En voi olla hämmästelemättä sitä tahtoa, jolla ihmiset ajattelevat oman uskonsa johonkin olevan ainoa oikea uskottava totuus ja muuttumaton, suorastaan pyhä. Tämä tapahtuu täysin arkitasolla joka päivä ostoksilla, töissä, koulussa ja kotona. Oli kyseessä ajatus siitä kuinka elää, uskonto, poliittinen ideologia, elämänasenne, asenne toisia ihmisiä kohtaan luutuneita käsityksiä on lähes mahdotonta muuttaa. Halu uskoa olevansa täydellisen oikeassa on hyväksyttävämpää kuin etsiä oikeita vastauksia, epäillä omaa kantaansa ja ajatusmaailmaansa. Vihainen, kaunainen itsepuolustus ja itsepetos jossa elämme, ilman ajatustakaan siitä, että se mitä tekee voisi olla väärin, ilman halua tehdä toisin, koska helpomminkin pääsee. Toinen vaihtoehto on, että olemme niin itserakkaita ja mukavuudenhaluisia ettemme pysty emmekä halua kieltää itseltämme kidutuksen ja pahanteon tuomaa iloa. Usko omaan edistyksellisyyteen ja kykyihin voi olla sokeuttava. Usko omaan itseen ja omiin päätelmiin suorastaan sokea, myöntää väärässä oloaan, kun ei voi tehdä menettämättä modernia identiteettiään, kasvojaan, kokoan, joka on kasvanut roskan päälle.