Every Finn has a relationship to Russia. (Sadist at work. What’s not to love.)

All the things that Russia is inspire me. To understand this is probably difficult but I guess my feelings and thoughts are normal considering in part I am from Russia and anything Russian was present in Finland in my childhood. As Russia was in the News all the time, an influence via the media given for us. It is of course like all big nations are a constant puzzle and cause of chaos, all the time. I am almost obsessed partly because we are neighbors, because the country is dangerous and the influence we have had from Russia is mighty huge in many ways. Partly because the amount of grandiose, contradictions, sheer lunacy and wildness are beyond anything else. Dark mystery of Russian mind or mysticism, an abysmal depth, and violence that scare both the shit out of me, a history to sink into, a turmoil that is a nonstop mess politically, socially and culturally, painful and bloody for the most part and to follow the soap opera is to realize that this all is happening. The whole of Russia is an explosive entity that excites me as a place and state of mind and has done so always. The question is why the threat Russia likes to embody and keep alive? Russia, the scare and secrets it holds, which mystery it still is for Finland as we wonder what will Russia do next, a criminal for the rest of the world but something we are related to. Criminal is what it politically enjoys being. Such monstrous fear justifies warring just to keep fear alive and well, justifies inequality and bullying because big guys do so, not mentally mature though. Russia enjoys it grandiose and megalomaniac attacks. Its war history is such a big part of the image and character of Russia that warring is something it seems to do naturally. Amount of veterans and problems caused by wars inside the country are also gigantic. It is at constant war also with its own people. Therefore to be peaceful and start building an equal and peaceful country that does not threat its neighbors and the US is a faraway dream country, unthinkable almost to achieve but lovely to hate. How to change something that is historically and organically a law and a habit, violent macho culture? The way things are, ways people think and what things are unthinkable, unimaginable, out of reach. To keep decades long feuds going deserves a prize.

Russia could, if it was in its interest, change Russia completely for the better, meaning better for all Russians and its neighbors. Nevertheless violence and the attraction to deadly games and sadism is unescapable. I adore Russia for its culture and because it is so different to Finland, the sterile cubical Finland. I adore beauty of Russia, naturally, which beauty makes me melancholic and blue, which wildness/ melancholy/wilderness/unexpectedness is in its people, literature, vodka, food, cities, in its size and in its history. Savages, I love your beauty! Russia is an endless game, un suspicion, that does not change all the time to be a contemporary country among others as history is always present as is the suspicion. The way of thinking is a monolith. Nothing is erased, corrected, hidden or something to be ashamed of, other than the assassinations and hazy businesses might be something to rethink. But Russia is moving ahead in someways, rolling ahead and changing maybe visually, how about culturally? Trying to be cool and being definitely scary is a very special feature.

I cannot erase the image of Brezhnev’s funeral from my mind as the occasion was shown on Finnish TV in the 80’s or the nuclear threat or the possibility that Russia any day might do the same as it did 1939 attacking Finland. Somehow possibility of revolution seems impossible, that Russian people would or could overthrow Putin, never. So far we are friends. It is a strange friendship, honest and dishonest at the same time. Something that one can only have with Russians.

Here are some of photographs I took in Kronstadt 2001. Haven’t Photoshopped them, so there is dust.

Untitled photos of women

Untitled photos of women.

Discovering is good, what to do with the things you discover is taking things further.

To think about having found something meaningful and important: important how, to whom? What do we discover today and how do we do the discovering? Is it scientific research, exploration of unknown places and people, learning to know something you didn’t know existed, learning to see differently, look things from a perspective of another person? Curiosity is a sign of intelligence, although one has to consider which are the things worth one’s time and effort.
It is peculiar that at a local mall in Finland there is an insurance business and lottery stand behind this ad that says discovering America with a picture of a girl jumping athletically like a true master of her art by the sea. Picture of a bridge telling anything is possible for individuals to do and make of themselves. High hopes and aspirations, looking ahead with clear view dancing like a ballerina.

Untitled photos of women.

Maisemointi ihmisen kuvana. Millainen mieli, sellainen maisema?

20160825_204904

Leikkipuistojen liukumäet ovat kaikki yhtä lyhyitä eli ei vaaraa putoamisesta, lelut eivät kovasti poikkea toisistaan. Suomessa todella tietää mitä saa. Yllätyksiä ei juurikaan ole luvassa. Hämmästyttävää sinänsä, koska ajatus suomalaisuuden ja suomalaisten erinomaisuudesta on omaleimaisuudessa. Sama kaikille-ajatus on ajatus tasa-arvosta ja jokaiselle suomalaiselle saman verran eväitä, joka ajatus on erinomainen, mutta voiko se toimia itseänsä eli meitä vastaan eli eväitä ei ole tarpeeksi kun ryhdytään uudistumaan ja tekemään jotakin uutta? Kuva on tasapäistämisestä ja turvallisuudesta, josta suomalaista peruskoulutusta erityisesti soimataan, ajatus joka saa meidät pelkäämään erikoisuutta, erilaisuutta ja poikkeavuutta? Ei saa olla erityisen hyvä, koska opettaja ei tiedä mitä sellaisen kanssa tehdään, ei saa olla erityisen poikkeava, koska ei sellaisenkaan kanssa tiedä mitä tehdä. Loppuuko luovuus samankaltaisuuden ja turvallisuuden vaatimuksessa?

