Lasisten lampi

Modernit työtilat ja mielenkiintoinen työympäristö. Täällä haisee kasvava pilvi.

Sielunhoidonvalmentaja
lapiomies
yleislääkäri, videovastaanotto, mysteerikko
kasvokkainmarkkinoija
siivooja korjaamokohteeseen Peltolammille, eristäjä,
kaivinkoneenkuljettaja mittamies dementiakodin
johtaja työnjohtaja eläinlääkäri hieroja audionomi
legojenrakentelija kurottajankuljettaja, pidetty hevosnainen häränsilmänhalkeamat, lasten aapisesta puuttuu pissata ja paskantaa. Tiedetään mikä on keskivertokansalainen ja mitä hän haluaa, mitä hänen tulee osata ja tehdä.
Hemmottelua kaipaava lässyn lässyn. Ihminen joka kieltäytyy ymmärtämästä, sulkee ulkopuolelleen kaiken mitä ei halua ymmärtää. Ihminen joka haluaa tiettyjä asioita, jotka ovat kaikkien tiedossa ja joita monet muutkin haluavat. Tietää mitä haluaa ja saada se, saa sen.

Elämäni eläimet: kisulin näkö, suurikokoinen liero, hajuaisti on niin tarkka että haistaa lieron paksunkin maakerroksen läpi. Naistentauti, tanssivat What is love-biisin käsilaukkukasan ympärillä, tahtiin. T-paita-idea: luodinreikiä. Ei kovin uusi.

40% höyheniä

Keittiön lattialla saksin takkini vuoresta auki.
Se oli kuin hanhi, satutin sitä vaikka olin varovainen,
hihat levällään, takillakin on tunteet.
Toivoin kaakatusta, jotakin. Sano kaak. Päästä ääni, niin tiedän miltä sinusta tuntuu.
Puhu minulle takki lintu lintutakki, lentävä, leijuva, vaappuva.
Avoin haava ja kynityt untuvat lensivät kosketuksesta,
en voinut mitään
hallitsemattomalle
materiaalille
hallitsemattomalle.
Puhaltelin kevyitä pilviä verhoihin
kaappeja päin,
horsman kukinnot
rykelmissä hiukan ennen syksyä laukeavat hallitsemattomasti,
lempiojani, jonka takana pelto, tehdas ja järvi
tässä järjestyksessä.

Paitsi nyt on pimeää ja minulla on
sakset
joilla leikkiä
järjestyksestä ja siivosta viis
Mitä tapahtuu, kerään kamat muovikassiin, heitän pois.
Valokuva
prosessista, jossa tuhoan ja luon,
mikä muuttuu.
Tämä huone. Aika hajuttomia nämä untuvat kylläkin.
Löydänkö linnunosia sohvan alta.
Löydänkö lintua.

Tarve

Kirjat värien mukaan

mitä vanhempia kellastuneemmin sivuin
valon värjäämät kaiken mahdollisen mihin UV pystyy
Sormin joilla söit kastiketta ja riisiä, katselin kun
ja ajattelin että,
tarvitsen kriisin tehdäkseni tehdäkseni tämän sen nämä
tarvitsen sotkeutuneet sormesi kämmenesi paperin johon pyyhit viiksesi ja hörähdät
koiran humalaisen takki auki ilman rintakarvoja, kysymykset, kuinka monta enkeliä mahtuu nuppineulaan ja miksi ne ovat siellä? Valehtelijan joka ei soimaa itseään vaan nauraa mielensä pahoittaneen
sunnuntain
sateen
numeron-ei mitään asiaa
pullistukset takkien selkämyksissä joissakin kilpailuissa oman hyminäni kun kuljen
kun muut kuulevat
muistikirjani etten unohtaisi ja taas tunnen tylsyyden
jatkuvan muutoksen
minun on vaihdettava suuntaa pyörähdettävä kaaduttava nukuttava
sama uni kaksi kertaa
oltava töykeä kostettava kaadettava kuuma juoma syliin ja pöydälle
hävettävä lyötävä itseäni voitava pahoin
että olisin
naurettava että
itkettävä
kuljettava ympyrää ja pyyhittävä se pois.

Avaruus ja minä

Avaruus ja pää eivät erotu toisistaan, mietti hän sohvalla maaten. Mutta kumpaakaan en ymmärrä, vielä.
Toinen on lämmin, toinen kylmä.
Kumpikaan ei ole minun,
en hallitse itseäni täydellisesti, avaruutta
Mitä kaikkea minussa on, maistelija
vettä vettä vettä. Avaruus on dokumenttiohjelman sisältö taivaalla.
valopilkkuja aurinko kuu pimeys kylmyys.
Valtioita.
Ihmiset haluavat avaruuden. Mitä avaruus haluaa?

?Minne minä laajenee. Mikä on minä. Milloin minä synnyin, kun tuntuu ettei siitä ole niin kauan.
Minulla on halu pysyä koossa. Tuntuu kuin vasta heräsin. Olen kävellyt usvasta, jossa olen ja päätynyt sohvalle, katselemaan ikkunasta pimeään.

Leikkaus

Pidin siitä.
Hänen ajatuksensa, vaatteensa, otsaryppynsä, suun venytys roikkui seinällä. Täydellistä.
Täydellisesti ottaa päähän. Symmetrinen kusilaari, harmonia perseestä ja laiva saapui viheltäen. Kuvittelenko mä olevani joku vai mikä? Vie voitto.

Ah, Uutisia Venezuelasta, niitä tässä mietinkin.
Sijoituskulta, joka purjehtii uskomatonta! aluksena Atlantin poikki. Kuin juoksenteleva pitkähkö. Hop hop.
Uppoamatonta, ruostumatonta, saapuu satamaan eikä meinaa pysähtyä.
Kyntäjä.
Idea: Pidetääs juhlat, kaljat, tepastelua, vitsejä, avajaiset uudelle päivälle, saapumiselle, uusille aluille ja kommunisteille, ja kun niille, niin samalla kaikille muillekin äären kannattajille, mitäpä tasaisuudesta. Nostetaan kaikelle mitä on, mäkiä tai ojia.
Hiljaisuudessa hinataan alus suolle kurnuttavien lintujen, sammakoiden taivaalle katsomissessioihin!! vaatteet ooksillaaaa. (viimeinen sana laulaen).

Kermavaahtoa asfaltilla, nuole se.

Minä aukaisen ja suljen aukaisen ja suljen
Nälkä, kun avaan oven läimäytän sen kiinni
minulla on nälkä, syö hyvä ihminen äläkä huuda.
Mikään ei muutu.
Saatanan saatana, tee ruokaa, apua!
tiedän ja en, en halua
kaipauksellinen, valmis, ei saa olla. Ei saa heittäytyä. Minä heittäydyn tähän matolle, enkä nouse, en jaksa, ei huvita. En pääse minästäni, pullistuva minä, vain minä.

Tänään näin hirven. Ei usein kerrostalolähiössä näe
meidän oma hirvi
Kävin sohvalle makaamaan
kissanraapima
kissan herääminen kissamainen
vaappuva pää pitkät jalat,
autoilija juoksi metsään.

MitäonMitä onMitäon

Mitä on synnyttää hymyilevä lapsi lumiselle tielle ostoskeskuksen lähelle, päällä valkoinen yöpaita kuin teltta,
pipo ja punainen huppari. Harmaa päivä, tuntuva, märkä, hyinen, kuten usein siihen aikaan.
Voiko toivoa löytyä savusta? Mikä on toivon olemus? Se ei lopu. Se ei ole mahdollista, vaikka mitä tapahtuisi.

Kasvoni kertovat jotakin.
Ja kuinka häntä katson. Mitä sanon hänelle, jota en tunne?
Sanonko mitään, ehkä kysyn miksi (ja saan vastauksen, niin mitä, miksi) tai
katson taivasta ja sanon, “kauniita pilviä”
Varon olemasta kovin arkipäiväinen, mutta olen silti.
Pilvet ovat aina kauniita.
“Lempipilveni?”
“Maisemassa, toisella puolella järveä.”

Sipulikastike

Unohdin avaimeni, hitto. Painaudun ovea vasten, ajattelin haistelin puuta, joka se oli ollut.
Kokeilin kädelläni postiluukkua, numero puuttuu.
Tunnustelen hetkeä kun kukaan ei avaa.

Lehtiä, kasa vaatteita, jotka eivät ne mahdu minnekään.
Tämä on hiljainen talo, paitsi sunnuntaisin naapurin vanha pariskunta kuuntelee jumalanpalveluksen voimalla ja muina päivinä nuori pari nai, muuten ei kuulu mitään tai
vettä, vettä ja pesukone.

Vein roskat. Kävin kaupassa, lapset leikkivät pihalla.
Kaikesta lähtee ääni
Joku osuu johonkin
Mitä tein päivän aikana,
ajattelin sinua.
Hölmöä,
oletko edes olemassa,
iho ikkunaa vasten tuntuu viileältä, pisaroita,
harmaa päivä.

Miehen jalat jotka kävelivät maapallon ympäri. Menin mukana.

Korjailujen jälkeen tulin tähän tulokseen: Nyt kun runolla on nimi, en tiedä tarvitsenko muuta.

Siinä on melko paljon sanottu perimmäisestä halustani tuntea, mennä pallon ympäri. Tuntea, synonyyminä elämiselle ja halu, pamahtava tulite, viallinen, yht’äkkinen ja adjektiivien rivit kun yrität löytää vastinetta kokemukselle.
Halu mennä jalkojen mukana raahautua ryömiä kahmia kasvoilleni juuria lehtiä tuoksuja ääniä kasvoja toisten kasvoja, jotka haluan kohdata, ne toiset
kuvittelen pölyn tukassani olen paisuva likaisuudestani
likaisuuteni on oikein väärintekemiseni on likaisuuteni.

Muistiinpanoja Kuvasta Sensibility and i fucking love you, to be continued…

Sinä nukut
minä valvon.
Nostat peittoa ja kosketat takamustani. Epätasaisuuksia jousissa karkeuksia sanoissa selityksiä jalkapohjissa,
kylmiä veitsiä ja haarukoita, joilla tutkia näitä reikiä. Senkin marttyyri, karvoja suussa violetteja läikkiä siellä täällä.
Nautiskelijoiden suonet ovat putouksia rasvalle, kiinalainen sumu, haiden pyrstöt ohjaavat liikennettä hengität niskaani huokosten läpi, minun lävitseni.
Juoksemme portaat ylös ja alas kunnes henki ei kulje.
Nukumme monen peiton alla kunnes on hiki.
Huomenna tulet taas. Et varmaan usko IadoreYou.  Tiedät jokaisen salasanan
murtuneita kohtia ja ajattelet että teen pommeja. Hajuja ja ääniä, nappien paikkoja. Pitelin kuvaa valaasta edessäni.
Istun eikä minua erota. Enkä ehkä edes istu.
Mikään ei ole valmista. Ikinä. Ei edes tämä kirjoitelma.
Puhallan niinkuin, paitsi että olen oikeasti.
Näytä vain hampaitasi, minä hymyilen, saat minut nauramaan.
Pullo putosi pöydältäni. Kuitenkin siinä olet edelleen. Purista niin että jää jälki.

Mitä savi on?
Kun katson alas maa kumisaappaissa näyttää surulliselta,
liimaantuneet lehdet kengissäni kävellessäni ruohossa
mietin ikääni taskussani pullonkorkki.
Mistä pitäisin kiinni?
Piirrän ilmaan, elefantti kaatuu. En kuvittele, kirjoitan mitätapahtuu.

Halki

Rautainen telttasänky, kokoontaitettuja sanomia, hylkiö, mehiläisiä vintillä tai muita ääniä. Ajattelin, kuinka sellainen pieni Buddha-patsas uppoaisi hankeen jos sen kuumentaisi. Seisoin hiljaa nousevalle ajatukselle ja höyrylle. Nojailen sängynreunalla, peitossa on tulppa ja liuennutta saippuaa, oksaisessa kävelykepissä pistin, leivänmuruja, rakoja lattiassa.

Juovat sydämen alkoholissa siellä jossakin, aukaisevat käärmeen ja ottavat sen kuin aarteen. Näin tv:stä. Tänään kävelin lumen peittämää tietää, lunta tippui lintujen jaloista, minun tanssahteleva tieni. Vastaani tuli poika, joka oli pukeutunut kevyesti. Tuli kylmä kun näin hänet vähissä vaatteissa. Hänen pieni koiransa juoksenteli vapaana joka paikkaan tiellä jossa auton jälkiä.

Se mitä minulla on haljenneena,
halkaisin itse.
Jätin pöydälle sanomalehden viereen, en ehtinyt muuta

hörppäsin lasista ja ryntäsin pysäkille.

