https://en.wikipedia.org/wiki/Bimbo ”Bimbois a derogatory slang term for an attractive but unintelligent female. The term was originally used in theUnited Statesas early as 1919 for an unintelligent or brutish male.
As of early 21st century, the ”stereotypical bimbo” appearance has become that of an attractive woman, often blonde and with a curvaceous figure and large breasts, possibly wearing heavy makeup and revealing clothing.[citation needed] However, none of these traits are strictly needed for a person to be considered a bimbo. It is sometimes associated with men or women who dye their hair blonde indicating that physical attractiveness is more important to them than other, non-physical traits[1] and as an extension to the ”dumb blonde” stereotype.[1]” Interesting anyhow, the person who is followed, almost persecuted, chased is cut out. There is an obsession for her body
Mulla oli naapuri nimeltään Eila. Olin lapsi, Eila oli vanhempi nainen ja katselin yhtenä päivänä parvekkeelta keinuja,
nurmikkoa ja Eilaa. Hän oli pessyt pyykit, jotka olivat kaikki vaaleanpunaisia. Väri korostui nurmea vasten. Hän levitti pyykkejänsä ruoholle ja jätti itselleen kolon niiden keskelle.
Maatessaan kolossaan hän nauroi, katketakseen, ja kieriskeli kyljeltä toiselle.
Eila on mulla toisinaan mielessä, aivan kuin tuo olisi tapahtunut eilen. Onneksi kukaan ei soittanut poliisia paikalle, onneksi, koska näkymäni on arvokas, ja sen voisi joku varastaa.
Kuvataiteen suhde ympäröivään maailmaan on vähintäänkin outo. Kaavoihinsa kangistunut skene pitää itseään edelläkävijänä ja kommentoi maailmaa sen omasta perspektiivistä eli hyvin pienen reiän läpi, aika paljon jää näkemättä ja ymmärtämättä. Kovasti keskenään toimiva hapeton meininki on hyvää vauhtia homehtumassa niin naurettavaksi pelleilyksi, ettei ole mikään ihme, että vakavasti ottaminen on enenevässä määrin todella haaste, enkä usko että sille on tarvetta, ottaa vakavasti itsekeskeinen ympyrässä pyöriminen. Hyvä esimerkki on tämän hetkinen kohu museon varastotilojen puutteesta. Että voi pitää itseään edistyksellisenä, täytyy osata päivittää myös omaa ajatteluaan ja osaamistaan että osata ottaa kritiikkiä vastaan. Taideteosten varastointi, jotka on hankittu julkisilla varoilla, on vain yksi kummallisuuksista, mutta tartutaan siihen. Yksityisen puolen toimijoiden käytännöt on ilmeisesti yks’yhteen siirretty kattamaan koko taiteen toimintaa ja ajattelua: teosten ostaminen on hyvin keskittynyttä ja teosten varastointi jotakin varten on vain varallisuuden ja tunnettuuden kartuttamismetodi, lisäksi se on merkintä taiteilijan cv:ssä, mitä tarkoitusta taiteen ostaminen palvelee: se on maineen nostatusta. Missä kokoelmissa teoksiasi on, kuinka paljon taidettasi on tuettu asiantuntijoiden toimesta mukaan lukien apurahat. Taiteilijan nimi rakentuu rahan kautta niin nätisti. Miksi ostaa edes kokoelmaan joka lahoaa varastossa, kun teosten lainaus museoihin on täysin normaalikäytäntö? Ketä ostetaan ja miksi, on myös kiinnostava kysymys taidekentän ollessa keskittynyt suuriin keskuksiin ja taidekoulujen arvo- ja nokkimisjärjestys on vankkumaton. Taiteen arvon nousua odotellessa systeemi lahottaa ja tuhoaa itse itsensä tukeutuessaan asiantuntijoihin, joiden asiantuntemusta ei kukaan kyseenalaista. Kovasti menee julkiselta toimijalta uskottavuus kun tehdään miten sattuu ja tuetaan kaveria. Omistamisen kulttuuri ajaa tätäkin alaa, jakaminen taas on vaikeaa, kun pitäisi tienata sillä ostetulla omaisuudella.
