MÄ OLEN KASSALLA. MÄ OLEN AUTOLLA. Sä oot KIVAN AITO.

Kassalla ei ihmetellä kuittia. Kassalla voi jutella mukavia. Kuten mitä nyt tulisi mieleen, tai mennään ohi sen liukuhihnan?
Ei voi päivitellä kaiken kalleutta, koska ei voi antaa ymmärtää, että rahat eivät riitä, että on köyhä tai että olisi niuho valittaja tai että aiheet olisivat vähissä tai että ihan sama. Kaikki jo tietävät eikä asialle voi mitään. Kassa ei voi asiaan vaikuttaa, hän piippaa. Hän katsoo merkitsevästi jos jotakin poikkeavaa on, aivan kuin vihaisia inhottavia, tai vihaisi kaikkia kassansa ohi liukuvia, liikkuvia, ja tavaroita, tai ei tavaroita, koska niillä on rahallinen arvo. Arvo on siinä kyljessä. Raha kelpaa. Muoviraha, käteinen ja tavara saa hymyn huulille, hyvälle tuulelle.

Rahattomuus on inhottavaa, rahattomat ovat ei-toivottuja. Ei käy, kun mikään ei käy. Hyvän päivän toivotuksen kanssa samoissa, pienet sanat voi sanoa, koska se on työtä ja sanoa kaikille samaa, toivottaa kaikille samaa, koska se on se työn humaani osa, jonka johdosta ihmiset tulevat uudestaan, inhimillisyyden vuoksi. Kassa on täällä töissä, konekin, koska sen pitää elää. Rahastaa sen tavaran hinnan, antaa rahasta takaisin ja antaa kuitin. Älä hidasta kassan toimintaa tai epäile, että kassa on tehnyt jotakin väärin, etenkin jos itse olet väärässä ja vähänkin epäilet itseäsi. Jos joudut ottamaan muovikassin, se on 80 senttiä. Kassalle on myös turha sanoa, että tämä ei käy. Siinä ei ole mitään epäselvää tai epäkohtaa, koska meillä täällä hoidetaan asiat. On niillä muutakin tekemistä. Kassakone tekee oikein, koska se on kone. Piippaa kun toiminto tapahtuu ja tapahtuma rekisteröityy. Se on ohjelmoitu siihen eli kun tai jos sitä kyseenalaistaa, niin se olet sinä se, joka on luultavasti väärässä ja kaikki katsovat. Älä hidasta kassan toimintaa.

Siementä vakoon. Pellolla on peuroja. Ne syövät osan sadosta, paskantavat ja kuljeskelevat sadossa, äestetyssä pellossa laumana. Syövät sen, mikä eteen tulee. Valppaina kuin mitkäkin. Kaikki äänet ovat mahdollisia uhkia. Suu käy kuin kone. Pelto on niitten, vako on niitten, kaikki on niitten vaikka on viljelijän virallisesti ja viljelijän on mukauduttava siihen, mitä ei voi estää ja haettava korvauksia kun sato on pilattu ja syöty eläinten toimesta, koska ei niitä kaikkia ampuakaan voi, kai.

Siementä vakoon. Pellolla on joutsenia. Kauniita kuin mikäkin satu tai unikuva. Otan kuvan. Pitkäkaulainen kaakattava pilvi elävä kuin mikäkin ylimys. Onko se välinpitämätön? Esimerkiksi tästä näkymästä, esimerkiksi siitä joka sitä katsoo?

Täällä etsin aitoa parisuhdetta ja märkää vittua. Mulla on auto. Mulla on märkä vittu kuin jumala mun ajatuksissa, liha. Se on jokin suon tyyppinen mätäs kuin kuva, jotakin lämmintä jonne upota, upottaa osansa. Kysyn vaan joltakulta, että nussitaanko? Eikö se ole aitoutta? Mä olen autolla. Mä juon teetä etten humaltuisi. Tulee juotua kahvia töissä, että pysyisin hereillä. No tuu vaan. Haluatko nähdä mun auton? Katotaan onko tässä kipinää. Jos ei, niin täytyy jatkaa etsintöjä. Kiva auto. Nussitaanko siinä? Aika epätavallista ja vähän vaarallista.

SPORTTIKOJOOTTI: SÄ OLET RUOKAA.