Pink

Hänen aivonsa mahtuvat miehen kämmenille. Tarjotaan kuumaa kaakaota. Kun taivas aukeaa siniseksi, hän katsoo ulos. Katolta lumi putoaa märkänä ja painavana möhkäleena alas. Nainen nostaa muistoille. Odottaa turhaan, turha odottaa, mutta odottaa jokatapauksessa, sanoo päivää postimiehelle ja katsoo kun mies menee hissiin. Hän pyörii ympäri monesti ja syö liköörikonvehteja. Miehen kämmenille mahtuu kaikki mitä minussa on, ehkä hiukan tärähtää vaaleanpunainen kukka ja jotakin tipahtaa. Nukuimme huolellisesti ommelluissa puvuissa huoneessa, jossa pimeässä hiiret haistelivat meitä, luurankoni on veneesi, keinutaan ja kitistään, romahdetaan, maadutaan, otetaan käteen reisiluu. Mietin jokaista sanaa. Kaikesta tuli peli. Minä pyörin ympäri. Uppoan kainaloihisi, polviesi luihin, korvaasi, vasaraasi.
Juoksen arvottomuudesta luultavasti aina, kestän kovatkin lyönnit jatkuvassa liikkeessä. Heitit minua kivellä kuin ikkunaan, jotta näkisin sinut, minä heitin takaisin. Näitkö minut? Näetkö minut nyt?

Lasisten Lampi, muistiinpanoja, (raakoja)

Kuin uisin meren yli ja vähitellen uupuisin, kävelevät jalat. Näkymättömän valtakunnan katse ja sivallus marssii tulvivassa helinässä, hauskuuttaa ja lyö kepillä. Mumisen muistoja ja mitä on tiellä.

Kahvinjuojien vuoristo, tuoreiden papujen tuoksu lepää vitriinissä.

Käpertyneen miehen runko. Ohi kiiruhtavien heijastukset vilahtavat ohi metelinä, savuna. Ruukkuunsa kuivunut vanhus. Soitit, tulisit yöjunalla.

Tunteesta että on ja ei ole olemassa. Että haluaisi olla näkymätön ja näkyä. Kukat muuttuvat valkoisiksi kevyemmiksi, puhallan ne ilmaan. Ajattelen ettei aikaa ole. Ihmisen keksintö. Mitä sitten on, kun unohdetaan se?

Voin hypätä, koskettaa rintakehääsi. Kohtaan samanlaisuuden tunteen, venyneet kalsarisi ja päivät jolloin mietimme ruokalajeja. Makaamme sohvalla, katselen kaulaasi, johon heijastuu tv:n valo.

Vatsallani kosketan pohjaa uin auringon keihäitten suuntaan, kuultavat ruuansulatuskanavat, tarvitsen kidukset. Vesi on painavampi kuin minä. Suustani roikkuu salama. Minua tervehtivät puiset veneet. Syön sinun hyväilysi kun uimme laiturille ja sen alle.

Kangastuksenomainen pirstaleinen sykkivä hyönteinen ja monta horisonttia ja paljas ihminen. Nauroin ja itkin karvaista jalkaa, joka tarttui liimapapereihin. Puoli ihmistä jäi kukkivan puun alle. Mehiläiset kylpivät kädessään kotilo. On niillä kädet. Talon katto on rumpu drum prum, koivumetsän lehdet soittavat aina jalassa oleville tennareille, varpaiden väleistä juoksi pieniä puroja.

Kesä meni, olin siinä ja autossa, jonka moottori myytiin kun se muuten oli ruosteessa. Vaikka olisin alasti, sanoisin ettei minulla ole salaisuuksia. Kuinka voi elää ajassa jota ei ole? Muuttumalla pysähtymättä. Minulla on itseni nyt ja kohta taas ei. Kesällä ranta, talvella tummat varjokädet. Joskus joudun paniikkiin, käyttäydyn ehkä omituisesti, mutta en ehkä enempää kuin tavallinen ihminen.

Seinällä vaihtelevat kosteuskäyrät. Jälki patjalla on likainen rakastan sinua-spiraali. Jalat ja kädet siemenet putoilevat, kuparivettä kaakeleita vasten pohjakerroksessa. Ajattelit koiperhosta, joka kellui sinisessä vedessä illassa muuttui unelmaksi. Ihastelin, olit sulava keuhkokala mielestäni, upoksissa ja elossa.

Kuin koirat nuuhkivat ilmaa on niin kylmä että oven lukko pamahtelee, kilahtaa kirkkaasti totiseksi. Ei saa koskea, ei saa avata, jäätyy kiinni. Olemme ruokaa eroosiolle, hyttysten pesimäpaikat, kuumat kosteat kummalliset onkalot, ruodot mätänevät. Uskallan tuoksua niille kummallisuuksille. Olen elänyt suorakulmaisessa maailmassa kuin minussa olisi puolikuita. Seison vedessä polviini saakka, sadevettä kesältä. Jäätyi ja suli.

Pääni ruskealla jäljellä, tieni maahan hämähäkkien sideharsoihin. Minä olen se, joka pelästyy.

Kun tulen vanhaksi kimalteet joulupalloissa saavat minut hihkumaan. Innostuminen yksityiskohdista ja koristuksista saisi vereni ja suihkuaisi jokaiseen suoneeni sinne. Asensin itseeni telineen mielessäni joskus, jotta voisin seurata julmaa eläintä tai paeta sitä, ensin seuraisin ja sitten pakenisin. Ei mitään järkeä. Sama maisema toistuu, häivy pisteiden jono, juurettomien asuntojen. Lopettaisin odottamisen, jos voisin muuttua. En näe selvästi. Painan sormenjäljet ikkunaan ennen kuin lähden. Tarvitsen itseni takaisin useammin. Olen paikallani ja en ole.

Supikoiran turkkiin tarttuvat koivunsiemenet kuten myös ilmassa lentävään seinään rakennustyömaalla, ihan randomina.

Huomioita

Mulla oli naapuri nimeltään Eila. Olin lapsi, Eila oli vanhempi nainen ja katselin yhtenä päivänä parvekkeelta keinuja,

nurmikkoa ja Eilaa. Hän oli pessyt pyykit, jotka olivat kaikki vaaleanpunaisia. Väri korostui nurmea vasten. Hän levitti pyykkejänsä ruoholle ja jätti itselleen kolon keskelle.

Maatessaan kolossaan, hän nauroi, katketakseen, ja kieriskeli kyljeltä toiselle.

Eila on mulla toisinaan mielessä, aivan kuin tuo olisi tapahtunut eilen. Onneksi kukaan ei soittanut poliisia paikalle, onneksi koska näkymäni on arvokas, ja sen voisi joku varastaa.

HornetDisgust

Minkä nopea varjo, yritinkö
edes sanoa mitään, unohdin
en kai kyennyt,
kaiken peitti alleen ääni
yhdessä hetkessä,
enkä voinut liikkua. Tuijotusten muodostelmassa
halvaannuksessa
tasaisessa,
niin muuttuiko mikään
lopulta.
Käymättä enää läpi karttaa,
joka on tuntoni
repussani
kuin
joku jonka luokse mennä.
Pommikone, talo, jatkaa palamistaan, nainen,
en ole ennen nähnyt
tykinkuula, piirretyn lento
tai lokkien melu, on vain löydettävää ja mitä haluan lopulta. Vaikea haluta
lopullisuus kaatuu päälle
tai kaatui, edellisen päälle,
kaivauksissa
pohjattomien kenkien jäljet.

Sun

Sun mysteeris
sun mysteeris
sun
sun musta mysteeris

kuinka asiat menevät lepattavat
mitä ihmiset häpeävät sitä mitä ovat
musta väri on suoja pimeässä aamulla se paljastaa kaiken
näytät vanhemmalta
naama tulee esiin hörppää lasista valoa juotavia syötäviä nautittavia kaartavia
hädässään kohta johon koski on ohi kohta lopettavat sinkoilunsa yökköset
joihin ihastuin
kun se jonka nostin liikkui kädelläni.

Istuin puutarhassa ja odotin

Hyllyyn poimittu linnunpesä tönöttää kuin avoin kupu toiseksi ylimmällä hyllyllä, molemmat ovat imeneet sadetta
ja kupruilevat muotonsa.
Samanväriset, hylly ja pää, jätetty ja pudonnut. Kuten koivut ja taivas, sumuhattara, kaunein harmaa raita, hempeä
tummia suortuvia sortuvia
räksähtänyttä talvista kaarnaa.
Istuin puupenkillä, söin puolukoita muovipussista, ne värjäsivät sormeni, nuolin
niitä
kostealla penkillä puolukan väriä,
olin aidan takana missä ajellun nurmikon solisluut kasvavat vielä umpeen,
ennen pakkasia.

Bensiini

Linjuri-asema vanoineen juovineen uimareineen, päällekäyvä öljyinen ranta, jolle ajaudutaan, josta ehkä lähdetään, tai katsellaan muovisilppua suolessa paperia paperia palasia, joita yhdistelemällä saa aikaan kollaasin. Katselemassa ihmisiä ja muita laitureita sydämetön kassiton kengätön hatuton silmätön kädetön huomaa kaiken odottavan portaalla. Sukatta ihotta voinnitta pukahtamatta aistimatta matta matta kiiltoa asfaltilla bussinkyljessä. Huomaa kaiken, haljenneen nahkan, ja muut; missä sydämesi on, missä mikin on, en paljon löytänyt tai en halunnut, katselin vain.

Sunnuntai-iltana

Istuin kuudessatoista
kuvatarra edessäni,
raaputettu julistus karvaisen kuolema
selluloosassa anelevat silmät
kirjailtu istuin edessäni,
edessäni: Olet mulle velkaa!
Laatikot tienpientareilla, valoilla,
ulkona jo katuvalonkeltainen
jääkiekkokaukalon kaiku.
Ehkä olen narsisti, ajattelin, siis tietenkin olen,
mutta jätän sen virheen itseeni, ei kai  ihminen voi olla olematta
rakastamatta itseään. On rakastettava ja uskottava se. Joo.
Kiinniolevana penkkiin, suljettuna
sunnuntaina suloinen kuustoista vie mua
kirkkaansinisiin kaiteisiin tiellä,
jolla on hiljaista keltaista ja mustaa

Rakkaus jokena. Miltä se kuulostaa.

Upotin sormeni vartalovoiteeseen,
nostin paksun nokareen ja levitin silmilleni, etten voinut avata
niitä
paitsi voimalla räpyttämällä
kuin inhimillisyyden.
Kuulin rasvan nitisevän ihollani, en nähnyt mitään,
niljaisia pomppuja
täydet marginaalit
karstasta, ryppyisistä jalkapohjistani
kuvista, klik klik, tai kun kirjoitan liian nopeasti, sqwuasch
unohdan jonkun kirjaimen välistä.

Kehtasin kuunnella kun nuori pari suuteli videovuokraamon hyllyjen välissä.
Katsoin sotahyllylle. Silmäilin nopeasti läpi vähiten tylsät. Hmm klassikko, luinko lehdestä siitä, vai mitä tapahtuikaan,
tuli tv:stä.

Rakkaus jokena,
varisi ylimielisinä sanoina,
rakkaus kaivona
kuusessa, sammakon iholla, sammakkona
juoksuna nurmikolla, ajojahtina, liukastumisena
haitarimusiikkina muistissa,
tikkatauluna,
tikat tiskiltä.

Miljoonas tai ensimmäinen

Puhkaiseva katuvalo on kirkaus tähti Männistönkujalla. Läpitunkeva tönäisee minut
näyttää maailman minulle
aika pienen
painun alas hissillä.
Spraymaali paisuu ikkunan läpi,
tagi pullistuneena varjona oranssissa seinässä,
leijuu jonkunlainen lattiavahaparfymoitu glow, rappukäytävän seinä on varjokoristeltu Love-tagilla.
Minut on koristeltu kun kävelen ohi, kulkijan pinkeä leimasin, joka on siinä vain iltaisin.
Hetkeen ei tuntunut talvi.
Ei-ketään ja sitten auto,
äkkinäiset kasvot ja palavat savukkeet, pysyvä itäminen
talvella
betoniportaalla tupakoiden, ei muuta tapahtunut.

