Orlando on noussut ajankohtaiseksi elokuvaksi, ei siksi, että se mestarillisesti käsittelee aristokraattisena naisena elämistä vuosisatojen saatossa, vanhenemista ja ajan kulumista, vaan päähenkilön sukupuolen vaihtumisen johdosta, mikä elokuvassa on mahdollista. Elokuva painottaa sukupuolen merkitystä, kuinka elämässä on mahdollista saavuttaa asioita ja mitkä seikat tähän vaikuttavat, ei mielestäni sukupuolen korjaamista toiseksi, mutta vaihdoksella voi toki saavuttaa jotakin, mitä edelleen seuraamme, mitä se on. Mutta ei faktoilla olekaan suurta merkitystä tässä keskustelussa. Olemme eläneet vain hetken aikaa ajanjaksoa, että nainen on voinut omistaa omaisuutta, ottaa avioeron, olla yksinhuoltaja, oikeus lapsiinsa on myös nuori asia, oikeus valita oma ammattinsa jne. Ihmisen oikeudet on pitkä lista oikeuksia. Kaiken kaikkiaan päätösvalta ja omistusoikeus on ollut miehellä, kuten oikeus ja mahdollisuus ajatella, puhua, kirjoittaa, lukea, opiskella ja tehdä mitä haluaa. Nämä ovat hyvin elämää määritteleviä, perustavanlaatuisia asioita elämässä ja mielestäni näitä asioita elokuva käy läpi ajan kanssa eli historian läpi, että nainen voi housut jalassa ajaa moottoripyörällä ja valita paikkansa on saavutus. Homomies laulamassa naisen äänellä vähentää sukupuolten erilaisuuden painotusta, mikä on ollut sukupuolten välisen kuilun puuttuva lenkki: naisellisuus miehessä ja miehisyys naisessa. Jotakin kiellettyä ja siksi kiinnostavaa ja aristokraateille hauskaa. Klassinen Orlando-kuva Tilda Swintonista juoksemassa ylimysnaisen asussa pensaslabyrintissa kuvaa naisen tilannetta: ei ole mitään minne juosta karkuun. Että se olisi transnainen, on moninkerroin tylsempi ja yleisempi kysymys ihmisestä ja hänen valinnoistaan ja karkuun juoksemisesta. Ihminen ei tosiaan pääse ihmisyyttä pakoon eikä sen hirveyksiä: kysymyksiä, kuka minä olen ja miksi minä olen se, mikä olen. Nainen ei ole voinut valita ja nainen tekemässä asioita, on edelleen kiinnostava tapaus: mitä hän tekee ja miksi hän tekee, mitä tekee?
Orlando on taide-elokuva, joka saa esteettisen innoituksensa maalaustaiteesta. Orlando poseeraa tulevan vaimonsa kanssa kuin maalauksessa ja morsiamen nenästä päätellen kyseessä on järkiavioliitto. Naisen rumuus ja mitä rumuus on, on ikuisuuskysymys ja ongelma. Parinvalinta on paljon muutakin kuin ulkonäkö, mikä tässä hetkessä vaikuttaa aivan kuin moni ei tiedostaisi asiaa. He katsovat yhdessä kuvaa esi-isistään seinällä. Koomisuus ja Orlandon kömpelyys ovat hellyttäviä yksityiskohtia, käsien yhteenliittäminen ja liiton pysyvyys ovat Jumalan tahto ja asioita, jotka vain tapahtuvat ja ovat, hänelle tapahtuvat nämä asiat, hän on syntynyt asemaansa ja niin on oleva. Monimutkaisuus on nykyihmisen ongelma.
Elokuva on tehty niin kauniisti, että naisen elämä näyttää romanttiselta seikkailulta, ei varsinaisesti traagiselta ja pettymykset asiaankuuluvilta. Ne on vain siedettävä. Transasian liittäminen tai ylipäänsä seksuaalivähemmistöjen osuus on mielestäni hyvin marginaalinen mauste, mikä pääasiaksi liittäminen myös väheksyy elokuvan naisasiaa melko huolettomasti, aivan kuten feminismin valjastaminen seksuaalivähemmistöjen ongelmien ratkaisijaksi. Sukupuolenvaihdos elokuvassa on kuin ihme, jonka johdosta Orlando nukkuu seitsemän päivää, eivätkä palvelijat saa häntä heräämään. Kun hän herää, hän ei ole enää kaunis mies, vaan Botticellin Venus, joka katselee itseään alastomana peilistä.