Taiteilija edelleen ajetaan kouluissa vanhentuneeseen systeemiin, joka on tähtikultti. Tätä ei kritisoi yhtään kukaan, tai jos niin tekee hänet hiljennetään. Tunnettu videotaiteilija tulee yliopistoon (Aalto) pitämään viiden opintopisteen kurssin, ensimmäinen kysymys häneltä meille on, mitähän minä teille opettaisin. Kurssia ei oltu etukäteen suunniteltu eli oli opiskelijan siinä hetkessä ajateltavissa, mitäköhän haluamme oppia. Joku tulee toimeen tuottaessaan hevonpaskaa ja keksiessään asioita hetkessä, se en ole minä, vaikka olen varsin hyvä keksimään asioita hetkessä, en kuitenkaan yliopistossa ole kiinnostunut toimimaan omana opettajanani enkä leikkimään taiteilijaa. Kun omien sanojensa mukaan, ei ole koskaan opettanut, saati yliopistossa vetänyt maisteriopiskelijoille kurssia, on erikoinen valinta opettajaksi ja ilmeisesti ainoastaan tunnettuuden kautta tehty valinta. Olen lukion jo käynyt, en kaipaa lukiotasoista yliopistokoulutusta, jolla ei tee hevonhelvettiäkään tässä oikeassa maailmassa. Tunnettuuttako hänen meille piti opettaa? Näin tulet kuuluisaksi? Tunnettuus tulee ja menee. Näin teet videotaidetta alkeet? En ole koskaan jaksanut katsoa videotaidetta museossa.
Ammattitaidottomuus on alalla ennemminkin sääntö kuin poikkeus, joka tulee vastaan yhä uudestaan, pelkästään se nimeltä mainitsematon franchisemuseoviritys saa hakkaamaan päätä seinään. Jos haluaa päivittää osaamistaan tai ylipäätänsä osata mitään, tee se itse. Kuuluisuus ei ole minulle tässä ammatissa päämäärä, eikä se herätä arvostusta. Kuuluisaksi pääsee niin erikoisin keinoin, etten voi ottaa vakavasti: niin harrastiko se yksi opettaja oppilaansa kanssa seksiä ja lähentelikö se yksi maalauksen opettaja kovin useasti? Tätä olen jäänyt pohtimaan, mutta reaktiosta päätellen, oh boy. Millaiseen tekemisenkulttuuriin ja ajatteluun koulutetaan näin? Kannattaa olla todella varovainen millaisia opettajiksi palkkaa ja teidän tunteenne ovat jo yhdentekeviä, kun tilanne on tämä. Toivoisin todella, että tämä lapsellinen ajattelu, tunnettuuden palvontakulttuuri vähitellen väistyisi alalta, se ei auta kuin hyvin pientä joukkoa etuoikeutettuja joilla menee helposti tunteisiin, jotka asuvat oikealla paikkakunnalla ja tuntevat oikeat ihmiset. Kalliin taideobjektin kulttuurin soisi väistyvän, koska taiteen on tarkoitus palvella yhteiskuntaa, ei toisinpäin. Jos yhteiskunnalle ja kansalaiselle anti on todella näin laiha, mitä varten itsekeskeistä ja sisäänpäinlämpiävää ryhmää kukaan haluaa tukea saati kuunnella? En minä ainakaan. Älyllisyys voi olla näin kuviteltu juttu, että se on jo jotakin käsittämätöntä. Julkisin varoin ylläpidetyt taidelaitokset ovat jännän äärellä: niin miksi varastoissa lojuvia teoksia ei voi laittaa julkisiin tiloihin esille tai kun niitä on kansalle ilmaiseksi esillä, miksi ne monasti ovat esillä niin huonosti, aivan kuin kunhan jossakin ovat ja miten tarkasti aiheisto täytyy miettiä, koska sisältö voi olla nollan luokkaa? Hyvänä esimerkkinä TAYS, joka ilmeisesti hankkii taidesettinsä Tampereen taideseuralta. Eikö teille makseta tarpeeksi, ettekö ole saaneet tarpeeksi näkyvyyttä vai oletteko todella näin huonoja ammatissanne? Moraali on alhaalla, että ei teitä kukaan uskalla kritisoida, koska saa turpaansa ja joutuu epäsuosioon kun teillä on niin paljon kavereita? Olenko tekemisissä aikuisten kanssa, täytyy todella miettiä? Kritiikki on nyt pakollista ja kovasti tuettuina, se on teidän otettava vastaan ja osattava tsekata tekemisensä todenteolla ellei siis alan alasajo ole teidän agendalla? Kuninkaalliset ovat erikseen ja te ette ole heitä. Suomen kannattaisi ryhtyä miettimään, kuinka kuvataide olisi paremmin osana ihmisten arkea, ettei se olisi outo ja tuntematon hirviö, kuten se nyt on, ja kun on kusta päässä siellä taide päässä, inho ja karttaminen ei tosin ole mikään ihme, että kun tykkäätte pitää toisianne kädestä, maailma voi olla pelottava.
