Strategy Tegystra tactics tic

Feather tiger porcelain fan porcelain rabbit

 

Malicious nocturne, young temperature of instantaneous and perhaps total entropy of the universe. Sounding grand, finding it in my lungs.

 

Neljä yli neljä iltapäivällä, ja muutaman kerran heinäkuussa

ru-non tod-
en-
mukai-suudesta. Naaman punaisuudesta, kuumasta vedestä, puhdistumisesta, kuivumisesta ja sen ylös kirjoittamisesta
Nousin kylvystä, kietouduin pyyhkeeseen ja aloin. Näin,
nauroin samalla. Ajattelin pilvenmuotoisen graniittimonumentin putoamista taivaalta.
Sen vauhtia, aikaansaamaa tuhoa ja kuoppaa,
pölisevää multaa hiekkaa
kumahtavaa tumpsahdusta

Vetinen

Tuli mieleeni suunnasta ja minne katson, siksi vetinen tunne.
Mikä on alhaalla alas valunut uponnut.
Rasiassa oli lateja, jotka pyörivät pöydällä arvottomina. Se oli tyhjä säilö, rasian metalli, kolikoiden lika ja kohokuvat.
Etsin nenäliinaa.
Sinulla ei ole oikeutta.
Pyyhin suuni. Sinä et voi.
Ei ole oikein. Kuka sinä olet.

Kasvoillasi, kaulallasi näkyi alaruumis ja kyynärpäät.
Ruohonkorsimaski, lammenpohja kämmenillä kainaloissa. Kesti kauan kuivua, valua joka paikkaan, jotta löytäisit piilosi.

Tiedän nyt kun olen niinkuin olen

Jätän häiritsemään
huulen yli punautuneen ihon
häiritsemään sopimattoman sanan rasvapalon sanavälin,
puseron, katseen lattialle, lian, lilan
mahdottomuuden värisävyn, joka on palohaava ja kastelen kastelen sitä punaisessa maidossa
ihmisissä joita en tunne, mutta jotka ovat elämässäni
samat kysymykset, kun ei uskalla kysyä muuta, kun ei uskalla sanoa, päästää ääntä, kun se tulee miten tulee
toiveita korvissani mutten ymmärtänyt miksi
he sellaista haluavat
minulle
säälin pulu heiluttaa päätänsä edestakaisin, rääkätty, varpaat ovat pudonneet eikä osaa mennä minnekään
kun ei enää usko
eivät he halunneetkaan tietää, kun luulivat jo tietäneensä, mikä ylimielisyys
mikä turhautuminen
mikä minä
kummallinen jakojäännös kädessä sängyllä jalkojani tupakan savukiehkuroissa
tuijottaa vaan
pitää hauskaa vaan
tapetin sinisessä metsässä, jossa pöllöjä mäntyjen oksilla, kuutamo kuviona tupakansavua
ihmisten olkapäillä hiljaisia lintuja, en tunnistanut
humalaisia nauruja kun on hauskaa mutta on sumeaa.

Lakkasin sormenkynteni mustiksi, nyt ne ovat kymmenen pistettä ………..
varpaiden kynnet ………..
kertaa mustat vaatteet
yksi piste .
hiukset leikkasin, sidoin poninhännän
kun olen niinkuin olen pinnan kautta
rintalastani kautta sydämeni kautta musta ja siinä on mitä tarvitsen
upotuksen sekoitumisen värjäytymisen kaunis mahdollisuus.

Päivän sivu

Liikkuva, raapimisjälkien koskettava näky, istun, en tee muuta kuin.
Ajattelin, kävelin monena päivänä saadakseni sinut kiinni, ollakseni siellä, tarkistin aikataulut, mustassa takissa kuin paikoissa joissa näkymättömät juovat, tai harhaiset tai toiveikkaat. Toiset asiat tapahtuvat, toiset juuttuvat omakohtaisiin ongelmiin.
Katselin tulevaa ohjelmistoa, sata tulennielijää, nuorallatanssijoita, alushousujen vilahduksia, kova hydrauliikka, spreijattu ja betonikuula. Julkisesti osuu seinään ja kaikki vain sietävät sen äänen, moukaroinnin. Ei se kuitenkaan minuun osu.

Heitin kirveen ikkunasta, sateen jälkiin, säpäleisiin valmiisiin, rasvan ja pölyn, armon raskaan kirjan. Olin täysi lasillinen punssia.

Jäljen haju, kaupungin reikä, kaupunkilintu peseytyi lätäkössä, sulassa vedessä jään reunalta. Harakat huutavat, lujempaa, kävelevät ilmassa, pienten puiden metsässä, kosteus saa ilman tuoksumaan lennolle. Päin kaikua, päin hormia, päin kovaa maisemaa, siunattu joki ja kirkko.