Tiedän nyt kun olen niinkuin olen

Jätän häiritsemään
huulen yli punautuneen ihon
jätän häiritsemään sopimattoman sanan rasvapalon sanavälin,
puseron, katseen
mahdottomuuden värisävyn, joka on palohaava ja kastelen kastelen sitä punaisessa maidossa
ihmisissä joita en tunne, mutta jotka ovat elämässäni
samat kysymykset, kun ei uskalla kysyä muuta
toiveita korvissani mutten ymmärtänyt miksi
he sellaista haluavat
minulle
säälin rääkätty pulu heiluttaa päätänsä edestakaisin, varpaat ovat pudonneet eikä osaa mennä minnekään
kun ei enää usko
eivät he halunneetkaan tietää, kun luulivat jo tietäneensä, mikä ylimielisyys
mikä turhautuminen
mikä minä
kummallinen jakojäännös kädessä sängyllä katselen jalkojani tupakan savukiehkuroissa
tuijottaa vaan
pitää hauskaa vaan
tapetin sinisessä metsässä, jossa pöllöjä mäntyjen oksilla, kuutamo kuviona
ihmisten olkapäillä hiljaisia lintuja, en tunnistanut
humalaisia nauruja.

Lakkasin sormenkynteni mustiksi, nyt ne ovat kymmenen pistettä ………..
varpaiden kynnet ………..
kertaa mustat vaatteet
yksi piste .
hiukset leikkasin, sidoin poninhännän
kun olen niinkuin olen pinnan kautta
rintalastani kautta sydämeni kautta musta ja siinä on mitä tarvitsen
upotuksen sekoitumisen värjäytymisen kaunis mahdollisuus.

Keidas päässä. Jennifer Lopezin jalkojen välissä ihan sama

Join seitsemän rommikolaa kahdessä tunnissa, ajattelin mitä vielä, huokaisin. Pillillä imien se kävi helposti, ja olisin juonut enemmänkin, mutta jäin imeskelemään juotujen drinkkien kiilteleviä muovipalmuja hymyillen sille, että istuin Keitaassa päissäni. Paksussa villapaidassa se olikin mukavaa. Tän karaokekappaleen jälkeen lähden. Katsoin laulajan selkää ja hiuksia – marraskuuuu, tänäään kasvoi palmupuu pursuten silmieni edessä.
Runollinen kokemus lähiöbaarissa joulun jälkeen, mikä oli se runollinen osuus.

En sano ei

Hengittää sisään viemärinkansi, äidin huoli, kuoleentunut lapaluinen salpa,
kokemus ahdettu odottamisesta, kun puristan
ihoa kyljestäni, kuinka paljon ainainen kysymys määrästä
julmuudesta, puolinaisuudesta täyttyy,
virtaa yli, töksähtelevät rivit, epätäydelliset rivit, hampaat, nielu,
risteävät optiset hermot, tavalliset sanat, joilla en täyty, en kyllästy kuin puu, lopullisesti.

Pyydän anteeksi hajamielista tapaani sanoa ajattelematta kokonaisuutta.
Ettäkö kaikki liittyy kaikkeen? Minä liityn kaikkeen. Kaikkeen, kaikkeuteen, kiveen, sinuun, tähän, sivuun.
Maan magneettikenttään liityn kehollani avaruuteen katselemalla metsään syntymällä,

pianonluiselle fagotille en sano ei, mutta en tiedä mitä sanoa. En sano ei.
Ehkä se riittää nyt,
liittyneenä nyt,
nyt.

Ehkä se riittää nyt,
liittyneenä nyt,
nyt.

Jäin kaipaamaan sitä, joka halusi tietää jalkojeni tarkat tiedot.

Vetinen

Tuli mieleeni suunnasta ja minne katson, siksi vetinen tunne.
Mikä on alhaalla alas valunut uponnut.
Rasiassa oli lateja, jotka pyörivät pöydällä. Se oli tyhjä, säilö, rasian metalli, kolikoiden.
Etsin nenäliinaa.
Sinulla ei ole oikeutta.
Pyyhin suuni. Sinä et voi.
Ei ole oikein. Kuka sinä olet.

Kasvoillasi, kaulallasi, näkyi alaruumis ja kyynärpäät.
Ruohonkorsimaski, lammenpohja kämmenillä kainaloissa. Kesti kauan kuivua, valua joka paikkaan, jotta löytäisit piilosi.

Maalaa viiva

Maalaa viivoja allekkain jotta saat raidallisen kohdan seinään. Tee näin jossakin.

oodi (kreik.) = lennokas, usein nopearytminen, innostusta ilmaiseva runo

(idea, idealismi) Mikä on pysyvää? Periaate. Asialle omistautuminen. Mitä jää? Kaikkien aikojen salajuoni. Yksi ihminen haaveili tasa-arvosta, ystävyydestä, vallankumouksesta, joka parantaisi maailman sorrosta. Punainen parta, tähti ja saarnastuoli, Leninin suljetut silmät, nyrkkiin puristetut kädet.

kuinka ruumiillisuus määrittelee sanat

kuten valehtelija, vaeltaja, viipyvä, jotakin on tapahtunut, tapahtumassa, tapahtuu, ruumiille, ruumiissa, ruumiin kautta, avulla. Saada sanottua
pyhiinvaeltaja nojatuolissa auringonvalossa, palatakseni kysymykseen, en oikein osaa sanoa varmasti kuin että voimalla

Kukka, neilikka, pioni, anemonie, bryllishuokaus.

Kukka ilman tuoksua.

Mutta kuinka?

Se on ollut viileässä,

sangossa, jossa on ollut vettä. Kylmäkaapissa lattialla.

Miksi kukaan haluaisi tuoksuttoman kukan?

Nainen on kukka ja naisen sukuelin on kukka.

Naisen käsi on kukka.

Mikä nainen?

Mitä nainen voi tehdä?

Tyydyttää itsensä.

Olla itsensä ja

jokaisen naisen velvollisuus on tulla mahdollisimman täydeksi.

Naisen velvollisuudet, lasten hoitaminen, kotitalous, imurointi, laittautuminen, kaunistautuminen, kaunistaminen, lasten pukeminen, estetisointi, estetiikka, hoitaminen, pyyhkiminen, rätti, kaapit. Naisen tehtävät, nainen on näin, näin naisen annetaan olla, luonnollinen naiseus. Antaa olla. Mistä naiseus alkaa? Kun synnyt, kun sinut puetaan, kun sinua katsotaan, jonakin, kuukautisista, rinnoista, vaginasta, kuiskauksista, hiuksista, joissa puhutaan, joista, joita kommentoidaan, asioista joita ei saa sanoa, taas kuuluvaan ääneen, joista supistaan, joita katsotaan. Tarpeettomasta häveliäisyydestä. Tarpeettomasta. Hyödyttömästä. Hyödyttömyydestä. Pornokuvista, jalat levällään, odottaen miestä? Odottaen miestä, penistä, työntöä, orgasmia, halua, ottamista, panoa, kääntymistä sängyssä, että on siinä. Olla halun kohde, haluttava, saada. Lehdistä. Naistenlehdistä, miestenlehdistä, erilaisista kuvakulmista, ajelluista karvoista, treenatuista reisistä, täydellisestä ihosta, asennoista, tukasta, iättömyydestä, treenistä. Ajatellessani länsimaisen naisen ihannekuvaa, millainen haluamme hänen, naisen, ihannenaisen olevan. Hän on haavekuva, jota lopulta koko maailma jäljittelee, kaihtamatta keinoja tai kuluja. Naiseus maksaa, saat maksaa. Onko tuo kuva se, millainen hän haluaa olla? Kuka on länsimainen jokanainen? Lopulta hän on ei-kukaan, olematon ja silti kaikki, mutta kuinka tulla häneksi, hän on kaunis. Kauneus on jotakin tiettyä, määriteltyä. Haluta kauneuteen, katsottavaksi, ihailtavaksi pois rumuudesta. Kuinka olemme synnyttäneet tällaisen kauneuden, kauheuden, julmuuden omaa kehoamme ja henkeämme kohtaan, joka ei olekaan kauneudessa, kauneudesta, ei ytimessä vaan pinnassa. Ei saa olla, on pitkä lista. Kauneus on silti kirous. Pelkkä naiseus ei riitä. Se on kauheus ja vaara. Mikä pelkkä, miten niin vain, miten vähän? Mikä nainen on? Riippuu keneltä kysytään. Jos kysyy naiselta itseltään, mitä hän vastaisi?

Neljä yli neljä iltapäivällä, ja muutaman kerran heinäkuussa

ru-non tod-
en-
mukai-suudesta. Naaman punaisuudesta, kuumasta vedestä, puhdistumisesta, kuivumisesta ja sen ylös kirjoittamisesta
Nousin kylvystä, kietouduin pyyhkeeseen ja aloin. Näin,
nauroin samalla, ajattelin pilvenmuotoisen graniittimonumentin putoamista taivaalta,
sen vauhtia, aikaansaamaa tuhoa ja kuoppaa,
pölisevää multaa ja hiekkaa
kumahtavaa tumpsahdusta

Hengen hätä

Tunteellisuuden halveksunta ja poistyöntäminen on osa modernia. Pakkosiisteydestä on tullut kaiken määräävä kirjoittamaton ohjeistus, automaatio, kuin liukas pinta ja hyljeksintä, mutta silti pateettisuus ja sentimentaalisuus ovat voimissaan. Puhtaanapito ylläpitäen ja sisällyttäen kaiken, siis kaiken, piilottaen, paketoiden, asettaen esille sopivissa erissä. Julkisivun ylläpitäminen ja sen siisteydestä huolehtiminen on osa omakuvaa, jonka jokainen järkevä ihminen haluaa säilyttää. On oltava tarkka, ettei paljastu, koska häpeä helposti seuraa ja naureskelu. Itkeminen TV:ssä on osa pakkosiisteyttä. Tunteiden käsitteleminen on ulkoistettu viihdetaiteilijoille. Viihde hoitaa puhumisen kevyesti ohitsemme heittäen meille, joille ei puhuta, koska se on ylisepääsemättömän tuskallista ja koetaan liialliseksi. On hyvä, että joku puhuu edes TV:ssä, vaikka noin heittäen ja itkee. Näkeminen ja kohtaaminen jäävät tekemättä, koska meille heitetään palloa, jonka heitämme kevyesti eteenpäin seinään, aukealle jonnekin, mistä sitä ei ehkä viitsi juosten hakea. Tuska, jonka omien tunteittensa ja tekemistensä käsitteleminen aiheuttaa on liikaa, siitä on vain päästävä kuin koira. Pallon koppaaminen ei tässä tarkoita metafoorisesti ymmärtämistä, että tapahtuisi havainnollinen käsittäminen konkreettisesti ja jotakin muuttaen. On halua ymmärtää, mutta onko halua käsitellä yhtään mitään ja tietää mitä ymmärsi, ymmärsikö etenkään itseään.

En ihmettele ilmiön TV-itkeminen suosiota. Syitä itkemiselle TV:ssä voi arvailla ja sen katsomisen syitä, mutta eivät ne mitään kovin vakavia syitä voi olla. Vai? Nostalgia-itku, pitkätaivalyhdessä-itku, yhdessäpärjäämis-itku, itkuaitkunvuoksi-itku, iloitku, meolemmeihania-itku, älä nyt itke TV:ssä-itku, TV:stä meille ja teille, älä itke seurassani, joudun reagoimaan itkuusi. On oltava henkevyyttä, jota kyyneleet ilmentävät. Vääristynyt naama, läsnäolo syvän tunteen paljastumisen kautta on arvokas hetki TV:ssä, jonka voi omia, jonka viihteellisesti voi kohdata, jolle voi nauraa, joka tarttuu katsojaan, jotta katsoja tarttuu TV-ruutuun, jotta katsojaan voidaan tarttua, pitää otteessa, jotta hän seuraa keskittyneesti, kiinnostuneesti ja useasti. Katsoja voi paljastumatta tuntea samaa, samuutta, yhteisöllisyyttä, kaveruutta, linkittymistä, tunteellisuutta, humaania, jota on vaikea kohdata tosielämässä: kyyneleet voi näin kohdata ilman henkilökohtaista julkituotua häpeää, kyselemistä, että miksi, kyselemättä mitään. Tuo tosi, joka TV:ssä on, on tosi, koska kyyneleet ovat aitoja, näkeehän sen. Laulu, kuten vakavuus on viihdettä, ei raskasta, eikä pitkäkestoista, eihän sitä muuten jaksaisi. On laulettava, on jaksettava.  Vakavuus sinällään on kuolemanvakavaa puuta, tylsää. Pysähtyminen, jonka vakavuus itsenään aiheuttaa ei käy, eikä sille ole aikaa, koska kuolemanvakavuudesta seuraa kriisi, epätasapaino normirutiiniin ja on päästävä yli. Vakavuus on tavallaan liikaa, mutta ei ole tarpeeksi sellaisenaan, koska se on hiljaista, satuttavaa, jotakin on kohdattava vakavuudessa, hiljaisuudessa, jotakin on otettava todesta ja kenties muutettava. Miksi nuo vetistelevät ja mitä siitä seuraa? Onko tässä katharsis? Muuttuminen ja puhdistuminen taas ovat pohdinnanalaisia asioita. Kuinka muuttua ja miksi ja mikä lopulta muuttuu ja kuinka. Mikä tunnelataus siihen tarvitaan?

