Taideympyrässä työskentely on jännittävä kokemus. Kuraattori kertoo taiteilijalle, kuinka hänen installaationsa rakennetaan, kun taiteilija ei itse sitä tiedä (jaha) ja työskentelyympäristö, joka muissa työympäristöissä täyttää työpaikkakiusaamisen ehdot, on taidebanaanivaltiossa ihan ok. Niin, mikä on työpaikkakiusaamista ja kuinka siihen tulisi reagoida ja onko se naurettava pikku juttu? Hämmentävää on se että, taidehan on hyvä asia. Taide, tuo peili, joka kuvastaa ihmistä ja maailmaa. Aika täydellisesti. Ja että meneekö herne nenään, kyllä jumalauta menee.
Jos sillä mitä sanon, on vaikutusta siihen, että taidebanaanin kuoriin ei liukastu ja että taidebanaania saa mahdollisimman moni nauttia, niin hyvä. Tarkoitukseni taiteilijana on ainoastaan hyvä. Miksi ajattelen, että taidemaailmassa on jotakin vialla, koska kokemukseni on sellainen, se haisee ja tarvitsee pesua. Onhan se tietysti niin, että taidekkkaakkua ei arvostella, se joka niin tekee on kade tai huono tai vitun pettynyt, siihen mitä on kokenut. Eikö olekin surullista. On se.
Mitä tulee museoiden kaupallisuuteen ja pääsymaksuihin, olen edelleen sitä mieltä, että avoin museo on ilmainen. Ikävää, jos valtion tukia leikataan, niin vaatimukseni museoiden ilmaisuudesta ei toteudu, tietenkään. Money rules, not the artist.
ps. Jos Tampereen taidemuseo tarvitsee puhtaita kuormalavoja, kysykää multa. Kaupungilta kuulemma saa likaisia
Pelottava reunattomuus, loputtomat rukoustornit. Löin itseäni lehdellä – Nyt tiedän!!
Majakollektiivi Timanttimetsä 