Kaupunki on mielenmaisema ja kuva siitä mikä on sallittua tai kuinka kaupunkilaiset ajattelevat mitä voi tehdä ja kuinka olla. Mikä on kaupunkimaiseman funktio kun ajattelemme millaisia arvoja järjestämämme ja hallinnoimamme kaupunkinäkymä edustaa? Kaupunki, ainakin teoriassa, edustaa kollektiivisia arvojamme ja elämäntapaamme, entä muuta, orjallisuuttamme ja uskoamme samankaltaisuuden voimaan tai että jokaisella on mahdollisuus hyvinvointiin? Kaupunki näyttää siltä millaisia ihmisiä siellä asuu ja mitä he haluavat, elämältä ja kaupungilta. On edelleen osattava vaatia sellaista kaupunkia joka on asukkaita varten. Suomessa ajatus kaupunki kansalaisille toimii pääasiassa hyvin, silti kyseenalaistaisin edelleen tapoja tehdä edustus edellä ja ajatusta että kaupunki on ulospäin ulkopuoliselle katsojalle jotakin, ei niinkään sille joka on sisällä kaupungissa.

Perusarvojamme ja visioita hyvästä kaupungista vaalimme, etenkin poliittisia, ja inhimillisiä tarpeita jotka ovat kulueriä, mitä niistä. Toimivuutta painotetaan kyllä, etenkin autoilun kannalta, asioita joihin käyttäjänä, kaupunkimaiseman kuvaajana, katsojana ja pohdiskelijana kiinnitän huomiota. Suomalaisessa kaupungissa on ikuisen oloinen tiukka järjestys ja samankaltaisuus, joka taitaa olla lakisääteistä ja kovin rakennuttajien hallussa oleva. Joka kaupungissa toistuu geometrisesti säännöllinen, samankaltainen ajattelun ja tekemisen siisteys, parturoitu ja puhdistettu elämisen ja tekemisen idea tai ideattomuus. Jos maisemoidaan laitetaan ruohikolle suuri kivi ja istutetaan pensaita rajaamaan nurmikkoa. Millaisesta ajattelusta tai ajattelun puutteesta ja ihmiskuvasta toisto kertoo? Jonkunlainen säilömisen tarve ja pelko muutoksesta paistaa läpi. Mitä uudistuminen sitten vaatii että kollektiivisesti tapahtuisi muutos ajattelussa, oppimista miten nähdä toisin ja etenkin luonnollista kiinnostusta ympäröivää kohtaan? Millainen on hyvä kaupunki visuaalisesti on oletus materiaalisesta hyvinvoinnista, säännöllisestä järjestyksestä jossa perusasiat toimivat, ylhäältä määrätystä, joka on luutunut mieliimme, jota ajatusta edustavat materiaalivalinnat, suoruus, suorakulmaisuus jossa todellisuudessa vaikutelma on ideaköyhä toiston vankila. Virkamies joka ei ymmärrä että halpa tulee lopulta kalliiksi. Näkymä on toki tiettyyn pisteeseen asti tarkoituksellinen ja puhdas, häiriötön, särötön ja turvallinenkin kunnes home iskee. Voisiko hajuton ja mauton olla jotakin muuta?

20160812_122038
Uusi koulu- ja nuorisotilarakennus Lielahdessa Tampereella, joka edustaa uutta tapaa rakentaa oppimista varten. Pisteet Tampereelle!

Analysoida jotakin mikä on tehty lähes steriiliksi on kuin ajattelisi jotakin mikä on suunniteltu tyhjäksi, jota eivät käytä ihmiset vaan koneet ilman ihmisten tarpeita. Mistään ei saa kiinni muusta kuin omasta ihmetyksestä toistuvaa tapaa maisemoida hengettömäksi loputtomasti toistuvaksi samaksi ja vaikuttamisen mahdottomuus tekee turraksi että vihaiseksi. Toisto edustaa tietynlaista jatkuvuutta ajatuksellisesti, halvan suunnittelun jatkuvuutta ja muutoksen pelkoa, helppoutta johon pyrimme ja ajattelemisen vaikeutta jota kartamme. Pelkoa ärtymystä ja ihmetystä kohtaan, raivo repeää tuon tuostakin jos jokin muuttuu radikaalisti. Nykyään asiat muuttuvat huonompaan ja kallistuvat vaikka kaikki on helppoa ja jopa halpaa, mikä ristiriita. Vaikeus toki on monen asian yhtäaikainen huomioiminen ja vastuukysymykset, vaikeus ajatella toisin uudella tavalla tai jopa palata vanhaan, lainata vanhasta jota ei arkkitehtuurissa harrasteta on todellinen vaikeus. Vedotaan siihen ettei enää osata. Kun osaaminen katoaa niinkin nopeasti kuin on ilmeisesti tapahtunut, taantuminen vaikuttaisi olevan liian helppoa. Päättelen ettei meillä ole tarpeeksi vastusta että tarvitsisi ajatella vaikeita.

_1010019 (13).JPG
2014, Nimetön teos penkille

 

Inspired by the box

Self-portrait with banana

To picture change and need for stability, or picture state of unchanged things.