Mitä on ymmärrettävä, mitä on ymmärrettävää, missä menee raja ettei enää ymmärrä ja miten paljon on kyse tahdosta? Miten paljon on tiedettävä ymmärtääkseen ja mitä täytyy tietää että ymmärtää, voi sanoa tietävänsä ja ymmärtävänsä? Voimme valita ettemme halua ymmärtää, tietää eli emme ole kiinnostuneita. Asia on ulkopuolellamme, meistä pois, ei ole selvitettävää. On kenties kevyt olo, kun ei ole ylimääräistä painolastia selvitettävänä. Olemme piirtäneet rajan ympärillemme mitä ei tarvitse ajatella ja siten ymmärtää, aidan tiedolle jolta suljemme silmämme ja korvamme. On asioita, jotka eivät kuulu meille ja asioita jotka ovat meidän. Kuinka piirrämme tämän rajan on kiinnostavaa, koska rajanveto on tehtävä, emme pysty käsittelemään yksityiskohtaisesti massiivista määrää tietoa monesta asiasta, keskittyminen herpaantuu, maailma saattaa vaikuttaa ahdistavalta ja käsittämättömältä. Passiivisuuden peruslähtökohta on olla haastamatta itseä, käsitellä ympäristöä ja sen tapahtumia mahdollisimman vähän, ainoastaan niitä jotka välittömästi aiheuttavat muutosta omaan elämään. Passiivisina haluamme välttää konfliktia, vaivannäköä ja työn tekemistä oman ja ympäristön kehittymisen eteen eli päällimmäisenä on voimakas halu päästä helpolla. Elämässä voi edetä ja menestyä olemalla hyvinkin passiivinen. Kenties ja melko varmasti siihen pyrimme että saamme helpolla paljon. Ihmistä joka haluaa päästä selville asioiden syistä ja seurauksista, kuinka maailmamme rakentuu, ei välttämättä palkita tästä kiinnostavasta työstä riippuen asioista ja löydöksistä ja monesta muusta ulkoisesta faktasta, jotka voivat olla tekijästä riippumattomia. Kuinka ymmärtää mielivaltaisuutta, sattumanvaraisuutta, elämän haurautta ja syitä, miksi toimimme kuten toimimme. Monimutkaisuuden yksi ongelma on totuuden löytämisen vaikeus, totuuden haaste, raskas taakka. Voimme valita haluammeko ymmärtää kuinka moderni maailmamme rakentuu, mistä se tulee, mitä sana tarkoittaa meille, kuka modernia rakentaa ja mitä löydetyllä tiedolla tekee, millaisia rajoja pitäisi piirtää.

