Arrested woman

Perform a blowjob in a gallery space. Museum space would be even better.

Perform a blowjob in a gallery space, a museum space is even better.

Instructions: You are among a crowd (friends). Get slightly drunk. Offer a man to get down on him right now in front of all these people you do not know (friends). Fall on your knees and lick his crotch. Open his belt and caress his thighs. Be graphic. If he refuses follow him on your knees. Tell you are very good at it. Ask in front of everybody, if it is ok to perform in front of everybody and perform anyway. Be loud, say please. Ask why he refuses. Don’t you like it? Don’t stop, follow him. Be persistent. Say it is good fun and that you are cheap. If he is not willing ask why. I am not cheap enough, you ask. Say you are desperate. Say that you have heard you like it, I’m sure you’ll like it. Look at my mouth, say. Tell it is good fun and you have been dreaming about doing it exactly with someone like you. I like your smile. Don’t stop until you are removed and kicked out of the place for disturbance and continue to do it outside gallery space.

Another idea: Hire a male prostitute and go to a museum opening among people you do not know (friends and colleagues). When speeches are over and people are enjoying cocktails, themselves, choose a visible spot. Go on your knees and give the male prostitute a good old-fashioned blowjob. Don’t forget to swallow. Don’t stop sucking his penis even though you will be interrupted and told to get lost. Talk dirty, shout loudly and laugh, lick everything.

Taiteilija ja psyyke

Ensin ennakkoluulo, se yhä uudestaan toistuva, joka on päästettävä ilmoille hiukan naurahtaen. Osaksi, koska ei ymmärrä eikä koe yhteenkuuluvuutta, ei tiedä miksi taidetta tehdään, miksi joku on taiteilija, miksi taidetta on tai mihin muuhun taidetta käytetään kuin terapiana, harrasteena ja sisustuselementtinä. Ei tarvitse ymmärtää, en etsi ymmärtäjää enkä lohdutusta. Taide on kieli. Taide on hiukan kuin itkeminen julkisesti, siihen ei osata suhtautua, että se olisi normaalia. Taide halutaan ymmärtää syvänä, jota ei voi eikä haluta nähdä, siksi ennakkoluulot ja poissulkeminen ovat ymmärrettäviä reaktiota, tavallaan. Siksi myös provosointi on herkullista, koska se on niin helppoa. Ulkopuoli on niin ulkona. Myös sisäpuoli on tällä hetkellä tavattoman pihalla.

Kenen psyykestä puhumme, ja mikä sisä- tai ulkopuoli? Sen jota kohden sormi osoittaa?Joku sulkeutunut ympyrä joka haisee paskalta? Taiteilijaa pidetään jotenkin epäonnistuneena ihmisenä varsinkin kun hän ei tule taiteilijasuvusta, jotenkin hulluna, ihmisenä joka terapoi itseään, itseään, itseään (moni taiteilija puhuukin paljon itsestään, joten ei aivan tuulesta temmattua, mutta niin tekevät hyvin monet muut, ylikorostunut itsekorostus on merkki jostakin), jonka taiteessa on kysymys hänestä itsestään, hänen problemaattisesta psyykestään, jota hän ei pysty muulla tavoin prosessoimaan ja hän haluaa tehdä tämän prosessoinnin julkisesti, näyttää mitä käy läpi, saadakseen ymmärrystä ja ongelmiinsa vastauksia, saadakseen oman ongelmansa julki, itkettyä, myötätunnon toivossa, tuskissaan vierittää ja kierittää, tuskissaan piirtää ja maalaa, kun ei ole lääkettä muuta kuin alkoholi ja tämä terapia, jota hän kutsuu taiteeksi ja itseään taiteilijaksi. Taiteilija on se, jota arvioidaan ulkoapäin, hän ei itse ymmärrä eikä osaa edes ajatella. Tarvitaan asiantuntija tekemään arviointityö, mutta hyviä on tosi vähän. Hyviä arvioitsijoita on myös hyvin vähän, saati taiteen asiantuntijoita, niitä on erittäin vähän jopa yliopistossa. Kuvittelijoita on paljon, sellaisia jotka eivät kestä kuulla eriävää mielipidettä tai nähdä hulluja, olla lähellä hulluja, nähdä hulluja kuvia. He kuvittelevat itsestään liikoja ja ovat puhtaita. Oman arvioni mukaan vammattomia ihmisiä ei ole ja lian pelkääminen on anaalireaktio.