Päiväkirja: miltä se tuntuu kun repsahtaa, tulee depis ja tuntee itsensä huonoksi, häviäjäksi, lihavaksi ja että on ottanut takapakkia. Kun ottaa pussiin irtokarkkeja, tuntee iloa, että voi täyttää sen niin, ettei pohjaa näy.
Ruokavalio käynnissä. Syön autossa kun kaverini syövät ravintolassa. Treenaan kisoihin, jotka ovat kuukauden päästä, mutta yritän pitää yllä sosiaalista elämääni, koska muuten elämä pyörii harjoitusten ja syömisen ympärillä. Hyvää ruokaa, hyvää viiniä tekisi mieli, kauhee nälkä. Tää on hullua, mä tiedän. Aktiivitreenaaja herkuttelee silloin tällöin, joka on kerrottava katsojille, ettei tule fiilistä etteivät laihat kauniit ihmiset syö väärin koskaan.
Onneksi huomenna on maanantai, voin aloittaa alusta. Välillä rentoudutaan löhöömällä, syömällä poppareita. Dietillä ei kaikki ole mahdollista.

Nimimerkki Dinneri: Läskitön, lihaksikas, luiseva, fitti, slimmi, timmi, lihava, muodokas, pullukka, joku näiden välimaastossa, löhööjä ja laiskimus.
Kun puhutaan avuttomuudesta, nelisilmäinen susi tuijottaa sinua pimeydestä, luonnosta – siniset silmät, harmaa turkki, iso pää. Kokemusta ja näkyvyyttä. Jännittääkö sua väliaika punnitus?

Märkään vahaan jää kenkienne jäljet. Miten kevyet miten raskaat, miten laahaavat miten nopeat, kuviolliset kookkaat, kuinka monta askelta ovelle tai ovelta pois päin. Etsi joku joka hymyilee ja on aito.

SEN PITUINEN SE

Se märkä, se pieni sukupuolielin, on karvaton ja jalkojen välissä, on kuin ihmisen keskipiste. Siellä minne katse kääntyy mielellään ja tahtoo nähdä millainen se on, virnistää. Jalat harallaan selällään mahallaan levitä,
klitoris pillu piilossa pitää käsillä kiinni tyynystä, huohota tyynyyn.
Käsi sinne valkoinen aivan kuin ei uskaltaisi kun epäröi,
vaaleanpunainen punoittava iho kuin puraistu halkaistu, pakarat, väli-iho. Suuri liha on tunnetta, punoittavaa, kiiltävää ja aistikasta etenkin pitsin läpi. Iso penis on kuin joku elukka.

Löytää sanat työntymiseen toiseen ihmiseen, nussimiseen, yhdyntään, ääniin jotka lähtevät kahdesta ihmisestä, sanotaan kun tuntuu hyvältä, tuntuvaan ääneen jotta tulee selväksi hurmio ja voidaan jatkaa kovempaa, puhua kovempaa, huohottaa, liikkua nopeampaan, hinkuttaa että paranee, liiku makaa sano rakastan sun vittua, kokeile tai muistuta: varo hampaita tai sano: nuole sitä, ota se suuhun tai kaikki tapahtuu niin nopeasti, että ehtii huohottamaan kuin juoksisi ylämäkeen, sylki valuu. Miten rumia sanoja, rumuutta kuvaavia tekoja tai miten ruma voi olla kaunista puremista. Puremista nuolemista hätäisyyttä ja sylkeä.

Sitten hän työntyi koko painollaan suurella kalullaan Janinaan. Janina voihkaisi kuuluvasti. Mies työntyi uudestaan yhä rajummin. Mieskin voihki.

Bensiini

Linjuri-asema vanoineen juovineen uimareineen, päällekäyvä öljyinen ranta, jolle ajaudutaan, josta ehkä lähdetään, tai katsellaan muovisilppua suolessa paperia paperia palasia, joita yhdistelemällä saa aikaan kollaasin. Katselemassa ihmisiä ja muita laitureita sydämetön kassiton kengätön hatuton silmätön kädetön huomaa kaiken odottavan portaalla. Sukatta ihotta voinnitta pukahtamatta aistimatta matta matta kiiltoa asfaltilla bussinkyljessä. Huomaa kaiken, haljenneen nahkan, ja muut; missä sydämesi on, missä mikin on, en paljon löytänyt tai en halunnut, katselin vain.

