Melkein mitä tahansa osaan odottaa, hankeen jäätymistäkin. Sukkasillaan jään sulaessa, hiukset auki peittävät kasvot, nuori nainen istuu hangessa bussipysäkin vieressä. En näe mielentilaa tai talvivaatteita ja hän istuu kuin olisi normaalisti millä tahansa penkereellä. Kuviot ovat muuttumattomia, arvaan. Oikuttelua, kiukkuuntumista, testaamista, pelkoa, häpeää ja väärinkohtelua. Jäin vain miettimään, oliko hänet heitetty pihalle vai oliko hän juossut ulos. Intohimoista vai epätoivoista? Tunteisiin voi tukehtua eikä tuntea kylmää. Kylmästä löytää jotain omaa ja vapauden. Ei kuulemma ollut mikään hätänä. Olemme niin tottuneita kylmään, mutta tottumattomia kenenkään kyselyihin. Kävelin Prismasta kotiin, kun on sukkasillaan juostu suvikelissä. En tiedä, huomaako kukaan tai onko siinä mitään erikoista. Jäi fiilis, ettei ole. Mikä on oma valinta ja mikä ei.
Majakollektiivi Timanttimetsä 