Kronstadt 2001

 

Kronstadt 2001

Menestyksen mittarit.

Kilpailu on kovaa, senhän kaikki tietävät. Mutta miten kilpailla ja voittaa eli menestyä omalla alallaan ja miksi kilpailla muualla kuin urheilussa. Voittaminen tarkoittaa, että päihittää ne muut joiden kanssa kisaa. Saa palkinnon, on ykkönen, on paras, nostetaan esiin joukosta tai nousee esiin, koska on pätevin. Kiinnostava ja vaikea aihe jälleen kerran, asia jota suurin osa halajaa, olla paras jossakin, olla erinomainen. Miten saavuttaa menestys henkilökohtaisella tasolla tai miten maa menestyy kokonaisuutena muiden maiden joukossa, taloutena, ihmisinä ja kulttuurina. Olemme aina kilpasilla. Menestys ensisijaisesti mitataan saavutetun omaisuuden määrällä, rahalla. Raha on valtaa ja luo valtaa sekä niitä, jotka päättävät mikä on menestystä. Jättimenestys on kansainvälinen tuote joka myy kuin häkä kuten Applen puhelin ja tietokone, jotka ovat menestyksen merkkejä yksilöille, statussymboleita. Näyttäytyä statussymbolin kanssa kertoo jotakin ilman sanoja ihmisestä: hänellä on varaa ja tietynlainen tyyli, hän satsaa parhaaseen laatuun. Jotkut esineet tuovat omistajalleen professionaalin ilmeen kenties ennen kuin esineillä tehty työ on tehty. Millaiset työvälineesi ovat saa esimerkiksi taiteessa yllättävän paljon painoarvoa. Kuulostaa omituiselta, niin minustakin. Menestyksestä kertovat ketkä sinua arvostavat ja millä tavoin arvostus osoitetaan. Kirjoitetaanko sinusta, siteerataanko sanomisiasi, onko työsi arvokasta? Mikä työ ei olisi arvokasta? On töitä joita ei huomaa ennen kuin ne jäävät tekemättä. Sitten on töitä, joiden tekijät pitävät itseään kovasti arvossa koska niin on ajateltava selviytymisen kannalta, koska työllä on yhteiskunnallinen arvo, asiantuntijan status ja tekijä on saavuttanut omasta mielestään tason jonne on vaikea päästä ja jossa on mahdollisuus menestyä julkisesti, näkyvästi ja ympärillä on ihmisiä jotka todistavat tämän menestyksen. Toiset työt eivät koskaan saavuta asiantuntijastatusta, koska puuttuu jotakin mikä nostaisi työn kategoriaan, missä menestyjiä tehdään ja haetaan. Millaisia menestyjiä halutaan ja haetaan?

Menestys on haastellista. On oltava erityislaatuinen, ainakin nimellisesti. On näytettävä menestykseltä. Ajateltava, minä olen menestys, minä menestyn siinä, mitä teen. Onko se ylimielisyyttä vai juuri se mitä tarvitaan? Menestyksen saavuttaminen ja säilyttäminen on ulottumattomissa sellaisena kuin se nähdään pinnallisesti. Se on unelma, joka on katoavaa laatua ja varsin liukas pinta. Tämä menestys on sellainen, jossa täytyy miellyttää oikeita ihmisiä, vetää oikeista naruista ja osata pelata peliä, menestyspeliä, myötäillä, oltava oikeanlainen, mikä tekee menestyksestä hämmentävän taudin jolla on oireita, epätoivoa, pelkoa ja kamppailua ei voi olla huomaamatta. Menestyksen eli rahan puute voi katkeroittaa ja monesti ihmiset ajattelevat, että menestys, joka on rahaa ja mainetta, on jotakin mikä ei kuulu heille, ei ole heidän ulottuvissaan, koska he eivät ole syntyneet menestymään eivätkä osaa asioita, joita menestyminen vaatii eli on osattava tehdä rahaa. Rahan avulla saa asioita aikaan ja voi luoda itsensä. Syntyä menestymään on yhteiskunnallisen muutoksen ytimessä tai muutoshaluttomuuden. Menestys on jotakin minkä eteen on kuitenkin kovasti tehtävä töitä, vaikka siihen syntyykin, mutta toisten enemmän kuin toisten. Jotkut menestyvät ilman turvaverkkoja, toiset verkostojen turvin. Millaista työtä taloudellisen ja maineellisen menestyksen eteen tehdään? Mikä on se työ joka tekee voittajan jota voi ihailla ja mitä tällä henkilöllä on silloin kun hän menestyy? Vinkkejä on netti pullollaan: miten menestyä ja mitä neuvoja menestyjät eli monimiljonäärit antaisivat teini-ikäiselle itselleen. Paistatella ihailun auringossa mammonan keskellä on menestyjän arkkityyppi. Media tekee menestyjiä jolloin menestys on se että on esillä, on päässyt katsottavaksi niille jotka haluavat katsoa. On oltava yleisö jolle menestystarina kerrotaan. Kerrotaan jonkun suuruudesta. Kyse on siis kokoeroista. Pieni ei näy tai sitä ei huomaa.

