What is grace in what you do? Explain grace that you seek in others and in you. I see very little grace anywhere, so I wonder what are people talking about, especially when demanding it. There is a formula? It has something to do with women, clothing and posture that is lost. Destroyed. A quality of a ballerina, a lightness and suitable look of something acceptable in categories for living beings, a bodily control that looks effortless and is maintained when other people are looking and even when they are not. How someone carries oneself.
Isn’t it to control other people to kind of humiliate and force grace in them, when they seem too much and messy, old and hanging? Is there despair and ugliness? An unachievable idea and act of beauty, presense? Maybe grace is a competition and class?
Where do you find grace? In trees, tigers or diamonds, clothes, on TV, in European cities? It is somehow out of reach and in paintings. Grace At tipping point, in fog and dusk, at gusp of things turning into something else. A change in a person, guided, not necessarily about wealth but possession, dreamy but concrete.
Kaupan pihaan ajoi joku kulunut Toyota, ratissa viikonlopun näköinen lysy nainen oveen nojallaan. Valuneet kasvot jäivät mieleen. Rekisterikilvestä saisi jke:n, jos lisäisi o:n. Aivan kuin kallellaan ja liian vähän ilmaa vasemmanpuolen renkaissa, sanoi Värjätty blondi ja käveli ohi. Vähän kuin takki out of fashion ja auki. Ihmiset haistavat kaiken, jalka pöydällä. Arvostellaan nyt, kun annoksetkin ja ne ovat ihmisenjatke, valokuvassa lautasella menossa suuhun, mitä pöydällä on, ei mitään ylimääräistä, vaan kaikki takintaskusta.
Mitä nää arpoo? Epätoivoa? Ollako vaiko eikö? Ah vapaus ja Jeesus Maria Kristuksen äiti, miksi syödä hienosti? Miksi ei? Mitä se edes on? En minä kultalautasilta syö, ehkä posliinilta, joskus ei ole lautasta ollenkaan vaan joku kertakäyttöinen ja käytetty aika. Onko kallis parempaa vai tuleeko halpa kalliiksi ja ihminen paremmaksi syömällä? Pyrimme parhaaseen. Minulle sanotaan, on elettävä ja näin se tehdään, mutta ole peloissasi, jos menet rajojen yli. Yritän löytää järkeä, se on työn takana, löytäminen.
On alku, Aloittaminen ja alkuvalmistelut, on aloitettava itsestä, sisältä ja mitä siellä kokee olevaksi ja nyhtää, kuopii kuin multaa ja mitä löytää muuta, pieniä kiviä, mikä se, siellä sinussa on, se jokin. Sanoja, jotka eivät tule ulos, piilotaskuja, nappeja, purkaantuneita saumoja kuin verisuonia, kirurgilta langanpätkiä, tahroja, kankaanväri hämärässä valossa, eikä saa selvää saati pysty yhdistelemään muuten kuin luettelemalla. Liikuttaa suuta, muodostaa äänen, kuulee sen.
Minulla on kysymyksiä ja haluan vastauksia. Miksi syöt? Mitä syöminen on? Miksi syöt liikaa? Miksi ahmit? Etkö osaa lopettaa vai etkö halua? Etkö tiedä, mikä on liikaa vai täytätkö tyhjää kohtaa? Se on hetken täynnä ja tiedät ehkä, mitä syöminen on. Entä se hetki, kun ajatteli lakata syömästä, kun kokemus näkymättömyydestä on niin voimakas ja yrität olla yhtä voimakas? Näläntunne on voimakas. Voimakkaampi kuin minä. Miksi lopettaa, kun jos toistaa samaa, tapahtuu aina sama asia, se on turvallista eikä sen jälkeen ole silti mitään ja syöminen on helpoin tapa huijata itseään? Miksi syöt mitä milloinkin? Miten valitset, mitä käsilläsi on? Maailmanpainon. Syöt, olet mitä syöt, syöt mitä haluat, koska voit ja ehkä päätät, ettet voi. Mikään ei estä. Mikä tämä aukko päässä on? Mitä syöminen aiheuttaa kehossa ja mielessä, entä jos ei syö, mitä tapahtuu? Kuin mainoksesta: haluan Tuoreita puhtaita raaka-aineita, joista haluan mielihyvää ja kuinka mieli päättää, mikä aiheuttaa mielihyvää? Ehkä se on kuvassa ja lisätyissä kemikaaleissa.
