A poem for thesis: Click!!
A poem for thesis: Click!!

Pilkuiksi. Soitin hänelle. Tahrasin joka paikan, luurin, korvani. Hänellä ei ollut oikeutta, hän luuli että oli. Miksi puhua verestä? Mistä muustakaan. Kuulen sen hänen äänestään. Hän pelottaa minua. Inhottaa. Rakkaudettomuus. Jään jättämiä jälkiä, hyödyttömyys, negatiivisia rakoja, rakkoja.
Nipples pressed against her blouse, I could see them. She didn’t mind. She looked straight at me. I felt the desire to lick her garments. Feeling happy to have her close to me.
Ja vastaus on.. niin olex sä se huura? No en ole.
How often I have heard the phrase artists are fragile, or drunk, unstable with strong libido, unreliable, weird so that one has to be checked out if one can come to a fancy dinner party with curators etc. Yes, as an artist I’m a special fairy, broken, available for any kinds of use, because I’m desperate to succeed. How did you know.
How about that for irony. What if you guys update to this decade. How fragile am I?
Aina on jotakin hävettävää. oli se sitten kävelytapa, kummalliset vaatteet, jotakin mitä sanoin tai tein. Se pitää meidät ruodussa ja hävettäviä asioita täytyy tehdä piilossa. Jotkut odottavat että tuo toinen mokaa. Mokailu on hävettävää. Ai niin kerran avajaisissa oli ensin hirveä meteli ja sitten kun jouduin huutamaan jotakin tulikin yht’äkkiä hiljaista. Voi minuta. Melko epähienoa. Miksi häpeämme niin paljon? Mitä eriytyneempi ja suppeampi seurakunta, sen suorempi tikku.
Niin että, Ime mun munaa! Avajaisissa. (She’s crazy.)
| 9. | 99 |
Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.