Peilistä näen itseni, ikkunasta näen itseni, pullosta näen itseni.
Korkea sinimustahopearaidallinen pullo,
muistaakseni, tuoksu, tyhjyys mutta jälki jää, joka jää kun ihminen on jo mennyt, joka oli tässä. Albumillinen väkeviä värikuvia katosi, tai kuin joku sairastui, mehustui, juotiin maistelematta ja pestiin pois lasista, laitettiin kuivauskaappiin. En halua tavata on kuin, en halua katsoa siihen, mitä on tai tapaa muttei kohtaa. Pelkkä ajatteleminen on kuin tapaisi yhä uudelleen samalla tavalla eikä halua kun on niin yhdentekevää. Kun on niin, en halua haistella, olla hiljaa kanssasi, katsella enkä katsoa enää yhtään vanhaa kuvaa, jossa hymyillään, ollaan jäykkiä, että on jotakin niin tyhjää, mutta silti olemassaolevaa. Olen jyrkkä, olen ehdoton, olen herkkä, olen yksinäinen, olen onneton, koska oksennan tästä tätä, voin pahoin, koska on pakko, koska sanominen on niin vaikeaa, koska on tärkeämpää tuoksua hyvältä, vaikka se on tyhjää, vaikka se jää jälkeen, enemmän kuin sanoa asiat kuin ne ovat.

Sakset, leikatut kuvat ja rippeet, suirot, kaaret, naamat, puuttuvat palat, tapetit, huonekalut ja vaatteet.

Luulitko että ne ovat sinun muistojasi, jotka voit leikata palasiksi, joille voit tehdä mitä haluat, koska ne ovat jotenkin vähäisiä, vanhoja, kuluneita, vääriä, mitättömiä? Itke vähän, katso niin kuin et keksisi mitään sanottavaa, niin kuin terapiassa johon et uskalla, koska pelkäät hajoavasi murusiksi, koska pelkäät paljastuvasi, mutta minun sohvani kelpaa, minun olkapääni kelpaa, minun määräni joka on jotenkin liian pieni, mutta jonka päälle kaataa sanko on ihan ok, ehkä juuri siksi. Miten tunteetonta, miten kylmää, miten normaalia, miten pelkurimaista, käyttää muita välineinä lyödäkseen, leikatakseen jotta ne menneet asiat ja he katoavat kuin roskat. En halua tietää sinusta mitään muuta kuin mitä jo tiedän, mitä jo olen nähnyt. Eikö se ole selvää. Eikö tämä ole selvä. Ei mikään ole selvää, eikä selviä niin kauan kuin puhuminen on vaikeaa.

Kaksi tuoksua jotka muistan, muistaa kuin, muista ottaa lääke, suu mui-asennossa kuin suudella, niissä toisessa tuoksui juuri leikattu ruoho,
puuvillainen yöpaita ja lihapullat sekä kissankarvat. Iki ja ikänä, ikävä ja ikuisesti, muistan kaiken, Jokaisen. Pan Mu Tai-Valkoinen uutuus pöydällä, enkä haista mitään tässä ilmastoinnissa, joka vie
paperit, vaatteet päältä, karvat, lusikat, korvat. Rautapitsinen, haluan nähdä halveksunnan kasvoillasi pienessä tilassa, rautahameinen pitäisikö minun haistaa jotakin
kuten kyvyttömyys ilmaista tunteita, koteloituminen, kotelossa asuminen, kotelosta tervehtiminen, koskaan poistuminen, puhumattomuus, raha, aina raha puheenaiheena, aina mielessä, ainainen maailma, onpas arvokas mustikka-kauramuffinssi, onpas arvokas tee-hee, onpas arvokas haju, onpas tyylikäs, onpas irvokas, onpas leväperäinen, onpas pihvi, rautainen
huumaava, ihana, siinä on jotakin, siinä on YSL
Sinusta ei saa otetta, julmuutta, inhoa, vihaa, turhautumista, vaikeutta ääntää joka sana oikein.
Forever Youth Liberator, Lovelessness Stench in you. You suck forever.
This is not a poem, this is fragrance,
this is vomit.