Miljoonas tai ensimmäinen

24 huhtikuun, 20187 huhtikuun, 2018 | Henna Timanttimetsä

Puhkaiseva katuvalo on kirkaus tähti Männistönkujalla. Läpitunkeva tönäisee minut
näyttää maailman minulle
aika pienen
painun alas hissillä.
Spraymaali paisuu ikkunan läpi,
tagi pullistuneena varjona oranssissa seinässä,
leijuu jonkunlainen lattiavahaparfymoitu glow, rappukäytävän seinä on varjokoristeltu Love-tagilla.
Minut on koristeltu kun kävelen ohi, kulkijan pinkeä leimasin joka on siinä vain iltaisin.
Hetkeen ei tuntunut talvi.
Ei-ketään ja sitten auto,
äkkinäiset kasvot ja palavat savukkeet, pysyvä itäminen
talvella
betoniportaalla tupakoiden, ei muuta tapahtunut.

Muistiinpanoja Kuvasta Sensibility and i fucking love you, to be continued…

23 huhtikuun, 20187 huhtikuun, 2018 | Henna Timanttimetsä

Sinä nukut, minä valvon.
Nostat peittoa ja kosketat takamustani unessa, minä vain katson sinua kun olet täysin poissa, mutta siinä.
Epätasaisuuksia jousissa karkeuksia sanoissa selityksiä jalkapohjissa,
kylmiä veitsiä ja haarukoita, joilla tutkia näitä reikiä. Senkin marttyyri, karvoja suussa violetteja läikkiä siellä täällä, tasaista hengitystä.
Nautiskelijoiden suonet ovat putouksia rasvalle, kiinalainen sumu jossa haiden pyrstöt saavat aikaan hyvänmakuisen liemen, ohjaa liikennettä haisevalla joella, hengität niskaani huokosten läpi, minun lävitseni, etkä tajua.
Juoksemme portaat ylös ja alas kunnes henki ei kulje, monen peiton alla kunnes on hiki.
Huomenna tulet taas. Et varmaan usko, IadoreYou.
Tiedät jokaisen salasanan
murtuneita kohtia ja ajattelet että teen pommeja. Hajuja ja ääniä, nappien paikkoja, ihmettelyä ääneen. Pitelin kuvaa valaasta edessäni.
Istun eikä minua erota. Enkä ehkä edes istu.
Mikään ei ole valmista. Ikinä. Ei edes tämä kirjoitelma.
Puhallan niinkuin, paitsi että olen oikeasti ja minun on hengitettävä normaalisti.
Näytä vain hampaitasi, minä hymyilen, saat minut nauramaan.
Pullo putosi pöydältäni. Kuitenkin siinä olet edelleen. Purista niin että jää jälki.

Mitä savi on? Luomisen symboli.
Kun katson alas maa kumisaappaissa näyttää surulliselta,
liimaantuneet lehdet kengissäni kävellessäni ruohossa
mietin ikääni taskussani pullonkorkki.
Mistä pitäisin kiinni?
Piirrän ilmaan, elefantti kaatuu mutaan. En kuvittele, kirjoitan mitätapahtuu ja se haisee maalle.

Päivän sivu

20 maaliskuun, 201821 lokakuun, 2019 | Henna Timanttimetsä

Liikkuva, raapimisjälkien koskettava näky, istun, en tee muuta kuin.
Ajattelin, kävelin monena päivänä saadakseni sinut kiinni, ollakseni siellä, tarkistin aikataulut, mustassa takissa kuin paikoissa joissa näkymättömät juovat, tai harhaiset tai toiveikkaat. Toiset asiat tapahtuvat, toiset juuttuvat omakohtaisiin ongelmiin.
Katselin tulevaa ohjelmistoa, sata tulennielijää, nuorallatanssijoita, alushousujen vilahduksia, kova hydrauliikka, spreijattu ja betonikuula. Julkisesti osuu seinään ja kaikki vain sietävät sen äänen, moukaroinnin. Ei se kuitenkaan minuun osu.

Heitin kirveen ikkunasta, sateen jälkiin, säpäleisiin valmiisiin, rasvan ja pölyn, armon raskaan kirjan. Olin täysi lasillinen punssia.

Jäljen haju, kaupungin reikä, kaupunkilintu peseytyi lätäkössä, sulassa vedessä jään reunalta. Harakat huutavat, lujempaa, kävelevät ilmassa, pienten puiden metsässä, kosteus saa ilman tuoksumaan lennolle. Päin kaikua, päin hormia, päin kovaa maisemaa, siunattu joki ja kirkko.

Taskussa puhelin sydän

15 maaliskuun, 201815 maaliskuun, 2018 | Henna Timanttimetsä

Kartonkimainosteksti, josta kirjoitin muistiin, On the edge of Nigaraguan rainforest, ja josta jatkoin koiraan, joka on koulutettu seisomaan istuvaa lintua.

Mocha pocha, kiitos.
ilmastoinnissa liikahteleva sämpyläpaperi
lusikanjälkiä lasikupeissa
suklaanpalasia suunpielestä

ASTUIN SISÄÄN. ISTUIN VAPAALLE PENKILLE. JOKU LAULOI YKSINÄISYYDESTÄÄN JA näytti onnelliselta LAULAESSAAN. LIKAINEN TUKKA, SÄTEILEVÄ NAAMA, VENYNYT VAATE, KEHO, JOKA OLI LÄHDÖSSÄ, mutta pää ei kyennyt liikkumaan muuten kuin suun kohdalta.

Milloin sodassa, milloin rakkaudessa milloin missäkin. Taskussa puhelin sydän, jota odotan.
Kosketan, avaan sen.
RIKO SLIIKE, persikat puuttuu.