Tämä yksilön onnistuminen, valokeilaan pääsy, nähdään usein sinä todellisena menestyksenä, aitona menestystarinana josta otetaan esimerkkiä, jota ihaillaan, koska on ihanaa olla ihailtu, näkyvä, katsottu, poseerata, puhuttu, kuunneltu, olla esimerkki, ja kulttuurillinen vaikuttaja. Näkymätön menestys usein taas jää näkymättömäksi eli ei nouse siksi todelliseksi menestykseksi joka on kaivatuinta menestystä ja joka tuo rahaa monelle, ei ainoastaan sille yhdelle. Materiaalinen menestys jota Suomi maana epätoivoisesti janoaa on osittain surkuteltavaa, vieden huomion pois ongelmista jotka täytyisi menestyksekkäästi ratkaista. Menestyshuumassa haluamme olla voittajia, olla parhaita testeissä ja tilastoissa. En tiedä, unohtuuko jotakin oleellista hypessä, jossa menestystä on tulla mainituksi ulkomaisessa lehdistössä, jutuissa joissa meitä ihaillaan, koulutustamme vertaillaan erinomaiseksi. Menestystä on asua kalliisti, syödä kallista ruokaa, ajaa kalliilla autolla, pukeutua kalliisti, ymmärtää hyvän päälle. Olemme siis menestyneitä koska nämä osuvat. Kaikki mitä teemme on kallista ja kallistuu yhä vaan. Kansanedustaja Juhana Vartiainen levitteli Twitterissä käsiään kun kysyin, miksi asuntojen hintojen nousulle ei mitään tehdä. On kuulemma vaikea muuttaa kehitystä. Mietin mitä kansanedustaja tekee ja ketä hän edustaa. Kasvukeskukset joihin rakennetaan runsaasti ovat hänen mukaansa menestyneitä tästä syystä, ne kasvavat ja hinnat nousevat sen mukaisesti, kuin luonnonlaki ja tämä on hyvä kehitys mukaan lukien hintojen nousu. Tässä menestyksessä valtio maksaa asumistukea vuodessa 2 miljardia. http://www.kansanuutiset.fi/artikkeli/3606127-asumisen-hinta-on-poliittinen-valinta Martti Korhonen, Kansan Uutiset, 24.9.2016 ASUMISEN HINTA ON POLIITTINEN VALINTA: Melko kallista.

Päättelen, että rakennuttajien ja vuokranantajien ahneutta ei halutakaan torpata. Sen löperöyden maksavat veronmaksajat, joita Vartianen edustaa..tai ainakin niitä rakennuttajia ja vuokranantajia ja niitä jotka maksavat paljon veroja eli rikkaita. He ovat menestyjiä. He, grynderit, menestyvät muiden kustannuksella, lypsäen niin paljon kuin irti lähtee. Esimerkkejä poliittisesta löperöydestä ja harhakuvien luonnista on turhan paljon. Kun näiden menestyjien annetaan menestyä heidän parhaaksi katsomallaan tavalla siihen puuttumatta, sitä säätelemättä, alkaa näkyä tulos jossa kaikkien ei edes haluta menestyvän. Suuri on kaunista vaikka se ei olisi paras mahdollinen vaihtoehto pitkällä tähtäimellä. Kun menestys on mahdollisuus upottaa miljoonia ja miljardeja projekteihin jotka hyödyttävät valmiiksi rikkaita, menestys on varsin kummallisen näköinen konstruktio. Halpaa sähköä laitoksesta joka on maksanut miljardeja, öh ..ekologinen ainakin nimellisesti. Tulevia turistimiljoonia kohteesta joka on menestyksellisesti myyty maalattuna tulevaisuusvisiona ja kuskattu tänne (taiteen kuljettaminen ympäri maailmaa on kallista, levittelemme käsiä. Asia jolle ei voi mitään. Big is better.).

