Kuinka monta siipeä on kärpäsellä?

16 toukokuun, 20189 toukokuun, 2018 | Henna Timanttimetsä

Vastaus (kuiskaten) kymmenen.
Saniaiset ja keittiöpyyhkeet
kosteassa varjossa hengityksessä koiran juoksussa
trampoliinin vieressä rullalla olevissa lehdissä
vaahteran takana
nurmikon vieressä
lintujen alla kun ne lentävät, laskeutuvat, syövät, säikkyvät, lähtevät pakoon
voikukan elämä ilmassa
päivänvalossa
ruohonleikkaajan äänessä
lounaskeitonohjeessa
Kultainen sydän sormi munuainen silmä tukka iho kieli
pomppimassa noin kymmenen minuuttia
hetkessä tuleenauru.

KIERIVÄ KARHU

15 toukokuun, 20189 toukokuun, 2018 | Henna Timanttimetsä

Veistetty karhu materiaalina puu, 1:1. Ihminen kierittää puista karhua mielensä mukaan jonnekin tai saadakseen isommat lihakset. Ihminen puusta, oksista ja lehdistä.
Yhdestä puusta, asento pyöreä, helppo kierittää, helppo sytyttää palamaan, porata reikä.
Minulla on puujalka, minulla on tulijalka
minulla on tukijalka, minulla on tuli, tuli tulijalka, kun etenen jonnekin menen ihmisten ohi jonnekin, on luultavaa.
Ihmiset eivät halua koskea minua, koska palan. Kun eivät tiedä mitä katsovat lopulta, että se tarttuu, että se polttaa, tappaa tai mitä pitäisi tehdä, katsoa vain eteensä, kun teen työtä, jotakin normaalista poikkeavaa, epätasaista, epänormaalia, rytmitöntä jonka päämäärä on näkymätön muille, näytän kuin olisin suoraan metsästä kävellyt keskustaan. Sohjo, muta, kuopat ja hirvikärpäset seuraavat kun kävelen ontuen, savuten, kierien, huiskien työnnän puista karhua joka vyöryy epätasaisesti ja on painava kuin tonni.
Sokea valolle tunnelissa vaikka palaa. Metsä takana kaukana jossa karhuja.

Halusin sen mustan.

14 toukokuun, 20189 toukokuun, 2018 | Henna Timanttimetsä

Korpin suu kuvittelen on minun
korpin suu pimeässä
nollassa säässä,
etusormen ja peukalon yhteen liitettyjen päiden
muodostamassa o:ssa, silmässä, reiässä, aukossa, tarkkailussa
suljen vasempani ja tihrustan että tulee sumuista,
katonrajaan sinistä taivasta vasten, en ole nähnyt niin mustaa ja kiiltävää,
kuinka monta tuhatta sulkaa
pelottavaa silti,
isoa, hirmuista sielua
rauhatonta rauhallista tähystäjää
yhtä ristiriitaista.
Kuvittelen korpin suuhuni, suljen sen, suuni
enkä päästä lintua
Se tapaa nyt minut
minussa, ehkä näen sen silmin.

Jos joku on kaunista, mitä sille teet?

13 toukokuun, 20189 toukokuun, 2018 | Henna Timanttimetsä

Varastetut
kaarelle taipuneet puut
varastetut
lumen painosta
kun olivat niin ohuet ja hennot
kauniit
kuin ei voisi koskaan olla
varastetut hennot
viedyt
Tässä valossa
aurinko takanani
nuori koivikko näyttää punertavan,
se on virhe johon mennä.
Suoriin riveihin istutettu metsikkö
kävelin yhdessä suorassa ojassa
kummallakin reunalla valkoisia puita
kuivattamassa suota jossa rämmin.

Lähellä

12 toukokuun, 20189 toukokuun, 2018 | Henna Timanttimetsä

hellä hellä hellä hellä
hellä hellä hellä hellä hellä
hellä hellä hellä hellä hellä
hellä hellä hellä

Kuinka olla hellä? Kuinka ottaa kiinni? Kuinka tarttua? Kuinka olla lähellä? Kuinka olla niin ettei riko?

Takki auki
kauneus on kaikki
aina auki
kaikkialla läheisyys on se takki johon pukeutua kun on talvi, ihmisten talvi, ihmisten tekemä

Takki auki Nirvanassa joka on
kauneus on jotenkin aina auki
kauneus on kaikki mitä on
kauneus on auki vaikka luulet että se on kiinni

Run faster

1 toukokuun, 201819 huhtikuun, 2018 | Henna Timanttimetsä

Tiedän nyt kun olen niinkuin olen

29 huhtikuun, 201827 huhtikuun, 2018 | Henna Timanttimetsä

Jätän häiritsemään
huulen yli punautuneen ihon
häiritsemään sopimattoman sanan rasvapalon sanavälin,
puseron, katseen lattialle, lian, lilan
mahdottomuuden värisävyn, joka on palohaava ja kastelen kastelen sitä punaisessa maidossa
ihmisissä joita en tunne, mutta jotka ovat elämässäni
samat kysymykset, kun ei uskalla kysyä muuta, kun ei uskalla sanoa, päästää ääntä, kun se tulee miten tulee
toiveita korvissani mutten ymmärtänyt miksi
he sellaista haluavat
minulle
säälin pulu heiluttaa päätänsä edestakaisin, rääkätty, varpaat ovat pudonneet eikä osaa mennä minnekään
kun ei enää usko
eivät he halunneetkaan tietää, kun luulivat jo tietäneensä, mikä ylimielisyys
mikä turhautuminen
mikä minä
kummallinen jakojäännös kädessä sängyllä jalkojani tupakan savukiehkuroissa
tuijottaa vaan
pitää hauskaa vaan
tapetin sinisessä metsässä, jossa pöllöjä mäntyjen oksilla, kuutamo kuviona tupakansavua
ihmisten olkapäillä hiljaisia lintuja, en tunnistanut
humalaisia nauruja kun on hauskaa mutta on sumeaa.

Lakkasin sormenkynteni mustiksi, nyt ne ovat kymmenen pistettä ………..
varpaiden kynnet ………..
kertaa mustat vaatteet
yksi piste .
hiukset leikkasin, sidoin poninhännän
kun olen niinkuin olen pinnan kautta
rintalastani kautta sydämeni kautta musta ja siinä on mitä tarvitsen
upotuksen sekoitumisen värjäytymisen kaunis mahdollisuus.