P.S. Aalto, kokeellisuus ja taiteilijuuden leikkiminen yliopistossa tuntuu näin kokeelliselle taiteilijalle kovin helpolta lähestymistavalta, kuin söisi leipää ja katselisi perhosten lentoa. Enemmän yritystä jooko. Se en sitten ollut minä, joka kaipaa päivitystä, kanditasoinen maisterikoulutus on todellinen rimanalitus. Niitä alkeiskursseja ei enää maisteritasolla etenkään pakollisina, jooko. Mikä maa, mikä valuutta?
I claim they have more significance than anyone cares to admit. Vanity industries do pay attention to the surface much more than I and I am shocked when what I wear is paid more attention to than what kind of art I do or my looks tell what I am capable of (with which I like to play with). How much is it in the interests of the arts to keep stereotypes alive or whose interests are in question all in all, because they are not mine? One can wonder and it is truly weird one has to keep up appearance and act upon one’s appearance. I make this assumption, I should act according to my sex, sex and gender are always an issue, and appearance, because such is my strongest asset? What is the appearance of an artist today, a businessman who functions like a machine, is efficient and more importantly is male? Clichés are so much alive, I wonder the speed of progress. (What progress?) Things that instantly come to your mind when you see someone, what do they tell of you?
BTW, any modelling agency hire 45yrs old? That would be a career change, lol. Oh no, I should lose weight.
It seems to me the ideal of the art making, ideal of an artist and idea of the benevolent, kind and good doing art has made the perfect shell on this thing called the art world who are those who protect and support artist on their way, that critiquing it, is close to blasphemy and an act of negative feelings. As it is a business one must behave businesslike and a scandal is truly risky, most scandals nowadays are about what kind of financiers there has been, where the money has come from. One true art scandal lies there, how about that social justice when you are taking money from oil companies and pharmaceutical corporations, not good. In fine art know the right people, right places, the ways of penetrating awareness, know the language, making awe, know the style of contemporary art, you will recognise it and then do it. Put your sign up there, so you will be seen. This is my suggestion. It is a con, a perfect place for a con artist and con art experts who do not do their homework, art institutions to con, copy in search for originality and a hit. Too much shock is too much, but this is preposterous and to talk about good things happens among friends, professionality is about cleanliness, order, finance and hygiene.
Capitalism the word is here and there a villain or an all giving and all solving godlike apparatus. Smashing it is what many yearn or wait to happen. What does the making of change in places of art mean for art, what does art do when it makes change or eventually evolves, and for the public, for the society as a whole, not just for those who consume art? Does change, a reform of any kind, and of anything, understanding, enlightenment, begin to happen after when media tells you about the game changing revolutionary art since places of art are nevertheless and regardless exclusive and they must be visible. Many people don’t dare to go in and/or are not interested, aren’t even aware of?? What is the intimidation, what is the scare? Million dollar question and acknowledging how much power lies in the art world. Making social change is very tricky in an arrogant expensive place, what does it even mean? Arrogance rejects extremes, unfamiliar, not fitting the aesthetics, the people, the interior, removing unclean noticeable flaws which makes irritating and appall laughably easy and fun. Carry your work in a common mall plastic bag does it as does choice of clothing. So much for fitting in. Trying to fit in is against art. Fitting in is design.
