Kiitos kysymästä, helvetin hyvin menee, vai mitä? Kiitos tästä huolenpidosta, se on ollut ihan saatanan fantastista. Vaikuttavaa monella tapaa. Luo uskoa ihmisiin ihan huikealla tavalla. Keinot on monet sano..Kun mielenterveys horjuu niin se jumalauta on menoa, kun yhteiskunta on sairas ovat ihmiset syypäitä asiaan. Silloin kun on paha olo älä tartu pulloon äläkä pura oloasi muihin. Toiset ihmiset eivät ole sun leluja ja sinä et ole maailmannapa. Sun kärsimyksesi ei ole ainutkertaista ja muillakin on ongelmia, joskus melko suuria. Kannattaa käyttää aivojaan jos sellaiset sattuu omistamaan. Jos ei niin se on huono juttu. Itse olen vähiten sairas ihminen jonka tiedän. Kyllä muakin kiinnostaa miten perkeleessä teillä menee. Kovin huonosti, kovin huonosti. Suomalainen puhumattomuus on tehnyt tehtävänsä, josta minä olen saanut tarpeekseni. Kannattaa olla kiinnostunut muistakin kuin omasta hyvästä ja toisten pahasta. Kuten omasta pahastaan. Se voi olla melko ruma henkilökuva. Sen eteen voi tehdä töitä. Niin se itsekeskeisyys. Meneekö asia niin että ihminen jolla on huono itsetunto ei osaa kuin pyöriä itsensä ympärillä? Mut onneks metodit hoidella tällaset hullut ovat kehittyneet tässä vuosisatojen saatossa ja meillä on ihmisen mielestä niiin paljon tutkittua tietoa. Sen luulisi vaikuttavan siihen kuinka ihmiset kohtelevat toisiaan ja hoitavat terveyttä, vaan ei. Älykkäät oppivat nopeasti, tyhmillä menee vähän pitempään…

Mulla olisi tietysti pitempi litania mitä mä ajattelen ihmiskunnasta ja sen toimista, mutta tyydytään nyt lyhyempään viestiin.