Kun on valmiina menestyksen aura, ei voi epäonnistua.. kuuluisa brändi ei takaa eettisyyttä, saati että Suomen etu olisi kyseessä, päinvastoin. Maamme haluaa tänne yrityksiä jotka ovat valmiiksi suuria magneetteja, haluamme toki tukea menestystä joka on menestynyt jo aiemmin. Haluamme varmoja pikavoittoja, jotka eivät sitten olleetkaan kovin hyviä valintoja. Miksi niin? Olemme hämmentyneessä tilassa, menestysreseptin piti toimia, niistä jokaisen. Kun samaa toistaa monta kertaa ajattelematta sen enempää olisiko aika ajanut jo ohi, menestys voi olla tulematta.

kaikki yhteiskunnan tuki tulisi suunnata yksilöille. Kolumni Taina Haahti, Helsingin sanomat, 25.9.2016

Vasemmistoliiton kannustin liberalismi by Terho Pursiainen Libera 9.9.2016

To picture change and need for stability, or picture state of unchanged things.

 

Touching performance of Olympic Gold Medalist* Yulia Lipnitskaya at 2014…

Winnie Pooh, p.1 (rus. eng. subs)

Mistä tunnistaa, että maja on lapsen rakentama?

Tunnusmerkit ovat selvät, kun on itse rakentanut majoja lapsena ja tietää kuinka lapset suomalaisissa kerrostalolähiöissä käyttäytyvät: he menevät metsiin leikkimään. Tämä on fakta ja selvä asia. Puhe metsienmiehistä on nykyaikana erikoinen ja kertoo puhujan ennakkoluuloista ja tietämättömyydestä. Metsienmiehiä en ole nähnyt seitkytluvun jälkeen, koskaan, saati nähnyt heidän jäljiltään rakennelmia metsissä lähiöiden tuntumassa. Jos lähiöiden lähellä majailisi asunnottomia alkoholisteja metsissä siitä varmasti tulisi sanomista ja näin ei ole. Metsienmies on koodisana asunnottomalle alkoholistille, joka termi ja haukkumasana on jäänyt elämään jostakin syystä, halveksittu.

Lapset ja aikuiset rakentavat eri syistä ja eri tavoin. Jo kokoero ja voimankäytön mahdollisuus ovat eri luokkaa. Lapset ajattelevat eri tavalla ja tekevät asioita eri motiiveista, etenkin mitä nuoremmasta lapsesta on kyse. He eivät ajattele kuten aikuiset, eivätkä luonnollisesti tee kuten aikuiset. Se on opitaan aikuistuttaessa. Lasten rakentamat majat ovat leikkiä varten, joten sen huomaa, että ne ovat mielikuvituskoteja eli siistejä. Niissä ei ole roskia, ei tulisijaa, koska lapset eivät saa eivätkä osaa sellaista tehdä, ei ylimääräisiä kaupasta ostettavia osia ja kiinnikkeitä, ei einesjätteitä, kaikki materiaalit on löydetty paikan päältä ja käytetty sellaisenaan. Majassa ei myöskään ole nukkumiseen tarkoitettuja alustoja, joita ns. metsienmiehet ja -naiset tarvitsisivat, ei sateensuojia, ei istumiseen tarkoitettuja alustoja, koska lapset toimivat leikkiessään, eivät ole paikallaan, joten paikallaanoloon, syömiseen, nukkumiseen, ruuanlaittamiseen tarkoitetut aikuisten asiat puuttuvat. Ei olut- eikä alkoholipulloja, ei huumeruiskuja. Kaikki aikusten maailman tarvikkeet on korvattu kivillä, oksilla, heinillä jne. Ne ovat siellä hienoissa riveissä kuvitteellisina eineksinä ja tavaroina. Naulan ja vasaran käyttö on toki sallittua ja lapsista se on hauskaa, ainakin minusta oli.