Millaisesta taiteilija- ja taidekäsityksestä tämä hullunkuva, hullun kuvan tekeminen ja hyvin tavanomainen ajatus taiteilijoista kertoo? Se elää niin taidekentällä kuin sen ulkopuolella. Olen kuullut sen niin monta kertaa niin museohenkilökunnalta, kuraattoreilta kuin taiteilijoilta itseltään, joten ei ole ihme, että legenda elää. Taiteilijat voivat olla haastavia, pelottavia, sekaisin, yms. joten lasten kanssa ei kannata lähteä kokeilemaan mitään. Se on halveksiva, kirjoitettu osin taidehistoriaan, kuinka taiteilijat elivät ja elävät, kuinka heidän, eli pääasiassa miestaiteilijoiden, elämä oli huuruista, sekavaa, köyhää ja likaista, jotkut toki ovat suuria sankareita ilman ulkopuolista pelottavaa hulluutta. Kuvaa on voitu romantisoida myynnin toivossa, liioittelu, juoruaminen ja puheen tasolla maalailu ei ole kovin tieteellistä tai asiallista, jostakin syystä se kiinnostaa. Onhan rähjäisyydessä oma hauskuutensa, tämä vitsi-taiteilija joka elää yhä aivan kuin elämä ja taiteen tekeminen olisivat edelleen samanlaista ja samoista motiiveista lähtöisin kuin sata vuotta sitten. Niin, jokaisella on ’oma’ taidekäsityksensä, jonka jokainen voi pitää sitä muuttamatta, onhan kyse mausta ja stereotypioista. Joidenkin taidekäsitykseen ei mahdu esimerkiksi pornograafinen tai eroottinen taide, joka, seksi,  on mitä suurimmassa määrin osa taidetta, se on vain haluttu sensuroida pois ja tähän on syynä uskonto. Taiteilijoilla on kuulemman mukaan voimakas libido, ahaa. Seksismistä päätellen ajatus elää yhä, alan seksismi on kuin luonnollinen asia, jolle ei voi mitään. Ai mikä seksismi? Niin tuntuu olevan loputon typeryyskin. Eli kun synnitön haluaa avautua taidekäsityksestään, se on uskoakseni hyvin rajautunut ja umpimielinen. Kuva pelkästään on saatananpalvontaa. Kun lapsia ja hauraita halutaan suojella taiteessa esiintyvältä pornografialta yms. se on sensuuria. Rajan vetämisen ’taitoa’ on luoda tämä turvallinen tila, jonne eivät kuulu järkyttävä materiaali, joka saa aikaan tunteita, traumoja ja ajatuksia. ’Turvallisessa’ tilassa taide ummehtuu hyvin helposti. Taiteilija tosin ei ole turvassa.

Tästä pääsemme helposti aiheeseen taiteilija ja psyyke. Ajatus, että mielisairaus ja taiteilijan ammatti kuuluvat yhteen, elää vahvasti. Työmäärään nähden, hulluus ei tule kysymykseenkään. Työmäärä, jonka menestyäkseen joutuu tekemään on valtava, saati tullakseen niin hyväksi kuin on mahdollista. Se vaatii jatkuvaa itsensä kehittämistä ja opiskelua eli työtä. Masennus ja alkoholismi heikentävät työkykyä merkittävästi. Ajatus, että taiteilija ja alkoholismi kuuluvat vahvasti yhteen elää vahvasti. Ei ole uutta eikä yllättävää lukea, että taiteilija käy läpi omaa patologiaansa tehdessään taidettaan, läpi kipupisteitään, tai että taide lähtee taiteilijan traumoista. Hän siis uskaltaa käydä niitä läpi, hän uskaltaa itkeä ja näyttää tunteensa toisin kuin yhteisö ympärillä. Sysäys lähteä taiteilijaksi on monen kuvitelman mukaan ollut henkinen kipu, tuska. Taas kerran kun ei pysty kohtaamaan omaa tuskaansa, on osoitettava muita ja liattava heidät avoimesti kärsiviksi. Ne muut likaiset.