Veikkaan että mielenterveysongelmat ovat suurin terveydellinen haaste minkä yhteiskunta ja kanssaihmiset joutuvat kohtaamaan Suomessa, nimenomaan kohtaamaan ja joutuvat, pakosta, koska mieltä ei voi kieltää eikä peitellä, ongelmia ei ole hyvä paeta, niin moni kuitenkin tekee koska pelkää ja häpeää. Huono on tilanne jos ongelma kielletään kokonaan ja pitkäaikaisesti. Minulla henkilökohtaisesti ei ole enää paukkuja kohdata ihmisiä jotka pitävät itseään tervejärkisinä vaikka heillä päivänselvästi on terveydellisiä solmuja joita voi avata ja auttaa ainoastaan ammattiauttaja. Moni ihminen tykkää käyttää lähelläolevia ihmisiä nyrkkeilysäkkeinään ja etsiä heikkoja kohtia joita käyttää hyväkseen alistaakseen. Toisen alistaminen on kansanhuvi ja kansan normikäytäntö, jota minä en hyväksy. Alistaminen kertoo huonosta itsetunnosta, traditiosta joka oikeutetaan omalla kärsimyksellä. Ymmärtäminen ja suojeleminen ei tietyssä pisteessä enää auta. Väkivallalle pitää pistää stoppi. Pelisäännöt on tehtävä selväksi. Mielensairaus on luuppi joka ei muutu ellei sitä haluta muuttaa ja tunnustaa. Tilanne riistäytyy käsistä ja muut ihmiset saavat kokea sairaan ihmisen vihan koska hänen annetaan jatkaa sairasta käytöstään, koska hän on jotenkin heikko ja häntä täytyy ymmärtää. Itse olen näynyt tämän kuvion niin monta kertaa että puutun siihen heti tai poistun paikalta. Minun asiani ei ole kaikkien ongelmien ratkominen varsinkaan noin monimutkaisten asioiden. Voin tehdä asian selväksi että kannattaa käydä lääkärissä. Kieltäminen on osa ongelmaa ja Suomessa mielenterveysongelmia on liikaa, ymmärtämistä on liikaa, pakoilemista ja kieltämistä, niin että naureskellaan päälle. Alkoholismi, masennus ja vainoharhaisuus ovat sairauksista yleisimmät. En ole ammatti-ihminen mutta jotkut asiat ovat niin räikeitä että ihmettelen ammatti-ihmisten sokeutta. Nuo sairaudet ovat niin yleisiä että ne ovat normaaleja ettei niihin tarvitse puuttua kuin vasta pitkän ajan kuluttua. Sairas ihminen sairastuttaa ympärillä olevat. Huono on tilanne jos ihmistä joka on päästään vialla uskotaan ja pidetään auktoritettina. Hoidamme ruumista mutta emme mieltä, jotka eivät ole erillisiä lopulta millään tavalla. Ne vaikuttavat toisiinsa. Aivan kuin meillä ei olisi mieltä, vain ainoastaan silloin kun se on terve ja voi hyvin. Hymyile vaikka sydän märkänis. Häpeä omasta ongelmasta, häpeä hulluudesta, heikkoudesta ja pelko hulluutensa kohtaamisesta, itsensä kohtaamisesta on kova. Siellä on pelko hylätyksi joutumisesta, halveksunnasta. Edes ammattihoitohenkilöt eivät tiedä tai osaa kohdata mielisairauksia. Niitä ei joko ole tai ne ovat kaukainen vaikea asia joka ei kosketa meitä eikä heitä, sairaus joka saa aikaan hämmästyneen ilmeen kun siitä kuulee. Vertaan asiaa seksuaalisuuden ja oman persereiän näkemiseen ja siihen että uskaltaa tai ei lääkärille käydä asiansa kanssa. ”Perseestäni vuotaa verta mitä teen ja mistä se johtuu. Katso tohtori perseeseeni, mitä siellä näkyy, olisiko joku lääke tähän vaivaan? tai Vihaan ihmisiä ympärilläni ja haluan tehdä heidän elämänsä mahdollisimman hankalaksi. Haluan heidänkin voivan yhtä huonosti kuin itse voin, koska heillä menee paremmin kuin minulla. Ei minussa mitään vikaa ole tai minulla on oikeus koska olen kärsinyt niin kovin” Tämä on hyvin tervettä koska se on niin saatanan normaalia. (kiroilu helpottaa hiukan, vihansa voi näyttää silti, kun sen osaa. Vihaisuuskin on taitolaji.) Logiikka jolla sairas ihminen välttelee itsensä kohtaamista on lapsellinen eikä ongelma poistu vaan kasvaa ja muuttuu pahemmaksi. Persereikäkin on osa sinua. Hyväksy se. Jotkut eivät henkisesti kasva aikuisiksi joten he tarvitsevat apua tuossa kasvussa. Heidät täytyy saada ymmärtämään että se jäynä, kiusa, kidutus ja vahinko jota he tekevät on väärin ja epäoikeudenmukaista. Moni kokee olevansa epäoikeudenmukaisesti kohdeltu tai ei ole saanut elämässään sellaisia asioita joita halusi. Se on tietysti harmi. Voihan vittu. Jatkuva henkinen väkivalta johtuu siitä että mentaalipuolella ei ole kaikki hyvin. Henkistä väkivaltaa ei tarvitse sietää ja toivoisinkin että ihmiset useammin puuttuisivat tilanteeseen sanomalla vastaan. Väkivalta on liian normaalia, liian usein sitä joutuu kohtaamaan. Se ei ole oikeutettua keneltäkään eikä ketään kohtaan.

Mielenterveys vaikuttaa ihmisen kehoon, ympärilläoleviin, kuinka asiat sujuvat ja kuinka elämä rakentuu eikä siitä puhuta esimerkiksi kouluissa. Asia joka varmasti koskettaa jokaista jossain elämänvaiheessa. Asialle on liian helppoa naureskella, siitä on helppo syyttää, kiusata, nimitellä heikoksi. Tärkeimmät hoitoalan ihmiset tällä hetkellä ovat psykologi, psykiatri ja psykoterapeutti. Puhumaan menemistä ei tarvitse pelätä, vaikka se pelottaa ettei uskalla puhua tuntemattomalle ihmiselle henkilökohtaisista asioistaan. Itse olen käynyt psykoterapian ja siitä oli niin suuri apu että kannustan jokaista joka kokee tarvetta koska ei enää itse omin voimin pääse suostansa ylös. Suo on hyvä mielikuva joka sopii kuvaamaan ihmisen mielen voimaa ja sairauden, sairauksien laatua ja määrää johon helposti uppoaa jos ihmisen mieltä ei ymmärrä, kuten moni ei ja ongelmat vain kaatuvat päälle, koska kusipäisyys on ehtymätön luonnonvara.