Lakkaammeko kuvittelemasta jossakin elämme vaiheessa vai muuttuvatko kuvitelmamme aikuisuudessa? Mistä kuvitelmat tulevat ja miksi sanalla kuvitelma on hiukan negatiivinen kaiku? Siksikö että kuvitelma on vain kuvitelmaa? Onko haave parempi sana tai unelma? Emmekö aikuisina uskalla kuvitella samoin kuin nuorena ja lapsena vai liittyykö aikuisuuteen lapsuuden ja nuoruuden halveksunta, kuvittelun halveksunta turhana, tavoittamattomana ja hyödyttömänä. Lasten ja nuorten kuvittelu on vapaampaa aikusten materiaalihakuisista unelmista, järjestyksen ja menestyksen kaipuusta. Aikuisten kuvitelmat vaikuttavat jälkikasvun kuvitelmiin, aikuiset olettavat lastensa omaavan samat haaveet ja halut. Riippuu lapsesta alistuukoo hän täysikasvuisten tahtoon, sääntöihin ja aikuisten mielivaltaan.

Graffiti on kaupungin kuvittamista, omankädenoikeutta betonikonstruktiossa. Graffititaiteilija kuvittaa kuvitelmia, olotiloja ja ajatuksensa tuntemattomana taiteilijana kaikkien nähtäväksi. Katutaide on kaupungin ajattelun ja kokemisen rajojen puskemista laajemmalle, oman henkisen ja fyysisen tilan löytämistä, vallan ja omien taitojen käyttöönottamista julkisessa tilassa.