Fellinin Casanova (1976) storia della mia vita, kuinka panna nunnaa? Fellinin elokuvat ovat matkoja naiseen ja aikaan.

Kuinka tehdään kuvaus karaktääristä? You need the whole knowledge of the science of love.

Kuinka elokuvalla on karaktääri, ranka, niinkuin villiintyneellä puulla kovassa tuulessa ja Venuksen silmät uponneina mereen? Mihin Fellinin nerous perustuu ja millaisesta kaaoksen järjestelystä se tulee? 

I’m in the communion with the queen of Sheba, she wishes to speak to us, sanoo yhtäkkiä illallisvieras ja elehtii. How splendid! Casanova nauttii illallista eksentristen ylimysten kanssa Pariisissa sen jälkeen, kun hänet on karkotettu Venetsiasta, joka kohtalo saa hänet itkemään, mutta ei kauaa. Kaunis Venetsia! Täytyyhän ihmisen huvitella elääkseen. Casanova kysyy, kun kerran huvittelette yliluonnollisilla Maan ulkopuolisilla asioilla, miksi ette tunkeudu kuningatar Shivan sieluun? Eikö sekin ole reikä? The root of the opposite sex is her soul. Naisilta puuttuu ikuinen sielu, sanoo illallisvieras, mutta Casanova ei ole samaa mieltä. Trenton neuvosto https://fi.wikipedia.org/wiki/Trenton_kirkolliskokous on tuonut jyrkkyyttä ihmisten mieliin ja alentanut naiset lähes sieluttomiksi. Naisen yhdessä sielussa on kaikki, sanoo Casanova. Casanova rakastaa naisia ja mekaaninen lintu seuraa hänen mukanaan jokaiseen makuuhuoneeseen. Se vedetään käyntiin huokausten kera. Casanova löytää ylistyssanat ja runouden, edestakainen työntöliike naisen päällä on kuin lentoa. Hienosti seksiin viitataan liikkein ja ilmeillä, aktin kehityskaari täyttää koko huoneen, nainen on kuin mekaaninen lintu, jonka Casanova kääntää peniksellään lentoon. 

Mielikuvituksellisesti on Fellinin taikasana ja mantra, katsojalle jätetään herkullisesti kuviteltavaa ja naurettavaa, mietittävää, millainen ihmisen kokonaisuus on. Elokuva alkaakin naamiaisilla: sinä olet vapaus, sinä olet vapaa! Vapaus olet sinä! Siinä on myös Fellinin elokuvien sanoma. Huikean hieno jättimäinen Venuksen pää nostetaan vedestä köysin osittain ja sitten se uppoaa taas to never see her again. Silmillä on toistuva rooli. Nunnan päähine muistuttaa silmää, seinissä on reikiä tirkistelyä varten ja Venuksen silmät veden alla näkevät kaiken. Kuva siirtyy veden alle, missä patsaan silmät saavat sen näyttämään elävältä. Sitten on Casanovan silmät, mitä Casanova näkee?

Karnevalistinen elokuva, joka ei myöskään kyllästytä katsojaansa, aivan kuten tirkistelijää ei sovi kyllästyttää. Fortuna hymyilee sille, joka löytää tämän elokuvan. Onhan aina sattumaa, mitä löytää.

Seksikohtauksissa genitaaleja ei tarvitse näyttää, korkeintaan perseitä, mikä sopii tähänkin aikaan. Pyllistys seuraneidiltä tosin tarvitaan, jotta Casanova voi viihdyttää korkea-arvoista vanhempaa rouvaa samalla hekuman huipulle. Voihkintaa ja varjoja, ilmeitä ja liekkikruunu. Edestakaisin keinuntaa rouvan päällä, hyppimistä ja huutamista, kontrollin menettämistä. Mitä nunnan panemiseen tulee, nunna kutsuu Casanovan luokseen. Ehtona on tietenkin, että kalansilmäksi naamioidun tirkistysaukon kautta joku ystävä voi katsoa aktia.