Lasisten Lampi, muistiinpanoja, (raakoja)

Kuin uisin meren yli ja vähitellen uupuisin, kävelevät jalat. Näkymättömän valtakunnan katse ja sivallus marssii tulvivassa helinässä, hauskuuttaa ja lyö kepillä. Mumisen muistoja ja mitä on tiellä.

Kahvinjuojien vuoristo, tuoreiden papujen tuoksu lepää vitriinissä. Käpertyneen miehen runko. Ohi kiiruhtavien heijastukset vilahtavat ohi metelinä, savuna ruukkuunsa kuivunut vanhus. Soitit, tulisit yöjunalla.

Tunteesta että on ja ei ole olemassa. Että haluaisi olla näkymätön ja näkyä. Kukat muuttuvat valkoisiksi kevyemmiksi, puhallan ne ilmaan. Ajattelen ettei aikaa ole. Ihmisen keksintö. Mitä sitten on, kun unohdetaan se?

Voin hypätä, koskettaa rintakehääsi. Kohtaan samanlaisuuden tunteen, venyneet kalsarisi ja päivät jolloin mietimme ruokalajeja. Makaamme sohvalla, katselen kaulaasi, johon heijastuu tv:n valo.

Vatsallani kosketan pohjaa, uin auringon keihäitten suuntaan, kuultavat ruuansulatuskanavat, tarvitsen kidukset. Vesi on painavampi kuin minä. Suustani roikkuu salama. Minua tervehtivät puiset veneet. Syön sinun hyväilysi kun uimme laiturille ja sen alle.

Kangastuksenomainen pirstaleinen sykkivä hyönteinen ja monta horisonttia ja paljas ihminen. Nauroin ja itkin karvaista jalkaa, joka tarttui liimapapereihin. Puoli ihmistä jäi kukkivan puun alle. Mehiläiset kylpivät kädessään kotilo. On niillä kädet. Talon katto on rumpu drum prum, koivumetsän lehdet soittavat aina jalassa oleville tennareille, varpaiden väleistä juoksi pieniä puroja.

Kesä meni, olin siinä ja autossa, jonka moottori myytiin kun se muutenkin oli jo ruosteessa. Vaikka olisin alasti, sanoisin ettei minulla ole salaisuuksia. Kuinka voi elää ajassa jota ei ole? Muuttumalla pysähtymättä. Minulla on itseni nyt ja kohta taas ei. Kesällä ranta, talvella tummat varjokädet. Joskus joudun paniikkiin, käyttäydyn ehkä omituisesti, mutta en ehkä enempää kuin tavallinen ihminen.

Seinällä vaihtelevat kosteuskäyrät. Jälki patjalla on likainen rakastan sinua-spiraali. Jalat ja kädet siemenet putoilevat, kuparivettä kaakeleita vasten pohjakerroksessa. Ajattelit koiperhosta, joka kellui sinisessä vedessä illassa muuttui unelmaksi. Ihastelin, olit sulava keuhkokala hengittämättä mielestäni, upoksissa ja elossa.

Kuin koirat nuuhkivat ilmaa on niin kylmä, oven lukko pamahtelee, kilahtaa kirkkaasti totiseksi että siihen tarttuu iho. Ei saa koskea, ei saa avata, jäätyy kiinni. Olemme ruokaa eroosiolle, hyttysten pesimäpaikat, kuumat kosteat kummalliset onkalot, ruodot mätänevät. Uskallan tuoksua niille kummallisuuksille. Olen elänyt suorakulmaisessa maailmassa kuin minussa olisi puolikuita. Seison vedessä polviini saakka, sadevettä kesältä. Jäätyi ja suli.

Pääni ruskealla jäljellä, tieni maahan hämähäkkien sideharsoihin. Minä olen se, joka pelästyy.

Kun tulen vanhaksi kimalteet joulupalloissa saavat minut hihkumaan. Innostuminen yksityiskohdista ja koristuksista saisi vereni ja suihkuaisi jokaiseen suoneeni sinne. Asensin itseeni telineen mielessäni joskus, jotta voisin seurata julmaa eläintä tai paeta sitä, ensin seuraisin ja sitten pakenisin. Ei mitään järkeä. Sama maisema toistuu, häivy pisteiden jono, juurettomien asuntojen. Lopettaisin odottamisen, jos voisin muuttua. En näe selvästi. Painan sormenjäljet ikkunaan ennen kuin lähden. Tarvitsen itseni takaisin useammin. Olen paikallani ja en ole.

Supikoiran turkkiin tarttuvat koivunsiemenet, myös ilmassa lentävään seinään rakennustyömaalla, ihan randomina.

Reasons for emotional coldness

You belong to me- Series of women killed by their husbands

You belong to me – Series of women killed by their husbands, 2016, pencil on paper