Halki

Rautainen telttasänky, kokoontaitettuja sanomia, hylkiö, mehiläisiä vintillä tai muita ääniä. Ajattelin, kuinka sellainen pieni Buddha-patsas uppoaisi hankeen jos sen kuumentaisi. Seisoin hiljaa nousevalle ajatukselle ja höyrylle. Nojailen sängynreunalla, peitossa on tulppa ja liuennutta saippuaa, oksaisessa kävelykepissä pistin, leivänmuruja, rakoja lattiassa.

Juovat sydämen alkoholissa siellä jossakin, aukaisevat käärmeen ja ottavat sen kuin aarteen. Näin tv:stä. Tänään kävelin lumen peittämää tietää, lunta tippui lintujen jaloista, minun tanssahteleva tieni. Vastaani tuli poika, joka oli pukeutunut kevyesti. Tuli kylmä kun näin hänet vähissä vaatteissa. Hänen pieni koiransa juoksenteli vapaana joka paikkaan tiellä jossa auton jälkiä.

Se mitä minulla on haljenneena,
halkaisin itse.
Jätin pöydälle sanomalehden viereen, en ehtinyt muuta

hörppäsin lasista ja ryntäsin pysäkille.

Lauseita tyhjille paikoille, joita en osaa nimetä, mutta on tarve sanoa. Jonkun vaikean pukeminen, pimeän tuleminen.

Mies oli mies kunnes alkoi vuotaa haaroistaa, tuntea kipua rinnoissaan joilla kädet.
Kuulla vauvan itkua takapenkiltä, jossa oli matkalla lumen keskellä eikä nähnyt mitään. Hurmaavaa, penkki märkänä verestä, uudestisyntymisestä, elämä on matka, matkalla syntymään, tulemaan toiseksi, tulemaan joksikuksi. Ehkä puuksi, kun hänen korvastaan kasvoi varpunen varsin omituisesti.
Poltteli samalla tupakan ja hengitti syvään kaikkia niitä osia joista lintu koostuu.

Kengät, lila hiertymä kantapäässä.
En kauas niillä kävele. Kävelin siis sukkasillani sen jälkeen kun hylkäsin roistomaiset kenkäni liian ahtaat herkille jaloilleni. Kun hylkäsin kaupungin tältä illalta, katsoin kaunista lausetta puhelimeni muistissa: muista rakkaus, älä unohda, ja Neuvostoliittoon tai ego; siinäpä lapsekkuus, käymme ympyrää. Naureskelin. Miksi unohtaisin?

Olenko keskittynyt vain itseeni? Ilmeisesti. Vaikea olla keskittymättä itseensä.
Koen onnistumista joka päivä. Joka päivä jotakin uutta tulee vastaani ja se puhuu minulle.
Jos joku epäonnistuu ymmärtämään minut väärin, se on hänen ongelmansa.
Täytyy luopua, joten riisuin kengät. Kävellä pois märissä sukissa. Saada aikaan uusi alku aikaisesta valosta, väsyneistä silmistä kun jokaista lihasta kolottaa, jalkapohjiin sattuu, vuotaa verta ja ilmestyy rakkulloita. Liikennevaloissa joku nainen yritti seivästää minut sateenvarjolla. Jäin katsomaan hetkeksi. Se oli kuin vaarallista tanssia. Hän otti pyörähteleviä tanssiaskeleita sateensuojan kanssa ja oli kuin onnen vietävänä että mihin osuisi. Hän näytti perin sekaiselta ja vieressä seisovat nauroivat. Ei huomannut minua, joten olin ilmaa, olin tapon kohteena, en ollut minä, vaan ehkä ilma. Hän leijui kuin teatterissa mitään huomaamaton ilme kasvoillaan. Menin syrjäisemmälle tielle, jossa ei ollut valoja. Kaivoin kassistani päärynän. Olenkohan nyt liian melankolinen, sinne aina menen, pellolle, pusikon viertä.

Miksi paikka vieressä on negatiivinen. Passiivinen hiljaa hengittäminen ja katseleminen. Paikka tuo tuolla jossain. Varjo vetää puoleensa, piilo, josta näkee tarkemmin, mutta minua ei.
Lauseet liittyvät tänään hatarasti toisiinsa, minä liityn tähän varjoon, joka on päälläni. Katkaisin viitteet saksillani ja kohta uusia.