On ymmärrettävä raamit, joissa voimme elää parhaalla mahdollisella tavalla ja on osattava luoda systeemi jossa kaikki osaavat toimia, joka mahdollistaa ajattelun, keskustelun ja toiminnan. Meillä on sanomattomia sääntöjä, joita on usein vaikea ymmärtää etenkin kuinka nykyihmisen on toimittava ollakseen järkevä, hyväksytty ja selkeä ratkaisuissaan. Ymmärrettävä sanoissaan ja teoissaan ja miten suhtaudumme kun tämä kaava rikotaan eli tapahtuu jotakin käsittämätöntä, olkoon se taidetta, politiikkaa tai terroria. Kun vaadimme ymmärrystä ja selitystä, haluamme tietää miksi. Vaatii paljon olla järkevä ja ymmärrettävä, vaatii myös paljon rohkeutta olla päinvastaista haastaakseen vaatimuksen äärimmäiseen järkevyyteen, joka voi myös olla epäloogista ja väärin. Kuten vaatii rohkeutta luoda systeemi, joka on järkevä ja ymmärrettävä ja oikeudenmukainen, joka toimi parhaalla mahdollisella tavalla mahdollisimman monelle. Sen etsiminen, mikä on tuo paras mahdollinen tapa, aiheuttaa suurimmat konfliktit. Emme pääse yhteisymmärrykseen, koska meillä on etukonflikti. Mikä on hyväksi minulle, ei ole hyväksi tuolle toiselle. On ymmärrettävä ja hyväksyttävä mikä on paras mahdollinen tapa elää, mikä on paras mahdollinen katsantokanta elämään, kuinka ymmärtää mahdollisuutemme, tarkoituksemme: kuinka järjestämme epäjärjestyksen, suvaitsemme sitä tai emme, mitä ajattelemme epäjärjestyksestä, kuinka aiheutamme epäjärjestystä ja selviämme siitä. Kuinka voisimme ymmärtää mikä on paras mahdollinen ratkaisu mahdollisimman monen kannalta, mutta on myös tajuttava raamien kaatamisen merkitys. Hyväksytynlaisen ainoan oikean ymmärryksen kyseenalaistaminen on perusfilosofiaa ja ihmisoikeus. On voitava sanoa en ymmärrä, voitava kysyä ja piinattava niin kauan että yhteisymmärrys ja vastaus löytyy. On tiedettävä miksi ympärillämme on rajoja, mitkä rajat voi ylittää ja mitä ei. Ymmärrys päättyy, kun emme enää ymmärrä mitä toinen on tarkoittanut, kun emme hyväksy toisen ajatuksia, tekoja ja mielipiteitä ja pidämme omiamme parempina, loogisimpina. Ymmärryksessä on kyse johdonmukaisuudesta, päättelykyvystä ja valinnoista. Voiko ymmärrys olla täydellistä, tuskin. Mitä haluamme ajatella ja mitä emme halua, mitä pystymme ajattelemaan ja mitä emme. Kuinka pitkälle kyvykkyytemme ajattelumme kehittämiseksi ja selvyyden saamiseksi riittävät? Ajattelu on työtä, jonka työteliäisyyden huomaa kun joutuu tekemään ajattelua selvitäkseen ja selvittääkseen asioita joissa omalla ongelmanratkaisukyvyllä ja aktiivisella pohdinnalla päästään eteenpäin eli saadaan tulos aikaiseksi, kenties ratkaisu.

Yritämme ymmärtää mutta emme pysty, kuinka väärin ymmärrämme tai tahallaan väärin ymmärrämme, olemme ymmärtämättä, kieltäydymme ymmärtämästä. Ymmärtäminen on sidoksissa aisteihin ja tietoon. Se minkä koemme todeksi, on oltava konkreettista, selitettävissä ja koettavissa eli normaalijärjellä järkeiltävissä, muuten emme ymmärrä, usko, pidä totena. Se jokin on nähtävä omin silmin, aistittava tai se ei ole totta, olemassa, arvokas jokin, paitsi yliluonnollinen joka koettelee ajatteluamme ja aistejamme. Kun epäily on tarpeeksi vahva, ei usko tai ymmärrä sittenkään, että menee yli hilseen ja voi paeta ajatukseen, ettei kiinnosta ja sulkee itsensä asian ulkopuolelle, asian pois mielestä koettelemasta. Kiinnostavaa on tuo mitä haluamme ymmärtää, minkä omasta mielestämme ymmärrämme ja minkä torjumme joko liian vaikeana, huuhaana tai emme halua hyväksyä jotakin asiaa faktana ja tärkeänä asian, vaikka se sitä olisikin, asia on jotakin liikaa kestettäväksi. Ymmärryksemme on hyvin subjektiivinen asia. Ymmärryksemme on sidoksissa kokemuksiimme joihin maailmankuvamme on kietoutunut joiden kautta ymmärrämme olemassaolomme, muiden olemassaolon, miksi asioita tapahtuu, miksi joku tekee mitä tekee ja mitä minun tulee tehdä tai miksi jätän jotakin tekemättä. Jotta todella ymmärrämme mistä on kysymys mitä siihen tarvitaan?

Milloin selittäminen on riittävä, milloin selityksiä ei tarvita, milloin selittäminen on turhaa ja milloin selittäminen tekee hyvin yksinkertaisesta asiasta vaikean, milloin selittäminen on testi selittäjälle. Oli miten tahansa aina on oltava selitys, selvitys ja logiikka ja puolueetonta tietoa. Epäselvä asia on vaikea ymmärtää, joskus selvä asia on täysin käsittämätön. Tätä käytetään tiedotuksessa ja mainonnassa hyväksi. On työlästä ottaa selvää ja perehtyä, on työlästä oppia ymmärtämään perinpohjin, osata purkaa sanallisesti ymmärtämänsä, ajatella ymmärretystä oikeita johtopäätöksiä kuin laskutoimituksia ja miettiä miksi on ymmärtänyt asian kuten on sen ymmärtänyt tai miksi on ymmärtänyt väärin.  Jotta voimme ymmärtää maailmaa on oltava johdonmukainen, utelias ja rohkea jotta voimme ymmärtää itseämme.

