Kuka ottaa kunnian ja kenelle se kuuluu? Kunnia liitetään suuren taiteen ajatukseen, koska suuri taide kuvaa suuria asioita, elämää ja ihmisiä suuressa koossa mittavasti ja muhkeasti niin jotta tärykalvot tärisevät ja keho tytisee teatterin penkissä. Kuvataan ihmisiä jotka ovat tehneet kunniakkaita asioita. Kuvataan sotaa, herroja, ylimyksiä, johtajia, kunniakkaita asian miehiä ja naisia, ylevyyttä, mahtavuutta, ajatuksia jotka ovat muuttaneet maailmaa, muuttaneet jotakin suurta toisenlaiseksi suureksi, tunteita, menetystä, kuolemista, sankaritarinoita ja selviytymistä. Kun koko ja sukupuoli määrittelevät mikä on tärkeää jotakin olennaista jää pois ja se on taide jossa on muutakin kuin tarvetta pöyhistellä ja olla kaapin päällä. Kun haemme elämystä ja kunniakkuutta taiteen avulla on kyse samasta kuin maiden välisissä urheilukisoissa, voittamisesta. Kuka voittaa taiteessa ja mitä siinä voitetaan on näkyvyyttä ja asema. Taiteelliset ansiot voivat silti olla kovin ohuet. Kunniassa on kysymys koosta, uskottavuudesta, mitä voi piilottaa, jättää sanomatta, kuka häviää ja miten, kuinka olla kunniakas häviössä, mutta aina voittaa, aikuisuudesta joka tietää mitä kunnia on, kuinka kunnia saavutetaan, pidetään ja kuinka ollaan kunniakkaita loppuun asti ja sen jälkeen kun on kuollut. Miehellä on melkein itsestään selvästi kunnia, on kunnia olla mies. Naisen kunniaa täytyy suojella koska se on hauras ja helposti liattavissa ja nainen on vain osa miestä joten hänen kunniansa on muutenkin hiukan kyseenalainen. Kunniakasta on myös olla rikas, raha edustaa valtaa ja miehet ovat usein niitä joilla on enemmän rahaa kuin naisilla, puhun siis rahamiehistä jotka hyvin pitkälle johtavat maailmaa ja tiedämme myös millaisessa tilanteessa maailma on, miksi ja miten se on jamaansa syösty, mutta ilmeisesti tilannetta ei ole voitu välttää koska ihminen oppii vain erehdyksen kautta jos silloinkaan. Mitä pankkikriisiin tulee, meno taitaa jatkua samanlaisena sodista puhumattakaan.

Tähän aiheeseen pääsin kätevästi tiedosta että uusi Tuntemattoman sotilaan elokuvaversio ilmaantuu 2017 ulottuvillemme, ja kuinka ollakaan sillä on 7 miljoonan euron budjetti, suurin Suomessa koskaan. WOW! Ihan tulee jotakin mieleen mutta en viitsi kerrata miljoonatta kertaa mitä. Rahoitusmalli on olevinaan uusi jossa viisi miljoonaa on saatu yksityisiltä sijoittajilta ja loput toisaalta, säätiöiltä kuten Wihurin rahastosta. Yksityiset rahoittajat haluavat rahoilleen tuoton eli kuin päivä nousee Tuntematon sotilas on Suomessa varma nakki, varma tulon- ja huomionlähde siis, eepos joka jokaisen suomalaisen tulee nähdä ja myöskin usein televisiossa näyttää loputtomasti. Monta asiaa jotka pompsahtavat silmille kuin niin monessa muussa projektissa Suomen maassa yhä uudestaan. Yksityinen raha tulee miehiltä, suuret projektit ovat miesten, elokuvan tekijäkaarti on miehiä, sota on miesten jossa kuolevat myös lapset ja naiset, nuo sivulliset. Varma tuotto, varma kaato, varman päälle ja kättä päälle. Niin kaveripiirissä tätä ei ole sovittu ja suunniteltu vaan rahoittajat ovat kaveripiirin ulkopuolisia. Näin ainakin Helsingin Sanomien jutussa (19.8.2015) luvattiin. Mikään ei kuitenkaan yllätä kuin tuo varma yllätyksettömyys. Se on niin tasan satavarmaa että olen miettinyt mistä tämä maa saa energiansa jauhaa yhtä ja samaa ja pitää sitä maailman parhaimpana, mistä te löydätte tuon pöyhkeyden kuvitella että iänikuinen on hyvä ja sitä kannattaa kierrättää yhä uudestaan ja uudestaan? Suur-Suomi, suurin suomalainen sotilas, suurmies, suursota, suuri ohjaaja neropattimies.

Mitä taiteen tukemiseen tulee, tuoton varmistelemiseksi ei kannata tukea taidetta, tuottoa harvoin tulee miljoonittain paitsi tietysti varmoista nakeista, ehkä. Taidetta ei ensisijaisesti tehdä rahan takia. Jos raha on ensisijainen taiteentekemisen tarkoitus, voimme kysyä millaista laatua ja vastinetta saamme, miksi taidetta tarvitsemme ja teemme. Minulle on syntynyt kuva taiteen tukemisesta Suomessa, että tuetaan projekteja joista saada varmasti tuotos, tuote joka on markkinoitavissa ja myytävissä, koska kuinkas muuten se taidetta olisi eli luotetaan varmoihin tekijöihin eli nimiin jotka pääsevät esille. Alan ymmärtää miksi maan kulttuuri on jumissa ja taitaa olla sitä vielä melko kauan aikaa. Kun tuetaan taidetta tukijalla ei tule olla oma lehmä ojassa. Hollywoodin apinoiminen on ilmeisesti tullut jäädäkseen, koska täällä ollaan niin pieniä että on oltava mahtava, ettei näyttäisi niin pieneltä.