Neulaset putoilevat. On lehtikuusen-, männyn- ja kuusenneulasia. Niitä on sattumanvaraisesti kuin lehtiä ja ryhtyy miettimään muotoja, joita ne muodostavat siellä, missä ovat ja mitä neulasilla tehdään, niiden tarkoitusta. Mistä syystä ne ovat neulasia ja mikä on ihmisille olemassa? Roskan olemus hujanhajan ja mielettömästi. Miten neulaset tekevät puun, on määrällä, värillä ja lopulta putoamalla. Neulaset, kun ne aiheuttavat kipua? Kun kuusi ei näytä enää hyvältä?
Artist is the art.
Henkireikä
Vaaleat lumpeet ja tumma vesi, onko syvää vai matalaa ja kuinka rehevöitynyttä. Pääsenkö vielä tästä matalikosta? Mistä tämä muta on tehty muusta?
Lopputulos on tuhlauksen tulos. Kun on niin runsaasti kaikkea eikä sekään ole paljon, mutta on se jotakin ja vaikkei saavuta muuta kuin toistoa. Lumpeet vajoavat pohjaan ja nousevat kesällä.
Opettelen laittamaan pyörän poikittain parkkiin tai keskelle kaikkea, ihan vaan, että sen joutuu kiertämään, torjuakseni kaikkea staattista ja osoittaakseni mieltä. Sitähän kaikki tekevät, häiriötä ja harrastavat minä olin täällä-näkyvyyttä.
Lumpeita
vesiväri, 76•56cm, 2025
Hotel Existence
gouache, 56•76cm, 2025
Aikaa olla aidosti läsnä
Onko nykyaika epäeroottinen?
Äitini antoi minulle köyden, jolla voin pelastautua, jos talo palaa. Nykyaika on omituinen. Mistä sitä lähtisi avaamaan?
Millä lailla epäeroottinen? Kalsea ja steriili. Sekin voi jonkun mielestä olla eroottista. Kaikki on niin helppo ohittaa, että inhimillisyyden rippeet näyttävät lialta. Johtuu liian puhtaasta kuvasta, kaikki ylimääräiseksi koettu siivotaan mielellään pois näkyvistä. Ehkä se olen minä, joka ei halua tarpeeksi samoja asioita, koska koen ne epäkiinnostaviksi ja olen se, joka ei vaan halua. Mielestäni halu kuvaa aikaamme, mutta siinä ei ole Erosta.
Haluja ja haluttavia asioita kyllä on kaikenlaisia. Paljon. Kokonaisuudesta puuttuu se jokin, mikä maisemassa on. Olen lakannut haluamasta oikeastaan mitään, mitä nykyihmisen oletetaan haluavan. Kammottavaa kokea se ja elää puuduksissa. Eikun, haluan mä maailmanrauhaa, miljonääriksi, runoilijaksi ja kiinteämmän vartalon.
Ruma
Ruma ruma ruma
Huora
Outo, hullu, tyhmä ja huora.
Kahdeksantonnin nojatuolin viereen sopii tissit.
Kyllä kalliin designin viereen täytyy laittaa iso kuva posliinipillusta tai sitten ihan posliinista tehty.
Mitä täytyy ottaa nojatuolin suunnittelussa huomioon? Kuinka jalat laitetaan?
Kuinka upottava tuolin täytyy olla? Minkä värinen? Kuinka käsinojat muotoillaan? Ovatko ne siivet vai leveät tyynyt? Onko moottoroitu, että mihin asentoon pääsee ja onko se rahvaanomaista? Löhöävä vai suoraselkäinen malli? Näkeekö tuolin alle helposti? Onko jälleenmyyntiarvo nouseva? Aika harva nojatuoli sellaiseen yltää. Onko materiaali kestävä ja pestävä? Pyöriikö se? Riippuu istujasta, mitä väleihin tippuu.
Paljas silmä
Elämän absurdiuksia, kun on niin tarkka näköaisti, että näkee läpi. Minkälaisia ihmisiä! Bussin jättäessä jäädä vauhdin tuulenvireeseen, hiekalta haisevaan pelmahdukseen. Perä heittelehti vähän.
Ehkä on kusta päässä, kun tarkastelee muita niin tarkasti. Voisi vähän miettiä omaa ajatusmaailmaansa ja millainen itse on. Hirvittää hiukan, itsereflektio. Laatu on sentään päivän sana.
You belong to me -Series of women killed by their husbands.
Pencil, 2015-
Hotel Existence
gouache, 56•76cm, 2025
Majakollektiivi Timanttimetsä 