Itse rakastuin maalaamiseen ja kuvanveistoon. Halusin tietää, mihin pystyn siinä latistavassa ilmapiirissä, jossa taide oli jotakin ulkopuolella, joka ei duunaria kosketa, jota duunari ei näe, eikä duunarin kakara pysty tekemään. Tuska on sana jota kuulee käytettävän tässä yhteydessä, ei tosin taiteilijan alkoholismista puhuttaessa vaan duunarin, siis kun puhutaan vaikka miehistä. Eli kun puhutaan taiteesta katsotaan psyyken lätäkköön, jota katsoja voi vatvoa arvioidakseen tekijän psyykettä: hulluhan se on, omituinen ainakin, kartettava. Katsojan oma hulluus on hänen oma asiansa tai hän ei ole tarpeeksi hullu vatvoakseen omaa psyykettään. Jotakin voi paljastua ja mitä siitäkin seuraa, häpeä. Suurennuslasin alla on tuo onneton taiteilija, tunnetusti hullu, vääränlainen ja omituinen. Ammattiin haluava on hullu ja hänellä on aihetta käsitellä omaa problematiikkaansa kuvan avulla loputtomasti. Säveltäjä ei esimerkiksi ole niin hullu kuin kuvataiteilija. Säveltäjä on arvokas ihminen, joka seisoo omilla jaloillaan olematta hullu. Hän käsittelee kauneutta, vaikka sävelkulkuja voi olla vaikea seurata ja ymmärtää, niin ei tuollainen voi hullusta päästä lähteä: päätelmä, epäloogisuus ja taidekäsitys nivoutuvat yhteen.

Masennus ja alkoholismi ovat Suomessa varsin yleisiä. Maailman laajuisesti WHO:n tilaston mukaan joka vuosi 800 000 ihmistä tekee itsemurhan. Moni yrittää ja miljoonat joutuvat kokemaan elämän itsemurhan tehneen läheisenä. Pitäisikö ihmisten tehdä enemmän taidetta kun sillä sanotaan olevan parantavia voimia? Taiteilijan ammatti ei toimi parantavana. Tämän voin kertoa omasta kokemuksesta. Ennakkoluulot ja taidekäsitykset hyppivät silmille ja päälle joka puolelta. On oltava henkisesti todella vahva että sen kestää. Taiteilijat ovat sitä ja tätä, hulluudesta syntynyttä potaskaa tekevät, en ymmärrä, eikä sillä elä ja mitä hyötyä moisesta voi olla, yrittämisestä kuvata jotakin, mitä ei haluta nähdä. Jos ei jotakin ymmärrä, ei se tarkoita, että tuo asia, jota ei ymmärrä, olisi väärin tai hullua. Kun ei ymmärrä hulluutta, omaa hulluuttaan tai tunne itseään, on perin kummallista arvostella kenenkään toisen henkistä tilaa, mutta kovin normaalia. Pahan puhuminen on suurta huvia. Kyseenalaistan sellaisten ihmisten henkisen terveyden. Kun on tarve pilata jonkun toisen ihmisen maine ja elinkeino, kannattaa käydä juttelemassa ammattiauttajan luona. Puhuminen auttaa ja ammatti-ihmisillä on vaitiolovelvollisuus eli puheet eivät leviä. On toki taiteilijoita, jotka eivät usko terapian tehoon saati psykologiaan. Itse en usko sellaisiin taiteilijoihin tai heidän työhönsä. Kyllä, taiteeseensa laittaa osan itsestään, omat kiinnostuksen kohteet kertovat jotakin, mutta mitä. Psyykestä jotakin, ainakin sen mitä yllä mainitsin eli vahvuuden ja kiinnostuksen ihmisen mieltä kohtaan. Kun taiteilija piirtää pornograafisia kuvia piirtääkö hän itseään, poseeraako hän itse, kiihottuuko hän, onko piirtäminen lähtöisin halusta olla ekshibitionisti ja esitellä omia perversioita? Taas kerran kuvassa on taiteilija itse, vaikka näin ei olisi. Onko kuva aina ottajansa, tekijänsä omakuva? EI.

