Äärellä tuntuu olevan kummallinen toiston kaava, se tapahtuu uudestaan ja uudestaan. En siedä epäoikeudenmukaisuutta, epärehellisyyttä, miksi sellaista tarvitsisi sietää kenenkään, siis tuota elämän perusmutaa? Mikään ei muutu paremmaksi ellei joku tee jotakin muutoksen aikaan saamiseksi, muutoksen parempaan, tasa-arvoisempaan. Mudassa seison, istun, painin, ja varmaan tulen niin tekemään joskus toistekin, mitä nyt yhtään olen tullut elämässä huomaamaan, niin kaikki paska toistuu. Voin kertoa mutakylpy ei ole suositeltavaa, mutta jos muuta vaihtoehtoa ei ole niin sinne.. On puolustettava sitä minkä katsoo arvokkaaksi. Jos se on ääressä olemista, niin olen ääressä, syön ja juon vasemmalla kädellä. Ääriä on monia, kuten tapoja mitata missä raja kulkee. Kun on kyse busineksestä nimeltä taide, jossa pelataan pääasiassa rahalla ja suhteilla, nimenomaan pelataan, minun taiteilijana on hyvä itse tietää mikä on hyvää ja mikä ei. Minä yksin vastaan tekemisistäni. Olisi hyvä jos niin tekisi kukin tykönänsä. Julkisia varoja käyttävillä vastuunkantajilla vastuu on painava juttu, siksi rehellisellä pelillä voitetaan, avoimuudella ja nöyryydellä. Jos se on joku ääri tai mahdottomuus, niin olen syvästi pahoillani ja toivon järjen käytön lisääntyvän päättävissä päissä. Toivon myöskin pelaamisen vähenevän, käsittämättömän syyttelyn. Ne, jotka toimivat väärin, voisivat joskus myöntää toimineensa väärin ja pohtia kuinka tehdä toisin, ettei menisi uudestaan päin helvettiä.