Kysymys on, mitä itselle tapahtuu? Qua qua? Qu’est que c’est? La peur vaihtaa lennossa englantiin ja on hiljaa. En ymmärrä, hengitän syvään. Ahtaminen kertoo jostakin ja se ei ole nälkä. Pelko itsensä menettämisestä, olemattomuudesta, hengissäpysymisestä tai rakkaudenpuutteesta, kun käsi ei mene suuhun, tulee mieleen ruuanlaiton virallinen kieli. Ellei menusta ymmärrä mitään, on arvattava, on kokemus hypystä tuntemattomaan istualtaan, kuka nyt seisten syö.
Syö syö Syöpä, syö syö syömättömyys, syö syö syöpäläinen, syö jotakin, terveys ja sairaus, syö ihminen, mutta älä syö niitä ja näitä, syö tuota ja tätä, tulet siksi, miksi sinun on tultava. Myrkyttääkö jokin? Tämä muutosleikki on hassu ja pakonomainen, ruoka on sinua muistuttava, muuttava asia, ajatukset ovat sinua muuttavia, ajattele siis muuta kuin itseäsi, kuuntele ruokaa, se muuttaa yhteiskuntaa. Syö syö syömisen ongelmallisuudet, syö sormet, syö kun ei ole rahaa, laita suuhun kaikkea puhdasta, kun kaikkea on riittävästi ja pureskele, koe tilanne, kun ei ole muuta kuin porkkanoita ja kaurahiutaleita ja mieti, kauan tätä jaksaa, lusikoi hartaasti, kuin hengittäisit, maistele, mitä tässä lusikassa on, haistele, kokeile nenällä tai ehkä syö sormin, etusormella antaumuksella, mutta kun ei osaa yhdistellä osasia valmiiksi annokseksi on kuin ajatuskatkos, joku sorkkii haarukalla ja veitsellä, ainetta, jota voi kutsua annokseksi, koska sillä on tiukka puristettu muoto ja pyörittää lautasta, jonka olet ehkä lämmittänyt erikseen. Huolellisuutta on vaalittava. Se on hidasta. Hitaudessa on jotakin ruuan olemuksesta.
On keksittävä annokselle nimi. Laiha vai lihava vai lihava-laiha tai ehkä läskimpi soosi. Olisiko sapluuna ja jotakin valmista, mitä kutsua omaksi? Syömme nauttiaksemme ja saamme aikaan shown, mutta mikä se on maailmanpolitiikassa? Nautimme näkyvyydestä, tosin pimeässä syöminenkin on kokemus. Katsomme vatsoja, muovaamme vatsojamme ajatuksillamme ja katseillamme ja löydämme virheitä, virheitä! Kehomme eivät mahdu, eivät istu ja kokkaus on kilpailu, jossa joko menestyy tai häviää. Siinä on helppo hävitä, mutta miten sen kestää, ettei yllä? Kaikki on tuoksussa, voissa, uskalluksessa kokeilla ja myös tosiaan epäonnistumisessa, ruuan hukkaamisessa, roiskimisessa, veressä, kun leikkaat sormeesi, kun yritit olla nopea ja poltat itsesi.
Kuinka teemme päätöksiä ruuan suhteen ja mitkä asiat vaikuttavat, mistä pidämme?
Lukeeko ikkunassasi jotakin päätöntä vai keksinkö jotakin? Näin ja näin, pölyyn kirjoitettu. Keväisin paljon ilmassa. Hei te kaikki, kaikki he ja te, joilla on vain voitettavaa ja ettette häviäisi kauneuskilpailussa, tietäkää ja tiedä. Mene ja tiedä. Te ja he ikääntymisen merkit valorenkaalla videolla joka toisessa vastaankävelijässä on tutorial mahdollisuus potentiaalisessa vastustajassa on vain voitettavaa. Häviäjä vain häviää, tämä on kilpailu, immuniteetti katoaa jonnekin pimeään valorenkaan läpi ja mitä siitä, kilpailu on kovaa tehtaassa ja se on pinnassa, linja ja valo, pinnalla on pysyttävä, hinta on kova, mä tiedän, ja se on tässä seerumissa ja lukee tässä kyljessä. Entä jos ei kellu? Siitähän tässä kiristämisessä on kyse, etiketistä, tuoteselosteesta, kuka on kirein, kevein, sosiaalisesti muovisin luonnossa näkyvin ja tuntee ainekset, oikeat suhteet ja kemian. Valossa tietenkin. Kuka nyt pimeässä näkee?
