Hotel Existence

gouache, 56•76cm, 2025

Toilets and bathrooms should be treated as sacred places.

Clean, organized and hygienic where one enters to relieve oneself in peace without fear of disease and filth, any kind of violence, with privacy and peace is what a toilet should be. Why public toilets especially may not be free of distubance and are more a battlefield than harmonious places of calm and refreshing is what’s puzzling. Just go and do your business sounds fair, I don’t know about what business. Toilets can be easy to use wrongly and they are. Person on the seat is an easy target. Movies show this as does real life. To be raped or killed in a toilet where there are no cameras is at the heart of the fear in letting anyone wearing a dress enter female spaces. Man usually is the threat. Some don’t find it, some do. Threats for women and children are numerous. Now this basic need is made a political weapon and a feminist issue in a new way: who can use toilets for women? Women’s toilets can be cleaner and calmer or not. In a world where safe access to toilets is not self-evident, I have found this conversation ludacrous forcing all accept needs of a loud minority. Yes, it is true, transpeople need acceptance and protection, I don’t want it to happen at the cost of groups who also need protection and safe spaces.

We are disturbers of peace, humans. That is the task of an artist also which many dislike. Calming impact of art has an important place in the world. Toilet is a place for art as well. Human excrement is a worthy topic, also piss, vomit, periods, behaviour in general in toilets is a world in itself worth many movies. It is a special place in human life. We have moved far from ancient times of dealing with human waste in most places on Earth. How excrement moves in different countries is solved in different ways. We prefer not to look at the result made or talk about it, smell it is disgusting. Women especially need not to smell bad. Anything what happens in a restroom and bathroom stays there, is the rule, privately. Shaving and any grooming of body is seen disgusting and too personal.

To fulfill requirements for a toilet and have access is around the world a big problem. To solve where man, child and a woman can go when in need, to sit on the can in a world where waste and feces are flowing like rivers to the oceans. A bigger problem where to put it. To pee standing up may be passé, in women’s toilets bidé is surely a must but urinal no? Why would women need urinals?

Public toilets are used as havens to do all kinds of things, to sleep in, use drugs, have sex, talk, think and hide in addition to the original purpose. Toilets as basic necessities are interesting in many ways and a necessary part of a city.

Japanese movie Perfect days tells a story of a toilet cleaner, of a man who enjoys simple life and takes his job seriously. It is of course a lowly position, cleaning other people’s messes which are many and the amount of filth endless. Cleanliness and infinity may have something to do with each other. It is a never-ending task. A clean functioning safe toilet is a blessing. Toilets don’t have to be white, but white has special meaning for us. I am impressed by Japanese design of toilets, who isn’t. Weird, but cool. Cleanliness is godliness and available toilet that works is too. To have additional features is wild. The consideration for how one feels when doing one’s business there is in Japanese design of toilets. The least amount of shame and uncomfort experienced makes a better life? Many people are ashamed of bodily functions which adds many layers to going to toilet.

Žižek on toilets

Thinking about altars, a quiet dimly lit place where there is no disturbance visual or other sensory ovetload, how the place smells is especially important. Going to a toilet is not an easy journey. All the things that can happen and things that don’t happen when needed rule the world. We are slaves to our gut and bladder, women probably even more, to menstrual cycle and needs of babies. Flows and pains can be severe and they are unavoidable. Sanitary pads could be placed in women’s toilets without trans battle placing them in men’s toilets. Free sanitary pads and tampons, not to speak of moon cups, is a real conversation that women and girls around the world need and safe toilets. The horror of mentrual huts hopefully will be history. Shame and the curse around female bleeding sticks around. Knowing how painful, bloody and disturbing menstruation is, empathy is more needed there and wash your hands please. Why people take toilet selfies, I don’t know. Is it fun and the lighting is ideal?

Phantom thoughts on your brain

gouache, 76•56cm, 2025

Hotel Existence

gouache, 76•56cm, 2025

Elitismi taiteissa on tärkeä arvon luoja. Huomiotalouden oleellinen väline, jota kaikki janoavat.

Ai:n määritelmä: Elitismi tarkoittaa joko ajatusta eliittien sosiaalisesta tai poliittisesta valta-asemasta, tai näkemystä, joka kannattaa eliittien muodostumista ja pyrkii suojelemaan nykyisten eliittien asemaa ja erioikeuksia. Se voi myös viitata kalliiseen tai hienostuneeseen makuun. 