Ratkeamattomat lauseet ja historialliset ehdot joiden mukaan geometria on olemassa tai ei ole.

Ajatus siitä että päättää tehdä lapsen ja tekee suunnitelman. Saa lapsen ja pitää hänestä, pitää hänestä huolta. Tehdä, saada, pitää huolta, kantaa huolta, kantaa.

Alkaa ajatella asiaa, alkaa suunnitella kuinka ja milloin: laskea ovulaatio, laskea hedelmöitys ja sopiva hetki, laskea aika, harrastaa seksiä ja odottaa, odottaa.

Kävellä tulevaisuutta kohti, päämäärää ja saavuttaa luotisuora tekemällä asioita joita kehoni kehoittaa minua tekemään.

Kävellä asfattin valkoista viivaa, ajettua, ajettuna, kävellä bitumin hajua, kävellä kengänpohjia mustiksi. Perkele, siinä on taas virhe. Surra, koska ei kykene olemaan liikkumatta, koska ei voi olla ajattelematta laskelmallisuuden kauheutta, koska mieluiten antaisi asioiden tapahtua kaavoittamatta kaikkea solutasolla.

Vapisin ja horjahdin kun ajattelin parasta aikaa tulla raskaaksi ja mietin, kuinka sitä on mahdollista lopulta tietää. Tulla raskaaksi. Se vaan tulee. Harrastaa seksiä ja hedelmöittyä. Paras aika tässä kuussa on jo mennyt.

Kehoni on tarkempi kuin minä olen. Minä olen avuton, avuttomampi kuin ruumiini on joka tietää mitä tehdä.

Kuvioita, joita teen kun kävelen, kun mietin, kun piirrän. Ne ovat horjuvampia ja epätäsmällisempiä kuin asfaltin viiva. Täydellisyys on määrittelykysymys ja kuinka täydellisyyden näkee. Kuinka näemme täydellisyyden? Ehkä emme näe kuin perfektionistin osan tulla raskaaksi.

Määrittelemättömästä järjettömyydestä koetun ymmärtämisestä

Kuinka ihminen voi kokea elävänsä, jos hän tuntee, ettei elä? Jos hän tuntee, että hänen elämästään puuttuu elämä? Mutta hän siis tuntee, hänellä on tunne jostakin elämättömästä. Jokin hengetön oma, haluttu mutta saavuttamaton, epätoivo, toivottomuus, kykenemättömyys, kaukaisuus, arvollisuus, henki, hengittäminen, henki-lö, niinku hlö ja toivo takanapäin, lyhenne. Kuinka ihminen voi tuntea elävänsä, jos hän kokee, ettei elä? Kokemus, josta voisi kertoa, iloita ja olla ylpeä kuin saavutuksestaan josta voi puhua, vaikka saavuttaisi joka päivä sen saman. Tuntea olevansa arvokas, saavuttavansa arvoa itselleen ja muiden silmissä, koska olemme aina muiden silmissä ja se on tragedia.

Miksi joku tuntee elämänsä olevan elämätön ja miksi hänen kokemuksensa olemassaolostaan on sellainen ja miten hän on siinä? Mitätön koettu joka henkilöityy, on verrattuna johonkin kuin ei mitään. Mikä on johtanut tuohon ajatukseen ja kokemukseen, että yksilön elämä olisi vähemmän eletty, ei tarpeeksi, puutteellinen elämä kuin jatkuvasti sellainen verrattuna muihin? Tunne todisteena, tunne, joka toimii todistavana elementtinä ekstaattisena, energisenä, elettynä. Tunne-addikvitinen euforiariippuvainen, käsivarressa riippuvainen, tarvittava kuin omaisuus ja ominaisuus joita ilman on puutteellinen.

Kokemisen eläminen, elämisen kokeminen ja kuinka tunnustella itseään siinä missä kokee ja elää että elää tarpeeksi. Kokemuksellisuuden painottaminen, elämyksellisyyden ensisijaisuus ja ehdoton tärkeys on riivaavaa, alistavaa, eriarvoistavaa, tylsistyttävää, monotonista hypeä, jonka johdosta elämän tulisi olla mainos ja ihmisen myyjä, itsensä myyjä, onnenostaja, elämä omaisuutena. Hyvä-sellaisena-kuin-olet-puhe, tehtävä, tehtävä, tyytyväisyystakuu, orgasmivarmuus, onnellisuuskyltti, onnellisuusleima, onnellisuusarpa, kaikkea yhtäaikaa suuhun, täyteen nyt.

kello 4.00 pizza55. maksan kortilla. nypin kaprikset.

kadun nimi on peittynyt lumeen, kaksi e-kirjainta keskellä
ee ee ee menen sinne
arvaan harmaan ja tiedän saman ja tunteeni kuin en tietäisi minne kääntyä kuvittelen, e-kirjaimia uskon ja lunta
kuvittelelen olevani eksyksissä lumessa, siinä minne katson, hiukan ylös, yön kauneudessa yksin liikennevaloissa Prisman kulmalla eikä lumi kerro minulle samaa kuin kyltti, tiedän suunnan mutten muista sen nimeä, ee. Käännyn käännyn, ajattelen kylttiä ja kadun nimen peittoa. Haluttomuus kertoa, välttämättömyys joka sattui tielleni.

Eteisvärinä

Kohulehden yksityisbileet eksklusiivisesti vain nyt.
Salasuhde laulajaan ja yllätysero. Olen rahaton ja yksinäinen.
Varattuun mieheen rakastuminen. Kuuma Suhde alkoi yllättäen, seuraamme tilannetta.
Äiti-lapsisuhde löytyi roskakorista.  salakuvat
Näin pääset irti sokerikoukusta.

Koe eksoottinen Bali.
Myötätunto pitää terveenä. Näin laihdut liikkumalla.
Elämä ei loppunutkaan 25-vuotiaana. Näin teet herkulliset suklaayllätykset. Vasta nyt tunnen olevani täysin vapaa. Näin saimme solmumme. Vasta kun lapsi tuli, saimme solmumme auki. Kuinka kertoa solmuistamme vapautuneesti ja näyttää onnemme.

Vanhoissa on särmää. Pikavippikeisari, jonka bisnes tuottaa tulosta.

Kokeile kirjoitusterapiaa. Tee nämä liikkeet kun haluat tiukemman pepun.
Näin pääset irti arjesta.
Suoliston salaisuus. Ylös masennuksesta.
verenpaine ihottuma ryhtijumppa
laskeuma
lääketutkimus
Mikä saa miehen kyyneliin? Häpeä.
Toipuminen alistavasta liitosta vei kauan.
Arjen luottoasut. Minuutin pikameikki.
Upeat kodit: musta-valkoinen ja romanttinen, minimalistinen, ei näy ketään. punajuurisuklaakakku ja muut ihanat reseptit
Viljat: täysjyvää vai gluteenitonta?
epävakaa persoonallisuuus välilevyrappeuma kilpirauhassyöpä masennus dystonia

Hevonen opettaa. Kahdeksan sivua ristikoita, sudokuja ja tehtäviä.
Selkäkipuvaivoista eroon kotikonstein. Tunnista rytmisi ja nuku oikein.
Elämänmuutosekstra.

Lähellä

hellä hellä hellä hellä
hellä hellä hellä hellä hellä
hellä hellä hellä hellä hellä
hellä hellä hellä

Kuinka olla hellä? Kuinka ottaa kiinni? Kuinka tarttua? Kuinka olla lähellä? Kuinka olla niin ettei riko?

Takki auki
kauneus on kaikki
aina auki
kaikkialla läheisyys on se takki johon pukeutua kun on talvi, ihmisten talvi, ihmisten tekemä

Takki auki Nirvanassa joka on
kauneus on jotenkin aina auki
kauneus on kaikki mitä on
kauneus on auki vaikka luulet että se on kiinni

Henkilökohtaista

Mikä sinä kuvittelet olevasi? Senkin idiootti.
Tulitko tänne neuvomaan? Idiootti.
Miksi teet tuollaista työtä ellet olisi idiootti? Oletko muka parempi olevinasi.
Eihän siitä makseta kunnon palkkaakaan, idiootti.
Et ole osannut hyödyntää taitojasi jos sinulla sellaisia on, idiootti.
Eiväthän matalapalkkatyötä tee muut kuin idiootit. Eivät ne saa muuta.
Eihän sulla ole koulutusta, idiootti.
Näkeehän sen päällepäin mikä sinä olet. Olet hiljaakin vielä idiootti, vaikka haukun sinua idiootiksi. Idioottien kanssa työskentelee idiootti. Hyvin selkeä johtopäätös, idioottimainen, eikö. Kuinka selvitä tästä jatkuvasta idioottimaisuudesta hengissä? Ei idiootin tarvitse selvitä. Idiootin ei haluta selviävän. Sen halutaan kuolevan. On oltava idiootti, on hymyiltävä ja oltava onnellinen, vaikka ympärillä on kuolemaa. Valtavan onnellinen, sellainen kuin idiootti on. Tyytyväinen siihen mitä saa ja jatkaa vaan samaa mitä on ennenkin tehnyt. Idiootit erottuvat massasta. Sellaisia on helppo nimitellä. Idioottimaista, se on niin helppoa, että idioottikin sen osaa.

Varsi-imuri paratiisihotelli karvanpoistovallankumous

Sää on hieno. Juuri sellainen, että haluaa kävellä ulkona shortseissa. Valitsee shortsit. On hyvä muudi, hymyilyttää, on kaunista, rento ja kiva. Ei kiire, mutta yhteenkuuluvainen universumin kanssa. Kaikki yhdessä, me jotka sheivaamme, kävelemme ja tunnemme tuulenvireen jaloissamme jotka uskallamme näyttää. Tahdomme elää mainoksessa, shortsiemme kankaassa, kangas ihollamme. Nainen keinuu hameessa värikästä taustaa vasten ja hymyilee. Onpa hän kevyt. Hän on juuri sheivannut. Hän on onnellinen, huomattavan. Hänellä on vaaleat jalat, eivät auringonpäivettämät vielä.
On juuri tullut kesä. Parvekkeelta näkyy taka-piha, jossa haisevat roskikset.

Paratiisihotelli pakkoruotsi kahvinkeitin pakettiauto pakettimatka, tyytymättömän asiakkaan hotellinvaihto. Ikävä näköala, paha haju, tunkkainen huone. Haluat hotellin keskustasta ja ehdottomasti haluat hyvän näköalan merelle. Olet erikoinen siksi, että olet maksava asiakas, osaat vaatia, siksi, koska olet olemassa ja tiedät arvosi, tässä ja nyt. Se on se paljon ja paljon on hintaa. Olemassaolosi on erikoinen ja olet vapaa lähtemään. Mutta jos erottuu joukosta, vaikka niin, että haisee pahalle tai on toisenlainen. We’re really mieleenpainuva. Mikä on mieleenpainuva englanniksi? Entä paikalliset erikoisuudet? Suolajärvi olisi voinut olla suolaisempi. Suolan määrä ei kaatanut retken onnistumista. Kävely jatkuu. Muista juoda tarpeeksi.

Varsi-imuri: ensimmäiset kaksi kuukautta puoleen hintaan.

Ostoslista

Astianpesuaine, uuninpesuaine, hammaslanka, hiusöljy, ihorasva, jugurtti, korianteri,
juokseva hunaja, flytande honung,
WC-kukka, meri, omena, kirjokakkara, ekg, bloodtest, vehnänalkioöljy, raakasuklaa, vihersmoothiejauhe, Darwin ja orkideat,
Avalon nitriilikäsine puuteriton tehdaspuhdas,
magnesiumsuihke, vitalspray,
world peace and international harmony,
pitsalaatikon traagisuus ja harmaat kulmat,
lähin kanssakäymisen muoto, naistentauti ja estetiikan tarve,
mikroaaltouunin ääni kun sen laittaa päälle, ja kun se pysähtyy,
asioita joita inhoan,
t-paita, osta loaf tin plus kakkuvuoka,
kuvanveisto ja rakentamisen yhteys.

Ovenkahva

Kaksi ihmistä ojentaa kätensä. Toinen ehtii ensin ja painaa pumppupullon nokkaa tottuneesti, sitten toinen. Toimenpide jossa on jotakin kummallista, jotakin kuin kahvitauolla yhtä merkityksellistä pysähtymistä ja kohtaamista.

