Aikaa olla aidosti läsnä

Onko nykyaika epäeroottinen?

Äitini antoi minulle köyden, jolla voin pelastautua, jos talo palaa. Nykyaika on omituinen. Mistä sitä lähtisi avaamaan?

Millä lailla epäeroottinen? Kalsea ja steriili. Sekin voi jonkun mielestä olla eroottista. Kaikki on niin helppo ohittaa, että inhimillisyyden rippeet näyttävät lialta. Johtuu liian puhtaasta kuvasta, kaikki ylimääräiseksi koettu siivotaan mielellään pois näkyvistä. Ehkä se olen minä, joka ei halua tarpeeksi samoja asioita, koska koen ne epäkiinnostaviksi ja olen se, joka ei vaan halua. Mielestäni halu kuvaa aikaamme, mutta siinä ei ole Erosta.

Haluja ja haluttavia asioita kyllä on kaikenlaisia. Paljon. Kokonaisuudesta puuttuu se jokin, mikä maisemassa on. Olen lakannut haluamasta oikeastaan mitään, mitä nykyihmisen oletetaan haluavan. Kammottavaa kokea se ja elää puuduksissa. Eikun, haluan mä maailmanrauhaa, miljonääriksi, runoilijaksi ja kiinteämmän vartalon.

Ruma

Ruma ruma ruma

Huora

Outo, hullu, tyhmä ja huora.

Kahdeksantonnin nojatuolin viereen sopii tissit.

Kyllä kalliin designin viereen täytyy laittaa iso kuva posliinipillusta tai sitten ihan posliinista tehty.

Mitä täytyy ottaa nojatuolin suunnittelussa huomioon? Kuinka jalat laitetaan? 

Kuinka upottava tuolin täytyy olla? Minkä värinen? Kuinka käsinojat muotoillaan? Ovatko ne siivet vai leveät tyynyt? Onko moottoroitu, että mihin asentoon pääsee ja onko se rahvaanomaista? Löhöävä vai suoraselkäinen malli? Näkeekö tuolin alle helposti? Onko jälleenmyyntiarvo nouseva? Aika harva nojatuoli sellaiseen yltää. Onko materiaali kestävä ja pestävä? Pyöriikö se? Riippuu istujasta, mitä väleihin tippuu.

Paljas silmä

Elämän absurdiuksia, kun on niin tarkka näköaisti, että näkee läpi. Minkälaisia ihmisiä! Bussin jättäessä jäädä vauhdin tuulenvireeseen, hiekalta haisevaan pelmahdukseen. Perä heittelehti vähän.

Ehkä on kusta päässä, kun tarkastelee muita niin tarkasti. Voisi vähän miettiä omaa ajatusmaailmaansa ja millainen itse on. Hirvittää hiukan, itsereflektio. Laatu on sentään päivän sana.

You belong to me -Series of women killed by their husbands.

Pencil, 2015-

Hotel Existence

gouache, 56•76cm, 2025

Jumaluus meissä ja ulkopuolellamme.

Olenko minä joku Jumala?

Lähempänä Jumalaa joka päivä.

No, miltä näyttää? Miten palvoa Jumalaa? Kuvalla vai ilman?

Elossaolo on kuin odottaa älyvalon syttymistä, kun kävelet puoliväliin pimeällä käytävällä ja yhtäkkiä vihdoinkin näkee valon, ennen kuin hermo palaa, löytää perille hissinovelle. Kuka ikinä keksi tällaisen automaation?

Miten painava Jumala on? Missä asennossa Jumala on? Kuka on Jumala? Kenen Jumala? Miksi vain yksi Jumala? Olisiko sotia ilman Jumalaa?

Archie Cruz

Mitä Archie on taas tehnyt? Rakastunut, eronnut, rakastunut, eronnut, rakastunut ja lentänyt Amerikkaan. Tullut takaisin.

Meri rakkauden, r.a.k.a.s., tissit ja minimekko eivät pystyneet pitämään koossa repeytyvää romanssia. Suuret rinnat ja minimekko houkuttekevat katsomaan ja supisemaan, kokonaisuus tutisee ja pysyy koossa kuin hyytelö. Ne eivät riitä, kun meri on valtava ja nielee kaiken. Hyytelöä sormissa. Sen yli voi kuitenkin lentää. Jos rakkauden merelle piirtää hahmon, se on muodokas ja vaahtoava, kevyt, loputon ja iätön syntyvä kevät. Onko rakkaus tyrkky ja saako se muuttumaan? Ehkä niin pitää ollakin, lihaisa.

Kuuluu Archie, Archie, Archie yleisö eli ihmismeri aaltoilemme lisää lovee loverboi. Archien tarina on ylämäkeä, tahdommehan lukea nuoresta rakkaudesta. Archie ja povekas blondi ovat edessämme kaupan kassalla. Suuria tunteita, jotka kirjoitetaan Iltalehden fontilla Suomen historiaan ja kävelemme ohi joka päivä. Mitä Archie on taas tehnyt? Miten niin r.a.k.s.?  Mikä muuttuu ja menee vinoon kulta kultasein? Muuttuuko Archie? Rakkauden poseeraus on tarpeellinen työkalu, onnen näyttäminen, romanssi ja tunteiden meri.

Mitä Archie on taas tehnyt? Rakastunut, eronnut, rakastunut, eronnut, rakastunut ja lentänyt Amerikkaan. Tullut takaisin.

Aurinko punkkarina

vesiväri, guassi, 56•76cm, 2025

Nalle Pyh

Mikä on mahdollista ja mikä mahdotonta? Tekee vaan ja ajattelee jälkeenpäin. Mahdottomia on niin paljon kokooni nähden. Kuvittelukin on kovaa hommaa, puolesta tekeminen laiskistaa.

Kaksi pippuria valkoisella lautasella ovat silmät, tyhjä juomalasi suu. Katson näitä pyöreitä kasvoja. Mikä empatia. Miksi sanotaan sitä, kun näkee kasvoja siellä, missä niitä ei ole? 

Pareidolia, yhdistää epämääräiset ja satunnaiset havainnot merkityksellisiksi kokonaisuuksiksi. Liittyy ihmisaivojen yleiseen taipumukseen tunnistaa kasvoja. Ilmiö voi koskea myös muita aisteja. Kaikki vastaukset.

Nalle on empaattinen hahmo, pyylevä, söpö ja hassu. Lähelle Nallea ei pääse, varsinkin kun se sanoo pyh. Se kävelee kuin ihmiset, poispäin hiukan lannistuneena. Miksi minulla on vain kysymyksiä?

Minä pyjama päällä laitan kaakaoon hunajaa ja mietin retkeä pieneen saareen. Ainoa pelko on, että joku vie veneen ja joudun uimaan pois. Ei pimeys, kylmyys, hiukan ehkä ja märkä. Aika kuluu. Hiljaisuuskaan ei. Vaihtoehdottomuus ja avuttomuus jonkun suuren edessä. Kyllä.

Käydä läpi pieni saari ja kohdata jotakin yllättävää ja yllätyksetöntä. Jotakin, mitä odotti. Metsää, mätästä ja hopeinen graffiti rannan kalliossa. Kuka on uinut saarelle ja sieltä pois? Mietin, pelkäänkö vanhana enemmän kuin nuorena vai yhtä paljon? Pelottomuus on mahdottomuus. On ajateltava, mitä jos ja mitä sitten tapahtuu. Miksi kylmällä saarella ketään olisi? Kaipaus luontoon ja sieltä pois.