Kuinka kuvailisin nykyaikaa? Blow is a description of the contemporary.

Hotel Existence

Watercolour, gouache, 2025

Veri kasvoilla

Tuliko sinusta mustekala? Ai Octopussy? Ruiskin mustetta ja puristan lonkeroillani liian lujaa jotakuta onnetonta. Ainoa halauksen tyyppinen mihin pystyn. Nyt olen täysin omaehtoinen ja käsikirjoitan seuraavan Bondin.

Leopardikuvio tekee edelleen rajun leidi. Tätä ei pidä ymmärtää väärin. Leidi tekee mitä tekee itselleen, koska kenelle muullekaan. Sana kiiri, että hän kulki pyjama päällä käytävässä putkiremontin aikana. Sellaisista asioista sana lähtee kiirimään. Hurjuuden asteet kerrostalossa ovat herkkyyksiä huomata juttuja.  

Trikoiden kuviointi luo stereotyyppistä kuvaa vanhemmasta naisesta. Hänestä kuvittelee loput suomalaisessa yössä. Eläin savannilta tai viidakosta tekee vaikutuksen. Ihminen tarvitsee eläinten voimat käyttöönsä ollakseen rock.

Kun miettii aikaa, ryhtyy tekemään listoja.

vesiväri, 2025

Urinating

watercolour, 2025

Drunk passed out

watercolour, 2025

Nälänhätä on kun ruokaa ei ole.

Koulujen ruokahävikki

Puoliksisyöty punajuuripihvi, ei siksi, että se maistuu pahalta, vaan koska näytti hyvältä.

Tee 30 punnerrusta ja juokse alamäkeen, äläkä pysähdy. Kuperkeikkoja ja käsilläseisontaa kaikkien nähden ruuan heittelystä sekä töihin koulun keittiöön.

Holding friend’s hair while she vomits.

watercolour, 29•42cm, 2025

Aika

Missä aika ei näkyisi? Aika liittyy katoamiseen, mutta näkyykö katoaminen? Ajatus itsensä katoamisesta ajassa, ajan katoaminen samalla tarkoittaa itsen ja ajan liittymistä yhteen ja miten se tapahtuu, pikkuhiljaa vai heti ilmaantumisesi jälkeen, kun et ehtinyt vielä olla joku? Aikaa ehkä ajattelee valkoisena, mutta on luultavasti musta.

Kävely valkoisessa

voi kävellä loputtomasti, mustaan uppoaa. Talveenkin uppoaa. Kumpi pelottaa enemmän? Ehkä älykellon unohtaminen kotiin, kun et voi mitata suoritustasi.

Sanotaan, aikaa on tai aikaa ei ole. Ei ole  minnekään kiire, kiireettömyys on hyvä, mutta on kiinnostavampaa olla kiireinen. Itsen tärkeys ajassa. Aika on mitattavissa oleva hetkien jana. Mietin, miten aika on meissä ja meidän ulkopuolella. Ajattelemme käyttävämme aikaa, mutta aika käyttää meitä. Se ei ole hallussa. Aikaa ei voi hallita, ajan ja ihmisen kiinnostava kohtaaminen joka päivä. Kuluuko se? Kyllästyttää, kyllä.

Unohtaa aika, mittaus, tulokset ja urheilukello.

Aika ennen urheilukelloa oli tutkimaton. Mikä ajattomuuden menetys nyt on? Ajan ja digitaalisuuden yhdistelmä ranteessa tekee neuroottiseksi, ei aikaakaan. 

Mittaamisen merkitys kehitykselle, koko ajan löytyy jotakin uutta.

Onko toivottavaa muutosta tapahtunut, ihmisen kasvussa ja oletetussa jatkuvassa muutoksessa on iso vaikutus tarpeen, pyrkimys päästä tavoitteisiin on jatkuva tai siis muutos on oletusasetus, kun todella tehdään jotakin, niin on päästävä jonnekin. Entä kun ei tee mitään? Tähän liittyvät tunteet itsestä verrattuna muihin. Mitä todella tehdään, kun tehdään todella? Tarkoitan, että näyttääkö vain, että saadaan aikaiseksi? Mikä on mittaamatonta ja kuinka mikään oleellinen määritellään, mitkä ovat mittarit?

Aikaa on joko liikaa tai liian vähän, se loppuu ja mitä sitten tapahtuu, kun aikaa ei ole, enkä parantanut aikaani, en saanut kiinni, mitä lähdin kiinni hamuamaan.

Mahdollisuus katoaa hiekkaan, tosin hiekkakin katoaa myllyyn, massasta rakennetaan kaupunkeja, loputonta. Lopullista.

Unohtaa aika, tulla myöhässä, pyytää anteeksi. Ottaa aikaa, katsoa aikaa, aika pysähtyy, katsooko aika minua? 

Tehokas ajankäyttö, liikaa ruutuaikaa ei pidetä hyvänä ajankäyttönä. käyttääkö aika minua, kun näyttää iholla siltä.

Miten mietin uusiksi, kuinka ajan voi käyttää vai olenko sitä miettinytkään alunperin? Mihin aikaan herään, milloin menen nukkumaan, milloin syön mitä milloinkin. Ensin mietin, kuinka mietin ja mitä esteitä miettimisessäni on tai siis aika vaan kuluu ja sille pitää keksiä raamit.

Miten rajoittunutta ja kuinka ajalle käy tässä prosessissa. Unohdin ajantuhlauksen käsitteen.