Korkea-arvoisten elämä on teatteria, teatraalisuus on itsestäänselvästi etuoikeus ja arvon luontia. Casanova tekomerellä ja vaunut ilman hevosia aivan kuin kovassa vauhdissa, ovat menevän miehen hetkiä elämässä teatterin keinoin esitettyinä. Keinotekoisuus on nerokasta, kuin sanoisi, keksi oma elämäsi ja vastoinkäymiset ovat vain suolaa, soutaa myrskyssä panemaan, mikäs sen kauniimpaa. Vaatteiden reiät ovat leikkiä varten, mistä tulee pää ja mikä milloinkin, missä kukakin on, kuin kuurupiiloa. Vaatteilla ja kaavuilla on Fellinille merkitys juuri riisuttaessa, piilotettaessa ja jotakin paljastettaessa. Panohetki on tanssiteatteria, asentojen määrä on kekseliäs, aivan kuten ilmeetkin. Kaikki kokeillaan, Venuksen syntymää palvotaan. Venus tulee. Kalansilmästä lopulta onnitellaan suulla: hyvin tehty nuori mies. Truly admirable piece of work. Kalansilmämies ei jää kuuntelemaan Casanovan cv:tä, joka tulee ulos kuin itsestään. Tämä ei siis ollut työhaastattelu, Giacomo tajuaa. Casanova kumartaa kuitenkin. Casanova katsoo tyhjää kalansilmä reikää seinässä. Reiät ja silmämotiivit toistuvat. Casanova soutaa onnellisena myrskyävällä merellä, samalla hän kuulee inkvisition antaman pidätysmääräyksen mustan magian harjoituksesta. Giacomo Casanova suljetaan vankilaan. Hän huutaa: hän ei voi elää tällaisessa kolossa. Hän muistelee vapauttaan. Naisten hurmaaminen ja viettely, seksihurjastelu ovat vapautta. Hän vapauttaa naiset.

Siveydensuojelija on vanhempi nainen, tietysti ruma. Kohtauksessa nuoret naiset ringissä ompelevat suurta hametta, jonka reikä on tietenkin pukemista varten, mutta on myös kuin syntymää varten, ilmestymistä varten ja hameen alle mennään piiloon, kun madame, suojelija käskee. Siveys ja kunnia ovat tärkeimmät omaisuudet. Casanova seuraa tätä näytelmää kiinnostuneena, kuin odottaen sopivaa hetkeä. Naiset ovat muutenkin Fellinin elokuvissa häiriintyneen oloisia. En tiedä, tuleeko mykkäelokuvista vai muuten naisten tarpeesta olla omia itsejään kaiken pidättäytymisen, piiloutumisen, kieltäytymisen ja kurituksen jälkeen. Ilmeily on hyvin fellinimäistä ja ehkä kaikki tietävät, millaista on fellinimäinen, puhuttelevaa omituisuutta, sekopäistä, sitä jää miettimään, kuinka paljon naiset sanovat kasvoillaan? Pelkkä tuijotus riittää pysäytämään. Ja mitä he sanovat sanattomasti? Mieheksi pukeutuva nainen rikkoo lakia. Kenties elokuva on Orlandon esikuva. Woman is weak, woman is a trap. Nainen on silti mysteeri, jonka suuhun on katsottava, vaginaa pelättävä. Sirkuksesta löytyvät vapaimmat sielut, joita voi ihmetellä maksua vastaan. Sirkuksen naisen nimi on Muna. Muna on tullut Munasta ja ihmiset vaeltavat valaan sisään katsomaan kuvia omituisista vaginoista. Vapautta ylistettäessä, tulevat rajat vastaan, jotka ovat vapauden kokemukselle ja toteutukselle oleellisia. Vapauksien ottamisesta tosin Casanovan (1725-1798) https://fi.wikipedia.org/wiki/Giacomo_Casanova aikaan rangaistiin ankarasti. Ehkä meillä on myös kapea ymmärrys, jota Fellini on yrittänyt laajentaa, kuinka olla vapaa ja miten se konkretisoituu taiteessa, elokuvassa. Vapauden tunne taiteessa ja onko sitä? Voiko suomalaisesta elokuvasta päätellä jotakin vapauden laadusta tai kuvittelun ja toteutuksen niinikään ehkä lässähdyksestä? Voiko puhua ilottomuudesta ja yksinkertaisuudesta suomalaisen tekemisen suhteen? Jos vertaa, niin kyllä.