Question is for one who is interested in contemporary art and why, by what does this weird thinking and making get fuelled, philosophy and science? How well do places of art and artists take risks when it comes to choosing art for a show, safe bets for cashflow guaranteed? It is reputation that is on the line and financial support which has meant sanitary art is in sanitary places, safe. Trauma is behind the corner, what horror on the wall, is that art. Oftentimes art world likes to identify with social justice movements, which is interesting as the art world is known to be a place of unjust and nonmovement, progress is on the surface and in the technology, are gimmicks progress? I like to think not. Closed doors, tied down/shut up-culture, bring justice forward here is not understanding what the environment is and what is just, not seeing the problem there within or doing anything about it knowingly. I believe all happens knowingly, manipulation is in the visual, it is so strict. Social justice which is a well-meaning, good thing to have and be for: progress is that we will all be united one day, right? Well, it is truly progress. We all want seas be rid of pollution, right? Concepts like capitalism, it clearly is a concern, unity and what does it mean in capitalism, but to my mind not enough a concern. Art is probably not even touching the problems it must face, just petting them, it is there, we know it, we know but most we look at problems of others. Money is so good, isn’t it and there is never enough of money (artists are rated by money, money makes an artist) and art is never big enough… size matters as it dazzles, gives an experience. White walls are luxurious, stylish and everywhere in clean places where order is appreciated.
Art work which critiques capitalism in designer-like fashion for example by saying ”Capitalism will collapse from within” conceptual artwork by Elmgren & Dragset, 2003, a painting represented by internationally recognised galleries, which is always important to mention for value, strikes as a slogan from a t-shirt. Work is placed on a wall casually hanging from one corner in front of a safe, so maybe it is simulating a demonstration and hiding a robbery, (constantly in mind to go to the streets but then run) turned into a luxury object. Hmm, so it is critiquing itself, the artists and telling what artists really want (what is in that safe)? What is in this picture that is untrustworthy? Maybe nothing but definitely something. It is funny and irritating at the same time, when I noticed the safe on the wall it dawned on me it is about the structure. Biggest joke is the white wall and all that whiteness around the work. Is it the price tag that is odd, that it is for sale, of course (you can find it on Artsy-application which is for selling art).Is this critique towards those who believe in capitalism as the work is on show in a grandiose tiptop place for art or just mere hopelessness in front of choices artists must make, place of warning of a burning world, burning from within?? Is art world a place for social justice with sense of style, a functioning one? Isn’t it biting its own leg as art world is very depended on capitalism, the system created for creating wealth and art being a very strong signifier of wealth, an asset? What does art world think of critique which is targeted on them and most importantly what does the art world do other than go on as it ever was? Only thing that moves it is the market and financial depression, where the money goes and is. What happens in this future collapse we are facing and who will go running from within, which is the place where art is, the within, and comes from, I hope. Walls and built things are the within, the within is something we rely on the most, the safe place we are afraid of losing?
I am sceptical of the amount of benevolence and altruism there. A constant concern for me when it comes to art is what are the motives there. As said art is a business and in business one does not play too much with fire, does one? Although when looking at finance world taking risks is essential and we pay for it. So it is good and safe to take risks in finance but not in art? Art world taking risks is an interesting issue as for instance those who collect art are known for not making risky choices. What does ”Capitalism will collapse from within” say to a collector? How to make more money with it? How to hide when destruction strikes? How the art work will grow more valuable as there will be more banking crises, homelessness, unemployment, poverty, insecurity etc.? Is it a prophesy or lookalike hotel in a wall? Are artists functioning as oracles who know something about the system we rely on? One essential question is how does an artist work outside the art world? That is called outsider artist which is really funny. Is it even possible as the system is so tightly framed to be an artist outside? Many question that, still. You are not accepted by the right people, you are not an artist. You do not have money, you are not an artist. These rules are some I have come by and are a result of the current art system, which is fanatic for stars, visibility, greatness and excess. Massive and working in a strict manner simulating openness, an intellectual con which appears for example when art English aims to impress and experts create interesting sentences without much content: it looks good, what is it, did you bake it?
Majakollektiivi Timanttimetsä 