Kaksi ihmistä seisoo vierekkäin ja hieroo käsidesiä käsiinsä tottuneesti, varmanoloisesti. Monesti kätensä desinfioineina tyytyväinen ilme kasvoillaan kun työ on tehty, lähes ajattelematta ja valmistautuu seuraavaan. Mä oon helvetin joustava, mut välillä mä en kestä mitään ja katkean kuin kuminauha, raivoan kuin lapsi. Aivan kuin kaikki menisi rikki yhdessä hetkessä ja olen raivon tunne pelkästään. Kuinka sen kuvailisi? Onko lapsi oikea sana?

Kaksi ihmistä seisoo vierekkäin ja hieroo käsidesiä käsiinsä huolellisesti. Mikään kohta ei saa jäädä desinfioimatta, kuten ohjeessa sanotaan. Näin käytät käsidesiä. Ihminen luulee ymmärtävänsä mitä tekee ja kai hän jotakin ymmärtää, ainakin yrittää. Hän ajattelee bakteerien kuolevan käsissään, käsistään, käsiinsä ja kaikki on hyvin. Hän on turvassa. Hän ei saa aikaan epidemiaa koskettamalla, syömällä, silittämällä, hyväilemällä, mutta kenties hengittämällä. On hierottava, että aine haihtuu ja vaikuttaa. Kädet liikkuvat, koskettelevat, tekevät. Neste litisee, valuu käsivarsia pitkin, on kuin vettä. Bakteerit kuolevat, vaikkei niitä näe. Entä virukset? Ne eivät kuole. Olemme turvassa ainakin sen hetken kun seisomme tässä ja ajattelemme olevamme turvassa. Voiko olla parempi olla ajattelematta kovin yksityiskohtaisesti, koska kaikkea ei voi hallita ja hallitsemattomuus pelottaa.

Käsihygienia on tärkeää ennen ja jälkeen toimenpiteen, ja vaikka et tekisi mitään. Pese kätesi. Olet koskenut ovenkahvaa, olet olemassa, olet siinä, hengität, puhut, otat kiinni ja on jotakin mitä et näe joka liikkuu. Mitään ei sanota, koska asia on selvä. Puhdas, siisti, hiljainen, vähäeleinen, nopea, tottunut ja selvä tekninen toimenpide, ei epäselvää eikä mitään muutettavaa, ei kysyttävää. Ei mitään mitä ei saa olla.

Ihminen ajattelee ymmärtävänsä käyttämiensä tuotteiden tehon. On kyse luottamuksesta. Hän luottaa, että aine toimii kuten sen sanotaan toimivan. Juuri tuo luottamus on tärkeää. Se näkyy kasvoilla ja liikkeissä, helpotuksen huokauksessa. Tyytyväisyys puhtaudesta että terveyden eteen on tehty paljonkin. Se on huomaavaisuutta ja ele, jolla on suuri merkitys.

Veruunika

Veruunika, Veruunika! renkaiden ääni, pyörän apurenkaiden ääni, äidin ääni. Veruunika, Veruunika! älä mene sinne, älä mene kauas, minun täytyy nähdä missä sinä olet. Tule tännepäin, varo auto tulee. Veruunika polkee edestakaisin kerrostalon pihassa. Veruunika kom hit.

Mamma titta!

Arvoa luovia konsepteja

Jos lähdemme ajattelemaan arvoja joita pidämme itsestäänselvyyksinä eli on olemassa arvokkaita ja vähemmän arvokkaita asioita, voimme luetella ne asiat, ja mistä aloitamme kertoo, mitä arvostamme eniten. Vaikeus laittaa arvokkuuksia tärkeysjärjestykseen on ongelman ytimessä, koska kaikki liittyy kaikkeen. Ilman jotakin ei ole toista. Arvokkaimmat asiat ovat joistakin erilaisista syistä johtuen niitä, mitä pidämme tärkeinä. Elämälle tärkeitä, jotka puuttuessaan saavat elämämme pois raiteiltaan ja elämämme tuntumaan vähemmän arvokkaalta. Tärkeysjärjestys on siis oleellinen. On osattava arvostaa. Arvon tunnustaminen ja arvon kollektiivinen olemassaolo eli huomioiminen ja tunnustaminen liittyvät arvon luomiseen. Arvokas on arvokas myös yhteisölle. Arvoa on vaalittava, jotta arvo säilyy, jotta arvomme säilyy. Meillä on oltava jotakin, mikä on arvokasta myös muiden silmissä.

Jos lähdemme katselemaan millä on arvoa nykypäivänä, jos todella haluamme löytää itsellemme merkityksellisen, siis jos se on kadonnut tai emme ole löytäneet sitä, löydämmekö sen, mikä voisi olla merkityksellistä myös muille ja jakaa tätä arvoa tasaisesti vai onko arvoa oltava vain joillakin, jotta olisi eri asteisia arvoja, arvokkaampia ja vähemmän arvokkaita arvoja ja arvokkuuksia, saavutettavia ja vaikeasti saavutettavia? Syntyykö arvo epätasa-arvosta?

Jos lähdemme tarkastelemaan mistä on kysymys, kun puhumme arvosta ja sen luomisesta, olemme pisteessä, jossa pyrimme löytämään oleellisia vastauksia siihen, mitä mieltä missäkin on, elämänarvoista ja miksi tehdä jotakin. Arvon löytyminen tarkoittaa, että on olemassa jotakin meille oleellista ja arvokasta jonka vuoksi elää.

Rimppaperse pyllyilee, ex tempore.

Lauta läskiperse tiukat farkut ja korkeakorkoiset saappaat katselee peilistä ja kokeilee eri kulmia. Kun olis just täydellinen, tuntuis niin hyvältä. Puristelee. Tursuilee. Tuskailee.
Pyöreä takapuolinen roikkuva rintainen vaalensi tukkansa taputteli, ajatteli muotoilla itsensä. Tuunata ja tulla joksikin toiseksi. Hän koki että nämä nähdyt asiat määrittelevät hänet. Tunsi koko ajan olevansa vaillinainen ja niin rikki.

Perseetön tuolintäyte söi lisää tunsi huonommuutta ja tunnontuskia, nautti syömisestä ja oli hyvä ruuanlaittaja, mutta silti ei vaan riittänyt. Kesti juuri ja juuri tuolilla kun oli niin herkillä.

Ahteri Perä takaapäin tiirailija mussuttaja kokeili joogaa kaatuili ajatteli, ettei se ole hänelle. Kuvitteli ettei kukaan huomaa. Tekee mieli kosketella.

perse
  1. (alatyylinen) takapuoli, takamus. esim. Oli lentää perseelleen hämmästyksestä. Jakaa persettä naisesta: antautua yhdyntään monien kanssa.  Kuvaannollinen esim. Firma meni perseelleen konkurssiin. Asiat olivat päin persettä huonosti, pielessä. Olla perse auki rahaton, auki, peeaa. Repiä perseensä raivostua . 
  2. karkeana kirosanana. esim. Voi perse!

Taivutus
yks. nom. perse
yks. gen. perseen
yks. part. persettä
yks. ill. perseeseen
mon. gen. perseiden perseitten
mon. part. perseitä
mon. ill. perseisiin perseihin

suomen kielen sanakirja lähteenä, lähde

Kaadoin hunajapurkin. Se putosi kuiva-ainekaapista. Kansi aukesi jota en huomannut vasta kun palasin ja totesin hunajan levinneen pöydälle, johon en malttanut olla työntämättä sormea.

Kummallisia ihmiset

Olemme facebookissa.
Säestämme jotakin tapahtumaa kuvassa, kuvalla, kuvaan, laitetaan tausta, ollaan siinä elossa. Olemme tässä kuvassa. Merkitsemme merkityksellisen muistiin, jotakin yhteen.
Minkä asian puolesta olet valmis tekemään kompromisseja? Oletko valmis unohtumaan vai haluatko olla ikuinen?
Sekoittuminen on uhka sekaisessa maailmassa, ihmisyyden puhtaus, ihmisyyden likaisuus, ihmisyyden loppuminen, ihmisyyden täydellistyminen, puhtauden likaisuus, puhtauden katoaminen, ihmisyyden väärin käsittäminen.
Seuraa eritteitäsi, seuraa läskejäsi, seuraa tuota, seuraa minua, katso tänne, haemme huomiotasi, unohdat kohta tärkeät asiat.

50-kymppinen Timppa on rakastunut.
Morsian on Filippiineiltä. Tässä kuva.
Häät pidetään Filippiineillä ja päättäväinen sulhanen ei anna sydäninfarktin haitata matkalle lähtöä. Pidetään ihanat häät, satuhäät, superhäät, haulikkohäät, kaukomatkahäät, unelmahäät, rikkaat häät, sekundahäät, kesähäät, tanssihäät, lyhyt kaavahäät, pitkä kaava. Nöyryyttävää on pyytää apua, nöyryyttävää on käydä psykoterapiassa itkemässä, nöyryyttävää on itkeä, nöyryyttävää on tarvita toista niin paljon että menee tarpeesta johtuen Filippiineille hakemaan, kun tarvettaan ei saa tyydytettyä siellä missä on, missä tarve on, kaikkialla on tarvitsijoita.
Älä seuraa, lopeta.

tahto taju halu raju

Parfyymi tuoksupullo hajuvesi suihke vesi haju kauhu ruusu terälehti
valinta kädessä nenässä aivoissa tajunnassa vaikutus
aivastus jostakin hyvästä asiasta mielikuvasta tuoksusta ärsytyksestä aineista
unelmasta kehosta ilmassa halusta olla haluttu unesta todellisuudesta tajuamisesta ulottamisesta kurottamisesta pakosta mielestä
Siinä unessa jostakusta ihmisestä jolla on tuoksu josta pitää josta tulee mielikuvia keveydestä raskaudesta hyvistä asioista joita haluaa syödä juoda omistaa naida puristaa

Paniikki, kun ei saa omasta mielestään mitään riittävästi. Saa, ja haluaa saada jotakin ja jotakuta jatkuvasti koko ajan ottaa kiinni kihnuttaa nuolla juoda naida puristaa tulla. Mikä herättää epätoivoa? Suunnitelman puute itseinho huono itsetunto liika hajuvesi ällöttävä imelyys nenässä kuvottavuus kariutuminen kelluva tunne päämäärättömyys rajattomuus tunne saavuttamattomuudesta tuntemattomasta nimeämättömästä jota tahtoo eikä tiedä miten muuten. Tahtoa uida tahtoa upota.

tarvepyssy

hyvää seksiä hyvää seksiä hyvää seksiä hyvää seksiä hyvää seksiä hyvää seksiä hyvää seksiä hyvää seksiä hyvää seksiä hyvää seksiä hyvää seksiä hyvää seksiä hyvää seksiä hyvää seksiä hyvää seksiä hyvää seksiä hyvää seksiä hyvää seksiä hyvää hyvää seksiä seksiä hyvää seksiä hyvää seksiä hyvää seksiä seksiä hyvää seksiä hyvää seksiä hyvää seksiä hyvää seksiä hyvää hyvää seksiä hyvää hyvää seksiä hyvää seksiä hyvää seksiä hyvää seksiä hyvää seksiä hyvää seksiä hyvää seksiä hyvää seksi hyvää seksiä hyvää seksiä hyvää seksiä hyvää seksiä hyvää seksiä hyvää seksiä hyvää seksiä hyvää seksiä seksiä hyvää seksiä hyvää seksiä hyvää seksiä hyvää seksiä hyvää seksiä hyvää seksiä hyvää seksiä hyvää seksiä hyvää seksiä hyvää seksiä hyvää seksiä hyvää seksiä hyvää seksiä hyvää
hyvää seksiä hyvää seksiä hyvää
seksiä hyvää seksiä hyvää seksiä
hyvää seksiä hyvää seksiä hyvää
seksiä hyvää seksiä
hyvää seksiä hyvää
seksiä hyvää seksiä
hyvää seksiä hyvää
seksiä hyvää seksiä
hyvää seksiä
hyvää seksiä
hyvää seksiä hyvää seksiä hyvää
seksiä hyvää seksiä hyvää seksiä
hyvää seksiä hyvää seksiä hyvää
seksiä hyvää seksiä
hyvää seksiä hyvää
seksiä hyvää seksiä
hyvää seksiä hyvää
seksiä hyvää seksiä
hyvää seksiä
hyvää seksiä