Lasten kasvatuksesta perseen ruoskintaan ja suuteluun, he is such a bad boy. Aivan kuin aikuiset haluaisivat käyttäytyä kuin lapset, mutta eivät salli sitä lapsilleen, koska muiden katseet ja puheet ovat niin tuomitsevia, joten lapsien on käyttäydyttävä kuin aikuiset. Casanova pakenee Venetsiasta, koska ei olekaan niin vapaa kuin on kuvitellut. Vievätkö matkasi naisten kehoihin, kysyy mies Casanovalta. Väännätkö kättä maailman vahvimman naisen kanssa? Ei kai mies naista pelkää? Naiseus on friikkiyttä. Sirkuksen nainen on jättiläinen, jolle miehet eivät mahda mitään, tappelussakaan. Kääpiöt tekevät naiselle kylvyn ottelun jälkeen, Casanova tirkistelee tapahtumaa. Casanova katoaa hevosineen sumuun kuin aikaan. Omituinen kavalkadi ihmisiä. Maineensa johdosta hänet kutsutaan hurjiin juhliin ja päivällisille, hän paheksuu hurjuutta, mutta antautuu, jottei näyttäisi pelkurilta ja munattomalta. Kuinka käy panokilpailussa, jossa rakastelun runoilija ja vulgaari nussija katsojajoukon katsellessa kilpailevat, kumpi pystyy eniten tunnin aikana. Casanova tekee rakkautta. Elokuvan herkimpiä kohtauksia ovat Casanovan äidin ja juhlien jälkeen mekaanisen naisen kohtaaminen, millaiseksi nainen muuntuu ja muutetaan, kun hän voisi olla lintu? Äiti kannetaan mustiin vaunuihin kuin linnun asussa.

Ympärillä miehet ja naiset käyttäytyvät täysin ilman tapoja, myös tulevaisuus on tässä suhteessa pettymys. Casanova vie mekaanisen naisen sänkyyn. Kuinka rakastella mekaanista robottimaista naista? Robottinainen tietää kuinka, kyselemättä ja hiljaa, samalla kaavalla. Aamulla jalat ja kädet pystyssä, nainen jää asentoon selälleen, Casanova lähtee. Mitä matkasta naiseen jää käteen? Entä aikaan? Mekaanisuus on kiinnostava vertaus ihmiseen ja selviytymiseen, mitä ajatella vapaudesta ja kenellä se on. Ehkä voi sanoa, etten tiedä ja huokaista syvään. Vapaus valita?

Elokuva löytyy YouTubesta.

Tähteni

Tähteni pakokauhu, vuokseni vai? Mikä pakokauhu? Katson taivaalle tähteäni.

En tiedä. Tunne vaihtelee, pelosta hyväksytään ja nauruun, kauhuun on vielä matkaa. Ehkä. Pakokeinona on monenlaista, kuten päiväunet sohvalla, saunominen, ikkunasta ulos katselu.

Jeesus kuoli tähtesi. Tähteni. Minä vaan mietin, täytyykö persimon kuoria. Vielä löydän kotiin. Tuuli on avannut kaikki Molokin kannet, vuokseni tai puolestani ammolleen.

2025

Näin mies pelastaa naisen raiteilta. He pelastautuvat läheiseen pubiin.

Hunt

The ugly picture of trophy hunting 2020-2025 acrylic, oil pastel, pencil.

Butterfly collection, Gouache, watercolour, 56*76cm, 2022-24

War is over, if you want to.

Observation point, War paintings, War machine, War, what is it good for? 2015-

Religious countries have a strict moral code. Especially Christian and Hindu plus other Asian nations thrive bc of their work ethic.

What are those floating bright dots I see when feeling dizzy? Are there non-religious countries with no moral codes? Work ethic is beneficial for innovation. Just wondering the meaning of religion in human life. It is pretty massive. To be born into believing in something you did not choose but will be aware of all your life. Controlled by it. Something to think about during Christmas and the time of romantic Christmas movies, one is supposed to find love during this season.

Since it’s Christmas, war is over. That’s the way it should be, darling,

Hotel Existence

guassi, 56•76cm, 54•50cm 2025

Tienvarsi

vesiväri, 29•42cm, 2025

The Brutalist. (2024) Mikä on kauneuden kova ydin?

Pahimmin orjuutettuja ovat he, jotka kuvittelevat olevansa vapaita, ajatteli Goethe.

Todellisuus, kun saapuu pakolaisena Amerikkaan, saa 25 dollaria bussimatkaan. Tie vie minne lie, kodittomien yömajaan ja ruokajonoon. Tulijoita on paljon ja he luovat uuden maailman. Kiputila, mistä ihmiset nousevat, on järkyttävä. Vapaudenpatsas on laivasta katsottuna väärinpäin tai sitten ihmiset ovat. Se on pilvistä taivasta vasten taiteellinen, jylhä ja vapaakin. Onko täällä jo tuttuja ja voiko heiltä saada yösijan? Toivottavasti. Naisia yössä seinien vieret kukkii. Se on ratkaisu, kuinka saada nopeasti rahaa ja kuinka unohtaa. Nopeasti rakkautta, iloa ja unohdusta. Mitä tehdä muuta kuin nojailla seiniin, ehkä tanssia, kuunnella musiikkia.