IN OUR HEARTS KYSEINEN HENKILÖ NIM.MERKKI NASTY HEMORRIDGE VÄHÄN SIINÄ SITÄ ROSKISTA HEILUTTELIT,,, VIRTAA VERI JA OLUT. HOTELLILLA EI OLLUT VIELÄKÄÄN PATJOJA. ONKO MISS FINLANDILLA KOMMENTOITAVAA? IHAN SKANDAALIMAISTA. MV.

Tänään tajunnanvirtaa + TV-tarjonta yhdistelmäperäkärry. Päivän lause – Hulluudella on miljoonat kasvot; tähän mieheen liittyy parkkipaikalla oleva tumma mersu, josta löytyi tän jätkän lompakko ja katkaistu haulikko. On ollu kaikenlaista projektia. SEIS!! Maahan, maahan!! Otimme hänet kiinni.

sittensittensittensittensittenglad glad, glad, dgal lgda glda agld jne jne

nain lisata hyvaa mielta ja ihmisten jaksamista ja elamanhallintaa.

PAISTINPANNULLA ENNEN OVEN SULKEUTUMISTA JA SANAHARKAN JÄLKEEN, TAI EHKÄ MUISTI VÄÄRIN JA LIIOITTELI KERTOMUSTA, KOSKA RAUTAINEN PAISTINPANNU OSUESSAAN TEKEE PAHAA JÄLKEÄ. LYÖNTI MENI OHI, VOIMAKAS HUITAISU SAMANAIKAISESTI OVEN SULKEUDUTTUA LÄIMÄHTÄEN. OVI VÄLISSÄ. OVESSA KELTAISTA KUVIOITUA LASIA, JONKA LÄPI IHMINEN ON VAIN TUMMA HAHMO, KUKA LIE. EHKÄ SEN HAHMON NIMI OLI JOKU PYHÄ.

LAUSEITA PUHELIMESTA

12 maaliskuun, 20187 maaliskuun, 2018 | Henna Timanttimetsä

KUINKA PALJON PULPUTUSTA! ULKOPUOLELLANI KULKI VERENI, HALUTEN KESKUSTELLA KANSSANI, LEVITÄ PÖYDÄLLE, vaatteille ja värjätä minut ulkopuolelta.

Pilkuiksi. Soitin hänelle. Tahrasin joka paikan, luurin, korvani. Hänellä ei ollut oikeutta, hän luuli että oli. Miksi puhua verestä? Mistä muustakaan. Kuulen sen hänen äänestään. Hän pelottaa minua. Inhottaa. Rakkaudettomuus, verettömyys ja veri inhottaa jostakin syystä, haju, niljaisuus, hengettömyys, lopullisuus ja loppuminen. Jään jättämiä jälkiä, hyödyttömyys, negatiivisia rakoja, rakkoja, kalvoja ja limaa.
Nipples pressed against her blouse, I could see them. She didn’t mind. She looked straight at me. I felt the desire to lick her garments. Feeling happy to have her close to me.

Onnellinen mies, parvi kirkkaanvihreitä viivoja yhdessä ja samassa, nopeita,
lintuja, seksiä ja voltteja kahvilan pöydällä aamulla,
altis unohtelemaan mitä piti tehdä ja milloin.
Rivi navetan ikkunoita bussin ikkunassa kun menin aamulla ohi, navetta on voimakas kokemus, vaikka olenkin ohikulkija.
En voi olla sumu, mutta voin olla lilja.
Nojaan viestiin: olet mitä olet, paljonko voit siitä itse päättää.
Aseman ovet kuulostavat sateen kohinalta, tarkistan tuijottamalla sataako. Olen nukkunut koko päivän, olin niin väsynyt.
Raajojen liikuttaminen.
Onnellineninenionionnee.
Onni on asenne.
Asenne ase, otin, sirotin, asetti, tassi, aterin, metalli.

Pakettiauto tien reunassa, ovet auki, eikä ketään missään. Pysähtynyt auki jatkuva Nurmikko, kyltti, harmaa teippi auton kyljessä, käännös, tie. Silmäni eivät pysy auki, olen törmännyt en mihinkään niin painavaan, liikkumattomaan, epäilyyn, ihmetykseen, kuin ohitukseen. Pelästynyt peili. Usko omaan erehtymättömyyteensä on paha virhe.

Sipulikastike

3 maaliskuun, 201827 helmikuun, 2018 | Henna Timanttimetsä

Unohdin avaimeni, hitto. Painaudun oveani vasten, ajattelin
haistelin puuta, joka se oli ollut, syitä.

Kokeilin kädelläni postiluukkua, numero puuttuu, pleksi rikki josta rikosta numero oli tipahtanut ja kadonnut.
Tunnustelen hetkeä kun kukaan ei avaa.

Lehtiä, kasa vaatteita, jotka eivät ne mahdu minnekään näkyy luukusta. Se on jotenkin minua. Niin kapea kaistale josta katsoa sisään.
Tämä on hiljainen talo, paitsi sunnuntaisin naapurin vanha pariskunta kuuntelee jumalanpalveluksen voimalla ja öinä kun nuori pari nai kuuluu voihke, muuten ei kuulu mitään tai
vettä, vettä ja pesukone, askelia, juoksua portaissa, tuoksua, ruuan pohjaanpalaminen, käryä.

Vein roskat. Kävin kaupassa, lapset leikkivät pihalla.
Kaikesta lähtee ääni,
joku osuu johonkin.
Mitä tein päivän aikana,
ajattelin sinua.
Hölmöä,
oletko edes olemassa,
iho ikkunaa vasten tuntuu viileältä, pisaroita,
harmaa päivä.