Labia minora Venus Impudique
vulvavulvavulvavulvavulvavulvavulavvulvavulvavulvavulvavulvavulvavulvavulvavulvavulvavulvavulvavulvavulvavulvavulvavulvavulvavulvavulvavulvavulavvulvavulvavulvavulvavulvavulvavulvavulvavulvavulvavulvavulvavulvavulvavulvavulvavulvavulvavulvavulvavulvavulavvulvavulvavulvavulvavulvavulvavulvavulvavulvavulvavulvavulvavulvavulvavulvavulvavulvavulvavulvavulvavulvavulavvulvavulvavulvavulvavulvavulvavulvavulvavulvavulvavulvavulvavulvavulvavulvavulvavulvavulvavulvavulvavulvavulavvulvavulvavulvavulvavulvavulvavulvavulvavulvavulvavulvavulvavulvavulvavulvavulvavulvavulvavulvavulvavulvavulavvulvavulvavulvavulvavulvavulvavulvavulvavulvavulvavulvavulvavulvavulvavulvavulvavulvavulvavulvavulvavulvavulavvulvavulvavulvavulvavulvavulvavulvavulvavulvavulvavulvavulvavulvavulvavulvavulvavulvavulvavulvavulvavulvavulavvulvavulvavulvavulvavulvavulvavulvavulvavulvavulvavulvavulvavulvavulvavulvavulvavulvavulvavulvavulvavulvavulvavulvavulvavulvavulvavulvavulva

MIKÄ MINÄ OLEN?
Sinä olet laihtunut, sinä olet kasvanut, sinä olet tehnyt jotain tukallesi, sinulla on uusi takki, sinulla on eripari sukat jalassa, sinun kasvosi ovat erinäköiset kuin ennen, sinä teet jotakin toisin kuin ennen, sinä teet kaiken toisin kuin ennen, sinä olet muuttunut, sinä et syö tarpeeksi, sinä et syö oikein, sinulla ei ole autoa, sinä asut yksin, sinulla on kissa, sinä kävelet omituisesti, sinä juot olutta, sinä käyt osa-aikatöissä, oletko suorassa vai vinossa, missä sinä olet, mitä sinulle on tapahtunut? Selvittää tapahtumien ketjua eikä tiedä miksi.

Wind turbine

Hankintalistalla first aid kit, Jimmy’s Popcorn Chunky Chocolate, sähköpurje, parantuakseni tilasta jota voisi kutsua tylsyydeksi. Lähikaupasta voisin saada kaiken, kuvittelin saavani. Hitauden aamupäivän, jäätelön, joka sulaneena valuu kättäni pitkin hihaani ja kainalooni asti. Katson tötteröä aurinkoa vasten. Käteni on musta, ja nyt vaniljainen. Luin ilmoitukset, tarvitaan puhetta, yleisliimaa, hiusta ja mylly.
Pöheikön kautta kulkiessa minuun tarttuu tukittu ajoväylä. Harmaata tiheämmässä kasvavien pienten puiden läpi on laiturinrakoja. Laitan sinne sormet.

Lauseita tyhjille paikoille, joita en osaa nimetä, mutta on tarve sanoa. Jonkun vaikean pukeminen, pimeän tuleminen.

Mies oli mies kunnes alkoi vuotaa haaroistaa, tuntea kipua rinnoissaan joilla kädet.
Kuulla vauvan itkua takapenkiltä, jossa oli matkalla lumen keskellä eikä nähnyt mitään. Hurmaavaa, penkki märkänä verestä, uudestisyntymisestä, elämä on matka, matkalla syntymään, tulemaan toiseksi, tulemaan joksikuksi. Ehkä puuksi, kun hänen korvastaan kasvoi varpunen varsin omituisesti.
Poltteli samalla tupakan ja hengitti syvään kaikkia niitä osia joista lintu koostuu.

Kengät, lila hiertymä kantapäässä.
En kauas niillä kävele. Kävelin siis sukkasillani sen jälkeen kun hylkäsin roistomaiset kenkäni liian ahtaat herkille jaloilleni. Kun hylkäsin kaupungin tältä illalta, katsoin kaunista lausetta puhelimeni muistissa: muista rakkaus, älä unohda, ja Neuvostoliittoon tai ego; siinäpä lapsekkuus, käymme ympyrää. Naureskelin. Miksi unohtaisin?

Olenko keskittynyt vain itseeni? Ilmeisesti. Vaikea olla keskittymättä itseensä.
Koen onnistumista joka päivä. Joka päivä jotakin uutta tulee vastaani ja se puhuu minulle.
Jos joku epäonnistuu ymmärtämään minut väärin, se on hänen ongelmansa.
Täytyy luopua, joten riisuin kengät. Kävellä pois märissä sukissa. Saada aikaan uusi alku aikaisesta valosta, väsyneistä silmistä kun jokaista lihasta kolottaa, jalkapohjiin sattuu, vuotaa verta ja ilmestyy rakkulloita. Liikennevaloissa joku nainen yritti seivästää minut sateenvarjolla. Jäin katsomaan hetkeksi. Se oli kuin vaarallista tanssia. Hän otti pyörähteleviä tanssiaskeleita sateensuojan kanssa ja oli kuin onnen vietävänä että mihin osuisi. Hän näytti perin sekaiselta ja vieressä seisovat nauroivat. Ei huomannut minua, joten olin ilmaa, olin tapon kohteena, en ollut minä, vaan ehkä ilma. Hän leijui kuin teatterissa mitään huomaamaton ilme kasvoillaan. Menin syrjäisemmälle tielle, jossa ei ollut valoja. Kaivoin kassistani päärynän. Olenkohan nyt liian melankolinen, sinne aina menen, pellolle, pusikon viertä.

Miksi paikka vieressä on negatiivinen. Passiivinen hiljaa hengittäminen ja katseleminen. Paikka tuo tuolla jossain. Varjo vetää puoleensa, piilo, josta näkee tarkemmin, mutta minua ei.
Lauseet liittyvät tänään hatarasti toisiinsa, minä liityn tähän varjoon, joka on päälläni. Katkaisin viitteet saksillani ja kohta uusia.

 

Samat linnunkakkatahrat ikkunassa kuin viimeksi. Pöytämaapallon Etelänapa ei ole liikahtanut. Näen sen nojatuolista. Kattovalon heijastus Argentiinan edustalla.
Haluan vangita värin. Kävellessä mietin, kuinka harmaa on, kuinka monta harmaata on, miten harmaan selittää tai kauneuden siinä ja onko se yleisin väri vai onko se värittömyys.
Kun sohjoinen harmaahko lätäkkö korostaa täydellisesti vihertävää nurmikkoa, nurmikko korostaa lunta, jonka ovat värjänneet lehtikuusen neulaset ja autoilu. Autonovenharmaa, kellokolmenharmaa, se mihin olen kasvanut harmaa, mummuni harmaa pinkissä aamutakissa ja tohveleissa.

Obsession – Naisen kahdet kasvot
Pyydämme ystävällisesti teitä palauttamaan tai uusimaan myöhässä olevat lainanne. Myöhästymismaksujen lisäksi perimme muistutuksen postituskulut. Myöhästymismaksut kertyvät päivittäin eräpäivän jälkeen siihen saakka, kunnes lainat palautetaan tai uusitaan. Tämä palautuspyyntö on aiheeton, jos lainat on jo palautettu tai uusittu.

Jos joku on kaunista, mitä sille teet?
Varastetut
kaarelle taipuneet puut
varastetut
lumen painosta
kun olivat niin ohuet ja hennot
kauniit
kuin ei voisi koskaan olla
varastetut hennot
viedyt
Tässä valossa
aurinko takanani
nuori koivikko näyttää punertavan,
se on virhe johon mennä.
Suoriin riveihin istutettu metsikkö
kävelin yhdessä suorassa ojassa
kummallakin reunalla valkoisia puita
kuivattamassa suota jossa rämmin.

Halusin sen mustan.

Korpin suu kuvittelen on minun
korpin suu pimeässä
nollassa säässä,
etusormen ja peukalon yhteen liitettyjen päiden
muodostamassa o:ssa, silmässä, reiässä, aukossa
suljen vasempani ja tihrustan että tulee sumuista,
katon rajaan sinistä taivasta vasten, en ole nähnyt niin mustaa ja kiiltävää,
kuinka monta tuhatta sulkaa lie
pelottavaa silti,
isoa, hirmuista sielua
rauhatonta rauhallista tähystäjää
yhtä ristiriitaista.
Kuvittelen korpin suuhuni, suljen sen, suuni
enkä päästä lintua
Se tapaa nyt minut
minussa, ehkä näen sen silmin.

Lauseita puhelimesta

Onnellinen mies, pahvilla kirkkaanvihreitä viivoja yhdessä ja samassa, nopeita,
lintuja, seksiä ja voltteja kahvilan pöydällä aamulla,
altis unohtelemaan mitä piti tehdä ja milloin.

Rivi navetan ikkunoita bussin ikkunassa kun menin aamulla ohi. Navetta on voimakas kokemus, vaikka olenkin muuten vain ohikulkija.
En voi olla sumu, mutta voin olla hiljaa.

Nojaan viestiin, olet mitä olet, paljonko voit voit siitä itse päättää.
Aseman ovet kuulostavat sateen osumalta, tarkistan tuijottamalla sataako. Olen nukkunut koko päivän, olin niin väsynyt.
Raajojen liikuttaminen.

Onnellineninenionionnee.
Onni on asenne.
Asenne ase, otin, sirotin, asetti, tassi, aterin, metalli.

Kaikki tai ei mitään

Liikkumattomuus vaivaa, pysähtyneisyys vaivaannuttaa. Niin, ja äly. Ihmisten järki ja mi-mitä siitä on jäljellä. Älyn moninaiset ilmenemismuodot eivät pääse oikeuksiinsa, on niin paljon epäilyä, hierarkkisia asetelmia, pätemistä, liikettä, businessta, ihmisiä jotka ihmettelevät toisiansa eivätkä ymmärrä luultavasti itseäänkään.

Kun ihmisen mieli on niin monimutkainen ja kuitenkin tahdomme yksinkertaistaa sen? Vai onko tuo yksinkertaistaminen välttämätöntä jonkunlaisen samuuden, yhdenmielisyyden ja käsittämisen saavuttamiseksi? Että on olemassa outoja, helvetin kummallisia ja outoja, joita ihmismieli tekee, tai siis saa ihmiset tekemään käsittämättömiä, ja joiden kaikkien edellä mainittujen välttäminen on välttämätöntä jotta järjestys ja yhteinen ymmärrys säilyisi. Ensin täytyy määrittää outo. Käytös joka ei ole soveliasta, iankaikkinen samanlaisuus johon ei mahdu, mutta on puserruttava siihen.

Pullistunut, kirjoita pullistunut

Nostan käsiäni pimeässä huoneessa, etsin kynääni. Hapuilua.
Sinerrys alkaa vihertää värjää
Pullistunut hetki, pullistunut yö, tuulen pullistama, hiljaisuus pullistaa, keuhkoni pullistuvat, ajattelen liikettä minussa, puhallan ilmaa ulos. Määreet paljon ja vähän menettävät merkityksensä, luulen. Juotavaksi kelpaamaton, selailen merkittyjä sivuja, silti mikään ei ole tarpeeksi. Uudesti täytettävä, pelko ei riitä, jotta tekisi jotakin, saisi, saada, minulle, mikään ei riitä. Annan jotakin mitä et odottanut.

Kaviot kaupungin, pöydän, tuolien, ikkunoiden turpa

MutaUtopia, Hopeausva
hevosen nimi Into,
maa oli vettä valui saappaaseeni
rapa lensi ilmassa, nitisi
haisi sulavalle lumelle,
käveli pöydälläni kuin ei mitään
kevyesti puhallus, lihakset ja jänteet
kaviot.
Joku hamusi takkini hihaa
kassini hihnaa kaipasi äitiään, joka tallissa ei pysynyt paikallaan
kutsui poikaansa Mustajalkaa. Kovaääninen vastaus oli pahoillaan kun ei päässyt aitaa pitemmälle. Ulkona kavioiden kaupungit, ikkunat, joista heijastui housujeni lahje
hevonen ja ratsastaja taivastalli.

Kuinka monta siipeä on kärpäsellä?

Vastaus (kuiskaten) kymmenen. 
Saniaiset ja keittiöpyyhkeet
kosteassa varjossa hengityksessä
trampoliinin vieressä rullalla olevissa lehdissä
vaahteran takana
nurmikon vieressä
lintujen alla
voikukan elämä ilmassa
päivänvalossa
ruohonleikkaajan äänessä
lounaskeiton ohjeessa
Kultainen sydän sormi munuainen silmä tukka iho kieli
pomppimassa noin kymmenen minuuttia
hetkessä tuleenauru.

