Majat ovat monimuotoisuudessaan herättäneet uteliaisuuteni. Majat ovat kuvittelun paikkoja, kuviteltuja rakennuksia, omaehtoisia rakennelmia. Mielenkiintoinen on majojen ja lasten suhde rakennettuun ympäristöön, millä tavalla lapset ottavat paikkansa tai heidän annetaan ottaa paikkansa. Majat olen useimmiten löytänyt kerrostalolähiöiden metsistä kuljeskelemalla. Lapset myöskin löytävät tiensä lähiön läheiseen metsään, risukkoon autotallin takana tai joutomaalle, jotka ovat hengeltään vapaita alueita. Majojen kuvaamisen olen kokenut huolettomuuden, vapauden, irrallisuuden, toiseuden ja ulkopuolisuuden kuvaamisena, vaikka majat eivät näistä syistä syntyneitä olisikaan. Ne ovat sielunkuvia ja ‘luonnollisia’ rakennelmia, yksityisiä haaveiluja, utopioita, piiloja, pesiä, suojia tai yksinkertaisesti leikkipaikkoja. Majan rakentaminen on prosessi, jonka lopputulos on yllätyksellinen ja johtaa uusiin ideoihin ja hyvänolon tunteeseen itse tekemisestä ja omasta saavutuksesta, oman ideansa toteutuksesta. Majakulttuurissa viehättävää on vaivattomuus, jolla mielikuvitusmaailma rakentuu yksinkertaisista lähellä olevista materiaaleista ilman valmiiksi annettua kaavaa ja rahaa. Se, mitä ei osaa tai ei ole, täytyy kuvitella ja tehdä. Muutama oksa tekee asumuksen, villalangalla saa aikaan tilan, johon mennä sisään.

Huts in their variety have woken up my curiosity. Huts are places of imagination, imaginary buildings, spontaneous constructions to play in and with. Interesting is the relation between huts and the constructed environment, children’s relation to the built environment, how kids take their place or are let to take their place, how much space there is to invent. Huts I have mostly found in the suburbs wandering, also kids find their way to the woods close to suburbs, to thickets behind garages and to wastelands, which are free zones spiritually, abandoned in their feel. Photographing huts I have found picturing a carefree state, picturing freedom of imagining, detachment, independence, otherness and outsiderness, even though those characteristics wouldn’t be reasons for making a playground with a hut. They are to my mind images of one’s soul, natural constructions using intuition, private hideaways, dreamy and sudden, ideas to place oneself in, utopias, nests, shelters and just places of play etc. Building a hut is a process which end-result is surprising bringing feeling of success and joy of having made and been able to realize ideas of one’s own. Charming is the effortlessness how imaginary world is built from simple materials nearby without a ready-given plan and money.

What you do not have can be imagined and self-made. Few branches make a dwelling, woollen thread can make a space to go in.