Jäljen haju, katselin kaupungin reikää. Jäät olivat myöhässä. Harakat huutavat: henget kävelevät ilmassa pienten puiden metsässä. Talvehtivat kasvit riekkuvat ilman kosteudessa. Kosteus saa lumen tuoksumaan lennolle.
Päin kaikua, sammunutta hormia, palanutta sahaa, mustunutta rautaa, nimettömiä hajuja. Kova maisema, jonka siunaavat joki ja kirkko. Heitin kirveen ikkunastani sateen jälkiin, rasvan ja pölyn armon raskaan kirjan. Olin täysi lasillinen punssia, siis tavallaan hyvä ja täysi, valmis nautittavaksi.
Huoneessani asui kanssani alaston pitkä mies. Hän ei uskaltanut mennä ulos, koska oli menettänyt suojuksensa. Hän kosketti joka kohtaani, hengitti samaa ilmaa.
Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.