elitismi
I don’t believe Americans are capable of revolution.
You are too scared, too greedy, ignorant, indifferent, too fucking afraid of getting fat, too much dependent on liking, looking white and good, too much wanting financial profit. You are liars and warring fools attracted to winning by bombing. You wish to conquer and own even more, you wish to control everything, you think you are better than the rest of the world. You are scared of radicalism and anything different. You are lost already. You think God is on your side. Your society works for the rich, by the rich to exploit the poor and the rest of the world. Anyone who believes what you say is an idiot.
Radicalism in the world is much due to what kind of politics the US has been conducting during the 20th century. Still fearing Communism and Feminism, I feel sorry for you especially for your fears. Because you do not see yourselves and you do not even try to make things better. Go fuck yourselves!
Cactus sun set, chin chin

Is conquering the world an essential goal for Europe? What is there to conquer other than material possessions?
The whole idea of taking over a market is preposterous. To take over markets to rule the world, whatever markets there are. To take over graphics and ratings to show off. Markets that consumers make, that are us. The question is how do we change ourselves and our behavior since we affect the whole world as a market still by consuming or not consuming. To take over minds of consumers is to give maps and guide how to act. For experts to tell us what we are doing wrong. What is ultimately wrong as we struggle in financial depression that does not seem to go away, fade away from our backs. Why do we struggle so much in this constant turmoil of a floating state of misery? We see where we probably should be going but do not act upon it. There are many advises, advisers, but still we do not move from this thing. Why is it so much an agony to change a way of thinking? Because it should be complete?
One example is the voting for gay marriage. Finland is in principle a secular country, but still when it comes to issues of altering a way of thinking that is an ancient relic, we have a huge fight over it. Bible is certainly dragged into it and rights of children. We are worried. Let me remind you that the world is built by the straight world view. It is not a pretty sight. Must be God’s work. Hypocrisy is so obvious and ridiculous. In a secular country religion does not dictate legislation. Religion, Christianity in this case, has lots to say in who has the right to maintain power structures as they have been, who has a say over what changes and what not and how those structures function for society, to benefit who. Religion to decide over people’s lives is walking on thin ice. In a country where church and state are separate issues of who can get married should have been solved already.
Ideas to conquer the world? To make the markets profit. Isn’t the big picture made of small dots.
Conservatism is driving the world into destruction.
What is conservatism now? How do we define it other than something solid that likes its solidness and unchanging character. Conservative finds nobility in his/her old-fashioned identity, believes in building a nation via traditions and how things have been and have been done before. How things look bright when they are polished and anything that may break that shiny image must be ranked and whipped out. There are of course mild conservatives, far right conservatives and mid road conservatives, conservatives who deny their conservativeness, conservatives who do not recognize their position as hindering change, equality, preservation of nature and think they are very liberal and approbative in their thinking and actions. For conservatives there are many taboo subjects, such topics which constantly are on the battle field of human rights issues. Sexuality is a huge no-no. Abortion..hello! Sex in art, nudity, portrayal of sexuality are still an abomination. Conservatives do not seem to notice the reality. They deny the reality, character of reality and make their own be reality of everyone else too. Not surprisingly conservatives are the most wealthy people, hold the most power and have true faith in God. They like to use their faith as a tool against progress, against human rights kind of progress. Those who make the most profit, make the most destruction and mold the society. What is God’s work in there one might ask?
Taiteen itseisarvo on eristää taide.
Ymmärrän itseisarvon niin että taide on arvokas teko tekijälleen taiteena. Tehdyn taiteen arvostus taiteena luo tekijälle ja teokselle arvoa. On yhteiskunnasta kiinni millainen taiteen arvo on hyväksyttävää, tarpeellista ja arvokasta ja mihin taiteen arvostus perustuu: mitä taiteelta haluamme määrittää taiteen arvon. Tekijä, joka ryhtyy taiteilijaksi ajattelee tekevänsä taidetta. Hän tietää mitä taide on, mitä taiteelta haluaa, mitä taiteensa haluaa saavan aikaan eli miksi sitä tekee, on valinnut tekemisensä ajatuksena ja ryhtynyt toimeen. Teos joka on olemassa, jota voi katsella, esineenä ja esityksenä. Taide on itseisarvona on arvollinen, arvokas itsenään henkisenä tuotteena tekijöille ja katsojille ilman taloudellista tai muuta ulkopuolista arvoa. Tämä on tietysti ideaali ja taiteen totuus taiteen kuplassa. Taiteella on aina taloudellinen arvo, mikä on myös taiteen painolasti. Toinen painolasti on arvottaminen korkeaan ja matalaan taiteeseen eli arvokkaaseen ja vähemmän arvokkaaseen. Taide yleisesti toimii kokemuksena, elämyksenä, jonka voi omistaa, sanoa ja ajatella nähneensä, tehneensä, luoneensa, osanneensa ja iloinneensa siitä. Taiteen tekeminen, minkä tahansa taiteen tekeminen on erikoisosaamista, joka vaatii taitoa, kykyä ajatella, halua ymmärtää ja herkkyyttä. Siis herkkyyttä. Mitä se sitten lieneekin. Taiteen tekeminen ammattilaisena vaikka puhutaan herkkyydestä ja hauraudesta vaatii päinvastaista. Asenteiden painolasti on pääasiassa negatiivinen, josta voi päätellä, ettei edes taiteen sisällä taiteilija saa arvostusta taiteilijana sinällään. Arvostus vaatii jotakin ulkoista, joka on muuta kuin pelkkä taiteentekeminen.
