimus.
Kun puhutaan avuttomuudesta, nelisilmäinen susi tuijottaa sinua pimeydestä, luonnosta – siniset silmät, harmaa turkki, iso pää. Kokemusta ja näkyvyyttä. Jännittääkö sua väliaika punnitus?

Märkään vahaan jää kenkienne jäljet. Miten kevyet miten raskaat, miten laahaavat miten nopeat, kuviolliset kookkaat, kuinka monta askelta ovelle tai ovelta pois päin. Etsi joku joka hymyilee ja on aito.

Wearing my garbage

| Henna Timanttimetsä

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

V

| Henna Timanttimetsä

Vaahtoutuva
villi
vadelma
vaativa
Vuoka
vaarallinen
viirullinen
voileipä
väräjävä
vihollinen
vilpoisa
viima
virallinen
viiri
vedetön
viina
vaasi
vitamiinipitoinen
vaseliinivoide
viilentää
vapisevia
vivahteita
videoruudulla
vaahto
vaahtoo
velloo
virtaa
vie
voi voi

 

SEN PITUINEN SE

| Henna Timanttimetsä

Se märkä, se pieni sukupuolielin, on karvaton ja jalkojen välissä, on kuin ihmisen keskipiste. Siellä minne katse kääntyy mielellään ja tahtoo nähdä millainen se on, virnistää. Jalat harallaan selällään mahallaan levitä,
klitoris pillu piilossa pitää käsillä kiinni tyynystä, huohota tyynyyn.
Käsi sinne valkoinen aivan kuin ei uskaltaisi kun epäröi,
vaaleanpunainen punoittava iho kuin puraistu halkaistu, pakarat, väli-iho. Suuri liha on tunnetta, punoittavaa, kiiltävää ja aistikasta etenkin pitsin läpi. Iso penis on kuin joku elukka.

Löytää sanat työntymiseen toiseen ihmiseen, nussimiseen, yhdyntään, ääniin jotka lähtevät kahdesta ihmisestä, sanotaan kun tuntuu hyvältä, tuntuvaan ääneen jotta tulee selväksi hurmio ja voidaan jatkaa kovempaa, puhua kovempaa, huohottaa, liikkua nopeampaan, hinkuttaa että paranee, liiku makaa sano rakastan sun vittua, kokeile tai muistuta: varo hampaita tai sano: nuole sitä, ota se suuhun tai kaikki tapahtuu niin nopeasti, että ehtii huohottamaan kuin juoksisi ylämäkeen, sylki valuu. Miten rumia sanoja, rumuutta kuvaavia tekoja tai miten ruma voi olla kaunista puremista. Puremista nuolemista hätäisyyttä ja sylkeä.

Sitten hän työntyi koko painollaan suurella kalullaan Janinaan. Janina voihkaisi kuuluvasti. Mies työntyi uudestaan yhä rajummin. Mieskin voihki.

Bensiini

| Henna Timanttimetsä

Linjuri-asema vanoineen juovineen uimareineen, päällekäyvä öljyinen ranta, jolle ajaudutaan, josta ehkä lähdetään, tai katsellaan muovisilppua suolessa paperia paperia palasia, joita yhdistelemällä saa aikaan kollaasin. Katselemassa ihmisiä ja muita laitureita sydämetön kassiton kengätön hatuton silmätön kädetön huomaa kaiken odottavan portaalla. Sukatta ihotta voinnitta pukahtamatta aistimatta matta matta kiiltoa asfaltilla bussinkyljessä. Huomaa kaiken, haljenneen nahkan, ja muut; missä sydämesi on, missä mikin on, en paljon löytänyt tai en halunnut, katselin vain.

Halki

| Henna Timanttimetsä

Rautainen telttasänky, kokoontaitettuja sanomia, hylkiö, mehiläisiä vintillä tai muita ääniä. Ajattelin, kuinka sellainen pieni Buddha-patsas uppoaisi hankeen jos sen kuumentaisi. Seisoin hiljaa nousevalle ajatukselle ja höyrylle. Nojailen sängynreunalla, peitossa on tulppa ja liuennutta saippuaa, oksaisessa kävelykepissä pistin, leivänmuruja, rakoja lattiassa.

Juovat sydämen alkoholissa siellä jossakin, aukaisevat käärmeen ja ottavat sen kuin aarteen. Näin tv:stä. Tänään kävelin lumen peittämää tietää, lunta tippui lintujen jaloista, minun tanssahteleva tieni. Vastaani tuli poika, joka oli pukeutunut kevyesti. Tuli kylmä kun näin hänet vähissä vaatteissa. Hänen pieni koiransa juoksenteli vapaana joka paikkaan tiellä jossa auton jälkiä.

Se mitä minulla on haljenneena,
halkaisin itse.
Jätin pöydälle sanomalehden viereen, en ehtinyt muuta

hörppäsin lasista ja ryntäsin pysäkille.

Sentimental value of photographs.

| Henna Timanttimetsä

What is sentiment in a photograph? What does emotion stand for in a photo as an object and as a document? How emotion is on a photo and what brings the sentimental up and should it? Photographing important personal events is a necessity, people one knows are there together, places, trips, achievements, parties, fun, happiness, togetherness, comfort, safety, belonging, love, warmth. What is the sentimental there as it is evident it is a large part of the attraction photographing entails and a big part of what we wish to have for ourselves. Is it the purpose of photographing, to capture, own, show, memorize, leave behind and witness? To witness how we existed, how we were, have been, what is good there in us and what we now miss, what is different, what is the same, how we have changed. Photo is evidence and information to evaluate our progress, state of being, state of mind, state of living and feeling, proof of having lived, proof of something, existing. It is part of our bodies in a sense that photo is a moment in time we have lived, captured in time, having felt something and continuing that feeling by looking at it, maybe. Memorising emotions is peculiar.

We tag others and ourselves on photos by taking a photo, choosing that this is important and interesting. Making a personal view into an object and onto it something worth while to be held, achieved, archived and looked at, shown, an occasion with importance to us. We can be looked at and see what was there then, and is now. With a touch of a button. Holding a device through which we look at and approve of the becoming image partly in control partly not. Result is always a bit surprising. It is choosing of what to look at, what is interesting to us, how and telling a story of us for us. Probably the reason most people photograph is to have an emotional moment immortalised, smiling, being part of this image making, looking happy, showing off happiness, place where faces matter. How is an image emotional is an interesting question and what does a face mean. For most photos we have hold a meaning of memorizing and keeping a diary. It is a bit festive and an occasion to be photographed, positioning things and people in a frame, in a space, to be in spotlight. To have that possibility of going back and looking at a product which is a kind of miraculous thing in the everyday. Us being part of that product and producing it, images of ourselves on and on, how do they change? What is the personal and unique there? Just a wonder of modern innovation at reach for everybody to celebrate us, our personal capabilities as photographers, our personal views and how personal is now? What is unique and  personal now? A photo is a celebration still, always, no matter how banal the medium. But it is not banal as it is an occasion. The amount make it banal or the way people photograph?

When there is sentimental value placed on an image, it is tragic, it is personal and taken for personal reasons, so why show it in public? Meaning of rememberance for people seems to be high, as has sharing. Of having lost items that have sentimental value, personal value as items, photos are one of a kind. They have captured the person. Is it complete? Nostalgia is about sense of loss and time, distance between. Purpose of loss and beauty there is meaningful and full, of having lost something is for us to feel that things vanish, we ache because of this, things and people are gone for good and fragility there is what is beautiful. Photos reminding us of the state of imbalance, and happiness is a momentary state of ours.

What is sentimental value of a thing other than it is not just a thing?