Mikä on sallittua ja mikä ei. Sallittua on rakentaa mielenerämaata. Sallittua on pyhittää kuin turvallisena ja hyvänä julkinen tila kuluttamiselle ja massablokeille, jotka ottavat meidät haltuunsa mielinä, ajatuksena ettei asialle voi tehdä mitään. Kuluttamiseen kannustavaa julkista tilaa hallitsee yksinkertaisuus ja selkeys materiaalien, värien, ideoiden, assosiaatioiden ja tulevaisuusvisioiden suhteen. Se, mitä rakennamme säilyy useita vuosikymmeniä paikallaan. Suuntamme on yksinkertaistaa kuinka liikumme, ajattelemme, suhtaudumme julkiseen tilaa. Kuinka julkisessa tilassa ollaan ja mitä siellä tehdään. Suunta on yksilöllisyyden, omaperäisyyden, kulttuurin ja variaation latistaminen, litistäminen ja unohtaminen vähemmän tärkeinä, kaupanteon tiellä olevina. Kauppa ja kasvutalous tarvitsevat massan ihmisiä, jotka turvallisuushakuisesti saavat tyydytystä hankkiessaan, kuluttaessaan. Hankinnoissaan, jotka ovat sidoksissa jatkuvasti muuttuviin trendeihin, jotka luovat illuusion moninaisuudesta ja yksilöllisyydestä. Toimiessamme niin, että se mitä omistamme, on se mitä olemme. Ison toimijan määräyksen alaisina kuvittelemme löytävämme onnen, koska voimme täyttää materiaaliset haaveemme ja tulla hyväksytyiksi ulkoisen kuvan kautta. Yksilöllisyys ja omavaltaisuus alkavat olla uhkia. Se näkyy kritiikin särmättömyytenä, puutteena ja näkymättömyytenä.