Mitä taiteen nimissä voi  tehdä, millaisista arvoista taidekenttä pitää kiinni ja mistä helposti luovutaan oman edun suojelemiseksi? Eli mitä tunnettu kuraattori ja taiteilija saavat tehdä taidekentässä siihen kenenkään puuttumatta, kenenkään häiriintymättä tekojen oikeutuksesta, oikeellisuudesta, suoranaisista virkavirheistä joita voidaan tehdä koska tunnettuja ihmisiä suojelee taidekenttä joka ihailee tunnettuja taiteilijoita ja päätöksiä tekeviä taidevirkailijoita, henkilöitä jotka saavat elantonsa taidekentässä, jossa he voivat keskenään päättää mikä on oikein, mikä on hyvää ja mikä huonoa, mikä tai kuka jätetään ulkopuolelle. Millaisia arvoja tällainen taidekuutio pitää yllä on kiinnostava kysymys etenkin koska taidekentän päätöksenteko ei ole läpinäkyvää, koska päätöksentekijöitä on syytä suojella, koska taiteessa valitseminen ja päättäminen on vaikeaa, usein henkilökohtaista, koska taidetta tekevät yksityishenkilöt. On siis kiinnostavaa kun puhutaan yksityishenkilöistä jotka tekevät taidetta ympäristössä jossa taiteilija ei ole valtaapitävä, josta voidaan sanoa ihan mitä tahansa ja huhu lähtee kulkemaan hyvin helposti ja syntyy maine tietynlaisesta taiteilijasta. Tämä kaikki kuulostaa hyvin lapsellliselta ja sitä se nimenomaan on. Ei ole kysymys oikeudenmukaisuudesta vaan vallankäytöstä, vallassa olemisesta, asemasta, rahasta ja kuuluisuudesta. Taiteessahan kuuluisuus on se mihin usein pyritään. Siksi alalla ollaan varovaisia koska pyrkyreitä on niin paljon ja kommentti kuraattorilta että taiteilijoita on niin monenlaisia että on oltava varovainen onkin paljon puhuva, mutta kertonee kuraattorin omista ennakkoluuloista enemmän (kuraattori on pallilla ylempänä, eikö niin. Taidetta on mistä valita, paljon on huonoa taidetta. Kuraatoreiden huonoudesta tai erinomaisuudesta ei niin kovasti käydä keskustelua, saati tarpeellisuudesta. Asema on itsestäänselvyys jota ei ole kiistäminen, vai mitä.). Tahtoisinkin kuulla tarkemmin millaisia ne taiteilijat sitten ovat, kerro ihmeessä lisää.

Mitä taiteen nimissä voi tehdä? Vastaus kokemukseni mukaan on että paljon ja suhmurointi eli klähmintä ja mustamaalaaminen, kiusaaminen, ahdistelu, seksismi ovat normaalia arkipäivää joka taiteilijan tulisi ilmeisesti vaan kestää koska itsepähän alan valitsit. Tämä argumenttihan on tietysti nykypäivänä varsin omituinen, koska yhteiskunnassa olemme periaatteessa tasa-arvoisia, oikeuskelpoisia, meillä sanan- ja ilmaisunvapaus ja virkamiehet että -naiset ovat vastuussa tekemisistään. Tämä pätee instituutioissa kuten taidekoulut ja -museot. On selvää että tuntematon taiteilija on roskaa ja tunnettu taiteilija on arvokas kurattorille ja museolle. Kuinka tuntematonta taiteilijaa siis voi kohdella ja tuleeko hänelle esimerkiksi maksaa palkkaa tehdystä työstä, kulukorvauksia, materiaalikorvauksia, voiko hänestä puhua ihan mitä vaan vähättevään sävyyn muiden museon työntekijöiden kanssa? Kerro ihmeessä museotyöntekijä jos tiedät näihin kysymyksiin pätevät vastaukset. Haluan todellakin kuulla. Taiteilija aliarviointiin olisi jo luullut tottuneen mutta aina se kuulostaa vaan oudolta ja ammattipätevyyden anastamiselta. Minusta sellainen on itsessään ammattitaidottomuuden merkki ettei osaa antaa arvoa muulle kuin brändille, Helsinkikeskeisyydelle ja hierarkiassa pärjäämiselle.

Hienoa että museossanne otetaan kantaa ja kommentoidaan, ensin kannattaa pitää huoli että kaikkien ihmisten oikeuksista pidetään huoli, eikö totta. Syntyy uskottava kuva toiminnastanne ja siitä millaisia arvoja todella edustatte.