Anastasia Kinos – makea kuin kuivatut karpalot, pähkinäinen, filmnoirimainen (vai suomifilmimäinen), luminen, kuoppainen sateen jälkeen.

Tänään keskustelussa, että Vimillä puhdistetaan aseita (Narniassa), ja joululahjaksi olisi hyvä saada ihmetippoja, ja mitäköhän vielä, niin uusi tutkimus, tupakointi saa aikaan savuisia unia.

Peitin nimesi kädelläni.
Piirsin viivoja päälle, tunnistin kirjaimet niiden alta,
piirsin laivoja, piirsin tähtiä, kalloja, kelloja, sanoja. Piirsin kuvan itsestäni, mietin mitä on olla rohkea, kun on ollut maailman ujoin.

Paisuva läpsähdys, lämmintä apinanmaitoa, lumen anarkia, mielen kaaos. Mahdoton jalat harallaan, jalat ristissä, vaihdoin lakanat. En voi sanoa olevani peloissani, se tekee minusta heikon. Mitä tein jäästä jonka sain syliini, kun uskalsin olla naiivi. Se on edelleen sulamaton lohkare. Otin painavan lahjan kevyesti vastaan. En odottanut muuta tehtaan liukuhihnalta. Pienessä lammikossa pöydällä teetä. Kirjoitan siitä mitä tapahtui, koska elin kaiken, mitä se olikaan, sekaisuutta, ideoihin syöksymistä ajattelematta. Olin täysin loppu. Enkä kestänyt enää yhtään itsekästä paskiaista. Olin niin vihainen, etten välittänyt mitä minulle tapahtuisi. Halusin sanoa, että kaikki ei käy, rakkaus voittaa (miksi se on vaikeaa), vaikka näin vain vihaa (siksi), silti.

HAJUSTE BULIMIQUE INHO EXPLOREZ YSL IKIROUTA

Peilistä näen itseni, ikkunasta näen itseni, pullosta näen itseni.
Korkea sinimustahopearaidallinen pullo,
muistaakseni, tuoksu, tyhjyys mutta jälki jää, joka jää kun ihminen on jo mennyt, joka oli tässä. Albumillinen väkeviä värikuvia katosi, tai kuin joku sairastui, mehustui, juotiin maistelematta ja pestiin pois lasista, laitettiin kuivauskaappiin. En halua tavata on kuin, en halua katsoa siihen, mitä on tai tapaa muttei kohtaa. Pelkkä ajatteleminen on kuin tapaisi yhä uudelleen samalla tavalla eikä halua kun on niin yhdentekevää. Kun on niin, en halua haistella, olla hiljaa kanssasi, katsella enkä katsoa enää yhtään vanhaa kuvaa, jossa hymyillään, ollaan jäykkiä, että on jotakin niin tyhjää, mutta silti olemassaolevaa. Olen jyrkkä, olen ehdoton, olen herkkä, olen yksinäinen, olen onneton, koska oksennan tästä tätä, voin pahoin, koska on pakko, koska sanominen on niin vaikeaa, koska on tärkeämpää tuoksua hyvältä, vaikka se on tyhjää, vaikka se jää jälkeen, enemmän kuin sanoa asiat kuin ne ovat.

Sakset, leikatut kuvat ja rippeet, suirot, kaaret, naamat, puuttuvat palat, tapetit, huonekalut ja vaatteet.

Luulitko että ne ovat sinun muistojasi, jotka voit leikata palasiksi, joille voit tehdä mitä haluat, koska ne ovat jotenkin vähäisiä, vanhoja, kuluneita, vääriä, mitättömiä? Itke vähän, katso niin kuin et keksisi mitään sanottavaa, niin kuin terapiassa johon et uskalla, koska pelkäät hajoavasi murusiksi, koska pelkäät paljastuvasi, mutta minun sohvani kelpaa, minun olkapääni kelpaa, minun määräni joka on jotenkin liian pieni, mutta jonka päälle kaataa sanko on ihan ok, ehkä juuri siksi. Miten tunteetonta, miten kylmää, miten normaalia, miten pelkurimaista, käyttää muita välineinä lyödäkseen, leikatakseen jotta ne menneet asiat ja he katoavat kuin roskat. En halua tietää sinusta mitään muuta kuin mitä jo tiedän, mitä jo olen nähnyt. Eikö se ole selvää. Eikö tämä ole selvä. Ei mikään ole selvää, eikä selviä niin kauan kuin puhuminen on vaikeaa.

Kaksi tuoksua jotka muistan, muistaa kuin, muista ottaa lääke, suu mui-asennossa kuin suudella, niissä toisessa tuoksui juuri leikattu ruoho,
puuvillainen yöpaita ja lihapullat sekä kissankarvat. Iki ja ikänä, ikävä ja ikuisesti, muistan kaiken, Jokaisen. Pan Mu Tai-Valkoinen uutuus pöydällä, enkä haista mitään tässä ilmastoinnissa, joka vie
paperit, vaatteet päältä, karvat, lusikat, korvat. Rautapitsinen, haluan nähdä halveksunnan kasvoillasi pienessä tilassa, rautahameinen pitäisikö minun haistaa jotakin
kuten kyvyttömyys ilmaista tunteita, koteloituminen, kotelossa asuminen, kotelosta tervehtiminen, koskaan poistuminen, puhumattomuus, raha, aina raha puheenaiheena, aina mielessä, ainainen maailma, onpas arvokas mustikka-kauramuffinssi, onpas arvokas tee-hee, onpas arvokas haju, onpas tyylikäs, onpas irvokas, onpas leväperäinen, onpas pihvi, rautainen
huumaava, ihana, siinä on jotakin, siinä on YSL
Sinusta ei saa otetta, julmuutta, inhoa, vihaa, turhautumista, vaikeutta ääntää joka sana oikein.
Forever Youth Liberator, Lovelessness Stench in you. You suck forever.
This is not a poem, this is fragrance,
this is vomit.

SEN PITUINEN SE

Se märkä, se pieni sukupuolielin, on karvaton ja jalkojen välissä, on kuin ihmisen keskipiste. Siellä minne katse kääntyy mielellään ja tahtoo nähdä millainen se on, virnistää. Jalat harallaan selällään mahallaan levitä,
klitoris pillu piilossa pitää käsillä kiinni tyynystä, huohota tyynyyn.
Käsi sinne valkoinen aivan kuin ei uskaltaisi kun epäröi,
vaaleanpunainen punoittava iho kuin puraistu halkaistu, pakarat, väli-iho. Suuri liha on tunnetta, punoittavaa, kiiltävää ja aistikasta etenkin pitsin läpi. Iso penis on kuin joku elukka.

Löytää sanat työntymiseen toiseen ihmiseen, nussimiseen, yhdyntään, ääniin jotka lähtevät kahdesta ihmisestä, sanotaan kun tuntuu hyvältä, tuntuvaan ääneen jotta tulee selväksi hurmio ja voidaan jatkaa kovempaa, puhua kovempaa, huohottaa, liikkua nopeampaan, hinkutaa että paranee, , liiku makaa sano rakastan sun vittua, kokeile tai muistuta: varo hampaita tai sano: nuole sitä, ota se suuhun tai kaikki tapahtuu niin nopeasti, että ehtii huohottamaan kuin juoksisi ylämäkeen, sylki valuu. Miten rumia sanoja, rumuutta kuvaavia tekoja tai miten ruma voi olla kaunista puremista. Puremista nuolemista hätäisyyttä ja sylkeä.

Sitten hän työntyi koko painollaan suurella kalullaan Janinaan. Janina voihkaisi kuuluvasti. Mies työntyi uudestaan yhä rajummin. Mieskin voihki.

Sitten hän työntyi koko painollaan suurella kalullaan Janinaan. Janina voihkaisi kuuluvasti. Mies työntyi uudestaan yhä rajummin. Mieskin voihki.

NIITTEJÄ
Onko jotakin mihin ei olisi läpeensä kyllästynyt? Opiskelijan etu?
En pidä sanasta äärimmäinen. Se on jo valmiiksi sovinnainen. Asumistuki 191,04e.
Ylimielisyys joka on läsnä vaikka kuinka pehmeästi puhuisit.
Talvikenkiä ei voi olla liikaa. Kasa=äiti?
Jos kyttäisi sanomisiaan samalla intensiteetillä kuin syömisiään. Hardcore.
Jonkinlaisesta ei mistään. Mitä oppii ihmisten tarkoitusperistä? Ajattelusta, käyttäytymisestä, varsin pienistä eleistä, joita he eivät itse ehkä edes huomaa, mutta toistavat herkeämättä.
Jos olen lukossa, se ei tarkoita, että en osaa.
Se tarkoittaa lukkiutunutta tilaa, johon on itse vaikea vaikuttaa muutoin kuin hitaalla tietoisella prosessilla.

PARHAAT MATKAT
Cheyenne ja vessaseksi lentokoneessa, nouseva tähti. Kaikki tässä on kasvainta isoon valtimoon saakka. Hän kovertaa kasvainta pala palalta. Mitä lähemmäksi aivorunkoa liikutaan, sitä suuremmiksi riskit kasvavat. Kuinka isoja riskejä olet valmis ottamaan?

Upeita maisemia, parhaat matkat 2017,
Karibia, Napoli, Azorit, New York, Wales,
safarille sitruunapuiden ja pastellitalojen saarelle.
Syö, nuku ja shoppaa.
Mikä kiehtova pikku olento,
mitkä kiehtovat muodot, mikä kiehtova ihminen, kuvia, valoa, hoitoja, hallittuja muotoja, muodottomuus on leijumista, hillittyjä sävyjä, keveyttä, tajuttomuutta, hartautta ja ekstaasia etsien, etsimistä, jostakin normaalista lopulta rauhan löytämistä ja hauskasta onnistumisen tunteita, ja olet kuin syntynyt onnellisten tähtien alla, koska olet paras sinä juuri nyt. Kaikki on hyvin nyt, ei hätää, hengitä syvään. Se miten meitä pidetään elossa mielikuvin, onko se oikein sanottu, meillä on etappeja joita kohti pyrkiä ja sitten pettyä kun ei saavuta, ja kuinka haluta, on elää, kuinka elää ja mikä on se juttu. Kun ei ole halua, ei ole elossa. On tunnettava samuus ja saavutus.
Kuvaillaan perusteellisesti sitten kun olemme viisaampia, se mitä tuli.

Olen supermegagiganttisademetsässä pommien pudotessa oksilta puista kuin hedelmiä rikkoen ympäristön montuiksi. Rikkooko seksipommi liiton?
Tee minusta saksanhirviuros, tee minut ihmiseksi, tee minut onnelliseksi. Miten sinä teet minut?
Kuinka resonoit näihin pamahduksiin, viriileihin miehiin, mataliin ääniin, ennakoimattomuuteen, helppouteen. Pari senttiä pitkä ja painaa painaa pari sataa grammaa: miten löytää parhaiten ääntelevä koiras tässä kakofoniassa? Miksi robotti? Hyvä kysymys. Onko se helppo, onko se kiva? Naaras ei voi vastustaa roboa. Hyi, sairasta. Naaras yhdisti äänen ja visuaalisen ärsykkeen. Äänipussi laajenee samaan tahtiin äänen kanssa. Nyt puhutaan sammakoista. Naaras muutti mieltään. Läheltä piti. Se etsii seksikkään äänen lähdettä. Harvinaisen epätoivoista rakkautta, mutta epätoivo ja töksähtely on normaalia.

Kohtaa aggressiivisen uroksen Temptation Islandilla dum. Hän pitää katseen tiukasti kiinni uroksessa, Suomen hottikset. Satoja tunteja videokuvaa, materiaalia miten nämä eläimet viestivät toisilleen. Alfauros ja toinen naaras pohtivat valon kieltä. Mikä on sen lämpötila? Uros raapii itseään todella komeasti ja innokkaasti. Otsan ravistaminen on kutsu: minä todella haluan olla kanssasi. Pian parivaljakko katoaa jonnekin pariksi viikoksi ja myöhemmin selviää, että naaras on raskaana.

Voisitko sukia minua? Koiras vastasi ja naaras vastasi, väläytän sille. Naaras on kranttu, mutta suostuu. Tunnen koiraan tuskan, tytöt ovat vaikeita miellyttää. Meillä on koko ajan ollut yhteinen kieli. Kiiltomatojen parittelu, naaraat ja koiraat käyvät valoin dialogia keskenään. Valoilla on siis kysymys vain parittelusta. Jokaisella lajilla on oma valokuvionsa. Pelkästään tällä niityllä on viisi eri lajia. Aivan kuin olisi lentokentällä, monimutkaiset soidintanssit.