Taide saa aikaa kaikenlaisia ajatuksia ja kysymyksiä, siinä sen tärkeys. Taiteen tekeminen on ajattelua, siksi aivottomuuden ajatus on omituinen. Koska taiteilija haluaa ilmaista jotakin, jota voi olla vaikeaa sanallisesti ilmaista, joka on usein hankalaa kuvataiteilijoille ja kenelle tahansa, näin voi olla ja voi olla olematta, ajatuksellisuus tai ajatuksettomuus, järkevyys ja järjettömyys. Kyllä käy mielessä, miksi vaivautua tekemään taidetta, kun se litistetään ja rutistetaan paskaksi, kuten taiteilija, ja miksi näyttää tekemänsä kuva, miksi nähdä vaiva ja olla antamatta periksi kyynisyydelle. Mitä tällä halutaan, kuvan näyttämisellä? Moni katselija, ja taiteen ammattilaiseksikin itseään tituleeraava, ajattelee kovin kehämäisesti, kaavamaisesti, halveksivasti, paljastaen omat ennakkoluulonsa. Pitäisikö taiteilijaa suojella tältä saastalta? Ennakkoluulot ovat hyvää materiaalia. Mitä katsomme, miksi, miten, entä miten analysoimme kuvia, milloin kuva on vain kaunis kuva? Kun nainen piirtää seksistä, onko se hyväksytympää kuin jos mies tekisi samoin. Mies on perverssi lähtökohtaisesti, nainen on uhri ja katsomisen kohde. Ensimmäiset kysymykset ovat, mitä näillä kuvilla halutaan, mitä piirtäjä haluaa, miksi näyttää tällaista? Katsojaa etsii syytä, miksi taiteilija on halunnut tehdä ja näyttää julkisesti kuvan aktista tai itsensäpaljastajasta, alasti poseeraavasta ihmisestä, näyttää genitaalialueet, joita emme voi tai halua katsoa. Poseeraus, aikamme ilmiö ja kuinka poseeraamme, kenelle ja miksi, mitä näytämme, paljastamme ja mitä emme. Mitä taiteilija ajattelee, ajatteleeko hän, onko hän kykenevä analyyttiseen ajatteluun ja luomaan kuvan analyysinsä pohjaksi tai kuvan analysoitavaksi itsenään ilman taiteilijaa eli jääkö kuva elämään? Mikä on kuvan elämä? Onko kuva ilman taiteilijan psyykettä ja mitä taiteilija haluaa?

A dead bird, a large her on cock

What is a delicious blowjob? What is the eatable enjoyment a moment to fill in so much so that it is the only idea there is to do with me and be done. Is it human? He thinks his penis tastes good? Or is the deliciousness in his mouth in his body the feeling the sensation looking at me sucking.

It is when one suddenly is faced with the fact that one is one mouth, one asshole which can be endlessly fucked, one cunt, one tongue. One gratifying sight into which a man can melt. There is a desire to shove a large hard-on cock, a large hard-on dick, a large hard-on penis, a large hard-on prick, shove it as deep as it goes. It will be the only thing there is, to see me sucking, and shove even further when it does not fit and see my face. Pain is necessary to bring pleasure for the one who causes it. For some to serve is pleasurable. It is a service to open one’s mouth for one purpose only and be seen as slave, a whore.

When act comes to an end I am to swallow, the dream is to swallow a dream, to give head, get down on him, be on one’s knees, let one’s head to be torn apart and be an asshole. It is an act of penetrating a mind which is also a body. Something where mind has stopped to be autonomous and all meat begins, is what is left of her, of me. Mind is in the dirt as it is in leash, the open mouth with which one cannot speak is full of moving penis, full and as open as a mouth can be. Breathing through one’s nostrils is harder till one is not able anymore but suck and lick and take it back. Little death is too little when fulfillment is for the man only. It has to be big one. The more obedient one is the better. Disgust must not show, that you are disgusted for being used like that, that you hate the look on his face. You just take it all in your mouth, the action, movement, size of his, everything. Everything is the demand. Everything is what he wants. Organ you are sucking, the man you are sucking, him you are fulfilling. Do you do what he asks you to because you want to be loved? Do you do it till you gag and almost throw up because he wants to? Are you so eager to please and afraid that this is the all of love there is? To understand the thrill of torture, subjugation which he doesn’t admit is torture because he enjoys it so much. He enjoys to think he knows what he is doing and he is doing what he wants.

Why so open? What is this all about? Why be like a bird to be fed taken by the neck and be used like that? That there will be a reward and love there in the end. I have been a good cat, good bird, good girl, the good in it. Seduction with feathers and a counterpart to fit ending to be his moment.

