On mielestäni aiheellista pohtia helppouden merkitystä, olemusta ja miten helpolla luulemme pääsevämme ja miksi. Ongelmien kohtaaminen tuntuu väistämättömältä jossakin kohtaa etenkin kun ongelmia on väistelty tarpeeksi kauan. Perustelemme usein tekemiämme valintoja niiden helppoudella, käytännöllisyydellä, sujuvuudella, mutkattomuudella, vaivattomuudella ja että pystymme tekemään mahdollisismman montaa asiaa monen asioista joita joudumme tekemään on oltava helppoja, vietävä vähän aikaa, tilaa, kadottava silmistä kun se ei enää ole akuutti ja tarpeellinen. Monien arjen ongelmien on oltava valmiiksi ratkaistuja jotta voimme elää melko monimutkaisessa modernissa maailmassa joka yhä kompleksisoituu kiihtyvällä vauhdilla. Ymmärrän esimerkiksi lauseen, jotta jäisi elämälle aikaa, niin että elämä ei saa olla monimutkaista eikä vaikeaa esimerkiksi siivoamisen ja ruuanlaiton takia ja nuo tärkeimmät asiat kuten ihmissuhteet, harrastukset yms. aktiviteetti ovat monelle varsinaista elämää, muu ylimääräinen on taakanomaista suorittamista. Ei ole ihme että työ tuntuu raskaalta. On paradoksaalista elää sitten kun, löytää helppous ostamalla, unohtamalla, kieltämällä elämän olemassaolo omassa mielessä tietyissä asioissa. Poisheittäminen ratkaisee roskan ongelman. Pohtiminen kuinka asioita voisi tehdä toisin ja paremmin on jätetty auktoriteettien ja myyntimiesten harteille, joiden ansiosta elämämme on helpompaa ehkä liian helppoa.

Harhauttava hokeman tyyppinen kehäpäätelmä on löytää elämälle aikaa, vapaa-aikaa jolloin elämä on silloin helppoa, silloin voi elää kun elämiselle on aikaa, jonka johdosta moni yksityiskohta ja nyanssi jää huomaamatta tai katoaa kokonaan aistiemme ulottumattomiin kun erittelemme ajan erikseen elämälle, tuolle ajalle kun voimme tehdä miellyttäviä asioita ilman pakkoa vapaina. Lisäaskeleet jäävät ottamatta koska halumme helppouteen ja keveyteen, liika helppous johtaa umpioitumiseen ja kaavoihin kangistumiseen, uuden löytäminen, mitä sille tapahtuu? Helppo elämä kangistaa ruumiin ja mielen, tietysti jos helppous on tekemättömyyttä, minnekään pyrkimättömyytä, apatiaa. Toimeen ryhtymisen vaivalloisuuden voivottelu ja henkinen laiskuus ovat helppoon elämään tottuneen tunnusmerkkejä. Kun on tähän mennessä päässyt helpolla niin miksei vastaisuudessakin. Äänessä on syyllistävä tatsi. Kuinka helpolla oletamme pääsevämme kuitenkin vaikuttaa siltä että monessa kohtaa mennään riman ali ihan vaan koska voimme emmekä vaivaudu ottamaan selvää tai tekemää asioille oma-aloitteisesti mitään.

Kuka sitten pääsee helpolla ja kuinka helppoutta mitataan? Riippuu varmaan siitä mikä nähdään vaikeana ja millainen ponnistus on vaivalloista vaatien ponnistelua, aikaa, paneutumista, energiaa, kiinnostusta ja intohimoa. Asioiden eteenpäin vieminen vaatii asioista kiinnostumista, jotta jaksaa ponnistella vaikeankin tehtävän parissa pitkän aikaa kysyy kykyä keskittyä, uteliaisuutta, heittäytymistä, uhrautumista, venymistä, henkistä ja fyysistä. Kysyy kanttia tehdä jotakin johon kukaan muu ei usko kuin sinä itse, jonka tiimoilta saa kuulla tekevänsä jotakin täysin turhaa ja vähemmälläkin pääsisi. Joten miten vähällä on päästävä elämässä mietin, koska vähällä pääseminen kuulostaa todella kummalliselta elämän asenteelta. Mihin yksi ihminen pystyy ja kuinka pitkälle yhden ihmisen ponnistus jaksaa? Mille asioille omistaudumme elämässä kertoo kuinka paljon helppoon elämään uskomme ja haluammeko helpolla päästä. Onko helppous sitä että elää vain itselleen, omille tarpeilleen ja niitä täyttääkseen? Se voisi olla yksi ihmisen elämän helppouden määritelmä. Moni ongelma eliminoituu taustahälyksi kun ympäristö ei kiinnosta. On ilmeisesti helppo olla kiinnostumatta ihmiskunnan ongelmista kun ne eivät ole heti oman oven takana. On helppo olla välittämättä jonkun toisen elämästä ja mieluiten niin. On helppo olla tunteeton ja olla kuin herran kukkarossa, ainakin niin voisi luulla. Tunteettomuuden osoitus on vahvuuden merkki ja vahvalle vaikeatkin asiat ovat helppoja. Ne voi sivuuttaa merkityksettöminä, pieninä olemattomina asioina joiden kanssa heikot painivat.

Helppous on hauskaa. Yleensä se on olemista ja leijailemista onnen tunteessa, stressittömyydessä, ongelmitta ja vaivoitta. Ehkä joku muu hoitaa ne vaikeat asiat tai ne katoavat niin ettei niitä tarvitse kohdata. Helppouden upottavuus, houkuttelevuus, viettelevyys ja luksus. On luksusta olla tekemättä mitään jos on tehnyt paljon töitä. Tekemättömyys tuntuu pitempi aikaisena raskaalta, aivan kuin ei olisi olemassa kun ei voi tai pysty tekemään mitään. Jostakin äärimmäisen helposta tulee vaikeaa ja painostavaa koska mielekäs tekeminen on vaihtelevan ja hyvän elämän perusta. Mielekkyys tekee asioista helpompia. Millaisten asioiden sitten tulisi olla ja haluamme olevan helppoja ja valmiiksi ajateltuja? Millainen vaara ja petos vaanii valmiiksi ajateltujen mallien, valmiiksi pureskeltujen asioiden maailmassa jossa itse tekeminen ja oma ajattelu ovat jotenkin liikaa, ja onko sellainen uhkakuva ja maailma käsillämme jossa elämä on tarkasti suunniteltu ja itsenäinen ajattelu on vaarallista, oman äänen kuuluville saaminen on riskaabelia ja pelko leimatuksi tulemisesta on vahva? Onko siis helpompaa olla hiljaa, myöntyä annettuihin malleihin, pelätä annettuja uhkakuvia ja katsoa mitä tapahtuu?