Että sanotaan tämä on taidetta on luoda taideteos. Teos sijoittuu. Teoksen olemassaolo vaatii katsojan. Taideteos yhteiskunnallisessa kontekstissa tarkoittaa asiaa, jonka ymmärrämme taiteena, mutta jota myös emme ymmärrä yhtenä ja samana. Teos on jokaiselle erilainen. Teos, jonka arvoa alamme mielissämme ja kokemuksena arvioimaan. Mitä teos antaa, mikä on teoksen kyky keskustella katsojansa kanssa, kuinka se resonoi, saa vastakaikua ja jatkuu puheena.
Tarkoitukseni ei ole ylevöittää taidetta, päinvastoin. Ylevöittämisellä ja taiteen itseisarvosta puhumisella luomme taidemarkkinat, joka on maailmanlaajuinen miljardibisnes. Luomme ylellisyyttä ja businessta, jota voidaan kutsua kauneudeksi, elämän lisäarvoksi pienelle osalle ihmisistä joilla on siihen varaa. Samaa ylevöittämistä tekevät museot ja galleriat, jotka eristävät taiteen ja pitävät taiteen itseisarvon arvossaan ja erillään. Pääsymaksut ja taiteen erikoislaatu ylellisyytenä tekevät sitä missä olemme nyt: taide ei kiinnosta, ei puhuttele, ei tavoita, eikä ole saavutettavissa mahdollisimman monelle edes ohi kävellessä. Taide pysyy poterossaan sen yläluokkaisuuden vuoksi, koska se pyrkii yläluokkaisuuteen, jossa tietynlaisella näyttäytymisellä ja näyttämisellä on tärkeä sija. Luokittelu ja halveksunta on osa taiteen maailmaa, joten hyljeksintä ja haluttomuus ymmärtää ja edes pyrkiä tuohon maailmaan on ymmärrettävää. Minäkään en siihen halua. Taide ei ole niin laajassa käytössä yhteiskunnassa kuin sen pitäisi olla. Taide ei ole arkipäivää.
Taiteen tekeminen lähiöissä, lasten ja nuorten kannustaminen taiteen tekemiseen on askel siihen suuntaan, mitä taiteen on tarkoitus olla ja tehdä. Itse olen kokenut taiteen tärkeimmäksi osaksi juuri tekemisen prosessin. Olen myös kaivannut taidetta, joka on osa arkkitehtuuria, en monumentteja ja suuria nimiä. Kun ja jos taideteos on ainoastaan ylellisyysesine mikään ei muutu. Noihin esineisiin suurimmalla osalla ei ole varaa. Siinä on yksi taiteen tehtävä, ylevöittää ne, joilla on taloudelliset resurssit itsensä ylevöittämiseen.
I welcome every attack against the fashion industry and its ideals.
VIDEO: The A.R.T. of Engagement Begins With the Customer Experience http://www.clickz.com/clickz/news/2380055/video-the-art-of-engagement-begins-with-the-customer-experience
- bonkersdom – ”CLC” (that’s ”Courtney Love Cobain”) travels the world, texting and tweeting her barely lucid missives from the frontline of fashion, fabulousness and utter bonkersdom.