 

Red okra splash 1998

SuoMen-performance group, Punamultapläjäys, Juuka, 1998. Natural pigment used traditionally to paint houses applied on skin.

Suopesäpallo, 1998, Suon estetiikka konferenssi, Ilomantsi

Swamp baseball at The Aesthetics of Bogland/suopesis suon estetiikkakonferenssissa 1998

Suon estetiikka on edelleen ajankohtainen, se mitä ajattelemme suosta. Suo, joka kasvaa alle millimetrin vuodessa, on hidaskasvuisuudessaan kiinnostava ekosysteemi. Ajattelemme, että meillä on tätä runsautta niin paljon, että sen voi käyttää pois kuljeksimasta ja tavallaan hallita tätä kauheutta, joka luonto on totaalisesti. Vaikeakulkuisuudessaan ja upottavuudessaan sinne ei tee mieli mennä rämpimään, muuten kuin työn puolesta. Se vaikuttaa kaupunkilaiselle jättömaalta, jonka voi käyttää nykyihmisen mielen mukaan. Mikä on maapalan merkitys ihmiselle on myöskin ongelmallinen ajatus, jossa ajatellaan, että kaikella on oltava meille hyötyarvo, kaikki on meitä varten, koska osaamme ja voimme valjastaa olemassa olevia asioita omaan tarpeeseen, joka on loputon. Samaa logiikkaa käytetään monessa asiassa, jossa ajatellaan, että on olemassa joku, jolla on lähes loputon valta ja ne jotka kritisoivat kitisevät turhasta, koska eivät ymmärrä hyvän päälle eli hidastavat ja hankaloittavat putkiajattelijan elämäntehtävää ja -tarkoitusta.

Kun suo valjastetaan tuottavaksi, muutamassa vuodessa se on tasainen pelto, jossa ei kasva mitään todella pitkään aikaan. Mikä on soiden merkitys Suomelle nyt, kun voimme ajatella muita energian luontikeinoja? Mikä on sellaisen merkitys, joka on vaan jossain kaukana, mutta niin lähellä? On ajateltava, mikä on suojellun ja puhtaan luonnon merkitys meille tänään? Mikä on lähitulevaisuudessa kovinta valuuttaa? Tähän kysymykseen kun vastaa oikein, voittaa jättipotin. Se on varsin korvaamaton ja kasvaa itsekseen. Ihminen tarvitsee sitä kipeästi, kuten on tullut kovin selväksi. Miten voimme elää sen kanssa, tapahtuu kesyttämällä ja litistämällä, ajamalla yli. Tämä ei ole kovin harmoninen tapa.

Ilman luontoa me emme ole mitään ja meitä ei ole. Tämä asia kannattaa painaa hyvin syvälle kalloihin, koska kaikesta kieltämisestä ja vähättelystä huolimatta, olemme jo tulleet huomaamaan, että ilmastonmuutos, luonnon saastuminen, puhtaan veden saanti ovat elintärkeitä ihmisen ymmärtää ja osata ottaa huomioon. Ymmärtää näiden pieniltä ja vaatimattomilta vaikuttavien asioiden painavuus. Kun näihin osasiin tulee korjaamaton vika, olemme kusessa. Ne kettutytöt ja -pojat, puidenhalaajat ja huuhaatieteilijät, jotka ovat puhuneet luonnon ja eläinten puolesta, ovat varsin kipeällä tavalla olleet oikeassa. Mahtaa sattua riistokapitalistiin, fasistiin ja antifeministiin. Vähättelyllä ja suoraviivaisella ajattelulla tekee hallaa myös itselleen.

