Andrzej Wajdan Danton (1982) “nuns of the republic, we want to be mothers too”

Onko köyhyys vallankumouksen hyveitä? Olla vapaa ja valita ammattinsa, mitä vapaus tarkoittaa ihmiselle muuta? Varsin paljon asioita: sananvapaus, omistamisen oikeus, naisille ja miehille, ovat itsessään valtavia asioita 1789, puhumattakaan äänioikeudesta. Kuinka paljon meille itsestään selvistä asioista on väännetty ja verta vuodatettu. https://ageofrevolutions.com/2019/11/11/useful-nuns-and-revolutionary-possibility/ 

Kuinka rikkaudet jaetaan, entä sukupuolten tasa-arvo, mikä on tarpeeksi? Onko tasa-arvo mahdottomuus? Danton sanoo, ettei halua valtaa, vaan rauhallisen vallan uusjaon.  Danton on Roberspierreä maltillisempi, tulee syrjäytetyksi ja tuomitaan kuolemaan kumppaneidensa kanssa, kun poliittiset puhdistukset alkavat. Vallankumouksen kaksi hyvää puhujaa, jotka puhuivat loppuun asti eli kuolemaansa. Asiat ovat joko tai, ja salaliittoja syntyy kuin kuninkaan hovissa.

Nainen kantaa alastonta pikkuvauvaa oikeussalissa Dantonin tuomion jälkeen, aivan kuin elokuvan alussa, alaston pesusoikossa seisova poika lausuu ulkomuistista ensimmäistä artiklaa, kaikki ihmiset syntyvät vapaiksi ja tasa-arvoisiksi, poliittisten puolueiden ei tule vahingoittaa maata ja sen etua, poika kangertelee ja saa läpsäyksiä käsille: ole kunnon vallankumouksellinen, sisko sanoo.

Vallankumouksen alkuhuuma ja ylevät aatteet tallautuvat, kaikki ovat oppimassa vallankumousta ja tasavallan syntyä, itsellisyyttä, oikeuksia ja vastuuta, velvollisuudet koskevat kaikkia. Elokuvassa Roberspierre ja Danton tapaavat illallisella puuteroidut peruukit päässä. Danton on iloinen ja haluaa maistella kaikkea. Roberspierre on hyvin pidättyväinen, lopulta Danton lastaa kaiken ruuan lattialle, jotta he voivat puhua suoraan pöydän ääressä. Roberspierre on sulkenut Dantonin lehden ja ryhtynyt järjestämään asioita vähemmän vapaiksi. Vallankumouskaan ei siedä kritiikkiä, vapaus on vaarallista, mutta kenelle? Mitä vapaus saa aikaan? Kuinka sitä toteutetaan? Danton läimäisee Roberspierreä päähän saaden peruukin epäjärjestykseen. Maximilian on hyvin vakava mies, joka näkee vihollisia ja korruptiota kaikkialla, luultavasti, koska niin on.

Vallankumouksessa kamppailevat yksilöiden ajatukset ja halut komiteoiden ja hallituksen kanssa. Kaikki puhuvat kansan tahdosta ja mitä maa haluaa. To hell with the commities, sanoo Danton, joka ei usko virallisten tahojen tarkoitusperien olevan hyvät.

Gerard Depardieu on loistava Danton, vaikuttava, karismaattinen, helposti lähestyttävä yhteishengen nostattaja, myös hedonisti eikä hänen tarvitse kilpailla vallasta, hänellä on jo valta, hän sanoo, katujen valta. Kumpikin omasta mielestään taistelee kansan puolesta. Danton sanoo, Roberspierre ei tiedä mitään kansasta. Hän kutsuu Roberspierren kulkemaan kaduille, hypoteettisesti. Kansa on kuitenkin melko abstrakti asia, ehkä jopa kuviteltu hyvä. Mitä kansa tekee vapaana? Puhe tulee myös pään irti leikkaamisesta, taistelu vapaudesta päättyy huonosti monelle. Se mahdollisuus leijuu ilmassa ja giljotiini on oma konstruktionsa, hallitseva rakennelma elokuvassakin, ihmistä suurempi, jota katsotaan peläten ylöspäin. Teatraalisuus on osa vallankumousta ja politiikkaa eikä kehenkään voi luottaa edelleenkään. Dantonin päämäärä on tappamisen loppuminen, mutta tappaminen yltyy, on niin paljon kaunaa, inhoa ja vihaisuutta. On vaikea kuvitella, kuinka hirveä ja uusi tilanne on ja toisaalta ei. Kunnon vallankumouksellinen on kiihkoinen ja kiivas. Intohimoinen oikeassa olija, jolle kansa on tärkein ja kansan hyvinvointi riippuu, kenellä on valta, tietenkin, mutta on myös ristiriitaisia elementtejä vallankumouksessa, jota ei lopulta voi olla ilman komiteoita.