Teoriani on 99-prosenttisesti pitävä. Joku aikuinen on voinut imitoida lasten majoja ja silloin menen halpaan. Jos löydät aukkoja teoriassani, ole hyvä, siitä voi minulle tulla kertomaan.

Kid on a bus

 

Education the gift

Schooling is a priority in making society making people evolve as makers and thinkers. The more knowledgable and capable members of society are the better and more civilized society is? I wish. It is a complex issue even though it should be quite simple: there are people who have knowledge and skills that other people need to survive and should learn and know. Altruism and sharing sound so good on paper. Just as eating and production of food are in principle the simplest of things. We must eat and we must learn otherwise what else is there. Where does the complexity arise is what kinds of things there are to gain, who benefits, gets respect, has the most assets and what is shared. There are schools who take pride in giving the best possible teaching possible, then there are schools that think they are giving the best possible teaching for their students but fail to do just that. There are schools who concentrate in mere existing and fooling students who thought they would get proper instruction in to a craft but did not. There are schools who fail but fail to see that they fail because they are full of themselves thinking they do their best and are the best in their field. How do these delusional and grandiose ideas get born and why isn’t there enough will to correct failed schooling? There are people in power who like to protect interests of theirs. In education big money moves as does merit. Teacher’s position is still appreciated not to speak of position of a professor. It is undeniable and critique is taken personally even though it would be at place and accurate.
There are fields where I have had the best schooling there is. Art has not been that kind of field. Art has proven to be a kind of field where expertise and quality do not play the most important role. Low quality of schooling has been a rule. Progress happens very slowly for various of reasons, one being that money and merit play such a big part. When teachers are picked by merit gained in the field of art no experience in teaching is required. What is a student here, in this game of merit? Arrogance and enjoyment for entitlement tend to be more important to hold on than making progress. Interests of those who enter the field of art do not seem to be interesting enough. It is strange to be a customer in a shop where the customer has no authority, value or say over. Especially when schools get public funding one is to think the primary requirement of high quality of teaching is provided self-evidently, the tools for students to survive at the chosen field as artists.
Contempt and sensitivity towards straightforward criticism where one has to be scared of retaliation and being left outside is not uncommon. Such happened to me at art school for filing complaint some courses were not taught at all. So to complain for not getting what is promised nothing is given as a punishment. To file a complaint is normal in a shop when the product is not what the ad promises it to be. What is the legal position of the student in such case when school refuses to take responsibility for adequate schooling, school refuses to provide what it promises taking complaint personally and putting student in a position of air, a button which has no say over. Since it is an insult towards the student to lie, to play with future career of this student who wants to get the skills and info to manage in a profession. My conclusion is that schools who do not take professional quality of teaching seriously and do not know what it should be are not doing their job, are not there for students but for themselves.
Yes education is a gift and I take it very seriously since my work is the most important thing in my life. There are people who do not see this clearly and do not appreciate what I do as there is little merit and little money involved, also telling work should not be the main issue in one’s life. In this bullshit world it is the most important thing and I refuse to think otherwise. There are people who study to get a well paid job and respected place in society. I study for various reasons, reasons I have to explain over and over. Why I study something which possibly has no high pay in sight, why I study something which clearly is not in demand. What is in demand are quick winnings and being a successful consumer. What comes to schooling oneself I decide what is important for me to learn not my school, not the job market, not what sells. Art school that does not have expertise in poetry should find expertise instead of telling we really don’t know what to say.

Ymmärtämisen haaste: joukko yksinkertaisia ja vaikeita kysymyksiä.

