Ennakkoluulot ovat kiinnostava maailmaa luova voima, naisviha, perinteet ja seksismi ruokkivat ennakkoluuloja. Nainen on edelleen huonompi kuin mies, vähemmän älykäs, vähemmän lahjakas, vähemmän lihaksikas, vähemmän ja vähempi arvoinen maailmassa, joka toimii miesten ehdoilla ja miehille. Ennakkoluuloja ja vihaansa on vaikea myöntää, huomata, tunnustaa, että tekee ja ajattelee väärin jotakin ihmistä ja ihmisryhmää kohtaan. Ajatteluaan on vaikea muuttaa, koska se vaatii työtä, nöyryyttä ja oman heikkouden myöntämistä. Se vaatii väärässä olemisen tunnustamista. Vaikeaa etenkin asiantuntijalle, eikö totta. Se olisi tunnustus, että ei ole niin hyvä eikä pätevä ihminen kuin antaa olettaa juuri nyt, sellaisena kuin on, vaikka sinulle on kerrottu kuinka hyvä, pätevä ja taitava olet.

Ennakkoluuloisuus on hyvin päällekäyvä, inhorealistinen, pintansa pitävä, ryhmäyttävä, vanhanaikainen ja harhainen tapa ajatella, johon on helppo sujahtaa, jossa on turvallista pysyä, jota itsepintaisesti voi olla muuttamatta, koska se palvelee hyvin. Ennakkoluulot ovat tapamme käyttää valtaa juuri niiden helppouden, näennäisen oikeellisuuden kautta, niiden voimakkuuden ja väkivallan avulla. Ennakkoluulot antavat voimaa joillekin ja ottavat pois joiltakin. Ennakkoluulot ja niissä pitäytyminen todistavat jotakin, mutta eivät siitä jota kohtaa ennakkoluulo on. Ennakkoluulot ovat kuin vasara jolla hakataan kunnes toisin todistetaan, ettei asia ollutkaan niin ja sitten voi ehkä pakon edessä sanoa, voi anteeksi, en tiennyt, en osannut kuvitella että asia olisi toisin, että tästä olisi sulle jotakin haittaa jne. jne.. Jos et esimerkiksi tiedä etkä ymmärrä moraalista etkä etiikasta mitään, ehkä kannattaisi käydä kurssi..

Kun sama ennakkoluulo toistuu monessa paikassa samanlaisena aina muuttumattomana, tapahtuma on identtinen, väkivaltainen ulossulkeminen, epäluuloinen, halveksiva, tietämätön, ylimielinen, pinnallinen tarttuminen johonkin kohtaan nimenomaan ihmisen ulkonäössä, tavassa olla ja tehdä, voi miettiä kuinka sokeita omalle ajattelulleen ja olemiselleen hyvinkin koulutetut ihmiset voivat olla.  Kun et itse näe itseäsi, et kuule mitä puhut, et ymmärrä millainen vaikutus puheellasi on, voi pohtia miksi sinulle on annettu enemmän valtaa kuin ansaitset. Kun et osaa kuvitella pintaa etkä annettuja, iänikuisia malleja syvemmälle, ei sinusta voi ajatella, että olet kovin älykäs tai luova, saati innovatiivinen. Mieti mitkä ovat tosia asioita jotka näet toisessa, mitä todella näet kun katsot, mitä asioita arvostat jossakussa ja miksi joillakin ihmisillä on tarve saada joku toinen näyttämään huonolta, mikä on todella huonoa, mikä on väkivaltaa jos todella vastustat väkivaltaa. Kannattaako sellaiseen ihmiseen luottaa etenkään ammatillisesti, jonka näkemys perustuu ennakkoluuloihin, kuulopuheisiin, kuvitelmiin ja oman aseman pönkittämiseen. Voit kuvitella itsesi asemaan jossa sinulla ei ole valtaa siihen mitä sinusta puhutaan, ajatellaan ja kuinka sinut arvioidaan, sillä mitä teet ei ole mitään vaikutusta että ennakkoluulo katoaisi. Moni elää kuvitelmaa itsestään ja maailmasta, kuvittelee olevansa isompi voima ja tärkeämpi tekijä kuin on. Ryhmän voima antaa pontta kuvitelmille ja ennakkoluuloille joilla haetaan tärkeyttä ja relevanttiutta omalle jollekin, mikä se jokin lieneekin.

Ennakkoluulot esimerkiksi itseäni kohtaan alkavat seuraavanlaisesti: ne lähtevät sukupuolesta, mihin nainen kykenee älyllisesti ja käytännössä, mihin nainen joka näyttää siltä kuten minä näytän pystyy älyllisesti ja käytännössä, millaista työtä hän tekee, kuinka hän ajattelee, miten hän pukeutuu ja ketä varten, miksi hän meikkaa ja ketä varten. Mitä nainen joka näyttää samalta kuin minä tekee elämässään, mitä hänen tulee tehdä, miltä hänen tulee näyttää ja voiko hän esimerkiksi meikata omaksi ilokseen. Tätä hän ei voi tehdä, koska kaikki mitä hän tekee, hän tekee saadakseen huomiota ja tullakseen naiduksi, houkutellakseen kumppania, huomiota, työtä, ihan mitä tahansa eli nainen joka näyttää minulta tekee ulkonäölleen asioita voidakseen manipuloida muita saadakseen asioita, käyttääkseen muita hyväkseen eli nainen joka näyttää minulta osaa ajatella vain omaa hyötyään ja käyttää ulkonäköään hyväkseen, ainoastaan ulkonäköään saadakseen sen mitä haluaa. Mutta silti naisen tulee olla kaunis, mutta hän ei saa ajatella olevansa kaunis. Hän ei saa korostaa kauneuttaan, koska silloin on pinnallinen. Ehdotukset että minun tulee käyttää ulkonäköäni, että pääsen elämässä eteenpäin, ovat täysin normaalikäytöntö. Ulkonäköni kommentointi esimerkiksi taideyhteydessä, on ihan täysin normaali käytäntö. Mitä sukupuolellani ja ulkonäölläni on taiteen käytäntöjen kanssa mitään tekemistä? Voin ihmetellä itsekseni.