Rappi-o
Hienosti tiivistäen, määritellen sen, mitä on olla rappiolla henkisesti. Vähemmän hienosti rappiota on olla välinpitämätön siitä mitä maailmassa tapahtuu. Rappiota on haluttomuus vaikuttaa, pistää korttansa kekoon yhteiseksi hyväksi, olla sotkematta korrellansa sitä valmista soppaa, jonka moderni ihminen on luonut. Rappiota on vain yrittää tulla toimeen, luoda elantoa vain itselleen. Olla kuuntelematta ja vastaamatta soraääniin. Rappiota on olla muuttamatta tuhoavia toimintatapojaan, tapoja, joilla on selvä yhteys luonnon ja yhteisen saastumiseen, katoamiseen, ihmisoikeuksien polkemiseen. Rappio on rahanahneen maailman voitto.
http://www.hs.fi/kuukausiliite/a1414555862365?jako=ae5cc11f81f3bd696cc822e65482ba9f&ref=og-url
Marimekko made in China Haista Vittu.
Haista Suomi vittu!
Ai millainen kuva minulla on Suomesta. Se kulminoituu hienosti kuplina ja raja-aitoina joita on vaikea kaataa tahi ylittää. Toki puhetta ja keskustelua on runsaasti, että pitäisi tehdä sitä ja tätä, mutta päästäänkö puusta pitkään onkin toinen juttu eli tapahtuuko toiminnan muutosta, totuttujen kaavojen ja käytäntöjen muuttumista niin että yhteiskunta ravistuisi todella ja uudistuisi ajatuksiltaan, teoiltaan että ilmastoltaan. Suomea ja suomalaisia edelleen vaivaa yllätyksettömyys, rahan perässä juokseminen, sanomisen ja tekemisen pelko, pienet piirit, epämielyttävän ulkopuolelle sulkeminen. Kohtaamattomuus, ja uskalluksen puute jähmettävät koko kansakuntaa haluamaan ainaisia samoja asioita. Jähmettyneisyys tulee erinomaisesti esille taideyliopisto Aallossa, joka on luonut itselleen kaikkivoipaisen ja puhtoisen imagon paikkana, josta ponnistetaan saavuttamaan uraunelmia. Ajatuksellinen, opetuksellinen ja taiteellinen anti on kovin laiha ja tuntuu pyörivän vanhoissa hyviksi koetuissa uomissaan. Hyvä on kapea, jo nähty rata ja laihanlainen. Elitistinen leima ei katoa eikä sen halutakaan katoavan. Elitismi, muuttumattomuus ja hierarkisuus ovat osa Aallon imagoa ja kompastuskiviä. Eläkevirat ja samojen naamojen pyöriminen samoissa kuvioissa eivät auta asiaa, joka olisi toimintakulttuurin muutos. Tavat tehdä ja ajatella laahaavat jossakin kultaisissa vuosissa. Yritysraha ja suuryritysten kanssa vehtaaminen kelpaavat liiankin hyvin, epäpoliittisuus, aktivismin puute, tietämättömyys, kiinnostuksen puute ja poliittisuuden suoranainen karttaminen lyövät leimansa siihen mitä opitaan, miksi tullaan, kuinka ollaan, mitä opetetaan ja millaisina pysytään. Yritysten kanssa hyvää pataa -leikissä kärsii se, mitä varten yliopisto on olemassa. Pelko lamaannuttaa, puolueellisuus ja hännystely vievät shampanjasosialistilta kärjen ja pohjan. Kritiikkiä, erityisesti sellaista suoraa palautetta, puhetta ja tekoja jotka pyrkivät repimään elitistisiä vanhentuneita rakenteita hajalle kartetaan, halveksutaan ja pelätään eikä osata kohdata saati haluta kuulla, muuten kuin tuhahtamalla ja puolustautumalla naurahtaen (aha ha). Kritisoija on valittaja ja saa hankalan henkilön maineen. Suomi ei ole vieläkään oppinut, että hankalat ovat niitä, joita tarvitaan jos muuttuvassa maailmassa haluaa pysyä kärryillä. Mainehan se on josta tässä on kyse, josta Aallossa on kyse; Suomi-kuvasta, sen kiillottamisesta, puhtoisesta imagesta, johon ei liiallinen yhteiskunnallisuus, poliittisuus ja kriittisyys luo varjoaan. Suomen puhtoisuus on melko likainen ja säröttömyys kuviteltua pintaa. Jos mielenkiintoista keskustelua, tekoja, designia ja taidetta haluaa tuo jämähtänyt lika on pystyttävä kohtaamaan ja korjaamaan. Se on itsekritiikin paikka. Muutoksen tekeminen on vaikeaa, toivottavasti ei ylitsepääsemättömän. Toivoa sopii. Tietysti rahaa tarvitaan, eihän sitä ilman tulla toimeen diibadaapa. Pidätän hengitystä kun paska haisee.