Kun ajattelemme lyhyellä aikajanalla tuloshakuisesti, kuten on ollut tapana ja on edelleen, on huomionarvoista muistaa, että niin ajattelee suurin osa ihmiskunnasta. Miten muutamme tätä koneelta vaikuttavaa tapaa tehdä ja ajatella, jossa oma etu on määräävä? Tarvitaan esimerkkejä jotka selvästi osoittavat, että toisin tekemällä voi pärjätä ja että on olemassa toisenlaista rikkautta kuin taloudellinen. Talous on se mittatikku, jolla kaikki mitataan, raha. Painotamme taloutta ja taloudellista kasvua juuri luonnon ja ihmisten kustannuksella. Luonnosta riistämme arvon, mikä siitä irti lähtee ja se tapahtuu tehokkaasti lyhyessä ajassa, jonka jälkeen siirrymme toiseen kohteeseen. Ajattelu on niin yksinkertaistettua, että on kummallista, ettei toiston haitallisuus aukene siellä missä sen pitäisi. Samaa taloudellisen hyödyn kautta ajattelua tehdään kaikkialla missä hyödynnetään eläimiä ja luontoa. Ne ovat täysin ihmisen otettavissa vailla muuta arvoa kuin se, mikä niillä on ihmiselle. Miten arvo ihmiselle mitataan, miten jonkun arvo havaitaan ja saadaan käyttöön? Mitä ihmisen on hyödynnettävä ja mikä on hyvä jättää hyödyntämättä?

Ihminen arvostaa eniten välitöntä hyvää oloa, joka on koukuttavaa. Pyrimme elämään hyvässä olossa, karttaen huonoa oloa. Olemme paljon mielitekojemme ja kuvitelmien vietävissä. Voittajia ovat ne, jotka kykenevät käyttämään systeemiä parhaiten omaksi hyödykseen. Tätä kiiltoa silmissä pidetään älynä ja oikeutena. Sillä perustellaan turkistarhaus, tehomaatalous, yritystuet ja tehokarjantuotanto. Onko otettava kaikki, mikä on otettavissa, vai voiko jotakin jättää ottamatta? Kaikki tehdään niin tehostetusti kuin on mahdollista puristaa kuivaksi. Puristaminen on hyvä sana tässä kohtaa, tiristäminen. Niin paljon kuin ihmisen voimilla irti lähtee ja sitä kutsutaan edistykseksi. Meidän olisi ajateltava hyödyn ajatus uudelleen. Mikä on tarpeellista ja kaikkia hyödyttävää perustavanlaatuisesti, ei antamalla välitöntä mielihyvää niinkuin sokeri, vaan pitkäkestoisesti pitää kylläisenä. Oikeutus kaikelle on edelleen raha ja oma etu. Edistystä olisi huomata tekojen vaikutukset pitemmällä aikavälillä ja ymmärtää tulla vähemmällä toimeen. Se olisi todellista edistystä.

Terveisiä KHO:lle

Kaikki nämä kaunokaiset henkäilevät jalkojemme juuressa viimeistä syksyään. Pientä kaistaletta lukuunottamatta koko Kaitasuo muutetaan rahaksi.

Niin että oikein kylmiä terveisiä (etenkin kihokilta) Riitalle, Mikalle, Vesa-Pekalle,Tainalle, Jannelle, Ollille ja Tuirelle, näille Korkeimman hallinto-oikeuden veijareille, jotka 18. elokuuta varmaan toisen kampaviinerin jälkeen päättivät myöntää Viipurin Turve ja Multatehdas Oy:lle luvan turpeenottoon.

Kaitasuon lähes 10 000 vuoden taival päättyy kaivinkoneiden möyhennyksessä mustaksi maaksi, jossa ei kasva mitään pitkään, pitkään aikaan.

Kyseessä ei ole mikään vähäinen mylläys Urjalan ja Humppilan rajamailla – turpeenottolupa on myönnetty 80 hehtaarille.” https://www.aamulehti.fi/hyvaelama/kavimme-katsomassa-milta-9-000-vuotta-elamaa-tuonut-suo-nayttaa-oikeus-myonsi-turpeenottoluvan-ja-kaitasuo-tuhotaan-200365873 

https://sites.google.com/a/rams.colostate.edu/rolston-csu-website/environmental-ethics/ee-chbk/aes-swamps-finnish/aes-swamps-finnish-a-pdf

Napanuora/Cord, SuoMen-performance, silently dragging roots back to the marsh/hiljaisesti konkeloiden takaisin vieminen suolle, 1998

Napanuora, Konkeloiden raahaaminen kasasta takaisin suolle, 1998, Suon estetiikka, SuoMen-ryhmä

Sounds like corruption: abc of a blowjob.