Kaikki tietävät, mitä nainen joka näyttää siltä kuten minä, haluaa. Hän haluaa manipuloida ja käyttää hyväkseen eli ulkonäkö ja seksi ovat hänen valuuttansa. Tästä syystä häntä voi kohdella kuin tavaraa joka ei osaa ajatella itse (mutta hän osaa manipuloida), ei osaa tehdä itse (mutta hän osaa luoda itsensä niin että selviytyy), koska hän on täysin ulkoisten avujensa varassa ja tämä on ainoastaan hänen syynsä. Hänen sukupuolensa syy, joten hänelle voi tehdä mitä tahansa, hänestä voi sanoa mitä tahansa, häntä voi vahingoittaa ettei hän saa niitä asioita joita HÄN HALUAA. Hän on tässä se haluava, mutta haluttava osapuoli jonka hän hyvin tietää. Akti on käypä raha. Jokainen mies haluaa kauniin vaimon joka on hyvä sängyssä, jota voi esitellä, jonka kautta mies on miehinen ja haluttava.

Ulkonäköni on kummallisen kiinnostava kaikille muille paitsi itselleni. Minulla on mennyt tovi että olen täysin ymmärtänyt millainen vaikutus pärstäketoimella on ja mitä ulkonäkö ihmisestä kertoo todella. Tein sen että poistin välittömät merkit naiseudestani. Siihen kiinnittävät enemmän huomiota kaikki muut kuin minä ja olen kokenut että naisellisuus on tekemisen tiellä, kuten on hyvin ilmiselvää. En edelleenkään korosta itseäni, mutta minun joko odotetaan tekevän niin tai edelleen odotetaan että en korosta naiseuttani, joten muiden odotuksille en anna arvoa. Naisellisuuden karsimista jopa kiitellään, miehet kiinnittävät huomiota siihen etten käytä meikkiä, naiset ihmettelevät kun en käytä meikkiä. En ajattele meikkaamista kun herään aamulla, en ajattele meikkejä, ehostamista eli laittautumista Se miltä näytän on toki eräs työväline ja siihen kiinnittävät huomiota toiset ihmiset. Ulkonäkö on siis kiinnostava asia ihan muille kuin minulle ja teoriassa kiinnostava asia sosiaalisessa kanssakäymisessä. Edelleen se on ensimmäinen asia mihin minussa kiinnitetään huomiota ja sen jälkeen tulevat asiat kuten olenko älykäs, olenko lahjakas, miksi teen mitä teen, analysoidaan kaikki pinnallisesti näkyvät asiat ensin joista etsitään syitä asioiden tiloihin, aivan kuin selitystä.

Kun olen humalassa minulle voi suoraan tulla ehdottamaan suihinottoa, niin että sen kuulevat kaikki, sitä voivat kaikki kommentoida, mutta siihen ei puutu kukaan. Sellaista kuin minä ei puolusta kukaan. Olen pohtinut miksi sellainen kuin minä jätetään aivan totaalisesti yksin puolustautumaan, kun mies saa joukon taakseen puolustuksekseen oli hän tehnyt mitä tahansa ja naiset toki tiimiytyvät samankaltaisina keskenään, tämäkin on teoriassa sosiaalisesti kiinnostavaa, ei muuten. Miestä täytyy puolustaa tätä kamalaa narttua vastaan, koska tämä kamala bitch, hyväksikäyttäjä ja typerä huora ansaitsee kaiken paskan päälleen, koska hän pystyy olemuksellaan manipuloimaan kaikkia ja koska hän näyttää siltä, että hänelle täytyy ja voi tehdä kaikki paha, jotta hänet on käytetty ja hänen voimansa on viety ja hänelle on näytetty hänen olemattomuutensa, mitättömyytensä ja arvottomuutensa. Tämä samahan tapahtuu myös monen naisen mielessä, toimesta ja halusta. Ulkonäkö on kirous oli ruma tai kaunis ja ihminen typistetään sen kautta. Hämmentävää on kuinka paha peilataan johonkuhun toiseen ja oma pahuus peitetään niin kauan kunnes ei enää voi. Itseään ei voi paeta. Oman pahuuden paljastuminen on katastrofi ja kasvojen menetys.

Kertokaa missä kohtaa alkaa minun kyynisyyteni, minun manipuloiva luonteeni, minun pahuuteni, minun egoistisuuteni, minun harhaisuuteni, minun narsistisuuteni, minun loputon huonouteni, pahansuopuuteni, tyhmyyteni, lahjattomuuteni, heikkouteni: osaako se tehdä hyvin mitään. Se, joku jolla ei ole edes nimeä jonka voisi sanoa ääneen, koska eihän se ole edes ihminen joka olisi sinun kanssasi samalla tasolla. Siitä voi sanoa ihan mitä vaan, kun se ei ole mitään, paitsi tavara jonka arvo muotoutuu hyvin konkreettisella tasolla, mutta jotenkin täysin abstraktisti ja absurdisti.