On kiinnostavaa, mitä elitismi tekee taiteille ja ihmiselle. Se on joka tapauksessa tarpeellista, mitä sitten elitismillä tarkoitetaankaan. Taiteen tärkeys kansakunnalle lienee jo selviö. Taiteilija kamppailee systeemissä ja sen ulkopuolella. Jako ihmisten välille synnytetään ja on vallankäytön väline. Niin toimivat lapsetkin. Katso mitä minulla on, saa aikaan tunteita. Mitä eliitillä tarkoitetaan ja mitä eliitti todella on? Itsestäänselvästi rikkaat ovat eliittiä, taide on rikkaiden harrastus ja työväenluokkaisesta taustasta noustaan harvoin taiteilijoiksi. On ymmärrettävää, että taiteissa asia on ongelmallinen. Massiivinen politisoituminen on ollut erikoista seurattavaa. Enkä voi välttyä ajatukselta yleisön ja median kosiskelusta. Leimaamalla väärälle puolelle häviää rahaa ja vaikuttaja-aseman. Tietenkin taiteissa ollaan heikon puolella, vaikka näön vuoksi. Riippuuko kenestä puhutaan ja millaisesta heikkoudesta? 

Taide on elitismiä ja elää siitä, joten onko kyse pornosta vai oikeasta empatiasta luksustuotteiden kautta ja avulla, ken tietää? Taiteiden politiikan teko voi olla hyvin näkyvyyttä saavaa propagandaa, jota tuetaan valtion varoin. Ajatuksia herättävää todellakin.

Elitismin ajatus on jalostaminen, nousu toiselle tasolle ja erottuminen huonommasta materialla, tutkinnoilla ja näkyvyydellä. Toinen puoli on taiteen julkinen tuki ja pienoinen ristiriita elitismin ja verovarojen käytön välillä on olemassa. Miten sellainen voi kuvitella olevansa eliittiä, joka elää almuista? Puhutaan valtion eläteistä, mikä voi olla nautinnollista kuultavaa, koska se on totta ja totuus sattuu, siksi sitä vältellään. Asioihin ei ole tullut muutosta vuosikymmeniin. Kaikki ei myy tai ole myytävissä. Kuinka performanssiesitys tai käsitetaideteos myy Suomessa tai runous? Toimeentulo on tavallisten töiden varassa monesti. Se voi tuntua pudotukselta, vaikka on kuinka vasemmalla. Kaikki työ ei ole arvokasta, olipa kuinka tärkeää ja arvostus näytetään rahalla. Työn arvostus taiteissakin on vähäistä. Taiteilijuuden arvostus on elitismissä kiinni ja rahasta riippuvaista. Kommunismihan pyrkii rahasta poispäin, joten taidemaailmaa kokonaisuutena en itse pidä vasemmistolaisena vaan neoliberalistisena. Sääntelemättömyys (myytti vai ei?)

https://www.myartbroker.com/investing/articles/art-market-regulations

https://www.itstartswithadam.com/blog/art-the-last-unregulated-market

ahneus, markkinan rahanpesusyytökset, taiteilijan työn hyväksikäyttö ilman korvausta tai pienestä rahasta, riskit kantaa taiteilija, establishment ei ota minkäänlaisia riskejä ja sen huomaa, työn tekee taiteilija ja silti hän on täysin systeemin työllistämien virkailjoiden ja toimijoiden, monenlaisten huijareiden ja tärkeilijöiden armoilla. Puhumattakaan kuinka alalla saa menestystä, voi olla ettei se kestä päivänvaloa. Salailu ja puhumattomuus ongelmista tai mistä tahansa systeemin erikoisesta menettelystä ja mielivallasta ovat osa sääntelemätöntä kenttää, jossa käytetään valtaa erikoisesti ja annetaan ymmärtää, että niin on tapana.


Kusi nousee päähän taidesysteemissä, jossa pelataan kovaa peliä muiden työllä ja rahoilla. Kenelle kunnia kuuluu ja kuka nousee? Minun on vaikea uskoa hyvään tahtoon ja ihmettelenkin halua roikkua valtion rinnassa kiinni. Koska ollaan niin tärkeitä ja hyviä? Minusta moni seikka kertoo päinvastaista. Tosi lahjakas osaa tehdä rahaa, vai eikö raha mittaakaan kaikkea? Asia, mitä Guggenheimin tapauksessa myös syvästi inhosin. Miten nää jumalauta kehtaa?

Onko elitismi siis kuvitelmaa ja kuten some sanoo, yhteiskunnan elätit tekevät sontaa muiden rahoilla? Kuuluminen tähän valittuun ryhmään, johon on vaikea päästä, tekee eliitin ja elätin. Niin, ehkä Suomessa. Elokuvissa ja tv:ssä samat kasvot tekevät roolit. Osoittaa heikkoutta olla piirissä ja suljettu, näin sanotaan, jos rajat halutaan kiinni. 

Raha on tärkeä arvon mittari myös kommunisteille, taiteissa ja yhteiskunnassa kaikkialla. Kaikki kaatuu ilman rahaa ja tekeminen joko loppuu tai muuttuu. Itse veikkaan, että muutos on tarpeen. Lihavia on muutenkin kovin paljon.