 

MUSTA TUNTUU
Kiinnostavia tarpeet, miesten ja naisten tarpeiden oletuksellinen erilaisuus, ja oikeutus, syiden ja tavallisuuden kautta, orjallisuuden ja vapauden kautta. Mitä oletetaan naisen haluavan ja miksi miehen halu on tärkeämpi? Mies voi haluta loputtomasti siitä kenenkään ajattelematta, että hän on huora, ahne ja pyrkyri. Nainen on tätä oletuksellisesti, huora, ahne ja pyrkyri, ja hänen on todistettava olevansa jotakin muuta, jotakin hyvää ja kelvollista ja oltava todella varovainen kuvansa tuottamisessa, kun kaikki on mahdollinen virhe.

Miehen halu on täytettävä ja hänellä on se positiivisesti, täysillä, hauskasti, oikeasti, jota ilman hän ei olisi mies.

Musta tuntuu, että olen nyt sinut vartaloni kanssa.
Loputon nälkä, tuttuja tavaroita jotka ovat ihmisiä ja jotka muuttuvat oudoiksi osaajiksi kun hallitaan heidän määrittelynsä ja kartoitetaan, ovat yhteydessä verkkoon ja toisiinsa, yhteydessä omistajiinsa, käyttäjiinsä jotka hallitsevat näitä tavaroitaan joiden avulla hallitsevat elämiään.

Hänen vatsansa näytti upealta lehden kannessa, miten kaunis vatsa, toimii varmasti hyvin joka aamu. Meidän tulee nauttia etenkin kuvista ja etenkin silmillämme. Nauttia itsestämme, toisistamme, elämistämme ja asioista ympärillämme, asioista. Nautinto on juoma jota juomalla tulemme olevaisiksi. Liikaa nautintoa tekee meistä laiskoja, lihavia ja vanhoja.

DETOX
rohtovirmajuurta
kärsimyskukkaa
sitruunaa
kamomillaa
ennen sairaalaan joutumista
maarianohdaketta
Molkosania
l-teamiinia
glutamaattia
B-vitamiinia
rautayrttejä
vihreää teetä
salviateetä
liiallinen veden juonti perustuu uskomukseen, että vesi puhdistaisi elimistöstä kuona-aineita.
Rasvainen, sokeripitoinen ruoka,
einekset,
ympäristön haitalliset aineet,
stressi,
tupakointi,
lääkkeet ja monet muut tekijät rasittavat kehoamme.
peltosaunio,
nokkonen,
isohirvenjuuri,
väinönputki,
punahattu,
lipstikka,
ruusujuuri.
Kulutuksen ja kauneuden yhteys, onko tässä vastaus jota etsimme? Katso kämmentä.
Juo tämä niin paranet, ota tämä niin ihosi heleytyy, nauti tämä, niin olosi keveytyy. Miten raskaaksi elämä on käynyt, kun ei osaa enää polvistua niityllä ja syödä siitä kuin lehmä? Mikä oli se hetki, kun tajusit, että elät väärin?

MÄ OLEN KASSALLA, MÄ OLEN AUTOLLA. Sä oot KIVAN AITO.

Kassalla ei ihmetellä kuittia. Kassalla voi jutella mukavia. Kuten mitä nyt tulisi mieleen, tai mennään ohi sen liukuhihnan?
Ei voi päivitellä kaiken kalleutta, koska ei voi antaa ymmärtää, että rahat eivät riitä, että on köyhä tai että olisi niuho valittaja tai että aiheet olisivat vähissä tai että ihan sama. Kaikki jo tietävät eikä asialle voi mitään. Kassa ei voi asiaan vaikuttaa, hän piippaa. Hän katsoo merkitsevästi jos jotakin poikkeavaa on, aivan kuin vihaisia inhottavia, tai vihaisi kaikkia kassansa ohi liukuvia, liikkuvia, ja tavaroita, tai ei tavaroita, koska niillä on rahallinen arvo. Arvo on siinä kyljessä. Raha kelpaa. Muoviraha, käteinen ja tavara saa hymyn huulille, hyvälle tuulelle.

Rahattomuus on inhottavaa, rahattomat ovat ei-toivottuja. Ei käy, kun mikään ei käy. Hyvän päivän toivotuksen kanssa samoissa, pienet sanat voi sanoa, koska se on työtä ja sanoa kaikille samaa, toivottaa kaikille samaa, koska se on se työn humaani osa, jonka johdosta ihmiset tulevat uudestaan, inhimillisyyden vuoksi. Kassa on täällä töissä, konekin, koska sen pitää elää. Rahastaa sen tavaran hinnan, antaa rahasta takaisin ja antaa kuitin. Älä hidasta kassan toimintaa tai epäile, että kassa on tehnyt jotakin väärin, etenkin jos itse olet väärässä ja vähänkin epäilet itseäsi. Jos joudut ottamaan muovikassin, se on 80 senttiä. Kassalle on myös turha sanoa, että tämä ei käy. Siinä ei ole mitään epäselvää tai epäkohtaa, koska meillä täällä hoidetaan asiat. On niillä muutakin tekemistä. Kassakone tekee oikein, koska se on kone. Piippaa kun toiminto tapahtuu ja tapahtuma rekisteröityy. Se on ohjelmoitu siihen eli kun tai jos sitä kyseenalaistaa, niin se olet sinä se, joka on luultavasti väärässä ja kaikki katsovat. Älä hidasta kassan toimintaa.

Siementä vakoon. Pellolla on peuroja. Ne syövät osan sadosta, paskantavat ja kuljeskelevat sadossa, äestetyssä pellossa laumana. Syövät sen, mikä eteen tulee. Valppaina kuin mitkäkin. Kaikki äänet ovat mahdollisia uhkia. Suu käy kuin kone. Pelto on niitten, vako on niitten, kaikki on niitten vaikka on viljelijän virallisesti ja viljelijän on mukauduttava siihen, mitä ei voi estää ja haettava korvauksia kun sato on pilattu ja syöty eläinten toimesta, koska ei niitä kaikkia ampuakaan voi, kai.

Siementä vakoon. Pellolla on joutsenia. Kauniita kuin mikäkin satu tai unikuva. Otan kuvan. Pitkäkaulainen kaakattava pilvi elävä kuin mikäkin ylimys. Onko se välinpitämätön? Esimerkiksi tästä näkymästä, esimerkiksi siitä joka sitä katsoo?

Täällä etsin aitoa parisuhdetta ja märkää vittua. Mulla on auto. Mulla on märkä vittu kuin jumala mun ajatuksissa, liha. Se on jokin suon tyyppinen mätäs kuin kuva, jotakin lämmintä jonne upota, upottaa osansa. Kysyn vaan joltakulta, että nussitaanko? Eikö se ole aitoutta? Mä olen autolla. Mä juon teetä etten humaltuisi. Tulee juotua kahvia töissä, että pysyisin hereillä. No tuu vaan. Haluatko nähdä mun auton? Katotaan onko tässä kipinää. Jos ei, niin täytyy jatkaa etsintöjä. Kiva auto. Nussitaanko siinä? Aika epätavallista ja vähän vaarallista.

SPORTTIKOJOOTTI: SÄ OLET RUOKAA.

Päiväkirja: miltä se tuntuu kun repsahtaa, tulee depis ja tuntee itsensä huonoksi, häviäjäksi, lihavaksi ja että on ottanut takapakkia. Kun ottaa pussiin irtokarkkeja, tuntee iloa, että voi täyttää sen niin, ettei pohjaa näy.
Ruokavalio käynnissä. Syön autossa kun kaverini syövät ravintolassa. Treenaan kisoihin, jotka ovat kuukauden päästä, mutta yritän pitää yllä sosiaalista elämääni, koska muuten elämä pyörii harjoitusten ja syömisen ympärillä. Hyvää ruokaa, hyvää viiniä tekisi mieli, kauhee nälkä. Tää on hullua, mä tiedän. Aktiivitreenaaja herkuttelee silloin tällöin, joka on kerrottava katsojille, ettei tule fiilistä etteivät laihat kauniit ihmiset syö väärin koskaan.
Onneksi huomenna on maanantai, voin aloittaa alusta. Välillä rentoudutaan löhöömällä, syömällä poppareita. Dietillä ei kaikki ole mahdollista.

Nimimerkki Dinneri: Läskitön, lihaksikas, luiseva, fitti, slimmi, timmi, lihava, muodokas, pullukka, joku näiden välimaastossa, löhööjä ja laiskimus.
Kun puhutaan avuttomuudesta, nelisilmäinen susi tuijottaa sinua pimeydestä, luonnosta – siniset silmät, harmaa turkki, iso pää. Kokemusta ja näkyvyyttä. Jännittääkö sua väliaika punnitus?

Märkään vahaan jää kenkienne jäljet. Miten kevyet miten raskaat, miten laahaavat miten nopeat, kuviolliset kookkaat, kuinka monta askelta ovelle tai ovelta pois päin. Etsi joku joka hymyilee ja on aito.

KIERIVÄ KARHU
Veistetty karhu materiaalina puu, 1:1. Ihminen kierittää puista karhua mielensä mukaan jonnekin. Ihminen puusta, oksista ja lehdistä.
Yhdestä puusta, asento pyöreä, helppo kierittää, helppo sytyttää palamaan, porata reikä.
Minulla on puujalka
minulla on tulijalka
minulla on tukijalka, tuli tuli tulijalka, kun etenen jonnekin menen ihmisten ohi jonnekin.
Ihmiset eivät halua koskea minua, katsoa kun palan, kun eivät tiedä mitä katsovat tai mitä pitäisi tehdä, katsoa vain kun teen jotakin normaalista poikkeavaa, epätasaista, epänormaalia, rytmitöntä, näytän kuin olisin suoraan metsästä kävellyt keskustaan sohjo, muta, kuopat ja hirvikärpäset mukanani: kävelen ontuen, savuten, kierien, huiskien ja työnnän puista karhua joka kierii epätasaisesti ja on painava kuin tonni. Sokea valolle tunnelissa. Metsä takana kaukana jossa karhuja.

KAMALASTI KAIKKIIN AUKKOIHIN
Hulluus raakuus mielettömyys seksi väkivalta yht’äkkisyys kuolema.
Olennainen osa ihmisyyttä, siksi ihmettelenkin, miksi ihmisyys surkastetaan joksikin aidoksi hyväksi, pelastavaksi ja ihmettelemme, kuinka joku voi olla kuin eläin, että hän on jättänyt ihmisyytensä, tai sitä ei hänellä ole koskaan ollutkaan.
Suomen onnelliset tähdet, kuka nyt itseään pelkäisi. Se on se epämukavuusalueelle meneminen, henkinen turve jonka löytää kun etsii.
Pianomusiikki TV-formaatin perustyökaluna tuo esiin vahvan melankolisen tunteen yhä uudestaan. Jotakin jota olemme kaivanneet, jotakin hyvää mitä tuntea ja joka saada esiin. Kuinka me suremme itseämme julkisesti kuin osoittaaksemme, että olemme tuntevia yhteisöllisiä olentoja, hyviä sellaisenaan.
Kuinka tärkeää on olla viehättävä? Ensin voimme pohtia mikä on viehättävää. Se on jotain itsestäänselvää, silmää miellyttävää. Kuvaile kauniita asioita, luettele kaunis. Sopivalla tavalla silmälle ja aivoille. Tyttömäisyyttä haetaan ruusukuviosta, liehuvasta, kevyestä auringonvalossa, hymystä, kiharoista jotka ovat lempeitä, viattomia, kontrolloitua kampausta, jotakin sanoinkuvailematonta ja toistuvaa eli helppoa pitää. Tuttua ja turvallista. Ei siis heilua edestakaisin? Mitä tarkoitat heilumisella? Vienoa keinuntaa kuin viettelyä?
Rakkaus on universaali hyväilevä voima. Puhdistaako sähköhammasharja paremmin kun tavallinen hammasharja? Suomen surkein tavis ja metsänukkia hampaidenväleissä aamulla sivutiellä. Aamulla sivutiet ovat liukkaita, kukkia joka puolella.

V

Vaahtoutuva
villi
vadelma
vaativa
Vuoka
vaarallinen
viirullinen
voileipä
väräjävä
vihollinen
vilpoisa
viima
virallinen
viiri
vedetön
viina
vaasi
vitamiinipitoinen
vaseliinivoide
viilentää
vapisevia
vivahteita
videoruudulla
vaahto
vaahtoo
velloo
virtaa
vie
voi voi

 

Kokoelman on kirjoittanut Henna Joronen joka päätti julkaista sen.

 

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s