Mitä on ymmärrettävä, mitä on ymmärrettävää, missä menee raja ettei enää ymmärrä ja miten paljon on kyse tahdosta? Miten paljon on tiedettävä ymmärtääkseen ja mitä täytyy tietää että ymmärtää, voi sanoa tietävänsä ja ymmärtävänsä? Voimme valita ettemme halua ymmärtää, tietää eli emme ole kiinnostuneita. Asia on ulkopuolellamme, meistä pois, ei ole selvitettävää. On kenties kevyt olo, kun ei ole ylimääräistä painolastia selvitettävänä. Olemme piirtäneet rajan ympärillemme mitä ei tarvitse ajatella ja siten ymmärtää, aidan tiedolle jolta suljemme silmämme ja korvamme. On asioita, jotka eivät kuulu meille ja asioita jotka ovat meidän. Kuinka piirrämme tämän rajan on kiinnostavaa, koska rajanveto on tehtävä, emme pysty käsittelemään yksityiskohtaisesti massiivista määrää tietoa monesta asiasta, keskittyminen herpaantuu, maailma saattaa vaikuttaa ahdistavalta ja käsittämättömältä. Passiivisuuden peruslähtökohta on olla haastamatta itseä, käsitellä ympäristöä ja sen tapahtumia mahdollisimman vähän, ainoastaan niitä jotka välittömästi aiheuttavat muutosta omaan elämään. Passiivisina haluamme välttää konfliktia, vaivannäköä ja työn tekemistä oman ja ympäristön kehittymisen eteen eli päällimmäisenä on voimakas halu päästä helpolla. Elämässä voi edetä ja menestyä olemalla hyvinkin passiivinen. Kenties ja melko varmasti siihen pyrimme että saamme helpolla paljon. Ihmistä joka haluaa päästä selville asioiden syistä ja seurauksista, kuinka maailmamme rakentuu, ei välttämättä palkita tästä kiinnostavasta työstä riippuen asioista ja löydöksistä ja monesta muusta ulkoisesta faktasta, jotka voivat olla tekijästä riippumattomia. Kuinka ymmärtää mielivaltaisuutta, sattumanvaraisuutta, elämän haurautta ja syitä, miksi toimimme kuten toimimme. Monimutkaisuuden yksi ongelma on totuuden löytämisen vaikeus, totuuden haaste, raskas taakka. Voimme valita haluammeko ymmärtää kuinka moderni maailmamme rakentuu, mistä se tulee, mitä sana tarkoittaa meille, kuka modernia rakentaa ja mitä löydetyllä tiedolla tekee, millaisia rajoja pitäisi piirtää.

On ymmärrettävä raamit, joissa voimme elää parhaalla mahdollisella tavalla ja on osattava luoda systeemi jossa kaikki osaavat toimia, joka mahdollistaa ajattelun, keskustelun ja toiminnan. Meillä on sanomattomia sääntöjä, joita on usein vaikea ymmärtää etenkin kuinka nykyihmisen on toimittava ollakseen järkevä, hyväksytty ja selkeä ratkaisuissaan. Ymmärrettävä sanoissaan ja teoissaan ja miten suhtaudumme kun tämä kaava rikotaan eli tapahtuu jotakin käsittämätöntä, olkoon se taidetta, politiikkaa tai terroria. Kun vaadimme ymmärrystä ja selitystä, haluamme tietää miksi. Vaatii paljon olla järkevä ja ymmärrettävä, vaatii myös paljon rohkeutta olla päinvastaista haastaakseen vaatimuksen äärimmäiseen järkevyyteen, joka voi myös olla epäloogista ja väärin. Kuten vaatii rohkeutta luoda systeemi, joka on järkevä ja ymmärrettävä ja oikeudenmukainen, joka toimi parhaalla mahdollisella tavalla mahdollisimman monelle. Sen etsiminen, mikä on tuo paras mahdollinen tapa, aiheuttaa suurimmat konfliktit. Emme pääse yhteisymmärrykseen, koska meillä on etukonflikti. Mikä on hyväksi minulle, ei ole hyväksi tuolle toiselle. On ymmärrettävä ja hyväksyttävä mikä on paras mahdollinen tapa elää, mikä on paras mahdollinen katsantokanta elämään, kuinka ymmärtää mahdollisuutemme, tarkoituksemme: kuinka järjestämme epäjärjestyksen, suvaitsemme sitä tai emme, mitä ajattelemme epäjärjestyksestä, kuinka aiheutamme epäjärjestystä ja selviämme siitä. Kuinka voisimme ymmärtää mikä on paras mahdollinen ratkaisu mahdollisimman monen kannalta, mutta on myös tajuttava raamien kaatamisen merkitys. Hyväksytynlaisen ainoan oikean ymmärryksen kyseenalaistaminen on perusfilosofiaa ja ihmisoikeus. On voitava sanoa en ymmärrä, voitava kysyä ja piinattava niin kauan että yhteisymmärrys ja vastaus löytyy. On tiedettävä miksi ympärillämme on rajoja, mitkä rajat voi ylittää ja mitä ei. Ymmärrys päättyy, kun emme enää ymmärrä mitä toinen on tarkoittanut, kun emme hyväksy toisen ajatuksia, tekoja ja mielipiteitä ja pidämme omiamme parempina, loogisimpina. Ymmärryksessä on kyse johdonmukaisuudesta, päättelykyvystä ja valinnoista. Voiko ymmärrys olla täydellistä, tuskin. Mitä haluamme ajatella ja mitä emme halua, mitä pystymme ajattelemaan ja mitä emme. Kuinka pitkälle kyvykkyytemme ajattelumme kehittämiseksi ja selvyyden saamiseksi riittävät? Ajattelu on työtä, jonka työteliäisyyden huomaa kun joutuu tekemään ajattelua selvitäkseen ja selvittääkseen asioita joissa omalla ongelmanratkaisukyvyllä ja aktiivisella pohdinnalla päästään eteenpäin eli saadaan tulos aikaiseksi, kenties ratkaisu.