Kun katsoo läheltä joka perkeleen karvan kääntymisen ja linjasta poikkeaman, alushousun kuminauhan, suorasta ja hallitusta lipeämisen ja toisaalta peittelemättömyyden eli ihanan luonnollisuuden, niinsanotusti pantavan, pullistumisen, hups, se näkyi, lupsahtamisen, lipsahtamisen, lörpähtämisen, lörpsähtämisen, outo sana, vinksahtamisen, ruttuuntumisen, väsähtämisen, venähtämisen, paisumisen, lihan kumisen venymisen, paperisen kutistumisen, kaiken mitä iholla tapahtuu reaaliajassa, kuinka sitä prosessoidaan ja sen jälkeen ja mitä vielä, synonyymit loppuvatko sanatkin kun aikakin loppuu loppuu loppuu? On värin- ja muodonmuutoksen aika ja jos muutosta ilmenee väärään suuntaan, tee jotakin ja äkkiä, aikaa ei ole etenkään, kun se loppuu, olet siis hukassa, mutta on olemassa oikeanlaista muutosta, mitä se kohdallasi on, on lopullista ja kuka tietää, mitä on. On tiedettävä, se on ihmisen tehtävä. Mikä se tarvittava asia on jokaisen kohdalla ja onko se sinulle vai muille lopulta, mutta muutos eli change on vain positiivinen asia aina, kuten puheessa sanotaan, on tiedettävä, missä se tapahtuu, miten ja kenelle. Miten niin tämä ei ole yksilön valinta ja miten niin sä et tiedä? Tuli vielä yksi pilkku jonnekin.
Tai kulmassa luki Ernesto ja tietenkin, se on sen nimi, henkilöitynyt mieheen nimeltään Ernesto. Nyt kun leikkaaminen ja puiset nimikkoleikkuulaudat ovat akuutti aihe ja tein voileipiä ja teetä illalla, tuijotin leikkuulautaa ja ajattelin nimeä kulmassa ja odotin veden kiehumista. Aika tuntuu pitkältä aivan kuin Ernesto ja ajatus Ernestosta. Tuleeko hänen nimensä rehellisyydestä, jota toivoisi jokaisella olevan? Ei ainakaan leivänpaahtimen nimestä, ajatuksesta, että leivänpaahtimella tekisi jotakin, ajasta, kun odotan leivän kuumentumista, se kestää, aivan kuin Ernesto. Ernesto kestää koettelemukset. Toiveesta syntynyt, ajatuksesta rehellisestä miehestä, joka on tasainen kova pinta, ilmeetön, kestää ja osaa käsitellä aseita, teräviä, kosteita kurkkuja ja tomaatteja, juuston hajua, hiilihydraatteja ja silleen jättämistä aamuun asti, teepussin kuivumista, tuijottamista. Tuntuu kuin ikuisuus vierähtäisi muutamassa minuutissa ja tulee ajatelleeksi, mitähän vielä leikkaisi. Kaikkea, mitä ei ole valmiiksi viipaloitu, tehty helpoksi.
Paying for the damages ikkunassa lukee Creating gravity a finest future. Siis luodaan painovoima ja hienoin tulevaisuus ja luultavasti joku vastaa mahdollisista vahingoista. Ikkuna erottaa meidät vahingoista, ikkunasta luen sanoja kun satuin katsomaan ylös ja lupauksia painovoiman hallinnasta ja luovuudesta. Ajattelen putoamista toisesta kerroksesta.
Järjestys ja tarkoitus Heitto ja helinä Paljaat rinnat ja Suvivirsi Tärinä ja tunkuttaminen. Leijailun tunne ja mitä kuvittelin keveydestä muutamalla sanalla että mitä englannin kieli tarjoaa haaveita uudesta, elämänhallinnasta ja uuden luomisesta.
Mitä kirjoittaa Suvivirrestä ja paljaista rinnoista? Samaa kuin vapautumisesta ja peniksestä kädessä? Kyllä kaikenlaista mieleen tulee, mutta onko se kypsää ja miksi yhdistää nämä kaksi kuin jotain vihjaillen? Aina joku skandaali uudenluomisessa, luominen ja seksi, pidättyväisyys ja kristinusko, ainainen ja kesä, yhä jatkuva kesänaloitus, virsi ja vaatteet pois ennen kuin hyppäät.
Majakollektiivi Timanttimetsä 