Tiellä eteneminen toimii alkutekstien massan painolla, Bauhaus valloittaa maailmaa. The enigma of arrival into the unknown future, mikä on Bauhausin muotokieli, kuinka kuvailla se ymmärrettävästi tai tuoda se tuotteena amerikkalaiselle markkinalle, jossa eurooppalainen modernismi voi olla liikaa tavalliselle kuluttajalle. Onko tuoli asia, jolla istutaan vai jotain muuta? Mitä on sisustus muuta kuin esiteteltävä asia, mitä sisustus kertoo ihmisestä? Mitä pitäisi kertoa ja kenelle? On rikkaiden tehtävä näyttää tietä ja muut seuraavat. He tekevät valinnat muiden puolesta.

Päätetään Israelin valtion perustamisesta: YK:n tunnustamana juutalaisten oikeus omaan valtioon on peruuttamaton. Juutalaiset päättävät itse omasta kohtalostaan, kuten mikä tahansa muukin kansa omassa itsenäisessä valtiossaan. YK julistaa 1947, itsenäinen valtio julistetaan 1948. Tähtisadetta ja tupakointia. Piirretään talo ja uusia huonekaluja. Uudenlainen muotokieli haastaa silmää, uusi maailma on toiveikas, uudet rajat, eikä koskaan enää. Mennään eteenpäin. Tien kuvaaminen kertoo tästä tarpeesta.

Itse osaan arvostaa, että kurlaamalla tehdään taustamusiikkia. Muutenkin äänimaisema tukee Lászlóa ja pientä ihmistä suurissa rattaissa. Arvostan, kuinka elokuva nostaa juutalaisen älyn ja kestävyyden uuden maailman perustaksi, varmaan siksi, koska se on fakta, mitä jotkut eivät halua tunnustaa. Tosin mesenaattiakin tarvitaan. Juutalaisuus ja siihen liittyvät haavat eivät helposti umpeudu, jos koskaan. Trauma on valtava ja jatkuva, ehkä se vertautuu arkkitehtuuriin, siihen mitä László ajattelee arkkitehtuurista, se on pysyvää. Tätä traumaa on myös tehty vuosisatoja, kuin katedraalia, eikä se ole vieläkään valmis. Israel tosin on saanut tarpeekseen. Niin minäkin olisin.

Hellyyttä etsitään sieltä, mistä sitä sattuu löytymään. Hyvin vähän on mikään muuttunut. Tendenssi on ajatella, kun ulkoinen muuttuu, ihminenkin muuttuu. Jos ei ole rahaa, arkkitehtikin voi lapioida hiiltä ja rakentaa siltaa kuten kukatahansa mies. Vanhat pornoelokuvat teatterissa ovat vertaansa vailla oleva pakopaikka, joita Làszlò Tóth käy katsomassa. Raksalta rikkaiden seuraan on pitkä matka. Onnekseen hän suunnitteli rikkaalle miehelle kirjaston, mistä hänen uransa arkkitehtina voi jatkua. Se tosin vaatii median ja kriitikon arvostelun arvostetussa lehdessä ja katsomista Lászlon pinnan alle. Kuka on tämä vaatimaton mies, joka ei suostu kerjäläiseksi? Kuinka paljon on hän valmis nielemään? Tavanomaiselta vaikuttava kulkija on arkkitehtina edelläkävijä. Juutalaisuus tosin on Amerikassakin tunteita herättävä asia: heitä ei haluta, sanoo Tóth. Lahjakas juutalainen, jolla on annettavaa maailmalle, miksi ihmeessä tällainen kohtelu? Kysymys on, ottaako maailma vastaan? Mikä on se prosessi, että maailma aukenee? Kuinka vastata brutaalin julmalle maailmalle ja omahyväiselle ihmiselle, muuten kuin nöyrtymällä? Siinä on juutalaista viisautta, mikä ei avaudu amerikkalaiselle ja toisaalta, amerikkalainen röyhkeys vie eteenpäin, ei nöyristely. Mitä uudelle maailmalle antaisi, muuta kuin itsensä? Kuinka saada toinen näkemään se, minkä itse näkee ja on kokenut? Ja mikä on kauneuden ydin? Natsitkin arvostivat taidetta ja kauneutta. Ne olivat ylevöittäviä ja uskoon liittyviä asioita. Tärkeää oli millaista ihmistä ylevöitettiin, tarkka rajaus ruman ja kauniin välillä, hyvän ja pahan. Kuinka paha asia oikeutetaan, jotta maailma muutetaan halutunlaiseksi.