Yritämme ymmärtää mutta emme pysty, kuinka väärin ymmärrämme tai tahallaan väärin ymmärrämme, olemme ymmärtämättä, kieltäydymme ymmärtämästä. Ymmärtäminen on sidoksissa aisteihin ja tietoon. Se minkä koemme todeksi, on oltava konkreettista, selitettävissä ja koettavissa eli normaalijärjellä järkeiltävissä, muuten emme ymmärrä, usko, pidä totena. Se jokin on nähtävä omin silmin, aistittava tai se ei ole totta, olemassa, arvokas jokin, paitsi yliluonnollinen joka koettelee ajatteluamme ja aistejamme. Kun epäily on tarpeeksi vahva, ei usko tai ymmärrä sittenkään, että menee yli hilseen ja voi paeta ajatukseen, ettei kiinnosta ja sulkee itsensä asian ulkopuolelle, asian pois mielestä koettelemasta. Kiinnostavaa on tuo mitä haluamme ymmärtää, minkä omasta mielestämme ymmärrämme ja minkä torjumme joko liian vaikeana, huuhaana tai emme halua hyväksyä jotakin asiaa faktana ja tärkeänä asian, vaikka se sitä olisikin, asia on jotakin liikaa kestettäväksi. Ymmärryksemme on hyvin subjektiivinen asia. Ymmärryksemme on sidoksissa kokemuksiimme joihin maailmankuvamme on kietoutunut joiden kautta ymmärrämme olemassaolomme, muiden olemassaolon, miksi asioita tapahtuu, miksi joku tekee mitä tekee ja mitä minun tulee tehdä tai miksi jätän jotakin tekemättä. Jotta todella ymmärrämme mistä on kysymys mitä siihen tarvitaan?

Milloin selittäminen on riittävä, milloin selityksiä ei tarvita, milloin selittäminen on turhaa ja milloin selittäminen tekee hyvin yksinkertaisesta asiasta vaikean, milloin selittäminen on testi selittäjälle. Oli miten tahansa aina on oltava selitys, selvitys ja logiikka ja puolueetonta tietoa. Epäselvä asia on vaikea ymmärtää, joskus selvä asia on täysin käsittämätön. Tätä käytetään tiedotuksessa ja mainonnassa hyväksi. On työlästä ottaa selvää ja perehtyä, on työlästä oppia ymmärtämään perinpohjin, osata purkaa sanallisesti ymmärtämänsä, ajatella ymmärretystä oikeita johtopäätöksiä kuin laskutoimituksia ja miettiä miksi on ymmärtänyt asian kuten on sen ymmärtänyt tai miksi on ymmärtänyt väärin.  Jotta voimme ymmärtää maailmaa on oltava johdonmukainen, utelias ja rohkea jotta voimme ymmärtää itseämme.