Born saatanan huora

Saatanan huora

 

To observe, analyse and then what? What changes between people? Power relations, who wins and who loses?

Come play with me

Art hires bullies and incompetence: my well-educated analysis which is based on experience. Experience is bad which I have been wondering how I am so unlucky, or there truly is something seriously wrong but not enough leverage to make that needed change. Some parties do not look for change in art because stagnant state of things works better for them.

When one first begins studying sculpting and your teacher is sexist chauvinist, strongly biased male to whom pedagogy seems to be an unknown concept, one gets a pretty good idea of what to expect when one graduates. So it all is educational after all. There are no illusions whatsoever of what lies ahead and how slowly things change in the arts, which hugely relies on tradition, what comes to gender roles, social and career mobility, position and power of institutions and money, what is good art, what can be shown and said. Mostly art looks back so keenly because it likes the male heroes. Needless to say I have argued and questioned a lot at art school and was deeply unliked because of that. Old fashioned are also ways to do business, put up exhibitions, funding, how artists and artistry are seen and treated, how much there is preconception and thinking you know even when you do not know shit. That is of course when you need the consultants. You can always rely on knowledge of a consultant but artist is an underdog if he or she is not well-known and well-networked. What else is there other than self-interest and all one can do is work for only one’s own benefit, why else do it. Business in which one has to be an expert and know a lot there are many doing the work who do not have the needed capabilities: understanding, courage and knowledge, capabilities to spark change, unbiased, only talk is what happens, which does not change anything, just like politicians do.

As curious as it sounds when you start looking at the issue of what kind of people are drawn to business of art, it could not be more clear: it is made to those who strive to win, be best at posing or at least look like they are good at something, mostly the latter. The importance of image cannot be emphasized enough. To work in art you have to have a big ego to stand behind your work, be confident enough to stretch as far as possible with ideas of your own, try out ideas which you believe in and very often only you, fail or succeed, and accepting the result to move on with all the enthusiasm possible. What kinds of results we accept as a community and in what kind of environment we want to work plays a big part of how to choose one’s perspective, on which side to stand and look into the scene where one is to create, be creative. How creative is the art world? What is the scene where art is shown or made to exist and why is it so narrow and unwelcoming? It is not new that narcissism is a regular trait for artists and in the arts in general and need to be admired for one’s position, networks and art must be one thing probably. All want to have the fame, which is one thing essential in art, admiration, grandiose, infinity, eternal art and eternal unforgettable artists, heroes. Artists are admired when they get fame and fortune. Fame is much talked about as it is the gold pot which might be found when one is talented and lucky enough. What is luck, how one gets lucky and what is part of talent there? It is a weird business where money circulates, art gets centered to certain places and artists have to be presented in certain places to have a name, be seen by right people and be noticed within the system. So to be stepped over is not irregular, to be sexually harassed either, minimised, discriminated, talked about in ill manner happens regularly. There are things to be expected but still they strike always as surprise because one wants to believe in kindness and good intentions. Cynicism is the first impression I get, always. It is no wonder, I am always up against a crowd of fanatics who think they know better and are better because art is about finding the truth, being good and admired, and those who are on pedestals think, they have found it and are deserving of their status.

There are those who like to repeat over and over again one idea, imprint it where ever they can because it is theirs and it represents the good they have come up with, themselves, something unchangeable, an era, an -ism, history, tradition, spectacle, experience after which tourists are expected to travel and spend money for. When we starve the idea of art into movable modules that function as branded palaces for money, it is art for money and art for business’ sake. It is tourism that dictates and the tourist is offered an art awe grandiose to witness and experience, remember, photograph, be educated by. An art awe is.., sensation, uplifting, knowledge, learning, the act of looking and feeling the once in a life experience, time to touch, something grand again, special, new or old and spectacular, always bigger and more expensive. To find the spectacular it has to be imported. Interesting is when new art is made it often is made in the marginal and by those who have rebelled the establishment, education, hierarchy and traditions, those who have made the most interesting art and have had the lasting changing impact on art are the dissidents. Always there is a clash and crush necessary for that necessary change to happen. The procedure of producing art is machinery of media coverage, expensiveness, size, names, what catches the eye, mind and heart. To preserve quality and process of the creating progress and the new which can be exciting, cynicism is not good at all.

Artist, captor of light http://www.words-to-use.com/words/art/