En liitä transliikettä feminismiin, se ei millään lailla puhu naisten puolesta, vaan miehen oikeudesta muuntautua naiseksi ja naisen mieheksi. Sukupuolten erot ovat niin isot, että muuntautuminen tarvitsee järeää teknologiaa. Kuinka metamorfoosi toteutetaan ja mikä on lopputulos, on jo tieteen tulos, ei luonnollinen muutos. Naisen oikeus muuntautua mieheksi ja miehen naiseksi on omituinen oikeus, mutta niin saa tehdä: mitä varten muutos tehdään ja mitä muutetaan? Ihminen saa kuvitella kaikenlaista itsestään nykyään, kun olemme vapaita valitsemaan ja päätymään elämään nukkena, mikä on hyvin aristikraattinen ajatus naisesta. Nainen miehenä kenties ei saa hyväksyntää kanssamieheiltä. Nainen on usein paljon pienikokoisempi ja sitä ei voi muuttaa. Täytyykö minun osallistua tähän kuvitelmaan ja näiden ihmisten olemassaolon ongelmiin? Mikä on luokkakokemus naiseudesta ja naisena olemisen muutoksesta ja miten naisena eläminen transajattelussa tapahtuu? Transformaatio, johon meidän pitäisi uskoa, ettemme loukkaa ketään, että se on täydellinen, eikä enää trans? Kokemus naisena ja tyttönä elämisestä ja tuntea itsensä sukupuolekseen, naiseksi ovat muutenkin mielestäni hyvin omituisia asioita ja liittyvät naisen kehoon ja kokemuksiin naisena elämisestä, mistä elokuvakin varsin tarkkanäköisesti puhuu eli sukupuolenvaihdos myös ihmeenä muuttaa ihmisen elämän varsin radikaalisti yhteiskunnan sääntöjen mukaan. Muuntautuminen elokuvassa viittaa myös naisen kehon muutoksiin, nainen itsenään muuntautuu luonnollisesti. Orlando on pöllämystynyt itsensä muutoksesta. Kirurgisesti toteutettuna sukupuolenvaihdos on hyvin kivulias ja kallis tapa elää kuten elokuva näyttää ja alkaa sanalla kuolema, se oli 1500-luvulla hyvin tavallinen asia. Ei sukupuolenvaihdos, vaan kuolema. Rakkaus ja kuolema liittyvät toisiinsa voimakkaan tunnereaktion aikaansaajina. On vaikea elää, kun rakkauteensa ei saa vastakaikua.
Vaatteiden vaihtuminen vuosisatojen mukaan ja naisen elämä ylimysten kautta katsottuna, on edelleen etuoikeutettujen historiaa, vaikkakin naisella siinäkin osassa ihmiskuntaa oli verrattain vähän oikeuksia eikä hänen älynsä ollut miehen tasolla, etuoikeus on ollut näyttää kauniilta ja olla vaan, ehkä luistella huvikseen, mutta ei tietenkään itsekseen. Halu muuttua naiseksi on siis omituinen, etuoikeutetusta asemasta alistettuun. Omituisuus seuraa Orlandoa. En tämänkään ajan maailmassa ymmärrä muuntautumisleikkiä muuten kuin seksin ja naiseuden fetissiarvon kautta ja hyvin narsistisena poseerauskulttuurin tekeleenä.
Myöskin elokuva alkaa kuningatar Elisabethin, Neitsytkuningattaren vanhuudesta, jonka hovissa Orlando on. Vanha kuningatar lipuu veneessä ja Orlando runoilee puunjuurella. Hänellä on aikaa kirjoittaa ja ottaa päiväunet. Orlandosta tulee Elisabethin suosikki ja kuningatar lahjoittaa Orlandolle talon, jonka on tarkoitus kulkea Orlandon perillisille. Vanha Elisabeth antaa yhden vaatimuksen, ettei Orlando vanhenisi ja kuihtuisi, vaan pysyisi ikuisesti nuorena, mikä sekin on hyvin ajankohtainen asia, hyvin ajankohtainen. Meillä on jo sen verran helpompi elämä, että nykyinen viisikymppinen näyttää huomattavasti ikäistään nuoremmalta, ei työn, ei kuoleman eikä sairauksien rasittamalta. Ruokamme on ylimysten ruokaa ja asumme luksustasoisissa asunnoissa, joista sata vuotta sitten haaveiltiin.
Tykkäämme vähätellä ja valittaa osaamme ja aina saada enemmän, mihin mielestäni nykyinen kipuilu liittyy ja ilmastonmuutos: mikään kirurginen toimenpide ei riitä kun etsitään kauneutta, äärimmäisyyttä, mahdottomuutta ja huomiota, rakkautta, joka on ihmiskunnan keskeinen kysymys: kuinka saada kaikki. Kauneuden tavoittelu ja sen merkityksen pohdinta on myös iso teema elokuvassa, ja se tarjoaa katsojalle mahdollisuuden syventyä kauneuteen, menneisyyteen ja mahdottoman mahdolliseksi tekemisen haaveeseen, mikä naisen oikeuksia ajatellen, on nimenomaan sitä. Se nostaa esiin kysymyksiä siitä, kenellä on varaa olla ja poseerata kauniina, minkä arvoista se on, jos se on elämäntarkoitus, elämäntapa ja keino menestyä, mikä on aristokraateille ollut naisen tehtävä ja tarkoitus, poseeraus ja päästä hyviin naimisiin. Olemme siis menossa taaksepäin, mitä naisena olemiseen tulee ja mikä on nainen. Luonnollisesti naisen tarkoitus on lisääntyä ja kasvattaa lapsia, hoitaa kotia, siitä vaan ei makseta palkkaa. Naisen voi konstruoida haluamallaan tavalla ja naisella on ideaali, mikä on hyvin sarjakuvamainen, tyypitetty ja tehty, elossa oleva nukke, joka ei vanhene.
Joko ei maksua ja ilma liittyy jotenkin tähän. Meidän on hengitettävä, mutta ei sillä elä. Millä täyttyä? Olla elossa ja tuntea elävänsä ovat eri asioita. Nykyihminen kaipaa vauhtia keinussaan.
Mitä runo voi ilmaista ja täytyy? On löydyttävä ja jos se on kuolemassa, mietittävä miksi. Keskeneräisyyden runollisuus on oltava tarkoituksellista ja on huomattava.