Pohdin asiaa koska elämme monimutkaisessa maailmassa jossa helppoa tietä tietoon ei ole. Koska lause, en ymmärrä taidetta on edelleen se, jonka kuulen, paitsi kun piirrän realistisen kuvan alastomasta naisesta, on se selvä asia: kuvassa on alaston nainen ja hänen napansa on esillä. Tämän voi ymmärtää koska silmin nähden kuvassa on ihminen ilman vaatteita. Kuva alastomasta ihmisestä on kuva alastomasta ihmisestä. Kuva naisesta viettelevässä asennossa jossa näemme hänen sukupuolielimensä synnyttää monenlaisia ajatuksia ja torjuntareaktioita, reaktioita ylipäänsä. Miksi kuvassa on ihminen joka haluaa meidän katsovan häntä tai miksi taiteilija haluaa meidän katsovan naista tällä tavalla? Millaiset asiat motivoivat kuvan piirtänyttä ihmistä tekemään kuvan ja julkaisemaan kuvan? Mitä kuva kertoo tekijästään, mitä maailmasta jossa se on tehty ja voitu julkaista? Se, kuinka pieniin osiin tarkoitusperänsä ja motiivinsa on ajateltava ja, jos haluaa, selitettävä, jotta syntyy tuo hiuksenhieno ymmärrys höystettynä ikuisella epäilyksellä, on eräänlainen peruspilari siinä, kuinka haluamme ymmärtää, nähdä ja miten omaamme tietoa, käytämme tietoa ja kuinka kuvitelmamme ja oletuksemme ohjaavat ajatteluamme. Tarvitsemme toisinaan ja kovin usein johdatuksen katsomaamme, jotta voimme ymmärtää mitä katsomme. Kuvat ovat upottavia ja moni on taiteen edessä hukassa tai jumissa omissa luutuneissa käsityksissään, joita ei osaa avata tai muuttaa. Kun lähdemme johdattelemaan sanallisesti, voimme ehkä ymmärtää taiteilijan todellisia tarkoitusperiä eikä meidän tarvitse keksiä niitä itse, voimme myös valita hiljaisuuden selitysten suhteen. Taiteilija voi valita tien ettei suostu johdattele eikä auta ymmärtämään, ei tarvitse.

Kuinka ajattelumme joko muuttuu oletetun ymmärryksen kautta tai ei, kuinka emme halua että ajattelumme muuttuu, koska on asioita joita ei voi ymmärtää, ei pidä ymmärtää, emme halua ymmärtää, koska jostakin syystä haluamme pitää kaukana itsestä sen, mitä emme halua ymmärtää ja tietää tai olemme mukautuneet siihen, että olemme jo ymmärtäneet tarpeeksi, emmekä koe että on tapahtunut väärinymmärrys. On tiedettävä miksi joku tekee jotakin, etenkin kun tuo joku asia on tietynlaisen normaalin ulkopuolella. Yrittää ymmärtää on esimerkki, kun keksimme syitä, miksi joku tekee jotakin. Haluamme tietää ja siksi yritämme ymmärtää ja selittää jotakin auki omista lähtökohdistamme. On ajateltava erilaisia vaihtoehtoja ja valintoja, osattava ajatella oman kokemuksen ja ennakkoluulojen ulkopuolelta. Se, kuinka ihminen löytää syitä sille, että joku tekee taidetta ja mitä siinä tekemisessä on ymmärrettävää tai vaikeasti ymmärrettävää, tai miksi joku opiskelee alaa, jossa on vaikea työllistyä ja miksi jonkun toisen pitäisi tätä valintaa ymmärtää ja löytää syitä kenenkään elämänvalinnoille on erikoinen ihmismielen ja järkeilyn peli. Eli teemme niin kuin teemme ja kuinka paljon asiaa on seliteltävä ja kenelle olemme tilivelvollisia? Jotta ei syntyisi vääriä käsityksiä, koska väärin ymmärretyistä asioista syntyy puhetta ja tekoja jotka perustuvat väärinymmärrykselle jota joku pitää totena.