The Brutalist on jakanut mielipiteet. Onko elokuva samanlaista kulutustavaraa kuin arkkitehtuuri, tai mikä tahansa nyt? Pitää tai ei, onko muita ajatuksia siitä, mitä näkee ja mitä väliä sillä on? Kuinka rakennus on merkityksellinen yhteisölle? Entä elokuva? Onko raha se, mikä tekee merkityksen? Vai kenet tuntee? Mitä on edistys, kuinka päästä yli traditioista ja olla astumatta varpaille? Mikä merkitys konfliktilla on edistykselle ja sellaisilla, jotka eivät tee taiteessa kompromisseja? Se on iso. Kuka uskaltaa olla muuta kuin perässäkulkija?

Yli kolmetuntinen elokuva on vaativa katsottava ja siihen mahtuu paljon ajatuksia selviytymisestä. Yhden miehen matka Euroopasta Amerikkaan rikkaan miehen sohvalle keskustelemaan tulevaisuuden mahdollisuuksista. Adrian Brody on loistava Lászlò Tőth. Hän on kuin jatko-osa Pianistille. Pianomusiikki soikin rikkaan miehen juhlissa, kun nautitaan juomia ja poltetaan tupakkaa. Tóth on hiukan vaivaantunut. Rikkaalla miehellä on paljon ideoita ja intoa. Vastaus kysymykseen, miksi arkkitehtuuri? Tóth vastaa, hänen suunnitelmansa on suunniteltu kestämään ja sodan jälkeenkin ne ovat pystyssä, mutta arkkitehtikin on täysin toimeksiantajansa käskytettävä. Kuinka sattumanvaraista kaikki on ja hän on tässä, koska oli pakko lähteä. Unkariksi luetut kirjeet vaimolle ovat yhteys johonkin omaan ja Amerikan yhteys Eurooppaan. Monikielisyys tuo niinikään syvyyttä aiheeseen. Eri kulttuurien erojen ymmärtäminen on yhtä suuri konflikti kuin muotokielien ja materiaalien yllätyksellisyys ja uutuus. Rakentamisessakaan konflikteilta ei voi välttyä. Miksi betonia eikä marmoria kappeliin? Miksi kauniista yritetään tehdä rumaa? Mikä on mahdollista? Tóth ja hänen mesenaattinsa haluavat luoda yhteisölle paikan hartaudelle. Luovan keskuksen, joka sanoo, olen uusi ja olen osa jotakin uutta.

Tóth ei katsele hyvällä minkäänlaista nöyryyttämistä enää. Kun Rikas mies heittää häntä kolikolla, hän hitaasti ojentaa rahan takaisin. Oliko se muistutus, ettei Tȯth olisi tässä ilman rikasta miestä, vaan kiillottamassa kenkiä? Tietenkin. Se syö miestä. Elokuvan selkäranka on Lászlón tyyni kaikenkestävä vahvuus. Selviytymisvietti. Kyllä sinä kestät sanoo vaimo. Kipuihin voi ottaa huumeita. Rikas mies ihmettelee, miksi Tóth tekee itsestään niin helpon saaliin ja raiskaa tämän marmorikaivoksessa, kun László on sammumassa. Kuka luulet olevasi, kysyy rikas mies. Nöyryytys on totaalinen. ”You are just a lady of the night.” sanoo rikas mies. Laulu sanoo, that’s what you are. You are my destiny. Miehet poistuvat aamulla marmorikaivoksesta, orjuuttaja ja orja. Kaivoksen historia on orjien ja orjuuttajien historiaa. Betonikappeli nousee työläisten voimin ja muistuttaa sisältä Italiasta, ulkoa natsien betonibunkkerista. https://t.be/GdRXPAHIEW4?si=QDc8mlxpUlqg7f_L traileri

Piirros dick picistä, 2017, Henna Timanttimetsä

Kulli on tässäkin elokuvassa isossa osassa.