Infant terrible

infant terrible

She is a she. She must be careful and strain herself. When she does things not permitted for girls she is putting something out of balance and finding stability of her own, which is incomprehensible, unsafe and exciting. Norms for girl behavior are very strict, therefore they are fairly simple to break, if one has the nerve to do it and become infant terrible. Punishments will of course be severe, results somewhat expected and the girl will be shut out as she is improper, stupid, intolerable, smelly and dirty, always in trouble for testing limits set by adults. In the end all she tests is herself and where she can go with small gestures, small cracks in reality, cracks made by her that got bigger.

She farts loudly in a restaurant (small farts smell the worst, but bigger farts make a disturbing element in a sophisticated environment). She starts singing in a bus when everyone else is silent, unexpected noise and clearly retarded. She pours milk on the table and strikes the glass out on the parquet leaving a dent on it. Naughty girl, what is wrong with you. Is that all what happens? It does not take much to become a talking topic. She sees woman on a balcony below her and pours water on her head.

Polun idea 2004, tekokustannukset 6 euroa.

Se, että raha pelaa niin isoa roolia ihan missä vaan, tekee ‘asian’ silmille heittämisestä, rahan ‘ongelmasta’ herkullisen ja toisaalta helvetin surullisen. Se, että ihminen mitataan hiuksista kenkiin suoralla silmien ja pään liikkeellä, tekee ‘asiasta’, ‘ongelmasta’ hyvin henkilökohtaisen ja kertoo millaisessa yhteiskunnassa elämme ja mikä on ihmisille tärkeää. Kyräilyyn minkälaisia tavaroita ihmisellä on ja mitä ne kertovat hänestä, ei totu, vaan synnyttää sellaisen raivon, että teoksia lähtee vain syntymään, ei voi muuta kuin nauraa tyhmyydelle. Ei ole siis ihme, että köyhyys ahdistaa ja hävettää, siinä ei nähdä mitään hyvää, vaikka kulutamme kahdeksan maapalloa, haluamme kaikki samat vehkeet ja elintason. Minulle niukkuus on ollut inspiraation lähde, ei lamaannuttava kokemus, ilmeisesti koska en muuta ole kokenut. Olen ollut köyhä aina ja minun pitäisi edelleen hävetä itseäni? Materiaalisen ja etenkin henkisen tuen vähyys Suomessa varmasti lannistaa heikomman ihmisen, uskon että niin on tarkoituskin. Performanssi ja runous ovat olleen halvimpia ja mahtavimpia taidemuotoja itselleni, juuri anarkistisen silmille heittämisen ilosta. Ajatuksesta mitä minulla on, on lähdettävä, ja mitä minulla pitäisi olla, on tekemisen hetkessä niin turha ajatus, että ideoissa on paljon mitä tarvitsen.