Pohdin asiaa koska elämme monimutkaisessa maailmassa jossa helppoa tietä tietoon ei ole. Koska lause, en ymmärrä taidetta on edelleen se, jonka kuulen, paitsi kun piirrän realistisen kuvan alastomasta naisesta, on se selvä asia: kuvassa on alaston nainen ja hänen napansa on esillä. Tämän voi ymmärtää koska silmin nähden kuvassa on ihminen ilman vaatteita. Kuva alastomasta ihmisestä on kuva alastomasta ihmisestä. Kuva naisesta viettelevässä asennossa jossa näemme hänen sukupuolielimensä synnyttää monenlaisia ajatuksia ja torjuntareaktioita, reaktioita ylipäänsä. Miksi kuvassa on ihminen joka haluaa meidän katsovan häntä tai miksi taiteilija haluaa meidän katsovan naista tällä tavalla? Millaiset asiat motivoivat kuvan piirtänyttä ihmistä tekemään kuvan ja julkaisemaan kuvan? Mitä kuva kertoo tekijästään, mitä maailmasta jossa se on tehty ja voitu julkaista? Se, kuinka pieniin osiin tarkoitusperänsä ja motiivinsa on ajateltava ja, jos haluaa, selitettävä, jotta syntyy tuo hiuksenhieno ymmärrys höystettynä ikuisella epäilyksellä, on eräänlainen peruspilari siinä, kuinka haluamme ymmärtää, nähdä ja miten omaamme tietoa, käytämme tietoa ja kuinka kuvitelmamme ja oletuksemme ohjaavat ajatteluamme. Tarvitsemme toisinaan ja kovin usein johdatuksen katsomaamme, jotta voimme ymmärtää mitä katsomme. Kuvat ovat upottavia ja moni on taiteen edessä hukassa tai jumissa omissa luutuneissa käsityksissään, joita ei osaa avata tai muuttaa. Kun lähdemme johdattelemaan sanallisesti, voimme ehkä ymmärtää taiteilijan todellisia tarkoitusperiä eikä meidän tarvitse keksiä niitä itse, voimme myös valita hiljaisuuden selitysten suhteen. Taiteilija voi valita tien ettei suostu johdattele eikä auta ymmärtämään, ei tarvitse.

Kuinka ajattelumme joko muuttuu oletetun ymmärryksen kautta tai ei, kuinka emme halua että ajattelumme muuttuu, koska on asioita joita ei voi ymmärtää, ei pidä ymmärtää, emme halua ymmärtää, koska jostakin syystä haluamme pitää kaukana itsestä sen, mitä emme halua ymmärtää ja tietää tai olemme mukautuneet siihen, että olemme jo ymmärtäneet tarpeeksi, emmekä koe että on tapahtunut väärinymmärrys. On tiedettävä miksi joku tekee jotakin, etenkin kun tuo joku asia on tietynlaisen normaalin ulkopuolella. Yrittää ymmärtää on esimerkki, kun keksimme syitä, miksi joku tekee jotakin. Haluamme tietää ja siksi yritämme ymmärtää ja selittää jotakin auki omista lähtökohdistamme. On ajateltava erilaisia vaihtoehtoja ja valintoja, osattava ajatella oman kokemuksen ja ennakkoluulojen ulkopuolelta. Se, kuinka ihminen löytää syitä sille, että joku tekee taidetta ja mitä siinä tekemisessä on ymmärrettävää tai vaikeasti ymmärrettävää, tai miksi joku opiskelee alaa, jossa on vaikea työllistyä ja miksi jonkun toisen pitäisi tätä valintaa ymmärtää ja löytää syitä kenenkään elämänvalinnoille on erikoinen ihmismielen ja järkeilyn peli. Eli teemme niin kuin teemme ja kuinka paljon asiaa on seliteltävä ja kenelle olemme tilivelvollisia? Jotta ei syntyisi vääriä käsityksiä, koska väärin ymmärretyistä asioista syntyy puhetta ja tekoja jotka perustuvat väärinymmärrykselle jota joku pitää totena.