Teloittaja on kansan palveluksessa, aivan kuten Danton ja Roberspierre. Kansa päättää, kuka teloitetaan vehkeilystä, juonimisesta, rikastumisesta, vaarallisuudesta ja salaliitosta. Kauan eläköön keskinkertaisuus! sanoo Danton, pusertuuko valta keskinkertaisuudelle, joka kuvittelee olevansa erinomainen ja kenties päätyy imitoimaan kuningasta eli diktaattoriksi? Milloin tappaminen loppuu? Kun kiihko ja viehätys ihmisten eliminoimiseen haihtuvat, mikä saa ja pitää vallan kauan aikaa. Vallankumouksessa on vain kosto ja pettureita, jokaisesta tulee tyranni. Giljotiini on elokuvan monumentaalinen valtaelementti alusta loppuun taivasta vasten terävänä. Niin elokuva alkaa ja päättyy, Danton ja giljotiini, jolla on myös vaikuttava suojaviitta sateelta. Vallankumouksen mekaanikot ja insinöörit vastaan kansa, on tilanne jokatapauksessa. Pelkurit eivät tee eivätkä sano mitään, mutta massa liikehtii. Dantonin kuten kaikkien mestattavien päiden katkaisu on esitys, jonka kaikki haluavat nähdä, myös irtileikatun pään. Möly ja tungos on hirveä. Minä kuolen, mutta niin kuolet sinäkin, sanoo joku, kuka lie. Jokainen on omalla puolellaan.

Kun Danton kuolee, eivätkä ihmiset tehneet mitään..silti Roberspierre ei ole tyytyväinen: kaikki mitä varten hän on elänyt, on murskattu, vallankumous on mennyt pieleen. Ehkä on vain parempi ampua kuula kalloon. Tasavalta on vain illuusio, hän sanoo. Lapsi saapuu lausumaan ulkoa opettelemaansa artikloiden litaniaa, kaikki ihmiset syntyvät vapaiksi ja tasa-arvoisiksi. Itsenäisyys tulee ihmisten kautta. Roberspierren hikinen olemus ja kuumeiset silmät katsovat kauhuissaan poikaa, aivan kuin hän näkisi itsensä.

Pelkästään elokuvan juliste on vaikuttavaa työtä. Kuinka yksi kuva uppoutuu Roberspierren ja vallankumouksen ongelmaan, Rousseaun käsi ja opit valistuksesta ja vapaista ihmisistä.

https://youtu.be/latRWLI2d-w?si=OCLFzlxUqVePjyR3 traileri

https://fi.wikipedia.org/wiki/Georges_Danton Georges Danton 1759-1794

https://fi.wikipedia.org/wiki/Maximilien_Robespierre Maximilien de Roberspierre 1758-1794

Elokuva kuten vallankumouskin on henkilöhahmojen summa. Onko vallankumous asia, joka vain tapahtuu ja tunteet ottavat vallan järjeltä? Millainen asia ja asioiden summa vallankumous on? Elokuva tuo lähelle yksilöiden päätökset, sekasorron ulkona ja sisällä, mitä tapahtuu. Tahdomne edelleen tirkistellä ja kauhistella. Vallankumous on jälkipolville aivan kuten elokuvakin, jännitysnäytelmä. Wajdan filmi on mestarillinen dokumentti ja tutkielma kumouksellisuudesta, halusta muuttaa maailmaa paremmaksi ja kuinka yksilöt näkevät vaikutusmahdollisuutensa, millainen henkilö on kumouksellinen, vakavastiotettava radikaali ja samalla poliitikko, johon ihmiset voivat luottaa ja kuinka luottamus saadaan aikaan. Melkoinen kamppailu itsensä ja ympäristönsä kanssa ja aina tragedia. Ihmiset todella laittoivat kaikkensa vallankumouksen palvelukseen. Uudenlainen valtio nousee järkyttävistä teoista.

YouTubesta elokuva löytyy usealle eri kielelle dubattuna.