Itse siis olen tarvinnut rahaa taiteilijana näyttelykustannuksiin. Hakea vuosiapurahoja projekteihin jotka pitäisi olla valmiiksi ajateltuja vuosia ennen: ei ole minun tapani tehdä, joten voimassaoleva apurahajärjestelmä ei palvele kaltaistani taiteilijaa, kuten ei myöskään se fakta, että saatu apuraha on voitonmerkki eli kertoo tasosta eli rahalla määritellään ammattitaito ja ammattilaisuus. Taiteessa raha on vielä hiukan eri juttu, koska ala on hyvin ennakkoluuloinen, konservatiivinen ja hitaasti uudistuva, jossa se kenet tuntee, missä asuu ja mistä on valmistunut vaikuttavat hyvin paljon miten pärjää. On myös selvää, että on ongelmallista löytää ostavia asiakkaita tuntemattoman taiteilijan installaatiolle ja jolle hinnan esillelaitto tuhoaa näyttelyn jota ajattelin ja tekee tilaan myyntinäyttelyn, koska se kaikki mitä on esillä, on se kokonaisuus, mitä taiteilija haluaa kertoa. Idiootiksi haukkuminenkaan ei auta, kun haukkuja ei ymmärrä eroa myyntinäyttelyn ja taidenäyttelyn välillä ja mitä väliä tällaisilla yksityiskohdilla on. Rahasta puhuminen taiteessa on vaikeaa, siitä kertoo, että ensisijaisesti yliopistossa tulonlähteenä taiteilijoille pidetään apurahoja. Taiteilijoille on edelleen ne vanhat tavat tehdä rahaa ja innovaatioyliopisto ei rahanteon uudelleen ajatteluun millään tavalla ymmärrä ottaa osaa taiteen osalta. He pitävät nykyisestä systeemistä ja haluavat pitää sen, kuten myös vanhoillisen ajatuksen taiteilijasta joka joko menestyy tai tuhoutuu tai vain unohtuu (olankohautus ja voi voi). Aivan kuin olisi kadonnut ymmärrys, että suurin osa apurahoista taiteilijoille on taiteen teko ja esitys kustannuksiin, ei elämiseen, eli minun pitäisi saada myyntituloja, eikö niin. Näitä taiteilijan realiteetteja ei ymmärrä taiteen ulkopuolinen lainkaan, ja on outoa, ettei niitä ymmärretä yliopistossakaan. Ajatuskehä on samanlainen toistuvasti vuodesta toiseen vastaani tulevilla ihmisillä. Selitän tämän ongelman nyt tässä, koska olen asian selittämiseen vitun kyllästynyt. Myöskin kuinka naiset ja miehet pärjäävät taiteessa on valtava merkitys ja on yhä jatkuva juopa.

Rahattomuus ja niukkuus siis ovat tekemisessäni hyvin keskiössä, koska kohtaan halveksuntaa edelleen yhtenään, tiedäthän, ihminen joka ei ole onnistunut muuttamaan osaamistaan rahaksi, on huono. Tyhjästä nyhjäämisessä on siis kiteytettynä paljon inhoa ja naurua sitä typeryyttä kohtaan, että raha mittaa erinomaisuutta, laatua, paremmuutta, kiinnostavuutta, osaamista jne., myöskin iloa, kuinka paljon voimaa ja kekseliäisyyttä ihmisessä voi olla kaikesta huolimatta, koska en koskaan suostu uskomaan, että rahatukku on lupaus hyvästä, toki se helpottaa asioita, mutta parhaat työni ovat syntyneet asioista, jotka on joko heitetty pois tai laitettu myytäväksi kirpputorille. Se on totaalinen vastalause latteudelle, elitismille, mittareillemme joilla toisiamme katsomme ja kuinka köyhää inhoamme niin totaalisesti, että ei ole muuta mahdollisuutta kuin haistattaa paskat ja tehdä juuri sitä ominta juttua. Kaikki valta lannistumattomuudelle ja mielikuvitukselle! Mielikuvitus, joka on todella katoava luonnonvara. Onhan sulla omia ideoita, onhan?

River of no return

How many takes?
She was very sweet. She was a comedian. She was very shy. She was fuck me. She was very uncomfortable. She was convinced, she was not very sexy and pretty. She didn’t have an aura of sexiness about her. There was some magic about her, she would play at it. She would burlesque it. She seemed like a lost child. It seemed to her like Alice in Wonderland and she could not believe it. Anybody was very serious about her. She really felt she didn’t have the inner qualifications to fulfil the image of a sex goddess. She thought that the whole thing was a lie, because it was not her. She would never feel worthy. She was very very difficult. She was vulnerable. She was weak. She was teary. She was struggling. She was falling apart. She was hurt. She was an addict. She was needy. She was difficult. She was in pain. She was adorable. She was drunk. She was nice. She was childlike. She was late. She was lovely. She was hanging on. She was calling me. She was calling everybody. She was caring. She was unprofessional. She was sexy. She was beautiful. She was funny. She was doing the thing that was wanted of her, she was not doing what she wanted.