Hyvältä tuoksuvien joukkoon kaikki pyrkivät statuksen johdosta ja kusi nousee päähän välittömästi. Taiteissa elitismiin luotetaan laadun takeena ja taide on elitismiä, jotakin tiettyyn tilaan hyväksyttyä. kipuilu tosin on synnyttänyt taidesuuntaukset. Vai valittavatko elitismistä ne, joita ei kelpuuteta? Vai ne, jotka katsovat taidepeliä ja se vaikuttaa luotaantyöntävältä? Tai ne, joita rahan syytäminen esimerkiksi huonoon elokuvatuotantoon, joka myy, vaikuttaa turhalta tuhlaukselta huonossa taloudellisessa tilanteessa? Taidetukien toivoisi menevän vähemmän palkintotyyppisesti.

Kaikki taidesuuntaukset ovat lähteneet haastamaan jotakin vallitsevaa, juuri koska jokin vallitseva on väsähtänyttä, rajoittunutta, porvarillista ja kuplautunutta. Poliittisuus nyt on taiteissa vahvaa ja ääni on yksimielinen. Taiteen vapaus antaa vapaat kädet periaatteessa. Taide ei. Se itse suitsii väärät mielipiteet. Itsesensuuri on tehokasta ja pelotteet toimivat. Melko puuduttavaa poliittisuutta, aivan kuten taiderituaalit, maneerit ja palopuheet, jotka eivät konkretisoidu käytäntöön, kuten feminismi ja vasemmistolaisuus.

Elitismi on merkki tärkeydestä ja hyväksytyksi tulemisesta. Statusta janotaan kipeästi ja ulkopuolelle jääminen on häviö. Jaa-a, en ole siitä aivan varma.

Elämänmahdollisuudet

suolassa maku, nauravat linnut, satunnaisessa järjestyksessä, rakennetuissa paikoissa kodittomuutta 

raiteiden järjestys ja ajatus lentämisestä ovat jotakin, mitä seurata. Silmättömät talot ovat ajankuva, kaikkialle nähdään, tyhjältä näyttää. mitä ne näkee, tasapainottomuutta ja horjuvia ihmisiä. lisää kuvia maihinnousevan leivästä kuvaa, kuka tuo on, ihan levässä. Nousee

puku päällä.

numeroiden muistaminen pitäisi olla helppoa

hiukseni ovat hajallaan, korjaan. En halua antaa hompsuista kuvaa.

hajuja löytyy, merkkejä ihmisen tilasta. katson vikoja, kuinka ne monistuvat, toista kuvitelma, kuvitelma virheettömyydestä, minnekään pääsemättä, ja kun löydetty joku tasainen ennen aamua hattu pehmeiden tuntemusten latte, ohituksia juovat kulkevat kolinasta uni nappien koskettelua, vettä rytmi kehää päivänä sairauksia tarkastella ruumiini  syntyy    

maihinnousu, taas lokit ja varikset, lokit ja varikset, huumekauppiaat nokkivat reikiä, karvattomat kissat ovat kuin patonkia. Silitys ja kaipaus, napit pitävät koossa. Lähtö asemalle, puku, asu, näyttäminen, ryppyinen iho sydämenlyönnit kuin musiikki korvissa napit, napit kuulutus, luonnonääniä kuin kasvanut kiinni ja hetkessä on kaikki yhä uudestaan, kamerat katsovat tarkistaakseen, kokoavat ja rakentavat kokonaisuuden, käsimerkit, käskyt ja hiljaisuuden, tuntemattomat, kaikki, lihavat vuodevaatteiden jämät, ääniä nahasta aikataulut

Kone metsässä, vesiväri, 26•39cm, 2025

Kuinka järjestää neulaset?

Neulaset putoilevat. On lehtikuusen-, männyn- ja kuusenneulasia. Niitä on sattumanvaraisesti kuin lehtiä ja ryhtyy miettimään muotoja, joita ne muodostavat siellä, missä ovat ja mitä neulasilla tehdään, niiden tarkoitusta. Mistä syystä ne ovat neulasia ja mikä on ihmisille olemassa? Roskan olemus hujanhajan ja mielettömästi. Miten neulaset tekevät puun, on määrällä, värillä ja lopulta putoamalla. Neulaset, kun ne aiheuttavat kipua? Kun kuusi ei näytä enää hyvältä?

Henkireikä

Vaaleat lumpeet ja tumma vesi, onko syvää vai matalaa ja kuinka rehevöitynyttä. Pääsenkö vielä tästä matalikosta? Mistä tämä muta on tehty muusta? 

Lopputulos on tuhlauksen tulos. Kun on niin runsaasti kaikkea eikä sekään ole paljon, mutta on se jotakin ja vaikkei saavuta muuta kuin toistoa. Lumpeet vajoavat pohjaan ja nousevat kesällä.

Opettelen laittamaan pyörän poikittain parkkiin tai keskelle kaikkea, ihan vaan, että sen joutuu kiertämään, torjuakseni kaikkea staattista ja osoittaakseni mieltä. Sitähän kaikki tekevät, häiriötä ja harrastavat minä olin täällä-näkyvyyttä.

Lumpeita

vesiväri, 76•56cm, 2025